Suomen EU-politiikasta on käyty julkista keskustelua edellisen Eurooppa-neuvoston jälkeen vilkkaasti. Hyvä niin! EU elää yhtä vaikeimmista kriiseistään, ja tehtävistä ratkaisuista on puhuttava avoimesti. 

Ajattelin jäsennellä blogissa hieman omia ajatuksiani. Tekstin on pitkänpuoleinen, mutta asiatkin monimutkaisia.

1. YLEISASETELMA

Talouskriisi siirtyi Euroopassa uudelle vaihteelle alkuvuodesta 2010, kun Kreikan julkisen talouden tila paljastui. Sen jälkeen on EU:ssa ja euroalueella haettu kuukausi kuukaudelta ratkaisuja, jotka turvaisivat euroalueen ja sopivat kaikille jäsenmaille. On tehty kompromisseja. Siinä EU on parhaimmillaan. 

Karkeasti yksinkertaisten kriisinhoidossa on kahdenlaisia intressejä. Toisaalta kriisimaat hakevat lyhyen tähtäimen ratkaisuja. Ne ovat huolissaan siitä, miten ne selviytyvät seuraavaan kuukauteen. Toisaalta hyvin talouttaan hoitaneet maat haluavat varmistaa, että tehdään pitkän tähtäimen ratkaisuja, joilla varmistetaan, ettei kriisi tällaisena enää toistu. Molemmat linjat tarkoittavat käytännössä lisää Euroopan integraatiota, painotuksiltaan osin erilaista.

Viikon takainen Eurooppa-neuvoston kokous oli poikkeuksellisen vaikea. Kriisi on uuvuttanut kaikkia, ja kokousten ympärillä näkyy luottamuspulaa jäsenmaiden välillä. Kun nyt tulilinjalla ovat Espanjan ja Italian kaltaiset maat, ovat panokset automaattisesti aikaisempaa isommat. 

Eurooppa-neuvostossa ja euroalueen huippukokouksessa saavutettiin vaikeuksista huolimatta merkittäviä ja hyviä tuloksia. Niistä tarkemmin alempana. Päätökset tehtiin yksimielisesti, niin kuin aina.

 

Euroopassa on käyty keskustelua siitä, kuka voitti ja kuka hävisi kokouksessa. Maissa, joissa on lähestymässä vaalit, on tarve esittää Eurooppa-neuvoston tuloksia suurina voittoina. Tämä on ymmärrettävää, mutta sen ei pitäisi antaa hämätä. Pitää malttaa katsoa päätöksiä eikä vain sitä, minkä maan lehdistö juhlii ?voittoa?. Kyseessä ei ole nollasummapeli, jossa olisi Suomi vastaan kaikki muut EU-maat.

Suomen etu on turvata euroalueen vakaus. Tuemme kestäviä ratkaisuja, kuten eurooppalaista pankkivalvontaa. Mutta vastustamme tehottomia ja kalliita hätäratkaisuja, kuten valtioiden velkakirjojen ostoa jälkimarkkinoilta. Emme halua puhua ympäripyöreitä; lupailla sellaista, mikä ei tule toteutumaan. 

2. PANKKIUNIONI

Velkakriisissä ei ole kyse vain valtioiden liiallisesta velkaantumisesta, vaan monessa maassa suurempi ongelma on joidenkin pankkien heikko kunto. Meiltä on puuttunut työkalut siihen, miten eurooppalaista pankkikriisiä ehkäistään ja hoidetaan. Miten pääomitetaan elinkelpoisia pankkeja, ja miten uudelleenjärjestellään niitä, jotka eivät ole elinkelpoisia.

Tätä lainsäädäntökehikkoa on luotu kriisin aikana. Seuraava askel on eurooppalaisen pankkivalvonnan vahvistaminen. Siitä yritetään päästä ratkaisuun tämän vuoden aikana. Isoja kysymyksiä on vielä auki, toteutuuko valvonta euroalueella vai laajempana, mitkä pankit kuuluvat ylikansallisen valvonnan piiriin ja mitkä kansallisen sekä miten työnjako kansallisten valvojen ja eurooppalaisen valvojan välillä järjestetään.

 

Tiukan ja luotettavan eurooppalaisen pankkivalvonnan rakentamisen jälkeen harkintaan tullevat eurooppalainen pankkien kriisinhallintarahasto ja eurooppalainen talletussuojajärjestelmä. Oikein toteutettuina ne lisäisivät rahoitussektorin vakautta Euroopassa. Suomalaisten pankkien ja tallettajien intressit on luonnollisesti turvattava neuvotteluissa yksityiskohdista. Jos kriisinhallintarahasto ja talletussuojajärjestelmä toteutetaan, on niiden oltava pankkien rahoittamat. On pyrittävä välttämään sitä, että valtioiden rahaa joudutaan pumppaamaan pankkeihin.

