Kansainvälisen politiikan tutkija Moises Naim kirjoitti muutama vuosi sitten kirjassaan ”the End of Power”, että politiikan huipulle on entistä helpompi päästä, siellä on entistä vaikeampi pysyä ja valtaa on entistä hankalampi käyttää.

Allekirjoitan tuon täysin. Toimintaympäristö on niin monimutkainen ja keskinäisriippuvuuksia täynnä, että tavoitteiden toteuttaminen on vaikeaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja valta on lukuisten toimijoiden välisissä suhteissa.

Ajatellaan vaikka kilpailukykysopimuksen synnyttämistä, ja paljonko eri toimijoita siitä päättämiseen osallistuu. Vastuunkantajille, joiksi meidät kokoomuslaiset luen, toimintaympäristö on erittäin haasteellinen. Sen sijaan kapuloita rattaisiin heittäville tämä on paratiisi.

Jos haluat estää jonkin tavoitteen, se on entistä helpompaa. Jos haluat rikkoa joukkueen toimintaa, se ei ole vaikeaa. Tästä vastuunkantajat eivät saa kuitenkaan lannistua tai käpertyä keskinäiseen syyttelyyn. Sitä tärkeämpää on luoda uutta tapaa tehdä politiikkaa, uutta tapaa toimia puolueena, yhdessä, joukkueena.

Afrikkalaisen sanonnan mukaan, jos haluat kulkea nopeasti, mene yksin. Jos haluat päästä pitkälle, kulje yhdessä. Kokoomus haluaa, uskallan sanoa, päästä pitkälle. Siksi meidän on paras kulkea yhdessä. Siksi meidän on paras löytää yhdessä ne keinot, joilla kokoomuksen toiminta pidetään suomalaisia kiinnostavana vaihtoehtona. Vaihtoehtona muulle ajankäytölle, muulle toiminnalle, muille vaikuttamiskanaville tai muille kansanliikkeille.

Kokoomuksen 100-vuotisjuhla lähestyy vauhdilla. Kunniakkaaseen historiaamme mahtuu paljon hyvää – kokoomus on ollut kantava, rakentava, luotettava voima suomalaisessa yhteiskunnassa. Valmistautuessamme seuraaviin 100 vuoteen yksi asia on selvä: meidän on kyettävä uudistumaan.

Kyse ei ole pelkästään sopeutumisesta ympäröivän yhteiskunnan ja teknologian muutoksiin. 100-vuotiaan on palattava juurilleen ja perustavien kysymysten ääreen: miksi olemme olemassa? Miksi ihmiset haluavat olla osa tätä kansanliikettä? Mitä he haluavat, mitä me haluamme, tehdä tässä kansanliikkeessä?

Yhteiskuntamme on muuttunut nopeasti viime vuosina, erityisesti digitalisaation myötä. Kommunikaatio on käytännössä ilmaista, helppoa ja välitöntä. Erilaiset työkalut mahdollistavat yhdessä työskentelyn ja luomisen ennen näkemättömällä tavalla.

Tätä kehitystä tuodaan nyt myös kokoomuksen toimintaan. Puoluekokouksessa käsiteltävien linjapaperien valmistelu oli avointa koko jäsenistölle. Verkostojen toiminnassa sähköiset työkalut ja työskentelymetodit ovat keskeisessä asemassa perinteisten tapaamisten ja tilaisuuksien lisäksi.

