Kolmas lomaviikko. Villa Biche, Marche, Italia. Keski-iltapäivä. Aurinko porottaa. Lämpöasteita +38 C. Kevyt tuuli puhaltaa rannikolta.
Istun vuokratun kämppämme parvekkeella. Vasemmalla kukkulan päällä näkyy Urbisaglian pittoreski kylä. Oikealla laaksossa näkyy Tolentino. Matkaa rannikolle noin 20 kilometriä.
Olemme keskellä ei mitään. Edessäni avautuu Marchen kaunis maisema: laaksoja, kukkuloita, haalean punaisia tiilikattoja, hiekanvärisiä maataloja, oliivipuita ja peltoja, joissa kasvaa auringonkukkia, sekä tietenkin uima-allas.
Kysyn itseltäni: miksi EU:n instituutiot ovat Brysselissä (…ja Luxemburgissa…ja Strasbourgissa)? Miksi ei Italiassa? Tiedän vastauksen, mutta en halua uskoa sitä. No, ehkä Mussolinin jälkeinen Italia ei olisi ollut ihan poliittisesti korrekti valinta…
Tulimme tänne Marcheen eilen. Aamulento toi meidät Roomaan, josta ajoimme kolmen tunnin maisemareitin Italian poikki lännestä itään.
Seuraavat kaksi viikkoa vietetään dekadenttia lomaa. Nautitaan italialaisesta ruuasta, viinistä ja vieraanvaraisuudesta.
Kirsi ja Saku auttoivat meitä löytämään tämän paikan. Se on täydellinen, vaikka Kirsin mukaan en saa sanoa, että se on täydellinen, koska mikään ei hänen mukaansa voi olla täydellistä…
Ja kyllä eilinen illallinen Kirsin, Sakun ja Siirin luona oli myös täydellinen. Kirsin maine maaseutua vierastavana umpistadilaisena naisena on viimeistään nyt mennyttä. Hänestä on tullut sisäsiisti italialais-suomalainen maalaistyttö.
Viime viikolla peuhasimme kotosalla kahden ”bestisperheemme” kanssa. Kun kuusi aikuista ja kuusi lasta perustavat viikon kolhoosin, niin vauhti on taattu. Viikko oli fantastinen (Apua, nyt huomaan taas olevani ihan liian positiivinen…Toivottavasti Jyrki Lehtola ei lue tätä…).
Viikon aikana uitiin, leikittiin, retkeiltiin, golfattiin, syötiin hyvin ja nukuttiin ihan liian vähän. Parhaiden ystävien kanssa on aina hyvä olla. Asiaa ei ainakaan pahenna, että meillä on samanikäisiä lapsia.
Yhtenä iltana söimme rapuja. Hankin ne jälleen kerran Nivellin kalakaupasta. Armenialaiset ravut ovat huomattavasti halvempia kuin suomalaiset serkkunsa. Kun ne keittää perinteisen pohjoismaalaisen reseptin mukaan, niin ne ovat yhtä maukkaita.
Vielä yli puolet lomasta jäljellä. Patterit latautuvat täyttä vauhtia.
