Strasbourgissa lumimyrskyn keskellä. Ajomatka sujui hyvin säästä huolimatta. Ei uskoisi, että Keski-Euroopassa kevät on virallisesti alkanut.
Tällä kertaa kotimaanavustajani Kai Mykkänen on mukana remmissä. On tärkeätä, että Kai saa tuntumaa Strasbourgin viikkojen hässäkkään. Tällä kertaa kalenterimerkintöjä on 34.
Sain lähetettyä Apu-lehden ja Ilta-Sanomien kolumnit jo tänään. En halua stressata niiden kanssa huomenna. Torstaina julkaistavassa Apu-jutussa käsittelen presidentin asemaa EU:n huippukokouksissa. Keskiviikon Ilta-Sanomiin kirjoitin unionin rahoituskehyksistä. Pyrin molemmissa maltilliseen analyysiin.
Viikon päästä on Hufvudstadsbladetin ja Finnairin Blue Wings kolumnien ”deadline”. Onneksi parlamentaarikon hommassa löytyy aina kirjoitusaiheita. Viidestä vakiokolumnista huolimatta ei ole ainakaan vielä tullut aihepulaa. Lehdet ovat luonteeltaan erilaisia.
Vaikka Strasbourgin viikosta on tulossa kiireinen, niin en ole varma miten paljon saamme parannettua maailmaa. Asialistalla on kaikkea ”ajoneuvojen kierrätettävyydestä” ”lennonjohtajien lupakirjoihin” ja ”maakaasuverkoista” ”sokerijuurikkaisiin”.
Tänään asialistalle nostettiin kaksi mielenkiintoista aihetta: palveludirektiivi ja ohjelmistopatentit. Parlamentti haluaa kuulla sisämarkkinakomissaari McCreevyn näkemyksiä molemmista aiheista. Palveludirektiivistä, koska viime viikon lehdistötietojen mukaan komissio on valmis viilaamaan aloitetta. Haluamme tietää miksi ja miten. Ohjelmistopatenttidirektiivistä, koska neuvosto sai aikaiseksi yhteisen kannan, joka on ristiriidassa parlamentin näkemyksen kanssa.
Joskus tuntuu siltä, että Euroopan parlamentilla ja Eurooppa-neuvostolla (eli huippukokouksilla) on ainakin jotain yhteistä: kapasiteetti tehdä potentiaalisesti vähän mielenkiintoa herättävästä istunnosta mielenkiintoinen.
Illalla luennoin kollegani Andreas Schwabin vierailijaryhmälle. En muista milloin viimeksi luennoin saksaksi, mutta on siitä aikaa, ja sen kyllä huomasi. Kyllähän ”ulkomaalaiset” aina arvostavat kun puhuu heidän kieltään, mutta ei se aina puhujasta kivalta tunnu. ”Small talkin” ja asialuennon välillä on eroja. Onneksi salissa ei ollut tulkkausta. En olisi halunnut kuulla miten viestini menivät perille…
