Lomien aikana meppien toimistojen eteen ilmestyi uudet ”sinkkiarkut”, eli laatikot, joilla kuljetetaan tavaraa Brysselin ja Strasbourgin välillä.
Uudet arkut ovat kuin suoraan Suomen armeijan varastosta. Väri on tumman vihreä, lukot ovat pronssinväristä metallia ja hihnatkin tuovat intin mieleen. Ainoa ero SA:n tarvikkeisiin on, että arkkua somistaa pieni EU-lippu. Tulee vähän tunne, että mepit ovat lähdössä rauhanturvaoperaatioon.
Arkut kuvaavat oikeastaan aika hyvin reissaamista Strasbourgin. Sehän on kuin ”jänkhälle” lähtisi, eräänlaista ”hotellitetsaamista”. Illat ovat kiinni ja aamuherätys on aikainen. Sapuskat ovat toki parempia ja ”jarrua” ei tarvitse sekaan pistää.
Eilinen päivä oli jo yllättävän vauhdikas. Se oli myös osoitus tavasta, jolla lainsäädäntöä väännetään Euroopan parlamentissa. Eilen oli vuorossa palveludirektiivi. Edessä on pari jännää viikkoa.
Näillä näkymin sisämarkkinavaliokunta äänestää muutosehdotuksista 13.9. Kaikissa poliittisissa ryhmissä on pientä hajontaa. Muutamat vastustavat, toiset kannattavat. Toiset haluavat muuttaa joitain osia. Ja on myös niitä, jotka eivät näytä tietävän missä mennään.
Palveludirektiivin raportööri, Evelyn Gebhardt, oli luvannut toimittaa kaikille uuden kompromissiehdotuksen. Hänen alkuperäiseen mietintöön oli 1154 muutosesitystä. Kompromissiehdotusta ei ole kuitenkaan näkynyt. Tämä johtuu siitä, että sosialistiryhmän sisällä on hajontaa.
Nyt olemme siis tilanteessa, jossa sisämarkkinavaliokunnassa pitäisi huomenna keskustella kompromisseista, joita ei ole olemassa, ja äänestys on vain parin viikon päässä. Hässäkkä on taattu.
Lainsäädännön loppuvääntö muodostuu usein neljästä ”pelistä”: aikapeli (eli milloin äänestetään), substanssipeli (eli mitä muutetaan), ryhmäpeli (miten asia hoidetaan ryhmän sisällä) ja poliittinen peli (eli miten asia hoidetaan ryhmien välillä). Näin vuoden kokemuksen jälkeen voin todeta, että substanssilla (eli asiakysymyksillä) ei ole parlamentissa pahemmin jalansijaa. Komissiossa ja neuvostossa taas substanssi on usein etusijalla. Parlamentissa on aina suuri merkitys sillä kenen kanssa tehdään kompromissia. Ei sillä kompromissilla niin väliä.
