Terveisiä Sarajevosta! Aloitin täältä Länsi-Balkan -kierrokseni. Nimi tuo varmasti monelle mieleen 1984 talviolympialaiset ja suomalaisten kultamitalit. Sarajevo muistetaan myös Jugoslavian hajoamissodasta. Valitettavasti jälkimmäinen heijastuu yhä maan poliittiseen arkeen.
Takana on erittäin kiinnostava päivä. Tapasin Bosnian presidenttineuvoston puheenjohtajan, edustajainhuoneen puhemiehen ja apulaisulkoministerin. Keskustelin myös kansainvälisen yhteisön, EU:n ja sotilasoperaatioiden edustajien kanssa. Annoin muutamia tv-haastatteluja. Päivän päätteeksi pidin puheen parlamentissa täpötäydelle salille.
Tapaamisissani ja puheessani kannustin maata ylläpitämään EU-perspektiiviä. Samalla muistutin Bosnia-Hertsegovinaa sen omasta vastuusta. Maan EU-lähentymisessä haastetta riittää.
Tärkeintä on edetä perustuslakiuudistuksessa. Maan hallinto perustuu sisällissodan jälkeen vuonna 1995 neuvotellulle Daytonin sopimukselle. Järjestelmä on monimutkaisuudessaan hengästyttävä. Korkein valtiollinen instituutio on 3-jäseninen presidenttineuvosto. Presidentit edustavat maan kolmea suurinta etnistä ryhmää: väestöstä 48% on bosniakkeja, 37% on serbejä ja 14% kroaatteja. Maassa on parisataa ministeriä ja 14 parlamenttia.
Periaatteessa ylintä valtaa käyttää Daytonin sopimuksen toimeenpanoa valvova korkea edustaja. Jotta kuvio ei mene liian vaikeaksi, hänen toimintaansa ohjaa ns. PIC-maaryhmä. Itävallan Inzko on samalla myös EU:n korkea edustaja.
En voi sanoa olevani valtavan rohkaistunut maan mahdollisuudesta edetä nopeasti EU-lähentymistiellä. Tavoitteesta ei tule kuitenkaan missään nimessä luopua.
Nyt Skopjeen.