Piiritasolla meidän on ymmärrettävä, että jokaisessa piirissä on omat erityispiirteensä ja haasteensa. Eri puolella maata asuvia suomalaisia koskettavat ja yhdistävät tietyt kysymykset, mutta on myös paljon eroja. Maantieteelliset erotkin vaikuttavat. Helsingissä käytännössä kaikki toiminta on jokaisen jäsenen saavutettavissa. Jo Uudellamaalla etäisyydet eristävät. Piirien puheenjohtajat, piirihallitukset ja toiminnanjohtajat ovat kehittämistyössä avainasemassa oman alueensa ja väkensä parhaina tuntijoina.
Monella puoluetoimintaan mukaan lähtevälle yhdistystoiminta on ns. ”deal breaker”, olenko mukana vai en. Jos löytyy mielekäs porukka, joka tarjoaa itselle sopivan tavan osallistua, homma toimii. Vaihtoehtona voi helposti – ja valitettavasti – olla turhautuminen ja sitä kautta passivoituminen. Puolue on aina enemmän kuin jäsentensä, edustajiensa ja johtajiensa summa. Toiminta- ja johtamistavoilla vaikutetaan olennaisesti siihen, kuinka paljon enemmän.

Oma kotiyhdistykseni on Tapiolan Kokoomus. Satoi tai paistoi, yhdistyksen aktiivit jalkauttavat toimintaa kaupunkilaisten keskuuteen niin vaalien alla kuin välissäkin. Ajankohtaiskeskustelua käydään vaikkapa Framilla-tilaisuuksissa. On perehdytty alueen kehittämishankkeisiin, järjestetty paneeleita eri teemoista ja esimerkiksi kulttuuritapahtumia.

Minulle politiikkaan ulkopuolelta tulleena yhdistystoiminnassa kiehtovin piirre on aatteellinen työ ja keskustelu. Toisille se voi olla väylä vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun. Kolmas pitää välillä kärkevistäkin päivänpolitiikan debateista. Neljäs haluaa päästä vaikuttamaan havaitsemaansa epäkohtaan – mieluusti heti ja tehokkaasti. Viides innostuu uusien ystävien löytämisestä ja yhteisistä harrastuksista, olivat ne sitten teatteria ja kulttuuria tai vaikka urheilua.

Kokoomuksessa on valtavan paljon hyvin toimivia yhdistyksiä. Yhdistyksiä, jotka asettavat tavoitteita, järjestävät toimintaa määrätietoisesti ja kasvattavat jäsenmäärää. On myös yhdistyksiä, jotka ovat löytäneet vakiintuneen, toimivan uran. Ja valitettavasti yhdistyksiä, jotka syystä tai toisesta kuihtuvat ja tekemisen taakka kasautuu muutamien aktiivien kannettavaksi. Meidän pitäisi entistä systemaattisemmin panostaa Kansion koulutustoimintaan, hakea toimivia parhaita käytäntöjä ja edesauttaa puolueen uudistumista yhdistystasolla. Ollaan yhdistyksille läsnä, sparrataan kehitysajatuksia ja tavoitteita piiri- ja puoluetoimistotasolta.

Puolueena meidän pitäisi myös mitata yhdistystoiminnan tuloksia selkeämmin. Sitä saa mitä mittaa. Valtakunnallisena tavoitteena on oltava jäsenmäärän kääntäminen kasvuun. Tämä on kova ja haastava tavoite aikana, jolloin politiikan arvostus on kärsinyt kolhuja. Se on kuitenkin mahdollista, jos madallamme liittymisen kynnyksiä, muutamme oletuksia ja mielikuvia siitä mitä moderni puoluetoiminta on ja tarjoamme vaikuttamisen väyliä myös ei-jäsenille.

Tämä voi tarkoittaa yhdistysten lisäksi vaikkapa kevyempiä ”kortteli-kokoomuksia”, jotka edistävät pienten konkreettisten tekojen kautta oman naapuruston hyvinvointia. Tai teematyöskentelyä, esimerkiksi kv-teemassa voi verkostojen lisäksi aktivoitua kevyempiä tiimejä tai yhdistyksiä pohtimaan kansainvälistä toimintaa ja hakemaan parhaita käytäntöjä maailmalta aktiivisesti. Tässä voi ottaa oppia myös start upien toimintatavasta: kokeillaan, tehdään ja jos epäonnistutaan, kokeillaan ja tehdään uudestaan virheistä oppineena. Virheitä ei pidä pelätä, kansanliikkeen on aina oltava nimensäkin mukaisesti liikkeessä.

