Kuljemme Suzannen kanssa junalla töihin. Vajassa kahdessakymmenessä minuutissa ehtii kivasti jutella päivän tapahtumista ja lukaista aamun Financial Timesin.

Perustuslakivaliokunnassa pyöriteltiin tänään perustuslakia. Kuvassa vasemmalta valiokunnan puheenjohtaja Jo Leinen, komissaari Margot Wallström ja hänen kabinettinsa jäsen Mark Gray (vanha kaveri virkamiesajoilta).

Brysselin (ja Luxemburgin, koska neuvoston kokous pidettiin tänään siellä), Ankaran ja Zagrebin käytävillä huokaistiin helpotuksesta ja kiroiltiin yhtä aikaa. Helpotuksen huokaisu tuli niiltä, jotka kannattavat jäsenyysneuvottelujen aloittamista Turkin ja/tai Kroatian kanssa. Kirosanat niiltä, jotka vastustavat.
 
Illansuussa EU:n jäsenmaat pääsivät yhteisymmärrykseen neuvottelujen aloittamisesta ja Turkki hyväksyi päätöksen ehdot. Itävalta harasi vastaan loppuun saakka. Se halusi, että jäsenyysneuvottelut voisivat myös johtaa kumppanuuteen, eli ei täysjäsenyyteen.
 
Tulos on tyypillinen EU-lehmänkauppa, jossa kytketään kaksi toisistaan suoranaisesti riippumatonta asiaa yhteen. Itävalta antoi vihreää valoa Turkille vasta sen jälkeen, kun se sai varmistuksen, että neuvottelut Kroatian kanssa voidaan myös aloittaa.
 
EU-maiden ulkoministerit kokoontuivat eilen illalla kriisikokoukseen keskustelemaan tilanteesta. Tulosta ei syntynyt. Neuvotteluja jatkettiin tänään aamulla klo 8.30. Ne jatkuivat koko päivän, kunnes tulos syntyi. Välillä näytti todella huonolta. Luxemburgista tuli viestiä, että neuvottelujen aloittamista lykätään.
 
Tämän tyyppinen draama on vain alkusoittoa. Sitä nähdään seuraavan kymmenen vuoden ajan vuosittain, jos ei kuukausittain. Kaiken kruunasi vielä se, että jäsenmaiden piti odottaa Turkin vastausta. Kosintaan vastattiin myönteisesti ja Turkin ulkoministeri istuu paraikaa koneessa Ankarasta Luxemburgiin.
 
Koko teatteri muistuttaa Helsingin Eurooppa-neuvoston näytelmää. Tuolloin Kreikka oli vielä varauksellinen Turkin jäsenyysperspektiivin avaamiseksi. Puheenjohtajamaa Suomi sai tehdä hartiavoimin töitä, jotta löytyisi sopivat sanamuodot. Neuvotteluja johti pääministeri Lipponen. Hänen tukenaan ulkoasiainministeriön alivaltiosihteeri Jaakko Blomberg.
 
Valmis teksti lähetettiin Ankaraan silloiselle pääministerille Bülent Ecevitille . Varmuuden vuoksi päätettiin lähettää Javier Solana ja suomalainen delegaatio (Jaakko Blomberg ja Kare Halonen) Ankaraan hakemaan turkkilaisten hyväksyntä. Solana ja kumppanit hyppäsivät Jacques Chiracin yksityiskoneeseen (tarjoilun laadusta ei ole tähänkään päivään mennessä tietoa). Perille tultua huomattiin, että koneen yksi ikkunoista oli rikki. Se saatiin korjattua ennen paluumatkaa. Turkkilaiset hyväksyivät jäsenyysperspektiivin ja loppu onkin historiaa.
 
Päätös on todellinen työvoitto Olli Rehnille. Muistelen, että muutamilla tahoilla kritisoitiin Rehnin laajentumissalkun painoarvoa vielä vuosi sitten. Jostain kumman syystä marmatusta ei enää kuuluu. Rehnin pahimmatkin poliittiset vastustajat ymmärtävät, että suomalaisella komissaarilla ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä keskeistä asemaa Euroopan historian muokkaamisessa.

Twitter

Facebook