Kävimme tänään läpi viimeisten vuosien kotivideot Emilien syntymästä tämän vuoden jouluun.
Joka kerta kun niitä katsoo niin tulee mieleen kaksi asiaa:
1. Pitäisi filmata enemmän. Mahtavia muistoja kaikki.
2. Jos olet kameramies niin ei kannata välttämättä leikkiä Raimo Häyrystä ihan joka käänteessä. Nauha on säälimätön kriitikko…
Donna Paukun ensimmäinen jakso näytettiin tänään maikkarilla. Jäi näkemättä, koska meillä ei ole vielä lautasta, josta näkisi Suomen kanavat. Kohta on, toivottavasti.
En tiedä miten meni, mutta kuvauksissa oli ainakin hauskaa…ja kylmää. Sain kunnian laulaa Takkulan kanssa kimpassa. Kaveri osaa muuten laulaa.
Kohta, jossa joulukuusi kaatuu on täysin improvisoitu. Tuuli vaan puhalsi kuusen maihin ja me ryhdyimme hommiin.
