Laskeuduin äsken Brysseliin. Piitu, Kiti, Henkka, Matti ja kumppanit olivat järjestäneet yllärin. Olivat vastassa skumppapullon ja kukkien kera. Olin todella otettu. On siinä meillä jengi. Tulee jo ikävä.
Hurja viikko huipentui tänään valan vannomiseen kello 11.15. Sen jälkeen tapasin lyhyesti pääministerin ja käytävällä myös Tasavallan Presidentin.
Valan vannominen.
Virallisen nimityksen jälkeen oli sitten lehdistötilaisuuden vuoro. Valmistelimme sitä eilen porukalla ja sitten keskityin tilaisuuteen itsekseni aamupäivällä lenkin jälkeen. Kyllähän se koko tilaisuus jännitti, eikä sitä oikein itse voi arvioida miten se meni.
Kolme keskeisintä viestiä olivat jatkuvuus, yhteistyö ja avoin keskustelu. Nämä pointit näyttävät myös olleen esillä eri medioissa.
Lehdistötilaisuuden jälkeen tapasin Carl Bildtin. Lämminhenkinen keskustelu, jossa kävimme läpi muun muassa Itämeristrategiaa, Lähi-idän tilannetta ja EU:n toimielinuudistuksia. Olin erittäin iloinen, että Bildtin vierailu järjestyi heti.
Päivän mittaan keskustelin myös Viron ulkoministerin, Urmas Paetsin kanssa. Sovimme, että järjestämme tapaamisen mahdollisimman pian.
Onnittelusähkeiden pino on ollut kasvamaan päin. Sain sähkeet muun muassa Venäjän ulkoministeri Lavrovilta ja brittikollegaltani Milibandilta, jonka olen pariin otteeseen tavannutkin.
Koskettavin onnittelu tuli 80-vuotiaalta peruskoulun opettajaltani Toini Nurmialta. Hän oli opettajani Lehtisaaren parakkikoulussa ja sen jälkeen Munkkiniemessä ennen kuin siirryin ruotsinkieliseen kouluun.
Hammaslääkäriliitolta Marimekon sinivalkoisen meikkipussin, joka sisälsi hammasharjan- ja tahnaa…Kiitti vaan.
Ennen lentoa tapasin vielä ulkoasiainministeriön laajan johtoryhmän. Erinomainen henki siinäkin kokouksessa. Ritarisalin neuvotteluhuone oli täynnä tuttuja. Pistin aamulla myös pienen viestin koko meidän talolle. Toivottavasti porukat tykkäsivät. Jäykkä se viesti ei ainakaan ollut.
Lentomatkalla kävin vielä läpi ensi viikon briiffejä. Nyt on aika viettää rauhallinen viikonloppu. Taidan olla sen tarpeessa.
