Koneessa matkalla Suomeen. Tällä kertaa pidempi keikka. Lennän takaisin Brysseliin vasta maanantai-iltana. Oli haikeata hyvästellä Emilie ja Suzanne. Vielä neljä matkaa ennen isyyslomaa. Onneksi olemme pyhittäneet huhtikuun perheelle.

Tällä kertaa on luvassa toistaiseksi raskain ohjelma. Torstaina ensimmäinen tapaaminen on aamukahdeksalta ja viimeinen tilaisuus loppuu iltayhdeksältä. Väliin mahtuu viisi luentoa, kolme palaveria ja työlounas.

Perjantaina hyppään junaan klo. 7.00, suuntana Tampere. Siellä on samankaltaiset ohjelmat sekä perjantaina että lauantaina. Sunnuntai-aamuna pidämme Eurooppa Akatemian viimeisen session ja iltapäivällä pidän vielä kaksi luentoa Vammalassa.

Maanantaina olen takaisin Helsingissä. Tällä kertaa virkahommissa. Luennoin HAUS:n seminaarissa siitä miten olemme parantaneet yhteydenpitoa EU:n instituutioihin.

Täällä Brysselissä selvittelin tänään hallitustenvälisen konferenssin etenemistä. Juttelin usean kollegan kanssa ja ilmassa on varovaista optimismia. Espanjan vaalit ovat vaikuttaneet mielialaan. Siellä näyttää olevan liikettä ääntenpainotuspuolella.

Paljon riippuu ensi maanantaista. Silloin Irlannin pääministeri Bertie Ahern tapaa Ranskan presidentin Jacques Chiracin. Maanantaina pidettävässä EU:n ulkoministereiden kokouksessa Irlannin ulkoministeri Cowen puolestaan kertoo kollegoilleen missä nyt mennään.

Keskiviikkona Irlanti jakaa muille jäsenmaille valmistelemansa HVK-neuvottelujen jatkamismahdollisuuksia arvioivan raportin, eräänlaisen tilannekatsauksen. Sen pohjalta sitten päätetään kuinka edetään. Olisi hienoa jos neuvottelut saataisiin päätökseen vielä ennen Euroopan parlamentin vaaleja. Uusi sopimus on huomattava parannus nykyiseen sopimussekamelskaan.

Oli miten oli, veikkaan, että olen virkavapaalla kampanjoimassa kun sopimus syntyy. Sinänsä sääli, että missaan loppuhuipennuksen. Amsterdamista ja Nizzasta, jossa edelliset sopimukset syntyivät, ei ainakaan puuttunut draamaa. Näiden neuvottelujen loppuhuipentuma tuskin poikkeaa edeltäjistään.