Tämä viikko on aikamoista reissaamista. Lensin iltapäivällä Suomeen A-Talkia varten. Palaan Brysseliin torstain aamukoneella ja sitten taas takaisin Helsinkiin iltakoneella. Viikonloppu vietetään perheen kanssa Suomessa.
A-Talkissa oli suhteellisen vilkas keskustelu EVAn asennetutkimuksesta. Juontajana oli Riikka Uosukainen; keskustelijoina Pirjo Ala-Kapee, Erkki Laatikainen ja minä. Ohjelman teesi oli, että EVAn syksyn mittaan esittämät mielipiteet esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tai kilpailukyvystä eivät heijasta suomalaisten näkemyksiä.
Tutkimus oli mielestäni hyvä, vaikka vierastan väitettä, että ”kansalla” on joku kollektiivinen mielipide. Asenteita voi toki mittailla, niin kuin EVA on tehnyt jo yli 20 vuotta, mutta ei sen perusteella voi vetää jotain universaalia johtopäätöstä, jonka mukaan suomalaiset ovat esimerkiksi ”impivaaralaisia”. Kysymysten asettelulla voidaan vaikuttaa lopputulokseen.
Yhtä kaikki esitin eilen yleisteesin, että EVAn näkemykset (mitä ne nyt sitten tarkkaan ottaen ovatkaan) poikkeavat suomalaisten valtavirrasta ulkopolitiikan saralla, mutta ei talouspolitiikassa. Eli tutkimuksen mukaan suomalaiset vierastavat Natoa, yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa ja kansainvälistymistä yleensä. Olen vähän skeptinen tuon viimeisen pointin suhteen. Tutkimuksen mukaan Euroopan unioniin suhtaudutaan päällisin puolin myönteisesti tai neutraalisti. Se osoittaa, että EU on osa meidän arkipäivää.
Talouspolitiikan puolella mielipidemittaus osoitti, että Suomen menestystekijöinä pidetään koulutusta, kilpailukykyä ja teknologiaa. Haittatekijöinä mainittiin korkeat palkka- ja yritysverot. Nämä näkemykset eivät tiettävästi poikkea esimerkiksi elinkeinoelämän näkemyksistä.
Tutkimuksessa yritettiin myös mitata suomalaisten onnellisuuden astetta. Kahdeksankymmentä prosenttia suomalaisista pitää itseään onnellisena. Hyvä. Oli kuitenkin mielenkiintoista havaita, että samalla selkeä enemmistö uskoi palavansa loppuun töissä.
A-Talkissa keskustelu lähti ensi alkuun vähän negatiiviselle raiteelle. Valitettiin, että asiat eivät ole hyvin, suomalaiset voivat pahoin työpaikalla jne. Yritin itse nostaa esiin positiivisia näkökulmia tutkimuksesta. Korostin myös, että olemme Euroopassa valinneet eri tien kuin Yhdysvallat. Me teemme lyhyempää päivää ja pidämme enemmän lomaa. Tämä on minusta hieno asia.
Ennen ohjelman alkua Erkki Laatikainen kertoi hänen tyttärensä taannoisista huomioista: ”Kuule Isä” tytär oli todennut, ”veikkaan, että aika moni toivoo sinun jäävän eläkkeelle pian”. Nauroimme makeasti. Laatikasellahan on tunnetusti terävä kynä ja tiukat mielipiteet.
Ohjelman lopuksi keskustelimme eläköitymisestä. En malttanut olla heittämättä herjaa. Totesin, että me emme toivo Laatikaisen lähtevän eläkkeelle, koska haluamme edelleen nauttia hänen kolumneistaan. Iskin silmää. Laatikainen ymmärsi herjan ja lupasi kirjoittaa palkkioksi positiivisen kolumnin meikäläisestä… Apua! Maine menee…
