Eilen illalla osallistuin arvostetun European Voice-lehden gaalatilaisuuteen, jossa valittiin mm. vuoden eurooppalainen. Ehdokkaita oli 50. Kategorioita yhteensä kymmenen.

Vuoden eurooppalaiseksi valittiin Luxemburgin pääministeri Jean-Claude Juncker. Hän on pitkän linjan eurooppalainen, joka on valmis puolustamaan yhteistä projektia vaikeinakin aikoina. Luxemburgilla oli EU-puheenjohtajuus vuoden alkupuoliskolla. Vetovastuu ei ollut helppo. Ranska ja Hollanti äänestivät perustuslakia vastaan ja budjettineuvottelut kariutuivat viiden maan vastustukseen.

Silti Juncker vei perustuslain kansanäänestykseen Luxemburgissa, ja voitti. Osoitti rohkeutta ja visiota.

Tällaisessa porukassa on hymy herkässä.

Viidenkymmenen ehdokkaan joukossa oli myös kaksi suomalaista: Martti Ahtisaari ja Olli Rehn. Ei hassumpi saavutus pieneltä maalta.

Ahtisaari valittiinkin vuoden diplomaatiksi. Rehnistä ei tullut vuoden komissaaria, vaikka olisi sen ansainnut. Sen kunnian sai hänen liettualainen kollegansa Dalia Grybauskaité. Rehnin nimitys olis sinänsä jo kova juttu. Muut komissaariehdokkaat olivat irlantilainen Charlie McCreevy, belgialainen Louis Michel ja saksalainen Gunther Verheugen.

Kaksi palkintoa liittyi heinäkuussa kaatuneeseen ohjelmistopatenttidirektiiviin. Vuoden kampanjoijaksi valittiin open source -liikkeen johtomiehiin kuuluva Florian Müller, vuoden mepiksi taas direktiivin raportöörinä toiminut Michel Rocard. Rocard on mm. entinen Ranskan pääministeri. Olikohan ensimmäinen kerta, kun vuoden mepiksi pääsi hylätyn raportin tekijä? Asiaan saattaa vaikuttaa myös se, että äänestää sai internetissä…

Presidentti Martti Ahtisaari hakemassa palkintoaan.

Vuoden business-johtajaksi valittiin Renaultin pääjohtajaksi noussut Carlos Ghosn. Renault kaappasi hänet aikaan Micheliniltä, ja on kouluttanut häntä muun muassa osin omistamansa Nissanin johdossa. Renaultilla pärjää taloudellisesti erinomaisesti mm. saksalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna ja vei Formula 1 -maailmanmestaruuden McLarenin nenän edestä. Ensi kaudella on toivottavasti Kimin vuoro! Merun koneestahan se on kiinni.

Vuoden toimittajaksi valittiin Anna Marszalek. Nuori naistoimittaja on saanut mainetta erityisesti poliittisen korruption paljastajana. Puolaisten kehujen mukaan ”She’s not afraid of anybody. She’s got balls.”

Olli Rehn oli ehdolla vuoden komissaariksi. Olisi sen mielestäni ansainnut. Läheltä piti.

Vuoden ”saavuttajaksi” valittiin brittiläinen geenitutkija Ian Tomlinson. Tomlinsonin tutkimusprojektissa ollaan onnistuttu paikallistamaan useille syöpätyypeille altistava geeni. Jos löydön pohjalta saadaan kehitettyä tehokas hoito- tai ehkäisykeino syöpää vastaan, Tomlinson tullaan mainitsemaan muidenkin kuin geenitutkijoiden historiankirjoissa. Hän omisti palkintonsa suomalaiselle tutkijakollegalleen.

EU:n ulkopuolisesta maailmasta palkitaan vain yksi ihminen. Kyseessä on ikään kuin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinto. Valinta oli minusta harvinaisen selvä: Viktor Justsenko johti Ukrainan oranssia vallankumousta, ja vie nyt maata presidenttinä kohti oikeusvaltiota, markkinataloutta ja Eurooppaa. Justsenkon arpiset kasvot symboloivat nyt monessa diktatuurissa vapautta ja demokratiaa.

Vuoden valtiomieheksi valittiin Puolan presidentti Aleksander Kwasniewski, jonka toinen ja viimeinen virkakausi on päättymässä. Kwasniewski tunnetaan demokratian puolustajana ja lännettäjänä. Hän vei Puolan EU:n ja Natoon. Hänellä oli myös vahva rooli Ukrainan demokratiataistelussa, jonka hän myös mainitsi eilisessä kiitospuheessaan.