Tänään osallistuin ryhmäkokoukseen, luennoin lobbareista ja EU:n instituutioista, kävin työlounaalla, tapasin ruotsalaisen lukiolaisen ja lobbareita.
Lobbarit, eli edunvalvojat, ovat osa mepin arkea. Niiden rooli ja määrä on vuosien mittaan kasvanut. 1970-luvulla Brysselissä pyöri noin 400 eri lobbausjärjestöä. Nykyään niitä on noin 2500.
Lobbareiden palveluksessa on yhteensä noin 15000 henkeä. Tätä lukua on hyvä verrata EU:n virkamieskaartiin. EU:n instituutioiden palveluksessa (virastot mukaanlukien) on 33 600 henkeä.
On oikeastaan olemassa kolme erilaista lobbariryhmää:
1. Yksityisen sektorin lobbijärjestöjä on noin 1600, joista 300 asianajajatoimistoja ja konsulttiyrityksiä. Näistä esimerkkeinä IKEA, McDonald’s, teollisuuden kattojärjestö UNICE, Philip Morris, Nokia, White and Case, Hill & Knowlton, jne. Ruoka ja juomasektorilla on 140 järjestöä, maataloudella ja kalastuksella 90 ja mediapuolella 70. Intressejä riittää.
2. Julkisella puolella on noin 300 lobbijärjestöä ja 40 ”think tankia”. Nämä ovat usein eräänlaisia kansalaisjärjestöjä, kuten esimerkiksi WWF (Maailman luonnonsäätiö), Attac, Lääkäriliitto jne. Osa saa jopa EU-tukea. ”Think tankit” ovat oma lukunsa. Niistä arvostetuimmat ovat European Policy Centre (EPC) ja Centre for European Policy Studies (CEPS).
3. Lopuksi on ryhmä ”lobbareita”, jotka edustavat jäsenmaita. Näihin lasketaan Brysselin 167 EU-suurlähetystöä ja yli kaksi sataa alueiden edustajaa. Esimerkiksi Yhdysvalloilla, Venäjällä, Japanilla, Australialla ja Brasilialla on omat EU-suurlähetystöt. Bryssel on myös täynnä aluetoimistoja, kaikkea Katalonian ja Pohjois-Suomen (Oulu-Lappi toimisto) väliltä.
Lobbareilla on Suomessa usein vähän huono kaiku. Ei oikeastaan pitäisi olla, ne ovat vain oman alansa asiantuntijoita. Lobbarit, kuten esimerkiksi SAK ja EK, ajavat edustamiensa tahojen etua. Mepin tehtävänä on kuunnella, oppia ja vetää omat johtopäätökset.
Väärinkäytöksiä ei ole ainakaan minun korviini kantautunut. Kukaan ei ole tarjoillut ”ruskeita kirjekuoria”. Yhden kurkkupastillipussin taisin saada, kun valmistelin lausuntoa vitamiineista ja mineraaleista.
Eräs vanhempi meppikollega totesi tuossa taannoin, että 25 vuotta sitten mepit olivat iloisia, jos joku lobbari eksyi käymään. Nykyään taitaa olla vähän päinvastoin. Ehkä tämä on osoitus meppien vallan kasvusta.
Lobbarin pitää osata esittää asiansa selkeästi ja nopeasti. Viisitoista minuuttia on lobbaritapaamiselle pitkä aika. Suurin osa lobbareista tietää sen, muutamat eivät.
Ensimmäiset kokemukset meppilobbaamisesta sain terveysväittämälausunnon valmistelun yhteydessä. Ruoka- ja juomapuolen porukkaa lappasi käymässä harvase päivä ja mikäs siinä, oppihan ainakin uusia asioita.
