Eilinen tauti on laantumaan päin. Kyseessä on varmaan jonkinlainen ”perustuslakisyndrooma”. Oireet: korkea kuume ja vatsakipu. Lääke: ei vielä keksitty…
Tänään olo oli sen verran parempi, että uskaltauduin töihin. Päivä oli täynnä perustuslakikeskustelua. Luxemburgin Eurooppa-ministeri Nicolas Schmit kävi perustuslakivaliokunnan kuultavana. Hänen viestinsä oli suunnilleen seuraava. Kaikki odottavat huippukokoukselta selkeää viestiä. Helpommin sanottu kuin tehty. Jos jotain positiivista voidaan hakea, niin todettakoon, että olemme ainakin saaneet aikaiseksi yleiseurooppalaisen keskustelun.
Schmitin mielestä on vältettävä ketjureaktio ja siksi tilanteen haltuun saamiseksi eräänlainen tuumaustauko voi olla paikallaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse perustuslakiprosessin hautaamista. Päinvastoin, se jatkuu.
Valiokunnan useissa puheenvuoroissa korostettiin yhtenäistä linjaa, eli haluttiin välttää à la carte lähestymistapa, jossa kaikki tekisivät päätökset oman makunsa mukaan. Haluttiin myös välttää liiallista kreatiivisuutta eli sopimuskikkailua. Muutamissa puheenvuoroissa ehdotettiin myös, että mietintävaiheeseen osallistuisivat kansalliset parlamentaarikot yhdessä EU-parlamentaarikoiden kanssa.
Rahoitusraamien suhteen on hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät: ollaan varovaisen optimistisia sen suhteen, että saadaan sopu aikaan. Huonot: tutkimus, teknologia ja ulkosuhteet kärsivät, eli niistä lähtee rahat ensimmäisenä. Parlamentin raportööri Böge tapaa tänään illalla neuvoston ja komission porukat trialogissa. Sen jälkeen ollaan jälleen astetta viisaampia. Toivottavasti…
Tätä pyöritystä kun seuraa, niin kyllä sitä vain toivoo, että jollain olisi ollut jonkinlainen B-suunnitelma takataskussa. Eipä näytä olevan.
