Tällä viikolla parlamentissa on minitäysistunto. Viikon aikana yhdistyy lähes kaikki parlamentin toiminta, eli meillä on valiokunta- ja ryhmäkokouksia sekä täysistunto.
Tällä viikolla budjetinvalvontavaliokunnassa piti hyväksyä allekirjoittaneen raportti tulkkauksesta. Viime viikolla raportin sisällöstä lähti liikkeelle villejä huhuja.
Monet kollegat tulivat kysymyään, mitä olen oikein pistänyt raporttiin. Väitettiin, että olin uhraamassa monikielisyyden periaatetta taloussäästöjen alttarilla. Asiaan kuului tietenkin, että harva oli raportin lukenut.
Viime torstaina päätin kutsua aikalisän. Pyysin, että äänestystä raportistani siirretään. En halunnut, että raportti kaatuu väärinkäsityksiin.
Prosessin aikana opin paljon. Kun käsittelee kaikkien oikeutta puhua äidinkieltään ja mainitsee siinä sivussa tulkkauskustannuksista, niin soppa on valmis. Pitää olla varovainen.
On elintärkeää valmistella asioita käytävillä, eli keskustella kollegojen kanssa mahdollisimman laajasti ennenkuin asiasta äänestetään. Ei tarvitse kuin pari sanaa esimerkiksi raportin sisällöstä.
Homma toimii myös toisinpäin. Jos joku haluaa kaataa raportin, niin hän lähtee levittämään siitä perättömiä huhuja. Huhut leviävät ja raportti vaarantuu.
Tässä yksittäisessä tapauksessa espanjalaiset näkivät raportissa mörköjä. Onnistuin puhaltamaan peli poikki ajoissa. Nyt olen aloittanut uuden konsultaatiokierroksen, joten eiköhän se siitä. Näkee tämäkin raportti varmaan päivänvalon jossain vaiheessa.