3. LYHYEN TÄHTÄIMEN KRIISITOIMET

Lyhyen tähtäimen kriisitoimet ovat herättäneet paljon keskustelua ja epäselvyyksiäkin Suomessa. Yritän selventää kysymyksiä alla.

Espanjan pankkien tukeminen: pankkien tukeminen alkaa Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) kautta. Se lainaa rahaa Espanjan pankkien uudelleenjärjestelyrahasto FROB:lle. Yksityiskohdista neuvotellaan. Suomi vaatii omalle osuudelleen vakuudet. Pääomittaessaan pankkeja FROB saa niiden osakkeita ja määräysvallan mm. järjestellä uudelleen elinkelvottomia pankkeja. Jos Espanjan pankkien tukemisessa käytetään myöhemmin pysyvää vakausmekanismia (EVM), se tulee olemaan ensisijaisen velkojan asemassa, eikä Suomi tällöin tarvitse vakuuksia.

EVM:n toimiminen jälkimarkkinoilla: EVM-sopimus mahdollistaa rahaston toiminnan jälkimarkkinoilla. Suomi on arvioinut, etteivät jälkimarkkinaostot ole tehokkaita suhteessa niihin tarvittavaan rahamäärään. EVM:n 500 miljardin euron arsenaalia ohennettaisiin ilman kestäviä tuloksia. Toimiminen jälkimarkkinoilla vaatisi yksimielisen päätöksen EVM:n johtokunnassa. 85 % enemmistöllä se voitaisiin tehdä ns. hätätilamenettelyssä, joka vaatisi komission ja EKP:n esityksen. 

Pankkien pääomittaminen: kun eurooppalainen pankkivalvonta on saatu toimimaan luotettavasti, EVM:llä voisi huippukokouksen linjauksen mukaan olla mahdollisuus pääomittaa suoraan elinkelpoisia kriisissä olevia pankkeja. Pääomittaminen olisi tiukan ehdollista, ja EVM saisi vastineeksi pankkien osakkeita ? eli myös määräysvaltaa. Tämä voisi olla järkevä toimintatapa sellaisissa tilanteissa, joissa ongelmissa on nimenomaan pankkisektori. Näin ei tarvitsisi muuttaa pankkien ongelmia valtionvelaksi. Mistään pankkiirien pelastamisesta tässä ei ole kyse, vaan menettely tarkottaisi pääomittamista saavien pankkien rajua uudelleenjärjestelyä. Pankkien suoran pääomittamisen lisääminen EVM:n toimintavaihtoehtoihin vaatisi yksimielistä päätöstä.

4. TULEVAISUUS

Euro on pahimmassa kriisissään, ja euroalueen maiden lyhyen tähtäimen tavoitteet eivät käy kaikin osin yksiin. Meidän kaikkien etu on kuitenkin saada Euroopan talous vakaantumaan ja euroalue pelastettua. Se vaatii rohkeutta ja avoimuutta ? samalla kun pidämme tietysti kiinni Suomen omista kansallisista tavoitteista. Pelkän ?ein? hokeminen ei riitä.

On yhä selvempää, että kriisin seurauksena että euroalue joko tiivistyy tai hajoaa. Integraation valikoiva tiivistäminen on Suomen etu. Sen sijaan liittovaltiota on turha nähdä nurkan takana. Sanaa käytetään pelotteluun miettimättä sen pidemmälle, mitä se oikein pitää sisällään.

Pankkiunioni oli yksi osa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Van Rompuyn kesäkuussa esittämää raporttia. Erityisesti pankkivalvonnan suhteen edetään nyt ripeästi. Muut raportin teemat (fiskaaliunioni, budjettiunioni, poliittinen unioni) olivat raportissa vielä keskeneräisiä ja sisälsivät sellaisiakin asioita, jotka eivät vastaa Suomen tavoitteita. Työtä jatketaan syksyn aikana niin, että jäsenmaat ovat tähän astista tiiviimmin mukana. 

Suomessa on syksyllä varmasti tarvetta perusteelliselle keskustelulle EU:n tulevaisuudesta ja parhaista keinoista, millä Suomi voi vaikuttaa EU:n kehitykseen. Keskustelua käydään varmasti hallituksen sisällä sekä hallituksen ja eduskunnan suuren valiokunnan välillä, mutta myös laajemmalle avoimelle keskustelulle on ilmeinen tarve. Jyrki on kiertänyt ahkerasti ympäri Suomea puhumassa ja keskustelemassa EU:sta. Tätä tarvitaan lisää.