Hyvä lukioväki, hyvät naiset ja herrat,

kiitos kutsusta tulla puhumaan Pro Lukio ry:n ensimmäiseen valtakunnalliseen lukioseminaariin. Suomalainen lukiokoulutus on saanut Pro Lukiosta puolestapuhujan muiden järjestöjen rinnalle. Onnittelut siitä, hienoa olla todistamassa uuden alkua.   Itselleni lukiokenttä on tuttu hyvin käytännönläheisesti. Omien opintojen jälkeen olen kymmenen poliitikkovuoteni aikana käynyt vierailulla noin 130 koulussa, pääosin juuri lukioissa. Yleensä sali tai auditorio on ollut täynnä nuoria, joiden kanssa on pohdittu esimerkiksi mielen ja kehon yhteyttä tai opiskelijat ovat kyselleet näkemyksiäni ja ottaneet kantaa ajankohtaisiin aiheisiin.

Viimeksi maanantaina Kuopion Klassikassa oppilaat olivat järjestäneet pääministerin kyselytunnin. Kävi mielessä, että sieltä olisi eduskuntakin voinut ottaa oppia. Hyviä kysymyksiä, hyvää keskustelua ja eteenpäin katsova henki. Toivottavasti näin on myös täällä kahden seminaaripäivänne aikana, kun sali on täynnä lukiokoulutuksen ammattilaisia.

Hyvät kuulijat,

kaikki lähtee arvoista. Laadukkaaseen koulutukseen liittyy monta tärkeää perusarvoa: sivistys, mahdollisuuksien tasa-arvo, välittäminen, vapaus ja vastuu. Koulutuksella luomme positiivista tulevaisuuden näkymää kaikille lapsille ja nuorille perheen asuinpaikkaan, tulotasoon tai muihin taustatekijöihin katsomatta.

Suomen menestystarina on perustunut sivistyksen uskoon, vahvaan osaamiseen ja koulutuksen kehittämiseen. Pienenä kansakuntana Suomi on pärjännyt korkealla osaamistasolla ja kyvyllä kehittää koulutusta ja osaamista vastaamaan yhteiskunnan muuttuvia tarpeita.

Koulutus- ja osaamistason nosto onkin oleellista paitsi kansallisen kilpailukyvyn, myös eriarvoistumisen torjumisen näkökulmasta. Jokaisella on oltava mahdollisuus osallistua opintoihin kykyjensä ja motivaationsa perusteella taustoistaan riippumatta. Siten saavutetaan parhaita tuloksia sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta. Suomalainen koulutus on syystä maailmanmaineessa juuri tasa-arvoisuutensa vuoksi. Meidät tunnetaan maailmalla koulutuksesta.

Mutta vaikka olisi hienoa sanoa, että olemme hallituksena tehneet pelkästään hyviä uudistuksia koulutussektorille, tosiasiat on tunnustettava. Tämä ja edellinen hallitus ovat joutuneet tekemään talouspäätöksiä varsin vaikeassa tilanteessa. Takana on kuusi taloudellisesti laihaa vuotta, enkä pysty paljon parempaa lupaamaan lähivuosillekaan. Lupaan lähinnä uurastusta, hikeä, ehkä muutaman kyyneleen, mutta toivottavasti en sentään verta.

Heikko talouskehitys on johtanut siihen, että Suomi on viime vuosina velkaantunut huolestuttavaa vauhtia. Hallituksen on ollut pakko toimia, jotta emme jättäisi tuleville sukupolville ylivelkaantunutta maata. Vakaa talous on edellytys sille, että tärkeät palvelut, kuten laadukas koulutus voidaan jatkossakin järjestää.

Velkaantumiskehityksen katkaisemiseksi vaalikauden aikana on päätetty yhteensä noin 6,5 miljardin euron veronkorotuksista ja menosäästöistä. Nämä päätökset vaikuttavat, sillä budjetin loppusumma pienenee ensi vuonna toista vuotta peräkkäin. Näin on käynyt viimeksi Lipposen 1. hallituksen aikaan. Tehdyt sopeutustoimet riittävät arvion mukaan kääntämään valtion velan suhteen kokonaistuotantoon laskuun vuonna 2017.