Meillä kaikilla politiikassa toimivilla on todistustaakka siinä, että politiikka on puutteistaankin huolimatta toimiva väylä vaikuttaa yhteisiin asioihin ja omaan arkeen. Se tapahtuu näyttämällä yhdessä joukkueena toimivien ihmisten voima.

Suomessa on viime vuosina nähty esimerkkejä huiman tuen saaneista yhden asian kampanjoista. Modernin puolueen osattava tarttua ihmisiä liikuttaviin aiheisiin. Me emme voi enää käydä keskusteluja vain omien yhdistyksiemme, piirien tai puolue-elimien sisällä. Meidän on oltava jatkuvassa dialogissa suomalaisten kanssa ja oikeasti opittava ja kehityttävä sen myötä jatkuvasti. Joukkoistaminen ei ole vain kaunis sana, se on käytännön toimintaa.

Palatakseni alkuun, meidän on vastattava kysymykseen miksi me olemme olemassa. Arvojen, aatteen, perinteiden ja ihmisiä yhteen tuovan tarkoituksen lisäksi tiivistäisin modernin puolueen seuraaviin kolmeen osa-alueeseen:

1. Puolue on väylä vaikuttaa yhteiskunnallisesti sekä henkilökohtaisesti tärkeisiin kysymyksiin yhdessä.
2. Puolue tuottaa sen aate- ja arvopohjasta kumpuavaa, mutta silti avoimen uteliasta analyysiä nykyhetken ja tulevaisuuden haasteista ja kehittää ratkaisuehdotuksia näihin haasteisiin.
3. Puolue tarjoaa jokaiselle työkaluja kehittää omaa osaamistaan yllä mainittujen teemojen osalta.

Puolue monien vaikutusväylien, monenlaisen toiminnan ja monenlaisten ajatusten alustana ja mahdollistajana pystyy vastaamaan kysymykseen: miten muutan maailmaa. Tai ainakin tarjoaa työkaluja kääriä hihat ja pala palalta rakentaa parempaa Kokoomusta, Suomea ja maailmaa. Uudistumme, yhdessä.

Share on Google+Tweet about this on TwitterShare on Facebook
5 Comments
  1. Tero
    26.05.2016 09.34

    Kommentoitte ettette ole menettänyt uskoanne Talvivaaraan. Mistä tämä usko kumpuaa kun asiantuntijoiden mukaan bioliotus ei tule kannattamaan ja toimimaan suomessa kylmyyden ja sateiden takia? Talvivaara ei tule milloinkaan kannattamaan ja tämän ymmärtää jokainen. Kainuun kalastajat tuottavat valtiolle enemmän verotuloja kuin Talvivaaran kaivos. Kaivos pilaa kainuun imagon puhtaana erämaana pitkäksi aikaa ja te uskotte edelleen Talvivaaraan. Järjetöntä.

    Jos Talvivaaraan hakatut miljoonat olisi käytetty pienyritysten hyväksi olisi maahan saatu työpaikkojakin. Suomessa vääriä päätöksiä tehneet päättäjät eivät joudu koskaan vastaamaan teoistaan.

    Reply
  2. Tero
    26.05.2016 11.59

    Itse asiassa parhain päättäjä on mahdollisimman huono poliitikkona. Hyvä poliitikko osaa populismin ja venkoilun ja miettii aina tarkkaan sanansa jotta puolue voisi menestyä ja hän saisi kannatusta. Huono poliitikko taas on rehellinen ja asettaa aina isämaan puolueensa tai itsensä edelle. Huono poliitikko ei osaa poliittista peliä eikä välttämättä ole hyvä puhumaankaan.

