Terveisiä aina niin kauniista Tukholmasta. Osallistuimme vaimoni kanssa eilen Tukholman maratonille. Hyviä ja huonoja uutisia.
Hyvät tietenkin ensin: Suzanne juoksi elämänsä ensimmäisen maratonin aikaan 3.46’29! Aivan mahtava suoritus.
Sitten huonommat: allekirjoittaneelle iski jälleen kerran ylitsepääsemätön vatsakramppi, pistos joka pisti kippuraan jo alkumatkasta. Sinnittelin 90-asteen kulmassa muutaman kilometrin, mutta ei se auttanut. Päätin hypätä pois junasta tasan puolimatkassa 21,1km kohdalla. Aikataulussa mentiin, kohti 3.10-3.12 loppuaikaa, mutta ei se paljoa lämmittänyt. Tankkauksessa on selvästi jotain vikaa. Liiallinen pastan ahmiminen ei toimi.
Yhtäkaikki Tukholman maraton on fantastinen tapahtuma. Eilen viivalla oli noin 20 000 juoksijaa, joista 6 000 suomalaista! Oli kuin kotimaratonissa olisi juossut. Sain kunnian olla lähtöviivalla haastateltavana ennen starttia. Kansalasuuksia oli 72. Suomalaisten hurraa-huudot ja tuuletukset nostattivat fiilistä. Onnittelut kaikille juoksijoille ja kiitos kaikille kannustajille. Mahtava fiilis.
Maraton on kova laji. Se opettaa nöyräksi. Omalta osaltani en ole vielä saanut aikaiseksi yhtään täydellisesti onnistunutta maratonia. Toisaalta triathlonit ovat aina menneet niin sanotusti nappiin. Taidan olla enemmän multisport tyyppiä. Periksi ei kuitenkaan annetta. Juoksuharjoitukset ovat menneet sen verran hyvin, että maratonmatka jatkuu.
Ruotsin onkin tainnut vähän koetella tällä viikolla. Torstainahan kävi niin, että Falun sai hiihdon MM-kisat 2015. Päähänhän se otti, mutta toipuminen alkoi välittömästi. Koko Lahden MM-hakutiimi teki loistavaa työtä loppuun saakka. Hävisimme vain yhdellä äänellä (8-7). Päät pystyyn ja uutta matoa koukkuun! Lahti on niin hieno paikka, että se ansaitsee MM-kisat viimeistään 2017.