Vaikeassa tilanteessa kaikkialta on jouduttu säästämään, eikä koulutuskaan ole säästynyt vyönkiristykseltä. Olen tästä hyvin pahoillani. Leikkauksista huolimatta koulutuksemme perusta ja ydintehtävät on pystytty turvaamaan, vaikka lukiokenttäkin on ymmärrettävästi huolissaan vaikeasta tilanteesta. Koulutukseen on onneksi voitu suunnata myös uusia varoja muun muassa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääomittamiseen korkean opetuksen ja tutkimuksen vahvistamiseksi.

Viestini onkin talouden madonluvuista huolimatta selkeä: Suomi nousee vain koulutuksella. Osaamiseen ja koulutukseen on syytä löytää riittävästi voimavaroja myös vaikeina aikoina. Paljon puhutaan investoinneista tulevaisuuteen. Koulutusta parempaa investointia ei ole.

Hyvät kuulijat,

jos sallitte, pohtisin mielelläni lukion roolia koulutuskentässämme omien kokemusten ja näkemysten pohjalta.

Lukion tehtävä lain mukaan on antaa opiskelijalle jatko-opintokelpoisuus korkeakoulutukseen. Lukio on ennen kaikkea vahvasti yleissivistävä koulu. Sen tehtävä on valmistaa nuoria korkea-asteen opintoja ja työelämää varten. Yleissivistyksen tulisi olla laaja-alaista osaamista, joka yhdistää tietoja ja taitoja sekä luo akateemisia valmiuksia jatko-opintoihin. Vaikka ylioppilastutkinnosta on syytä pitää kiinni myös jatkossa, se ei voi olla ainoa lukion kehittämisen lähtökohta.

Meidän on luotava lukio, jossa nuoria kannustetaan kehittymään omien vahvuuksiensa ja kiinnostustensa pohjalta. Jotta jokainen voi kehittyä osaajana täyteen mittaansa, tarvitsemme enemmän yksilöllisyyttä, joustavuutta ja henkilökohtaista ohjausta.

Nykyinen käsitys, jonka mukaan yleissivistys rakentuu lukiossa yksittäisten kurssien ja asioiden hallitsemisen varaan, on eittämättä vanhentumassa. Tulevaisuuden yleissivistys perustuu laaja-alaiseen osaamiseen, jossa yhdistyvät erilaiset tiedot, taidot ja käsitykset sekä näiden oikeanlainen hyödyntäminen.

Digitalisaatio on yksi Suomen talouden suurista mahdollisuuksista ja sillä on vaikutusta myös koulutukseen. Tietoverkkojen kehittymisen ja digitalisaation etenemisen myötä tietoa on saatavilla entistä enemmän ja helpommin. Tarvitaan entistä enemmän tiedon valikoinnin, käsittelyn, analysoimisen ja kriittisen arvioinnin taitoja – siis ajattelun taitoja.

Opiskelijoilta ja myöhemmin työntekijöiltä vaaditaan kykyä hyödyntää saatavilla olevaa tietoa, kriittistä otetta ja kykyä arvioida omaa toimintaansa ja sen seurauksia.

Yksi johtopäätös tästä on se, että oppiaineiden välistä yhteistyötä on lisättävä ja opetusta järjestettävä enemmän teemojen ja kokonaisuuksien ympärille. Kokonaisvalinnaisuutta erityisesti reaaliaineissa on pystyttävä tulevaisuudessa lisäämään. Valinnaisuus auttaa myös opiskelijoiden omien vahvuuksien tukemisessa yhdistettynä yksilölliseen opinto-ohjaukseen.

Lukion on myös hyvä vahvistaa sellaisia toimintamalleja ja pedagogisia periaatteita, jotka tukevat oppimaan oppimista, oman oppimistyylin löytämistä, opiskelutaitojen kehittymistä ja itsetunnon vahvistamista.

