Olen viime viikkojen aikana jutellut monen virkamiehen, toimittajan ja poliitikon kanssa EU:n perustuslain tulevaisuudesta. Seuraavassa keskustelujen tulos tiivistettynä.
Kyseessä ei ole mikään absoluuttinen totuus siitä mitä tuleman pitää. Yritän kuitenkin hahmotella tilannetta maalis-huhtikuun taitteessa 2007. Tältä näyttää juuri nyt:
1. Aikataulu: puheenjohtajamaa Saksan aikataulu on kunnianhimoinen. Merkel haluaa aloittaa hallitusten välisen konferenssin (HVK) kesäkuussa ja saattaa sen maaliin jo Portugalin kaudella, eli joulukuussa 2007. Näin ollen sopimus voitaisiin ratifioida vuoden 2008 aikana ja se voisi astua voimaan ennen kesäkuun 2009 EU-vaaleja.
2. HVK:n asialista: yllä mainittu aikataulu on mahdollinen vain siinä tapauksessa, että HVK:n asialistasta löytyy yhteisymmärrys. Tästä en menisi takuuseen. Asialista antaa jo osviittaa siitä millaisia muutoksia on odotettavissa. Suppea asialista = vähän muutoksia. Laaja asialista = paljon muutoksia.
3. Kansanäänestykset: välillä tuntuu siltä, että koko keskustelua ohjaa pelko kansanäänestyksestä. Ranska, Alankomaat ja Britannia haluavat välttää sen hinnalla millä hyvänsä. Varsinainen substanssi sysätään valitettavasti sivuun. Ajattelu on toki tuloshakuista, mutta ei siitä hyvää näytä seuraavan: mennään pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan.
4. Sopimuksen sisältö: tässä kysymyksessä pakka onkin sitten täysin levällään. Köydenveto käydään niiden välillä, jotka haluavat pitää kiinni perustuslain sisällöstä ja niiden, jotka haluavat siihen muutoksia. Maksimalistit haluavat lisää. Minimalistit haluavat karsia. Veikkaan, että jälleen kerran päädytään kompromissiin.
5. Kompromissin ainekset: jos saisin veikata lopputuloksen niin se näyttäisi suunnilleen tältä:
– perustuslaillisen sopimuksen rakenne (neljä osaa) muutetaan takaisin vanhaan muottiin = artiklat vain lisätään vanhoihin perussopimuksiin.
– viittaukset perustuslailliseen sopimukseen poistetaan.
– alkusanat poistetaan.
– kaikki symbolit (hymni, lippu, jne.) poistetaan.
– viittaukset siihen, että EU-laki on kansallisen lain yläpuolella poistetaan.
– viittaukset ”ulkoministeriin” ja ”presidentin” virkaan poistetaan, vaikka tehtävät säilytetään.
– määräenemmistöpäätöksiä vähennetään.
– lisätään viittauksia ilmastonmuutoksesta.
– lisätään julistuksia esimerkiksi ”sosiaalisesta Euroopasta”.
Tarkka lukija huomaa, että nämä muutokset eivät ole sisällöllisesti radikaaleja, mutta ne saavat sopimuksen näyttämään erilaiselta. Toisin sanoen ei voida enää puhua perustuslaillisesta sopimuksesta, koska lähtökohtana ovat voimassa olevat sopimukset.
Myönnän, että yllä esitetty malli ei ole optimaalinen. Itse asiassa se on aika tökerö. Jää jotenkin sellainen maku, että ”sopimus plus” myydään ”minisopimuksena”.
Muutamilla tahoilla puhutaan ”selkeytetystä” sopimuksesta. Itselleni nyt ei ihan aukea mikä tuossa mallissa olisi niin selkeää – sehän on pikemminkin huomattavasti monimutkaisempi kuin 18 maan hyväksymä perustuslaillinen sopimus.
Yllä kuvatussa paketissa on tietenkin paljon liikkuvia osia. Paljon riippu Ranskan presidentin vaaleista, joiden toinen kierros käydään 6. toukokuuta. Oletan, että Ranskan uusi presidentti lähtee Berliiniin tapaamaan liittokansleri Merkeliä heti valintansa jälkeisellä viikolla.
Merkel tulee esittämään uudelle presidentille kolme kysymystä: Oletko valmis auttamaan minua tuloksen saavuttamiseksi? Saatko sopimuksen ratifioitua Ranskassa ennen EU-vaaleja 2009? Saatko homman hoidettua ilman kansanäänestystä?
Nicolas Sarkozy yrittää välttää kansanäänestystä, mutta on viime aikoina avannut kantaansa. Segolene Royal ilmoitti aluksi kannattavansa kansanäänestystä, mutta on viime aikoina vetänyt takaisinpäin. Francois Bayrou puolestaan haluaa pitää kiinni perustuslain sisällöstä ja on valmis toiseen kansanäänestykseen.
Jos tavoitteena on välttää toinen kansanäänestys Ranskassa, niin mennään takuulla ”minisopimuksen” suuntaan. Jos Ranskassa järjestetään toinen kansanäänestys, niin muiden maiden kannattaa pysyä kovana ja torjua pitkälle menevät muutokset. Toinen kansanäänestys merkitsisi todennäköisesti myös aikataulun viivästymistä.
Summa summarum: vaikka Berliinin julistus selkeytti perustuslain käsittelyä jonkin verran niin kyllä tässä vielä aika solmussa ollaan. Toisaalta olen ikuinen optimisti: en voi kuvitella ketään, joka olisi Angela Merkeliä parempi tätä solmua avaamaan.
