Suora charter-lentomme saapui Helsingistä Venäjän Tseljabinskiin, Ural-vuorten toiselle puolen sunnuntai-iltana, alle kolmen tunnin lennon jälkeen. Linnuntietä matka on jopa lyhyempi kuin Pariisiin, vaikka henkinen etäisyys tuntuukin pidemmältä. Aikaeroa sentään on 4 tuntia. Pakkasta oli -16 astetta, joka toki tuntui kylmältä, mutta tuulen puuttuessa ei sietämättömältä. Lunta oli maassa vain nimeksi, puissa kaunis kuura.
Tseljabinskin kaupungissa on n. 1,1 miljoonaa asukasta, ja alueella 3,5 miljoonaa. Alue on tunnettu metalliteollisuudestaan, insinöörikoulutuksestaan ja valitettavasti myös neuvostoaikoina saastuneesta luonnostaan. Kaupunki oli aikoinaan ns. suljettu kaupunki, jonne asiaa ei ollut ilman erityislupaa. Nyt kaupunki on kehittymässä yhdeksi konepajateollisuuden keskukseksi.
Mukana tällä Tseljabinskiin ja Ufaan suuntautuvalla vienninedistämismatkalla on parikymmentä suomalaisyritystä muun muassa energian, energiatehokkuuden, rakentamisen, liikenteen, koulutuksen ja palveluiden aloilta. Matkan järjestelyistä vastaa suomalais-venäläinen kauppakamari, joka on sopinut jokaiselle mukana olevalle yritykselle toistakymmentä erillistä tapaamista yhteisten tilaisuuksiemme lisäksi. Yrityksiä on mukana pienistä suuriin: Aalto Startup Sauna, Ahma Engineers, Amomatic, Suomen pankki, Chematur Ecoplanning, Sampo/Danske Bank, Finnvera, Fortum, Gebwell, HaminaKotka Satama,Idman Airfield Lightning, Industri-Textil Job, Konecranes, Lappeenranta Innovation, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Larmix, Krisberg, Marecap Trans, Metso Automation, Neste Jacobs, REACHLaw, Wärtsilä ja YIT rakennus.
Aloitimme maanantaiaamun suomalais-venäläisellä bisnesseminaarilla, jonka avasi kanssani Tseljabinskin varakuvernööri Juri Klepov. Hän kertoi alueen kasvunäkymistä ja näytti markkinointivideon, jossa huomioni kiinnittyi siihen, että mainituista 8:sta ulkomaisesta alueella toimivasta yrityksestä vain yksi, suomalainen Fortum, oli kirjoittanut nimensä kyrillisin kirjaimin. Myöhemmin selvisikin, että Fortum nautti täällä erityistä arvostusta. Esittelin mukana olevat suomalaisyritykset, minkä jälkeen he pääsivät käymään suoria keskusteluja venäläisten partneidensa kanssa.
Kävimme pienemmällä delegaatiolla tapaamassa Uralin alueen Venäjän presidentin varaedustajaa Sidorovia ja Tseljabinskin varakuvernööri Komjakovia. Pääedistajat oli kutsuttu neuvonpitoon toisaalle, joten heitä emme valitettavasti tavanneet. Isäntien puolelta tehtiin selväksi se, että suomalaisia pidetään luotettavina yhteistyökumppaneina ja yritystemme tuotteet ja palvelut ovat haluttuja. Isäntien puolelta yhteistyötä toivottiin erityisesti seuraavilla aloilla: energia ja lämpö, puunjalostus ja ympäristöteknologia sekä jätteiden käsittely ja uusiomateriaalien käyttö.
Paikalla jo olevista suomalaisyrityksistä Fortum on paras esimerkki. Fortum on käynnistänyt Venäjälle suuntautuvan 2,5 miljardin investointiohjelman sähkön ja lämmön tuotantoon. Tsheljabinskissä Fortum toimii eräänlaisena ankkuri-investoijana tarjoten yhteistyömahdollisuuksia ja tukea myös pienemmille suomalaisyrityksille. Osa delegaatiostamme kävi tutustumassa myös Fortumin uusimpaan voimalaan.
Kaunis siperialaisuralilainen talvipäivä, kuten presidentin edustaja totesi, jatkui Etelä-Uralin valtionyliopistoon (South Ural State University, SUSU), jonka valtava päärakennus on yksi kaupungin maamerkkejä. 55000 opiskelijallaan se on alueen suurin korkeakoulu ja sen erityisaloina ovat mm. supertietokoneet ja nanoteknologia. Toimimme paikallisen ministerin kanssa kätilöinä, kun Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja SUSUn rehtorit allekirjoittivat yhteistyösopimuksen, jonka puitteissa tarjotaan muun muassa opiskelustipendejä. Vierailun päätteeksi pidin opiskelijoille luennon Euroopan unionista ja kuten aina näissä tilaisuuksissa, sain heiltä hyviä kysymyksiä opiskelijavaihdosta, työllisyydestä, Suomen asemasta EU:ssa ja akuutista velkakriisistä. Fiksuja nuoria. Kannustin heitä opiskelemaan kieliä ja käyttämään hyväkseen vaihto-ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia, sillä avoimin mielin ja tutustumalla toisiin oppii aina uutta.
Päivän päätteeksi tapasimme vielä suomalaisyrityksiä ja heidän asiakkaitaan sekä paikallisia viranomaisia Fortumin järjestämällä vastaanotolla.
Palella ei muuten ole tarvinnut. Julkiset tilat on lämmitetty hyvin, ja esimerkiksi oman hotellihuoneeni termostaatti oli asetettu 32 asteen, kun saavuimme. Energiatehokkuudessa onkin huomattavasti parantamisen varaa. Ensiaskelena siihen voisi olla lämmityksen laskuttaminen käytetyn lämmön mukaan nykyisen asunnon kokoon ja huonelukuun perustuvan laskutuksen sijaan. Se johtaakin ylilämmitykseen ja suoranaiseen tuhlaukseen, sillä näin monissa asunnoissa ikkunoita auki, vaikka pakkasta oli lähesparikymmentä astetta.
Parhaillaan lennämme Ural-vuorten yli Euroopan puolelle Ufaan, Bashkortostanin tasavaltaan. Siitä seuraavassa postauksessa.
