Nyt on patterit taas ladattu. Takana hieno hiihtoloma mahtavassa seurassa.
Porukkamme: Emmi, Pasi, Kaisa, Lasse, Raija, Miro, Roope, Tilda, Ossi, Lisa, Nils, Emilie, Suzanne, Oliver ja allekirjoittanut.
Samoensin säät eivät suosineet, mutta se ei menoa haitannut. Saatiin hiihdettyä sopivasti. Parasta antia oli, että sai viettää laatuaikaa perheen ja ystävien kanssa.
Päivisin puuhasteltiin ja hiihdeltiin. Joka ilta syötiin ja juotiin hyvin. Lasten nukkumaanmenon jälkeen paranneltiin maailmaa.
Viikon kohokohta oli, että Emilie oppi hiihtämään. Jos saisin valita aurinkoisen puuteripäivän ja Emilien kanssa hiihdetyn päivän välillä, niin valitsisin aina jälkimmäisen. Voi sitä Papan ylpeyttä kun nelivuotias tytär aurailee pitkiä vihreitä ja sinisiä rinteitä.
Lunta pyrytti koko viikon. Lounastauon jälkeen Suzannen kainalossa.
Paluumatkalta ei puuttunut draamaa. Ajomatka on normaalisti noin 8-10 tuntia, pysähdysten pituudesta riippuen. Tällä kertaa meni kokonaiset 14 tuntia!
Juutuimme lumimyräkkään Dijonin pohjoispuolella. Bourgognessa on kyllä hyvää viiniä, mutta moottoritiet eivät oikein tunnu kestävän lumimyrskyjä. Matelimme 40 km kolmessa tunnissa.
Tulimme kotiin vasta klo. 1.30. aamuyöstä. Kotona meitä odotti toinen pieni yllätys. Jossain vaiheessa viikkoa oli tullut sähkökatkos. Sen seurakseni lämmitys oli lakannut toimimasta. Sisätiloissa oli kirpeät 7 lämpöastetta…
Onneksi meillä oli sentään talvirenkaat. Ranskassa niitä harvemmin näkee.
Ensi viikolla päästään taas vauhtiin. Tulen muun muassa muutaman perustuslakivaliokunnan jäsenen kanssa Suomeen tapaamaan suurenvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan jäseniä. Huomenna pitäisi luennoida 800:lle komission harjoittelijalle. Toivottavasti saan siirrettyö lomavaihteen pois päältä ennen sitä.
