Harvoin olen tavannut niin monia ministerikollegoita kerralla kuin tänään. Syynä on Haagin kansainvälinen Afganistan-konferenssi. Se kokosi peräti 73 maata ja 10 kansainvälistä järjestöä.
Kokoussalissa Viron ulkoministeri Urmas Paetin kanssa
Konferenssin mittasuhteet ovat kuvaavia. Afganistanin turvallisuus ja kehitys ovat kansainvälisen politiikan kärkiteema. Kokous itsessään ei toki Afganistanin ongelmia ratkaise. Mutta viesti oli selkeä. Rohkea kolmasosa maailman valtioista on poliittisesti sitoutunut tukemaan Afganistania. Epäonnistumista pidettiin mahdottomana. Se olisi yksinkertaisesti liian vaarallista.
Kokouksessa Afganistanin presidentti Hamid Karzai korosti laajan kansainvälisen tuen merkitystä. Tilanne on vaikea, muttei toivoton. Päinvastoin, edistystä on saavutettu. Afganistan on muuttunut terrorismin pesäkkeestä kansainvälisen yhteisön jäseneksi.
Tapasin Karzain erikseen pohjoismaisten kollegoideni kanssa. Hän kiitti Afganistanin saamasta tuesta ja vetosi sen lisäämisen puolesta. Mukana ollut Afganistanin sisäministeri vetosi tukeemme naisopettajien kouluttamiseksi. Naisopettajien puute vaikeuttaa tyttöjen koulutusta.
Yhdysvaltain uusi Afganistan/Pakistan-strategia sai laajasti tukea. Sotilaalliset lisäresurssit ovat tarpeen, sillä ilman turvatilanteen parannusta muullekaan kehitykselle ei ole tilaa. Mutta samalla uusi linjaus painottaa selvästi siviilipuolta eli siviilikriisinhallintaa ja kehitysyhteistyötä. Niihin osoitetaan selviä lisäpanostuksia. Pidän tätä linjaa myönteisenä ja oman ajattelumme mukaisena.
Omassa puheenvuorossani painotin kokonaisvaltaista tulokulmaa Afganistaniin. Sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta ja taloudellinen tuki ovat kaikki tärkeitä. Nostin naisten aseman erikseen esille. Kuin muistutuksena naisten heikosta tilanteesta tuli kokouksen aikana tieto uudesta laista, joka rajoittaa naisten liikkumista. Tällainen ”kehitys” ei ole hyväksyttävää.
Ehdin vaihtaa hetkisen ajatuksia myös Japanin uuden ulkoministeri Nakasonen kanssa. Puhuin myös Venäjän Sergei Lavrovin sekä Hillary Clintonin kanssa. Lisäksi tutustuin Georgian uuteen ministeriin Gregory Vashadzeen. Konferenssit ovat diplomatian peruskauraa, tarpeellisia niin suhteiden ylläpitämiseksi kuin uusien solmimiseksi.
Nyt takaisin kotiin. Se tuntuu hyvältä, vaikka Hollannissa kevät onkin paljon pidemmällä.