Kaikki opiskelijat ovat lahjakkaita joissain asioissa. Tärkeää on, että jokainen myös löytää omat vahvuutensa. Myös oppimisympäristöjen tulee tukea ja auttaa opiskelijan omien vahvuuksien ja lahjakkuuksien löytämisessä. Tästä innolukio on hyvä esimerkki. Erikoislukioillakin on paikkansa koulutuskentässämme. Ne mahdollistavat opiskelijoiden keskittymisen omaan osaamisalaansa. Muun muassa iso osa kansainväliseen menestykseen yltäneistä urheilijoistamme on urheilulukioiden kasvatteja. Eikä tämä koske pelkästään urheilua, vaan myös esimerkiksi taidetta ja kulttuuria. Kaikkien ei tarvitse mennä saman muotin mukaan, toivon, että opiskelijat uskaltava unelmoida.

Hyvät kuulijat,

Suomalaisen toisen asteen koulutuksen perusta on duaalimallissa, jossa lukiolla ja ammatillisella koulutuksella on erilliset tutkinnot, opetussuunnitelmat ja omat tehtävänsä. Tästä periaatteesta on perusteltua pitää kiinni, sillä erilliset koulutusmuodot tukevat sekä lukion että ammatillisen koulutuksen omia vahvuuksia.

Duaalimallin säilyttäminen ei saa kuitenkaan muodostua esteeksi opiskelijoille rakentaa omia opintopolkujaan oppilaitosrajojen yli. Jos lukio-opiskelija on halukas ottamaan liiketalouden kursseja ammatillisesta koulutuksesta tai parturi-kampaaja -opiskelija opiskelemaan italian kieltä lukiossa, miksi hallinnollisilla raja-aidoilla pitäisi rajata opiskelijan intoa hankkia osaamista?

Samoin on mahdollistettava lukioiden tiiviimpi yhteistyö korkeakoulujen kanssa. On tärkeää, että viesti kulkee: mitä ovat esimerkiksi ne korkeakouluissa tarvittavat matematiikan ja kielten taidot, jotka opiskelijan olisi syytä saada haltuun jo lukion aikana?  Jatko-opintokokemuksen lisäämiseksi ja opintojen vauhdittamiseksi osa opiskelijoista voisi suorittaa korkeakouluopintoja jo lukioaikanaan ja syventää oppimistaan tiiviimmän yhteistyön avulla.

Hyvät kuulijat,

Toivoisin näkeväni entistä enemmän myös kansainvälisyyttä suomalaislukioissa eri EU-maiden lukioiden kanssa tehtävänä yhteistyönä, kansainvälisten tilaisuuksien ja vaihto-oppilaaksi lähtemisten myötä. Kielitaidosta, kyvystä keskustella ja kommunikoida eri kulttuuritaustoista tulevien ihmisten kanssa ja kulttuurien tuntemus ovat nousemassa uudeksi kansalaistaidoksi, jota erityisesti lukion tulee vaalia.

Olen huolestuneena seurannut lukioissa harvinaisten kielten opiskelun vähenemistä. Suomalaisnuorten kielitaito on yksipuolistumassa, ja se on vääränsuuntainen kehityssuunta kuvaamassani kansainvälistyvässä maailmassa. Haastan teidät opetusalan ammattilaiset pohtimaan, miten tämä kehityskulku saataisiin muutettua. Uuden kielen opiskelu, vaihtoon lähteminen tai muuten kansainväliseen toimintaan osallistuminen avaa jokaiselle nuorelle valtavasti mahdollisuuksia elämässä.

Olen itse elävä esimerkki paitsi yksilöllisen ohjauksen tarpeesta myös kansainvälistymisen merkityksestä. Sain akateemisen herätyksen vasta lukion jälkeen opiskellessani Yhdysvalloissa. Ennen tuota ajanjaksoa en olisi voinut kuvitellakaan jossain vaiheessa seisovani tässä Lauttasaaren yhteiskoulun auditoriossa puhumassa opetusalan ammattilaisille. Eivätkä taatusti kuvitelleet oman lukioni Lärkanin opettajatkaan: olin oppilaana sieltä vilkkaammasta päästä…

Hyvät kuulijat,

Korkeasti koulutetut opettajamme ovat merkittävässä roolissa koulutuksemme onnistumisessa. Kansainvälisestikin vertailtuna opettajat ovat Suomessa hyvin arvostettu ammattikunta, jotka ovat yliopistotasoisesti koulutettuja ja nauttivat laajaa pedagogista vapautta työssään. Minusta on selvää, ettei koulutuksemme tehtävä toteudu ilman ammattinsa syvällisesti hallitsevia opettajia. Opettajien valta ja vastuu opettaa varsin itsenäisesti on yksi selkeä vahvuutemme.

