Viime viikon kuuma puheenaihe oli kauppapolitiikka. Viikonloppuna se oli tasavallan presidentin järjestämässä Kultaranta-keskustelutilaisuudessa ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Loppuviikon agenda taas muodostuu Eurooppa-asioiden ympärille. Tänään eduskunta nimittäin käsitteli EU-selontekoa, joka määrittelee Suomen EU-politiikan suuntaviivat.
Kokonaisuudessaan selonteon voi lukea täältä. Tärkeintä raportissa on mielestäni se, että Suomi haluaa edelleen kehittää yhteistä unioniamme rakentavalta pohjalta, ei hajoittaa sitä. Neljä kokonaisuutta on hyvä nostaa esiin raportista.
Ensimmäisenä on oikeusvaltioperiaate. Se tarkoittaa kansalaisten oikeuksien turvaamista. Raportissa todetaan, että oikeusvaltioperiatteen toteutuminen tulee varmistaa koko unionissa. Nykyisellään jäsenmaiksi pyrkiviltä edellytetään periaatteen noudattamista yhtenä keskeisimpinä jäsenyyskriteerinä, mutta kun kerran on jäseneksi päässyt, ei systemaattista valvontaa enää ole. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että yksittäisen jäsenmaan demokratiakehitykseen on mahdotonta puuttua ilman, että maassa tapahtuu varsin pitkälle meneviä ihmisoikeusloukkauksia.
Tämän vuoksi EU:hun pitäisi luoda voimassa olevien perussopimusten puitteissa seurantajärjestelmä, joka kattaisi kaikki jäsenmaat. Järjestelmä mahdollistaisi mahdollisimman varhaisen puuttumisen ongelmiin. Oikeusvaltioperiaatteen noudattamatta jättäminen, perus- ja ihmisoikeuksien loukkaaminen sekä vähemmistöjen syrjiminen eivät kuulu mihinkään maahan, vähiten Euroopan unioniin.
Toinen tärkeä asia ovat digitaaliset sisämarkkinat. Ne ovat valtava mahdollisuus koko Euroopalle, mutta etenkin Suomen kaltaiselle korkean koulutuksen ja digitaalisen osaamisen kärkimaalle. EU-komission arvioiden mukaan digitaaliset sisämarkkinat lisäisivät tehokkaasti toimiessaan EU:n bruttokansantuotetta 500 miljardilla eurolla vuoteen 2020 mennessä.
Olisi mahtavaa, jos Suomi voisi olla suunnannäyttäjä alalla ja pystyisimme kansallisesti purkamaan ja uudistamaan alan sääntelyä. Ei ole mitään järkeä kytkeä ratkaisuja teknologiaan ja laitteisiin, koska kuten kaikki tiedämme, teknologia vanhenee tänä päivänä nopeammin kuin lainsäädäntö astuu voimaan. Jos jokaisessa 27 EU-maassa on toisistaan poikkeavat säännökset, on turha miettiä, miksi myös alan innovointi tai tuotekehitys Euroopassa on pirstaleista. Myös globaalien toimijoiden mielenkiinto kehittää tuotteita eurooppalaisille markkinoille jää vaisuksi, kun jokaisessa maassa edellytetään hiukan erilaista tuotetta tai menettelyjä. Valitettava vaikutus on, että kuluttajat kärsivät sekä suppeasta tuotevalikoimasta että korkeista hinnoista.
Kolmantena kokonaisuutena esiin nousee energiapolitiikka. Se tarkoittaa tänä päivänä yhä enemmän myös turvallisuuspolitiikka. Jos joku sammuttaa valtion valot, yhteiskunta halvaantuu hetkessä. Onkin löydettävä tasapaino markkinatoiminnan ja toimitusvarmuuden välillä, vaikka se ei ihan yksinkertaista olekaan.
Selonteossa ehdotamme, että Euroopan unionille on luotava toimivat energian sisämarkkinat. Sisämarkkinat vahvistaisivat EU:n asemaa, laskisivat energian hintaa ja parantaisivat toimitusvarmuutta. Oleellista on, että eteenpäin mennään markkinaehtoisesti ja läpinäkyvästi niin, että kansalliset tukipolitiikat ja kapasiteettimekanismit eivät kehitystä estä.
Neljäntenä vaan ei vähiten tärkeimpänä mainitsen vapaan liikkuvuuden. Vapaa liikkuvuus mahdollistaa ihmisten muuttamisen työn perässä sinne, missä työtä on tarjolla. Vapaa liikkuvuus on jo olemassa, mutta yhä esimerkiksi vaikeudet saada ammattipätevyyttä hyväksyttyä toisessa jäsenmaassa, hankaloittavat liikkuvuutta käytännössä. Muutoinkin byrokratian ja erilaisten vaatimusten tulisi olla minimaalista tällä EU:n ydinalueella, josta me suomalaisetkin käytännössä hyödymme. Näen myös, että EU:ta kiusaavaan nuorisotyöttömyyteen voidaan tarttua nimenomaan vapaan liikkuvuuden kautta. Nuorison liikkuvuus on luonnostaankin suurta ja sen edellytyksiä tulisi ennestään parantaa.
Selonteko on kaiken kaikkiaan hyvä ohjenuora ja vahvistaa Suomen integraatiomyönteistä ja Euroopan unioniin ja euroon sitoutunutta linjaamme. Jos minulta kysytään, se olisi voinut olla rohkeampi, mutta tämä ei taida EU-nörtin suusta kuultuna olla varsinainen uutinen.
P.S. Jos olet kuulolla, avaahan Ylen ykkönen huomenna aamulla. Olen Ykkösaamussa puhumassa selonteosta heti kahdeksan uutisten jälkeen.
