Terveisiä Luxembourgin ja Brysselin väliseltä moottoritieltä. Tuttu pätkä Strasbourgin matkoilta. Istun EU-suurlähettiläs Jan Store seurassa. Vanha tuttu ja rautainen EU-ammattilainen.
EU-ulkoministerikokous päättyi äsken. Ranskan ulkoministeri Bernard Kouchner on suorastaan loistava puheenjohtaja. Aikataulut pitävät ja tuloksia syntyy.
Tänään keskustelimme keskiviikon ja torstain EU-huipparista, Valko-Venäjästä, Zimbabwesta, Uzbekistanista ja tietenkin Georgian tilanteesta.
Kaksi huomiota. Ensimmäinen: Valko-Venäjän kohdalta saatiin samanlainen lopputulos, jota kaavailin viime tiistain blogimerkinnässä. Kouchner pyysi allekirjoittanutta pitämään ensimmäisen puheenvuoron tänään. Pidin – kerroin matkastani Minskiin.
EU avaa nyt varovasti yhteistyön ovea, mutta ehdollistaa sen tiukasti. Jos Valko-Venäjällä ei tapahdu edistystä (demokratia, ihmisoikeudet, mediavapaus, kuolemantuomion poisto, jne.) kuuden kuukauden sisällä niin menemme takaisin eristyksen tielle. Tätä linjaa tuki Euroopan parlamentti, komissio ja nyt siis EU-ministerit.
Toinen huomio: Georgia-kriisin suhteen edetään maltilla, mutta edetään kuitenkin. Kerroimme Kouchnerin kanssa missä mennään. Huomenna osallistumme työillalliselle Genevessä. Ylihuomenna aloitetaan kansainväliset neuvottelut johon osallistuvat YK, EU, Etyj, Venäjä, USA ja Georgia. Myös Etelä-Ossetit ja Abhaasit ovat jotenkin mukana kuvioissa.
Geneven kokous tulee olemaan vaikea. Tästä tulee pitkä prosessi.
EU:n sisällä on tietenkin vielä pientä eripuraa siitä, ovatko venäläiset joukot vetäytyneet turvavyöhykkeeltä. Itse vedin ns. rakentavaa linjaa. Korostin, että on panostettava yhteistyöhön Venäjän kanssa. Ei turhia kapuloita rattaisiin.
PS. Euromaiden johtajien eilinen kokous oli erinomainen esimerkki siitä, että yhteistyö kannattaa. Jos meillä kerran on sisämarkkinat ja yhteinen valuutta, niin kyllä meidän on myös puhuttava yhdellä äänellä rahoituskriisin taltuttamiseksi. Yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin.
