Tutulla torstai-lennolla matkalla Brysselistä Helsinkiin. Huomenna on Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimiston aamukahvitilaisuus eli eräänlainen lehdistötilaisuus. Käyn myös Sydänliitossa ja Södikällä puhumassa 7.4. julkaistavan kirjani markkinoinnista.
Tämä päivä kului lobbari- ja virkamiespalavereissa. Keskustelujen aiheina muun muassa direktiivi terveysväittämistä ja raporttini budjetinvalvontavaliokunnassa.
Onnistuimme pitämään iltapäivän kalenterin tyhjänä. Se antoi meille mahdollisuuden suunnitella ensi viikon täysistuntoa Strasbourgissa. Kävimme myös läpi huomisen lehdistötilaisuuden kärjet. Aiheeksi on annettu ulkopolitiikka ja EU:n perustuslaki. Pitäydyn aiheessa.
Keskustelu Kioton sopimuksesta dominoi odotetusti kansallisen ja kansainvälisen lehdistön sivuja. Sopimus astui voimaan tällä viikolla.
Olemme pohtineet asiaa Suomen-avustajani Kai Mykkäsen kanssa. Kain ja Eija-Riitta Korholan asiantuntemus on auttanut minua hahmottamaan Kioton problematiikkaa. Ei hyvältä näytä.
Tosiasia on, että Kioton sopimus on täysin vesittynyt niin kauan, kun maailman suurimmat päästöjen aiheuttajat (esimerkiksi Yhdysvallat ja Kiina) eivät kuulu taakan jaon piiriin. Valmistelemme asiasta syvällisemmän analyysin ensi viikolla.
Jyrki Katainen piti erinomaisen puheen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta eilen Paasikivi-seurassa. Sitä referoitiin laajasti mediassa. Se on mielestäni osuva yhteenveto tämänhetkisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta kehityksestä. Puhe kattaa kaikki keskeiset aiheet. Kannattaa käydä lukemassa Kokoomuksen kotisivuilta.
Luin tällä viikolla kahden Turun yliopiston tutkijan, Mari K. Niemen ja Ville Pitkäsen kirjan nimeltä Median valitsemat. Siinä käsitellään viime kesän eurovaaleja.
Kirja on erinomainen analyysi vaaleista. Siinä tarkastellaan eri ehdokkaiden mediaprofiilia ja -näkyvyyttä. Kirja on analyyttinen, empiirinen pohja on vahva ja kaiken kukkuraksi se on hyvin kirjoitettu.
Tutkijat ovat tehneet ison työn tilastoimalla eri ehdokkaiden näkyvyyttä lehdissä, radiossa ja TV:ssä. Omalta osaltani olin näkyvä printtimediassa, mutta vähemmän esillä radiossa ja TV:ssä.
Kirja on myös omiaan purkamaan erilaisia mediamyyttejä. Maailma on täynnä henkilöitä, jotka ovat aina valmiita syyttämään mediaa kaikesta. Varsinkin politiikassa on paljon sellaisia, jotka jaksavat urputtaa lähes kaikesta julkisuuteen liittyvästä.
Väitetään, että joillain vaikuttajilla on liian vähän julkisuutta. Toisilla taas sitä on liikaa. Muutamia käsitellään kaltoin, toisia taas liian myönteisesti. Niin kai. Politiikassa on myös paljon sellaisia, jotka soittelevat ympäri toimituksia ja marisevat muiden ihmisten julkisuudesta.
Oma näkemykseni on, että mediaa ei voi ohjata. Kannattaa vaan olla oma itsensä ja sanoa mielipiteensä suoraan ja selkeästi. Omasta julkisuudesta on turha mussuttaa. Välillä se on positiivista, välillä negatiivista. Välillä ansaittua, joskus ei. Jos tähän ei totu niin kannattaa vaihtaa alaa.
