Taas lentokoneessa, taas matkalla Suomeen, taas paikka 9A ja taas päiväkirjan aika. Tästähän on tulossa tapa.
Viikko on ehtinyt vierähtää ulostulosta ja elämä on taas kutakuinkin raiteillaan. Taidan olla sinut ehdokkuuden kanssa. En ainakaan herää enää öisin sitä miettimään. Suzanne totesi, että viime viikkoon verrattuna en enää tuijota mietteliäänä tyhjyyteen. Tämä lienee hyvä merkki.
Eurooppa Akatemian viikonloppu Ala-Lemussa antoi lisää energiaa. Meillä oli monta antoisaa keskustelua EU-asioista ja illallisella juteltiin myös vaaleista. Kun olin mennyt nukkumaan, porukat keräsivät 16 hengen luettelon tukijoista.
Alkuviikko meni pitkälti rekrytointiasioissa. Valmistelimme myös ensi maanantain ulkoministerikeskustelua HVK:sta. Tuntuu siltä, että HVK junnaa pahasti paikallaan. Olisi hienoa saada jonkinlaista osviittaa irlantilaisilta siitä, miten asiat etenevät lähiviikkoina.
En edes uskalla arvioida milloin neuvottelut saadaan päätökseen. Minua huolestuttaa erityisesti kaksi asiaa: EU:ssa vallitseva myrkyllinen ilmapiiri ja tietty välinpitämättömyys unionin tulevaisuudesta. Me elämme Euroopan suurinta murrosta kylmän sodan päättymisen jälkeen ja silti harvalla tuntuu olevan kiirettä saada perustuslaki valmiiksi.
Puheet ydin-Euroopasta ovat myös huolestuttavia. Muutamat jäsenmaat sanovat, että ei voida edetä hitaimman mukaan. Eikö kukaan voi sanoa sitä rehellisesti? Ei ydin-Eurooppa ole se oikea ratkaisu. Jos jotkut jäsenmaat haluavat perustaa ytimen EU:n ulkopuolelle, niin voimme samalla heittää hyvästit koko unionille. Se olisi askel takaisin kansallisvaltioiden Eurooppaan ja samalla antaisimme Yhdysvalloille, Kiinalle ja Venäjälle selkeän kilpailuedun.
Tiistai-iltana kirjoitin ensimmäisen vakiokolumnini Nykypäivä-lehteen. Käsittelin siinä juuri näitä teemoja. Yritin pohtia Suomen EU-keskustelua ja Euroopan tilaa yleensä. Eurooppa elää murrosta, eräänlaista minikriisiä. On ensisijaisen tärkeää, että olemme mukana vaikuttamassa. Ainoa tapa osallistua tulevaisuuden muokkaamiseen on istua niiden pöytien ympärillä missä päätöksiä tehdään. Se on pienen kansakunnan elinehto.
Eilen sain sähköpostiini kivan yllätyksen. Brittiläinen Think Tank, Centre for European Reform, julkaisi luettelon Euroopan tulevaisuuden vaikuttajista. Jostain kumman syystä olin päässyt mukaan listalle. Olikohan se tehty viinihuurussa? Minut kuvattiin mielenkiintoiseksi HVK-ihmiseksi. Jotkut varmaan loukkaantuisivat moisesta nimikkeestä…
Edessä on pari rankkaa päivää. Huomenna pidän lomapäivän, eli teen lähinnä vaalihommia. Ensimmäinen tapaaminen on klo. 8.00 ja viimeinen palaveri päättyy klo. 21.00. Luvassa on myös pari puhetilaisuutta. Perjantaina on taas normaali työpäivä. Käymme läpi HVK- ja rekrytointiasioita valtioneuvoston kansliassa.
On ollut hienoa seurata vaalitiimin työskentelyä. AK ja kumppanit ovat päässeet hurjaan vauhtiin. Lotta on vastaillut sähköpostiin ja tukiryhmä on kasvanut entisestään. Taidamme saada kasaan aikamoisen listan tammikuun loppuun mennessä. Huomenna illalla käymme tiimin kanssa läpi erilaisia käytännön järjestelyjä.
Odotan viikonloppua innolla. Sain vaihdettua aikaisempaan koneeseen, joten ehdin kotiin ennen Emilien nukkumaanmenoa. Lauantaina menen Emilien kanssa uimaan. Illalla taas Suzannen kanssa kahdestaan ravintolaan. Harvinaista ja tervetullutta herkkua.
