Viikonloppuna sain vihdoin luettua Juha Itkosen uusimman kirja, Anna minun rakastaa enemmän. Parisen vuotta sitten nautin Itkosen esikoisromaanista Myöhempien aikojen pyhiä. Pidin siitä. Se oli Finlandia-ehdokkaana, eikä syyttä.
Menestyneen esikoisromaanin jälkeen rima on aina korkealla. Itkonen ylittää riman komeasti. Todella komeasti. Kirja tempaa mukaansa alusta saakka. Uskallan väittää, että Anna minun rakastaa enemmän on vuoden paras kotimainen romaani.
Kirja on tarina musiikista ja rakkaudesta. Tarina rakkaudesta musiikkiin. Keskiössä on Suomen kaikkien aikojen menestyksekkäin rocktähti, Summer Maple, alias Suvi Vaahtera. Hänen tarinansa aukeaa meille Leena Vaahteran, Antti Salonkosken ja lehtijuttujen kautta. Leena on Suvin äiti. Antti on Suvin entinen poikaystävä.
.jpg)
Kirjan kannessa sydän ja tähti. Symboolit rakkaudesta ja tähteydestä. CD-sukupolvelle on vaikea selittää kannen vinyylinumeroita 45 ja 33…
Saamme seurata Suvin nousua tuntemattomuudesta maailmantähtyteen. Siinä sivussa mikään ei ole tabua. Ei ihmissuhteet. Ei rakkaus. Ei lähimmäiset. Ei edes oma lapsi.
Itkosen proosa on saumatonta. Helmiä löytyy jokaiselta sivulta. Tässä vain pieni pätkä sivulta 226, jossa Leena kertoo miehensä Riston tavasta elää Suvin menestyksen kanssa:
?Vanhemmat luopuvat lapsistaan, Risto sanoo, lapset vanhemmistaan. Lapsista tulee aikuisia, vanhemmista vanhuksia. Kun kaikki on ohi, kukaan ei käsitä mitä tapahtui. Jokainen kokee tulleensa väärin kohdelluksi. Teoria peerheestä, mielipuolinen teoria. Tällaisia Risto puhuu, tällaisia ajattelee päivisin toimistolla ja iltaisin varastolla. Alamäkea koko vuosi, Helsingin näyttelystä se alkoi, Suvin uutisesta syveni, eikä Risto enää edes maalaa, ei yhtä ainutta siveltimenvetoa moneen kuukauteen.?
Matkan varrella saamme myös nautiskella Itkosen musiikkimaailmasta. Sivuilla vilahtelee klassikoita ja vähemmän tunnettuja artisteja. Bob Dylanilla ei ole mikään ihan pieni rooli Antin ja Suvin elämässä, oli se sitten kuvitteellinen tai ei. Myös nykyajan suomalaiset rockstarat, HIMistä Rasmukseen, ovat mukana juonessa.
Toimittajana Itkonen tietää myös miten mielikuvia luodaan. Tapa, jolla Summer Maplesta syntyy tuote Vic-managerin toimesta, on karua luettavaa. Kirjassa kiehtoo eniten jatkuva leikki mielikuvan ja totuuden välillä. Mikä on oikeastaan totta ja mikä mielikuvaa? Millä tavalla luodaan todellinen mielikuva. Tässäkin mielessä kirja tuo mieleen Seth Godinin All marketers are liars. Godinin teesi on, että totuus on vain sitä mitä sen uskomme olevan. Itkosen kirjan lopussa, ymmärrämme tämänkin teesin paremmin.
Juha Itkonen tulkitsee omaa sukupolveani yhtä taitavasti kuin Kjell Westö. Molempia lukiessa nyökkäilee sivulta toiselle. Yhtäkaikki Anna minun rakastaa enemmän on lukuelämys, jota ei voi sivuttaa. Jään jo odottamaan Itkosen seuraavaa.
