Tällä viikolla ei ole ainakaan puheista puutetta. Aiheistakaan ei ollut pulaa: Itämeri, Arktinen alue, ihmisoikeudet, EU:n tulevaisuus ja Afganistan. Puheet auttavat hahmottamaan ja kiteyttämään.
Niiden valmistelut vievät väistämättä paljon aikaa. Ensin mietitään linja, sitten sisältö, sen jälkeen rakenne. Kun puhe on kirjoitettu ulos niin sitä vielä viilataan.
Viimeistelen puheenvuoron yleensä ottamalla rungosta muistiinpanot ”mustaan vihkooni”. Varsinaisen puheen pidän niin sanotusti ”vapaasti”. Näin siksi, etten ole koskaan tuntenut oloani mukavaksi puhetta paperista ääneen lukiessa. Tapansa kullakin. Välillä toimii, välillä ei.
Tänään Eduskunnassa puhuin mieiestäni liian nopeasti. Viidessä minuutissa piti kiteyttää ja tuli vähän hosuttua.
Toisaalta puhe EU:n tulevaisuudesta tuntui menneen paremmin. Aikaa oli 30 minuuttia. Sai öristä rauhassa.
Ihmisoikeuspuheenvuoro oli taasen lyhyt. Se meni ihan ok. Kyllä tässäkin ammatissa oppii päivittäin uusia asioita. Ja hyvä niin.
