Onneksi olkoon Oliver! Miehiset yksi vuotta on täynnä. Ryömiminen onnistuu madon lailla, kävely pöydistä ja tuoleista tukea ottaen. Hampaita on yhteensä yhdeksän, ja ne ovat onneksi huomattavasti pienemmät kuin isällä… ainakin toistaiseksi. Puhe rajoittuu ma-ma-ma ja ta-ta-ta tavuihin. Eli ei pahemmin poikkea isästään tässäkään suhteessa.

Valitettavasti en ollut onnittelemassa aamulla. Lähdin Bruggeen luennoimaan jo klo. 6.00. Luennot eivät mielestäni menneet ihan nappiin. Ei oikein ollut inspiraatiota ja energiatasokin oli vähän matala. Sain kuitenkin 30-tuntisen kurssin viimeiset viisi tuntia pakettiin. Nyt on enää kirjallisten kokeiden korjaaminen jäljellä.

Brugge on kaikesta vaivasta huolimatta aina antoisa kokemus. Oppilailla riittää intoa ja he ovat aina valmiita kyseenalaistamaan. Välillä tuntee joutuvansa tiukoille. Yliopistoluennoilla ei voi luikerrella ja poliittinen löpinä ammutaan tyystin alas.

Iltapäivällä vastailin sähköposteihin ja kävin läpi viikon asiakirjoja. Ryhmäviikot ovat tunnetusti aika rauhallisia, joskin huomenna esittelen työryhmässä muiden instituutioiden vastuuvapautta koskevan raporttini. Ville Itälä johtaa puhetta. Ilmoitin Villelle, että raportin suhteen ei pitäisi olla ongelmia.

Työn puolelta tämän viikon kohokohta taitaa olla päiväkirjan julkistamistilaisuus torstaina. Lennän Emilien kanssa Suomeen keskiviikkona. Torstaina on aika paljon haastatteluja kirjan tiimoilta. Perjantaina lennän Seinäjoelle ja sieltä taas iltapäiväksi takaisin Helsinkiin Akateemisen kirjakaupan piinapenkkiin. Piinaajana tietenkin Kirsi Piha. Perjantai-iltana lennämme Emilien kanssa vielä Tahkolle Kokoomusnuorten Wintergames tapahtumaan.