Tänään oli jännä päivä kahdesta syystä. Ensiksi hyväksyimme kollegani Camiel Eurlingsin raportin Turkin jäsenyysneuvottelujen edistymisestä.

Raportti on erittäin kriittinen Turkkia kohtaan. Samalla jäsenyysovi pidetään auki. Olikin mielenkiintoista havaita, että raporttia vastaan äänestivät niin Turkin jäsenyyden vastustajat kuin kannattajatkin.

Kannattajien mielestä se oli liian kriittinen. Vastustajien mielestä se oli liian myönteinen. Äänestin itse raportin puolesta. Se antoi mielestäni sopivasti ruusuja ja risuja.

Risut: raportissa kehotetaan Turkkia nopeuttamaan uudistusprosessia. Erityistä huomiota kiinnitetään Kyproksen ja Armenian EU-suhteisiin sekä sanan- ja uskonnonvapauden rajoituksiin.

Ruusut: samalla kehutaan toimia kidutuksen torjumisen, korruption vastustamisen ja naisten oikeuksien parantamisen saralla.

Äänestyksen mielenkiintoisin kohta oli oikeastaan kappale 69. Siinä sai valita onko neuvottelujen tavoitteena Turkin jäsenyys. Lopputulos oli yksiselitteinen: 425 puolesta, 191 vastaan ja 23 tyhjää.

Loppujen lopuksi hyväksyimme raportin äänin 429 puolesta, 71 vastaan ja 125 tyhjää.

 

Paula Lehtomäki vastaanottaa oneseat.eu-kampanjan vetoomuksen.

Toinen syy jännälle päivälle oli, että sain kalastettua sen ison kalan, jonka mainitsin eilen blogissani. Eli sain vastuulleni valmistella mietinnön unionin vastaaonottokyvystä.

Eli onko unioni valmis ottamaan uusia maita? Kestääkö unionin päätöksenteko? Entä budjetti?

Tässä keskustelussa ei ole mitään uutta. EU:n syventäminen ja laajentaminen ovat aina kulkeneet käsi kädessä. Nizzan sopimus, jossa päätettiin unionin institutionaalisista uudistuksista, oli ehto edelliselle laajentumiselle.

Vastaanottokyvyn merkitystä ei pidä vähätellä, mutta sitä ei myöskään pidä käyttää tekosyynä laajentumisen estämiselle. Monet EU-perustuslain kannattajat käyttävät laajentumista eräänlaisena kiristyskeinona.  Väitetään, että ilman perustuslakia ei voida laajentua.

Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on todennut, että unioni ei voi laajentua Bulgarian ja Romanian jälkeen ilman ratkaisua perustuslakikysymykseen. Hän on siinä oikeassa, mutta perustuslaki ei ole ehto seuraaville laajentumisille.

Veikkaan, että raporttini tulee olemaan kiistanalainen – se tulee herättämään tunteita puolesta ja vastaan.

 Niin, eihän kukaan meistä halua olla Strasbourgissa, mutta silti naurattaa.