Puhuin aamulla Suomen Kuvalehden järjestämässä tilaisuudessa. Käsittelin mennyttä, tulevaa ja Obamaa.
Ensin mennyt. 2008 oli todellinen maailmanpolitiikan vaikea vuosi. Sitä leimasi kolme kriisiä: Georgia, finanssikriisi ja Gaza. Näillä kaikilla on oma vaikutuksensa. Georgian sota palautti voimapolitiikkaa Euroopan poliittiselle kartalle. Finanssikriisi katkaisi pitkän nousukauden kuin seinään ja käynnisti yhä syvenevän talouden kriisin. Gaza toi mukanaan suuren inhimillisen kärsimyksen ja entisestään jännittyneen tilanteen.
Alkanutta vuotta hahmottelin kolmen ison kysymyksen kautta. Miten vaikeaksi talouskriisi menee? Mihin suuntaan suurvaltasuhteet alkavat liikkua? Ja lopulta: miten kansainväliset instituutiot kykenevät vastaamaan niille heitettyyn haasteeseen?
On tärkeää, ettei talouskriisi johda protektionismin paluuseen. Vaara on olemassa. Valtiolta odotetaan nyt aktiivista panosta. Hyvä niin. Samalla on muistettava, että dynaaminen talous perustuu yritystoimintaan. Valtio ei voi ottaa sen paikkaa.
Suurvaltasuhteissa on tiettyä myönteistä virettä. Yhdysvaltain ja Venäjän odotetaan käynnistävän strategisen vuoropuhelun. Iso teema on sekin, miten nousevat suurvallat kuten Kiina, Intia ja muut nivoutuvat kansainväliseen järjestelmään. Moninapainen – tai ainakin entistä moninapaisempi – maailma on täällä.
Kansainvälisten instituutioiden rooli on avainkysymys. Kykenevätkö ne uudistumaan, muuttumaan tehokkaammiksi ja toimivammiksi? Suurvaltakonsertit tai pikkuryhmät eivät tule riittämään. EU ja Nato ovat esimerkkejä uudistumiskykyisistä järjestöistä.
Tulevaa on vaikea ennustaa. Erityisesti kansainvälisessä politiikassa. Mutta ei se näytä oikein onnistuvan taloustieteilijöiltäkään. Juuri kukaan ei osannut nähdä kriisin tuloa.
Kolmas teema oli Obama. Tänään kuultava Yhdysvaltain presidentin virkaanastujaispuhe on yksi aikamme tärkeimpiä. Puheiden merkitys Yhdysvaltain politiikassa on ylipäätään suuri. Ne hakevat vauhtia maan historiasta ja suuntaavat tulevaisuuteen. Siksi Obamaltakin odotetaan nyt paljon. Amerikkalaiset tahtovat kuulla, millä eväillä talouskriisin kimppuun käydään. Entä miten Irak ja Afganistan hoidetaan?
Obaman olemus viestii rauhallisuutta ja itsevarmaa nöyryyttä. Siihen yhdistyvät looginen toimintatapa ja aktiivinen kommunikaatio. Nämä ovat viestejä itsessään. Ei ihme, että Obaman kannatus on ennätyskorkealla. Mutta historiallisen kovia ovat haasteetkin.
Aamiaistilaisuudessa ministeri Jaakko Iloniemi huomautti myös neljännen, kaasukriisin, olemassaolosta. Näinhän se on. On tärkeää, että pääministereiden Putin ja Tymo?enko eilen allekirjoittama sopimus pitää ja toimeenpannaan ilman uusia ongelmia.
Tapasin tänään sekä Venäjän että Ukrainan suurlähettiläät. Halusin kuulla heidän näkemyksensä kaasukriisin kulusta. EU-keskustelu on edessä ensi maanantaina.
Ukrainan suurlähettiläs Andrii De?t?ytsja