Opettajankoulutus onkin tärkeä osa menestyksekästä koulutusjärjestelmää. Opettajien korkeasta osaamisesta ei pidä tinkiä, ja heille on taattava mahdollisuudet uudistaa osaamistaan täydennyskoulutuksen kautta. Opettajat osaavat ja luovat osaamista.

Koulun ilmapiiri ja yhteisöllisyyden tunne ovat tärkeitä lukion kehittämisessä ja uudistamisessa. Ammattitaitoiset opettajatkaan eivät voi uudistaa lukiota, mikäli opiskelijat eivät muutoksiin sitoudu. Lukioiden oppilaskunnat ja opiskelijat ovat keskeisessä roolissa yhteisöllisyyden ja innostavan ilmapiirin luomisessa. Yhteisöllisyyden tunteella on samalla suuri merkitys sille, miten nuori kokee saavansa tukea ja kannustusta opintoihinsa ja ihmisenä kasvamiseen. Yhteisöllisyys luo myös turvallisuuden tunnetta.

Hyvät kuulijat,

Olen saanut hieman huolestunutta palautetta mm. Pohjois- ja Itä-Suomesta. Talousuutisten ja vaikeiden leikkauspäätösten myötä kysymys on ollut se, ollaanko nuorten koulutusmahdollisuuksia ajamassa alas Suomesta taloustilanteen vuoksi? Onko minun enää mahdollista saada opetusta tai opettaa, jos lähilukioni loppuu?

Vastaukseni on, ettei Suomesta olla sammuttamassa valoja. Rakenteelliset muutokset ovat tarkoittaneet sitä, että lukioiden määrä on pienentynyt ja koulumatkat ovat saattaneet pidentyä. Koulutuksen laadusta pidetään kuitenkin kiinni ja esimerkiksi digitaaliset oppimisympäristöt tuovat tukea verkko- ja etäopetuksen järjestämiseen pienemmillekin paikkakunnille. Vaikea taloustilanne ei saa viedä nuoren oikeutta saada laadukasta opetusta.

Suomalainen lukio on edustanut koulutusjärjestelmässämme uudistumista ja uuden kokeilua. Lukion on jatkossakin näytettävä suuntaa koko suomalaiselle koulutukselle ja oltava edelläkävijä. Annetaan ammattitaitoisten opettajien ja opiskelijoiden kehittää lukioita ja suhtaudutaan uudistuksiin uteliaasti eikä torjuvasti.

Arvoisat lukion kehittäjät,

Tulevaisuuden nykyistäkin parempi koulutus vaatii niin perusopetuksen, lukion, ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen omien vahvuuksien korostamista, rohkeutta uudistaa rakenteita ja intoa tehdä asioita uudella tavalla.

Samalla on jo etsittävä ratkaisuja, joilla koulutuksemme menestyy myös kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Tässä kaikki ideat ovat tervetulleita ja toivon, että niitä täällä myös syntyy. Pohja on kunnossa, mutta rohkeaa tulevaisuuteen katsomista tarvitaan, jotta suomalainen koulutus pysyy sille kuuluvassa arvossa.

Toivotan Pro Lukio -järjestölle ja sen aktiivisille toimijoille mitä parhainta menestystä ja teille kaikille alan ammattilaisille voimia työssänne. Uskon vahvasti sekä pääministerinä, vanhempana että koulutuksen kuluttajana Aristoteleen ajatukseen: nuoren opettaminen on maailman jaloin ammatti. Työ mitä teette on uskomattoman arvokasta. Yhteiskuntamme kivijalka. Kiitos.