Tänään tuli mieleen vanhat kunnon virkamiesajat. Istuin käytännössä toimistolla viilaamassa tekstejä koko päivän. Katso videopätkä alla.
%video%
Patricia Jimenez on loistotyyppi. Bryggen Eurooppa-yliopiston kasvatteja.
Eniten viilattiin paperia vastavuoroisesta tunnustamisesta. Kysehän on tavaroiden vapaasta liikkumisesta.
Noin 75 prosenttia kaikesta tavarasta on harmonisoitu EU-tasolla. Näillä käydään kauppaa vuosittain 1500 miljardin (!) euron edestä. Kaupan esteitä ei ole.
Loput 25 prosenttia ovat harmonisaation ulkopuolella, mutta niihin sovelletaan vastavuoroista tunnustamista. Esimerkki: jos ”Kossua” saa myydä Suomessa niin sitä saa myös myydä Ruotsissa.
Nämä ei-harmonisoidut tuotteet liikkuvat Euroopassa 430 miljardin edestä. Ongelmana on, että aina välillä kansalliset viranomaiset yrittävät estää vapaan liikkumisen kaikenmaailman tekosyillä. Tämä maksaa yrityksille ja meille kuluttajille noin 150 miljardia euroa vuodessa.
Tähän yritetään saada loppu laatimalla asetus vastavuoroisesta tunnustamisesta.
Teemme siis ensin niin sanotun työasiakirjan, jossa kartoitan näkemyksiäni komission aloitteeseen.
Tämän jälkeen asiaa käsitellään sisämarkkinavaliokunnassa. Keskustelun jälkeen laadin sitten parlamentin muutosesitykset, joiden pohjalta yritämme hieroa kompromissin neuvoston, eli jäsenmaiden kanssa.
Kaikinpuolin jännä prosessi, jota käsittelen blogissa alusta loppuun.
Tapasin tänään asian tiimoilta muun muassa Ranskan EU-edustuston virkamiehen. Hän kertoi Ranskan olevan tyytyväinen puheenjohtajamaa Saksan esittämään kompromissiin. En tiedä pitäisikö huolestua…
PS. Kävin myös puhumassa Lapin yliopiston opiskelijoiden kanssa. Erinomainen porukka. Hyviä kysymyksiä. Vauhdikas keskustelu.