    Suomi tarvitsee mahdollisimman huonoja poliitikkoja jotka ovat mahdollisimman asiantuntevia ja rehellisiä sekä epäpoliittisia. Näkemykseni onkin että politiikka luo enemmän ongelmia kuin ratkaisee niitä. On kornia että ministeröiden virkamiehillä on keskimäärin valtavasti enemmän osaamista ja tietoa kuin ministereillä itsellään. Ministereiksi pitäisikin nousta vain hankittuaan vuosikymmenien meriitit ministerialaltaan. Vain tällä systeemillä saisimme pätevyyttä. Nyt ministereiksi nostetaan henkilöitä puhtaasti puolueen imagosyistä. Jotkut puolueet haluavat nostaa nuoria ja kauniita ministereiksi vain luodakseen trendikkään kuvan puolueesta.

    Ministerin tehtävään pitäisi olla vähintään 45 vuoden ikäraja koska elämänkokemusta ei hankita hetkessä ja hieman kypsemmät eivät ole enää niin pyrkyreitäkään. Tiedon ja taidon sekä meriitin keräämiseen menee myös vuosikymmeniä aikaa.

    Mielestäni se, että te ministeri Stubb otitte itsestänne selfien ja iloitsitte tullessanne valituksi puoluejohtajaksi kertoo kaikkein olennaisimman. Kysymykseni kuuluukin että iloitsitteko te silloin omasta menestyksestänne vai siitä, että tiesitte että teillä on takataskussanne sellaiset avaimet joilla isänmaan kurssi kääntyy hyvään? Mielestäni vastuullinen päättäjä ei ilahdu siitä että saa pääministerin salkun ja sen massiivisen vastuun harteilleen. Se ei ole ilon hetki vaan todellisen taakan, vastuun ja kärsimyksen hetki. Politiikan toinen keskeinen ongelma on se, että poliitiikkaan hakeutuu pääsääntöisesti egoistiset ihmiset joille tärkeämpää on oma asema kuin yhteiskunnan kokonaisetu.

    Reply
    • Juhana Herttuala
      26.05.2016 22.19

      Toisen ihanneyhteiskunta on toiselle verohelvetti, milloin mahtaa toteutua yhteiskunnan kokonaisetu?

      Reply
  3. Vilho Partanen
    26.05.2016 13.58

    Valtakunnassa on voimassa käytäntö, että valmistelussa olevista asioista ei kerrota ulkopuolisille kuin vasta asian valmistuttua loppuun. Muuten prosessi vaarantuu ja faktat syrjäytyvät.

    Puoluekentänkin on luotettava valitsemiinsa edustajiin ja edustajien valikoimiinsa ministereihin kunnes on kerrottavia tuloksia.

    Reply
  4. Martina Henriksson
    01.06.2016 14.55

    Yhdyn siihen että puolueen täytyy osata uudistaa itseensä aika ajoin. Kuitenkin, niin ettei ajahduta populismiin. Imago on tärkeä, mutta imago ei saa olla se hallitseva tekijä vaan asiakysymysten peilailu monelta kantilta. Meitä on niin moneenlaisia.

    Uskon että enemmistö ihmisistä on kyllä kiinnostunut yhteiskunnan asioista, ja oman ympäristönsä hyvinvointiin mutta aika ei vaan riitä sanotaan useasti. Siksi täytyisi kehittää perusta jossa voidaan käydä avointa dialogiaa myös EI Kokoomuksen jäseneiden kanssa jotta puolue ei surkastuisi sisältäpäin omiin atteisiinsa. On hyvä saada uusia näkökantoja. Uskon että ihmiset haluat vaikuttaa tietyyn asiaan muttei välttämättä koko ajan, eikä jäsenenä.
    Haluaisin että Kokoomusta ei nähtäisi ”yli-luokan-porvari-hömppänä”, vaan ”aitona-yrittäjyys-puolueena”

    Reply

Comment

required