Huh-huh mikä hässäkkä. Aamu alkoi sillä, että olin merkinnyt kalenteriin väärän lentoajan. Olin lentoasemalla klo. 6.00. Kone Frankfurtiin lähti klo. 8.10. Alla oli levottomasti nukuttu yö. Eihän sitä oikein tahdo nukkua kun tietää, että aamulla on aikainen lento.
Matka Strasbourgiin oli vaivalloinen. Ovelta ovelle meni kahdeksan tuntia. No, täällä ollaan.
Nyt on jo myöhä. Palaan neuvotteluihin Pohjoisen ulottuuvuuden julkilausumasta ja EY:n tilintarkastustuomioistuimen raporttiin huomenna.
Yksi vähän ikävänpuoleinen yllätys odotti kun pääsin koneelle. Olin saanut yli 500 viestiä kemikaalidirektiivistä, eli REACH:stä. Viesteissä oli sama teksti:
”Toivon, että äänestätte sellaisen tiukan Reach-asetuksen puolesta, joka vaatii kemikaaliteollisuutta testaamaan kemikaalien turvallisuuden ennen niiden käyttöönottoa. Viimeisin kompromissiesitys (ns. Sacconi-Nassauer-esitys) vesittää Reachin tarkoituksen eikä suojele ihmistä tai ympäristöä vaarallisilta kemikaaleilta.”
Kaikki viestit oli siis koordinoitu. Tällä kertaa asialla oli luonnosuojelujärjestö WWF, jonka kanssa olen tehnyt paljon yhteistyötä ja jota arvostan suuresti.
Vaikka olisin viestistä samaa mieltä, niin mielestäni tässä on nyt malliesimerkki huonosta lobbauksesta. Lobbauksen kohde ei ainakaan tule myötämieliseksi lobbauksen tavoitteita kohtaan.
WWF on tehnyt paljon hyvää työtä tässä asiassa. Olen tavannut mm. testatun perheen äidin, Ingrid Korpelan (kts. päiväkirjamerkintä 11.10). Olen myös käynyt läpi WWF:n muutosehdotuksia, joissa on ollut paljon hyvää.
Näin kemikaalidirektiivin loppumetreillä olisin kuitenkin toivonut WWF:ltä vähän erilaista otetta. On ihan tarpeeksi hommaa käydä läpi 1038 muutosehdotusta.
