Tulin eilen lumen peittämään Pekingiin. Ensivierailu onnistui hyvin. Suurlähettiläs Lars Backström ja muut lähetystömme ihimiset olivat onnistuneet ahtamaan erinomaisen ohjelman vajaaseen kahteen päivään. Tapasin Kiinan ulkoministeri Yang Jiechin, varapresidentti Xi Jinpingin, ministeri Wang Jiaruin sekä median edustajia ja Kiinan yliopistojen professoreita. Ohjelmani huipentui tänään puheeseen Pekingin yliopistossa.
Pekingin yliopistolla
Tässä puheeni keskeiset teemat:
1. Nopeasti muuttuva maailma edellyttää EU:lta aktiivista ulkopolitiikkaa.
Talouskriisi vauhdittaa vauhdittaa maailmanpolitiikan moninapaistumista. Tällä on vaikutuksia globaalihallintaan. G20 on esimerkiksi korvannut G7/8:n talousyhteistyön ensisijaisena foorumina. Globaalihallinnan muutokset eivät kuitenkaan tule olemaan kertaluonteinen ?big bang?, vaan asteittainen ja monitasoinen prosessi. Myös ilmastoon, energiaan ja luonnonvaroihin liittyvät kysymykset muovaavat lähivuosina voimakkaasti kansainvälisen politiikan agendaa. Muutostilanteeseen liittyy mahdollisuuksia, mutta myös kasvaneet riskit. EU:n ulkosuhteissa passiivinen asennoituminen ei tule kyseeseen.
2. Jos EU haluaa vaikuttaa globaalisti, sen on saatava omat rivinsä kasaan. Lissabonin sopimus on tärkeä ensiaskel.
EU on ollut poliittinen ja taloudellinen menestys, mutta on nyt kasvavien haasteiden edessä. Globaali kilpailu, resurssien siirtyminen ?lännestä itään?, EU:n pitkäaikainen keskittyminen omiin institutionaalisiin uudistuksiin. Lissabonin sopimus on tärkeä askel, mutta ei vielä ratkaisu. Ulkosuhteissa tarvitaan selkeää strategista näkemystä suhteessa Aasiaan ja nouseviin talouksiin. Sisäisesti EU:n on otettava asema uuden, vihreämmän globaalitalouden edelläkävijänä ja panostettava sisämarkkinoiden toimintaan.
3. Lähivuosina Aasian kehitys pitkälti ratkaisee maailmanpolitiikan suunnan. Kiinaa tarvitaan entistä enemmän vastuunkantajaksi yhteisten ongelmien ratkaisuun.
Kiinan merkitys maailmanpolitiikassa on kasvanut nopeasti. Aasian odotetaan lähivuosina toimivan toisaalta globaalin talouskasvun moottorina, mutta toisaalta alueella kytee merkittäviä poliittisia kriisejä (Afganistan, Pohjois-Korea, Pakistan-Intia, jne.). Kasvavan vaikutusvallan rinnalla Kiinan ja muiden alueen suurten kehittyvien talouksien on otettava globaalissa järjestelmässä kannettavakseen entistä enemmän vastuuta. Kansainvälinen yhteisö tarvitsee Kiinaa toimimaan rakentavana jäsenenä yhteisten haasteiden ja ongelmien ratkaisemisessa. Esimerkkeinä ilmastonmuutoksen hillitseminen, kriisien hallinta ja protektionismin ehkäisy.
Kirjoitan myöhemmin lisää Kiinan kokemuksistani. Illalla olen jo Tokiossa.
Lopuksi vielä vähän Afganistan-asiaa. Eilen saimme tiedon, että Afganistanin vaalilautakunta on peruuttanut 7.11. suunnitellun toisen äänestyskierroksen ja ilmoittanut tiedotustilaisuudessa samalla, että istuva presidentti Hamid Karzai nimitetään presidentinvaalien voittajaksi. Vaalilautakunta on maininnut päätöksen perusteiksi mm. maan turvallisuustilanteen. Kyseessä on Afganistanin viranomaisten ratkaisu, joka vie päätökseen pitkään jatkuneen presidentinvaaliprosessin. Suomi on kannattanut prosessin nopeaa loppuunsaattamista. Kunnioitamme afgaaniviranomaisten tekemää ratkaisua. Nyt on tärkeää, että maan poliittiset voimat keskittyvät Afganistanin mittavien ongelmien ratkaisuun. On toivottavaa, että afgaaniosapuolet ryhtyvät tiiviiseen yhteistyöhön keskenään, ja uusi hallitus toimii maan kaikkien väestöryhmien etujen puolesta. Suomi tukee Afganistanin vakauttamista ja kehittämistä pitkäjänteisesti, tätä tehdään niin kriisinhallinnnan, kehitysyhteistyön kuin humanitaarisen avun keinoin.
