Päivä alkoi varhaisella aamulennolla Brysseliin. EU-ministerikokous kokosi jälleen porukan Justus Lipsius -rakennukseen. Päivän keskeisiä aiheita olivat Valko-Venäjä, Länsi-Balkan ja Sudan.
Ensin ”Belarus”. EU päätti jatkaa Valko-Venäjän johtoon kohdistettujen matkustusrajoitusten lievennystä. Valko-Venäjällä on tapahtunut myönteistä kehitystä. Siksi yhteistyöpolitiikkaa on syytä jatkaa. Pakotteet jäivät kuitenkin valmiiksi arsenaaliin. Rajoitukset voidaan palauttaa tarvittaessa nopeasti voimaan. Toivottavasti tähän ei tarvitse mennä: Valko-Venäjä sijaitsee keskellä Eurooppaa. Yhteistyö EU:n kanssa hyödyttäisi molempia.
Länsi-Balkan-debatti keskittyi Bosniaan. Maan kehitys herättää huolta. Uudistusvauhti on hidas ja nationalistinen retoriikka on voimissaan. Kansainvälinen yhteisö kuitenkin valmistautuu lakkauttamaan Daytonin rauhansopimuksen toimeenpanoa valvovan korkean edustajan tehtävän. Samalla EU:n rooli kasvaa entisestään. Bosnian haasteiden voittaminen on tärkeää koko Länsi-Balkanin vakaudelle.
Sudanissa akuuttina huolena ovat apua toimittavien järjestöjen karkotukset. Maan asukkaita uhkaakin humanitaarinen katastrofi, jonka seuraukset olisivat äärimmäisen vakavat. EU tekee kaikkensa, jotta Sudanin hallitus peruisi järjestöjen karkotukset.
Ministerineuvosto valmisteli myös torstaina käynnistyvää EU-huippukokousta. Sinne jäikin vielä runsaasti tehtävää, sillä unionin 5 miljardin elvytyspaketista ei päästy sopuun.
Voi sanoa, että tämänpäiväinen tapaaminen käynnisti todellisen kokousputken. Loppuviikon EU-huipparia seuraa kolmen viikon aikana kokonainen sarja korkean tason kansainvälisen politiikan tapahtumia: Nato-huippukokous, Afganistan-kokous, EU-USA-päämiestapaaminen, G20 jne. Käsittelen tätä kokouskimaraa tarkemmin huomisessa blogissa.
