Olen huomannut olevani jonkinasteinen kausilukija. Välillä innostun ja saatan ahmia monta kirjaa viikossa. Välillä voi mennä muutama viikko ilman kirjaa. Juuri nyt on innostunut vaihde päällä.

Innostus voi myös johtua siitä, että olen ruvennut kirjoittelemaan lyhyitä kirja-arvosteluja blogin yhteyteen.

Kirjojen lukeminen antaa mukavan henkireiän direktiiveistä, muistioista, lehdistä ja muusta ammattiin liittyvästä lukemisesta. On myös välillä kiva lukea jotain muuta kuin Muumeja. Hyvän kirjan lukemisestä tulee hyvän olon tunne.

Pienet lapset ovat tietenkin aika luonnollinen hidaste kirjojen ahmimiselle. Ennen muinoin luin viikonloppuisin, nykyään luen öisin ja matkustaessa. Jälkimmäisestä ei ole puutetta.

Viime viikon englannin reissulla ja tällä viikolla luin kaksi hyvin erilaista kirjaa, Jeremy Paxmanin The political animal ja André Wickströmin Das Humoristische Manifest ? Kirja stand up-komiikasta.

Jeremy Paxman on yksi Britannian arvostetuimmista politiikan toimittajista. Hän juontaa mm. Newsnight-ohjelmaa, joka on nähtävissä aina BBC:n iltauutisten jälkeen. Tyyliltään hän on muuten vähän samanlainen kuin Leif Salmén. Haastateltavan kannattaa olla hereillä.

André Wickström ei esittelyjä kaipaa. Hän on Suomen tunnetuin stand up-koomikko, telkkarin edesmenneestä W-tyyli ohjelmasta tuttu kansan hauskuttaja.

Paxman on englantilaisittain sanottuna ”a bit on the cynical side”.

Heräsi kerettiläinen ajatus. Näitä kahta ammattia ? siis stand up-koomikon ja poliitikon – voisi hyvin verrata toisiinsa.

Mitä yhteistä niillä on? No, ainakin narsismi, halu olla haluttu ja halu olla esillä. Ja paradoksaalista kyllä, halu parantaa maailmaa. Stand up-koomikko vie mukaan omaan maailmaansa esityksen ajaksi. Poliitikko taas uskoo ainakin omasta mielestään parantavansa maailmaa, pitkällä tähtäimellä. 

Hyvä stand up-koomikko hankkii mahdollisimman paljon tietoa yleisöstään. Tätä voinee myös suositella poliitikolle. Ei kannata mennä Kuopioon pitämään palopuhetta, jonka aloittaa sanoilla: ?on todella kiva olla taas täällä Kouvolassa?.

Stand up-koomikolla ja poliitikolla pitää olla rautainen itseluottamus. Pitää uskaltaa epäonnistua, myös julkisesti. Stand up-koomikon lähtökohta on toki otollisempi. Hänen halutaan onnistuvan.

Stand up-koomikon ja poliitikon suurin ero on, että edellinen haluaa nauraa itselleen. Jälkimmäinen osaa harvoin nauraa itselleen, vaikka kannattaisi.

Wickström on suomenruotsalaisittain sanottuna ”jättekiva”.

Yhtä kaikki suosittelen molempia kirjoja. Paxman kannattaa lukea jos on kiinnostunut politiikasta, varsinkin brittiläisestä politiikasta, joka on tunnetusti paljon raadollisempaa kuin suomalainen. Toivon, että suomalaisesta politiikasta ei koskaan tule yhtä kovaa.

Wickströmin kirja on hauska kertomus stand up-komiikasta. Ei siinä kuitenkaan jokaisella sivulla tule purskahdettua nauruun, mutta se ei olekaan kirjan tarkoitus. Se kannattaa lukea, jos stand up-komiikka kiinnostaa ja jos joutuu esiintymään paljon. Siitä saa hyviä vinkkejä omiin luentorutiineihin.