Jatkon tänään osastokierroksia. Kävin sisäisen tarkastuksen ja arvioinnin yksikössä. Matti Pullisen johtama porukka pitää huolen siitä, että edustustomme käyttävät rahaa oikein ja toimivat tehokkaasti. Mukavaa porukkaa. Kovaa duunia.
Kävin myös Teemu Tannerin johtamassa Afrikan ja Lähi-idän osastolla. Erinomainen visiitti. Todella motivoitunut tiimi. Ajattelin, että olisi paikallaan esitellä vähän osaston toimintaa.
Osastolla on kolme yksikköä, yhteens 45 henkilöä. Savottaa riittä, koska osasto kattaa 67 maata, joissa meillä on yhteensä 19 edustustoa. Pääosa maailman konflikteista sijaitsee osaston alueella
EU:n ulkoministereiden kokouksissa 40% keskusteluista ja 60% päätelmistä ovat Afrikan ja Lähi-idän asioita.
Osaston kautta kanavoitava kehitysyhteistyön budjetti on vuodessa noin 130 miljoonaa euroa. Suomella on viisi pitkäaikaista yhteistyömaata Afrikassa: Etiopia, Kenia, Tansania, Sambia ja Mosambik.
Osastolla on kokonaisvaltainen lähestymistapa Suomen ja alueen välisiin suhteisiin. Sen toiminta perustuu tiimityöskentelyyn, jossa tiivisti mukana ministeriö ja edustustot.
Lähi-itä ja Afrikka ovat Suomelle tärkeä vientimarkkina, arvoltaan 4,3 miljardia euroa. Vienti jakaantuu seuraavasti: Persianlahti ja Lähi-itä 2,3 miljardia euroa, Pohjois-Afrikka ja eteläinen Afrikka molemmat miljardi euroa.
Suomen kauppataseen ylijäämästä, joka oli vuonna 2007 kuusi miljardia euroa, koko Afrikan ja Lähi-idän yhteenlaskettu osuus oli 4 miljardia euroa eli 66 prosenttia.
Persianlahden öljyrikkaat arabivaltiot tarjoavat mittavia vientimahdollisuuksia etenkin nyt, kun muualla maailmassa painitaan finanssikriisin kanssa. Jo tällä hetkellä Arabiemiraatit ja Saudi-Arabia ovat Suomen neljänneksi ja viidenneksi suurimmat vientikohteet Euroopan ulkopuolella.
Vielä yleisemmin Lähi-idästä ja Afrikasta:
Lähi-idän rauhanprosessissa ratkaisua yritetään saada aikaan vuoden loppuun mennessä Annapolisin mandaatin mukaisesti. Syyrian suhteen EU on aktivoinut politiikkaansa. Dohan sopimus myönteinen askel Libanonin vakauttamiseksi.
Persianlahti on ollut maailmanpolitiikan keskiössä viimeiset 20?30 vuotta. Iranin ydinohjelma ja Irakin tilanne ohjaavat pitkälti kansainvälistä turvallisuuspoliittista keskustelua. Siksi myös Suomen tulee osaltaan kantaa vastuunsa alueen vakauden turvaamisesta.
Irakilaisilta olemme saaneet kiitosta Suomessa järjestetyistä Irakin poliittisten johtajien tapaamisista, joilla edistettiin kansallisen sovinnon syntyä maassa. Lisäksi olemme tukeneet Irakin vakauttamista kansainvälisten jälleenrakennusrahoitusjärjestelyjen ja EU:n koulutusoperaatioiden kautta. Iranin ydinohjelmakiistassa haetaan ratkaisua kahdella raiteella: neuvotteluin (E3+3) ja pakottein.
Afrikan mantereella on ollut keskimäärin usean prosentin talouskasvua viime vuodet, mikä näkyy myös suomalaisyritysten kasvavana kiinnostuksena alueelle
Monet mantereen konflikteista on viime vuosina saatettu päätökseen rauhansopimuksilla. Kansainvälinen yhteisö on tukenut rauhanponnisteluja YK:n, Euroopan Unionin ja Afrikan Unionin kautta rauhanvälityksellä, kriisinhallinnalla sekä jälleenrakennusta rahoittamalla. Meidänkin työmme UM:ssä on osa tätä kv. yhteisön rauhantyötä. Kuitenkin Darfurin ja Somalian konfliktit ovat vielä vaikeissa vaiheissa. Afrikan unioni on ottanut omistajuutta mantereen konfliktien ratkaisussa. Se on EU:llekin tärkeä kumppani.
Monet Afrikan maat ovat siirtyneet monipuoluedemokratiaan. Silti tämän vuoden vaaleissa on ollut haastavia tilanteita Keniassa ja Zimbabwessa, kun vastoin vallanpitäjän odotuksia opposition ehdokas saikin vaaleissa enemmän ääniä. Näiden tilanteiden selvittelyssä EU ja AU ovat olleet samoilla linjoilla neuvotteluissa, kummankin järjestön peruskirjat nojaavat demokratian periaatteisiin. On joitain muita kysymyksiä, joissa EU:n ja AU:n välillä on näkemyseroja ja vuoropuhelu on tarpeen. Kuinka tärkeä periaate on vakavimpien ihmisoikeusloukkausten rankaisemattomuus?
Eli tämmöistä toimintaa Afrikan ja Lähi-idän osastolla. Mitä olet mieltä?
