joulukuu « 2015 « Alex Stubb

Arvoisa yleisö, hyvät kokoomuslaiset,

kiitos, että saan jälleen olla puhumassa Snellman-säätiön talviseminaarissa. Viime vuoden puhe oli minulle henkilökohtaisesti eräänlainen käännekohta: siirtymä kohti uutta vuotta ja uutta toivoa. Halusin tehdä talviseminaarin puheesta perinteen. Kiitän Snellman-säätiötä tästä mahdollisuudesta ja teitä kaikkia läsnäolosta.

Käyn puheessani läpi kolme teemaa: missä olemme nyt, olemmeko Suomessa ja lähialueillamme menossa kohti kaaosta; mitkä ovat hallitustyöskentelyn kantavia linjoja ja miten kokoomus tätä kokonaisuutta katsoo ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: millainen on kokoomuslainen visio tulevaisuudesta.

————–

Moni pohtii, tunnistaako enää koko Suomea tästä vastakkainasettelun ja synkkien uutisten kierteestä? Tunnistaako lähialueitamme tästä rauhattomuudesta, terroriuhasta, pakolaisvirroista? Olemmeko menossa kaaosta kohti?

Onko minun Suomeni tämä jossa..

Vainoa pakeneva kohtaa rasismia.
Naiset joutuvat pelkäämään väkivaltaa.
Toisesta ihmisestä puhutaan epäkunnioittavaan, jopa vihaavaan sävyyn.
Talous on todella kituliaissa kasvuluvuissa.
Kymmeniä tuhansia työpaikkoja katoaa.
Vanheneminen, omien voimien heikkeneminen, huolestuttaa, kun eteen tulee kuvia välinpitämättömyydestä.

Todistamme tällä hetkellä tilannetta, jossa ihmiskuntana maksamme pitkään kestäneistä vihan kierteistä. Viha synnyttää vihaa. Alistaminen ja nöyryyttäminen synnyttää koston halua. Väkivalta synnyttää vastareaktioita. Vihapuhe synnyttää vihapuhetta. Tätä näemme nyt niin Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa kuin myös Euroopassa, ja täällä Suomessakin.

Ethan Zuckerman, tutkija MIT:sta, on pohtinut keskustelumme ongelmaa siten, että koska mikään merkittävän kokoinen kansanosa ei enää kykene käymään yhteistä keskustelua, julkista keskustelua dominoivat äärilaidat. Äänekkäät vähemmistöt myös menestyvät koko ajan paremmin huomion ja agendan vaatimisessa. Enemmistön valta ja sitä tasapainottavat vähemmistön oikeudet eivät näy internetiin perustuvassa demokratiassa. Marginaaleista on tullut vahvoja äänen käyttäjiä, mikä voi lopulta johtaa demokratian rapautumiseen.

Zuckerman on arviossaan monelta osin oikeassa. Kahtiajaot ovat jatkuvasti näkyvillä, äärilaidat äänessä. Mutta mielestäni syy ei ole pelkästään internetin tai sosiaalisen median, kyllä vastuu on meistä jokaisella. Mikä on se tapa, jolla puhumme toisista ihmisistä? Mikä on se tapa, jolla tuomme asioita esille? Kärjistämmekö vai haemmeko tasapainoa? Haastammeko rakentavalla tavalla vai päälle käyden?

Jos suomalaiset suhtautuvat tulevaisuuteen pelokkaasti, eivätkä toiveikkaina ja rohkeina, jossain mennään pahasti pieleen. Jos viha on voitolla, olemme epäonnistuneet surkeasti. Siitä voi syystä olla hyvin surullinen.

Mutta siihen ei voi tyytyä. Se ei käy. Vihan ja pelokkuuden Suomi ei ole, eikä saa olla se Suomi, jossa me asumme ja elämme. Meidän on pystyttävä parempaan.

Yhtäältä on oltava rehellinen sen suhteen, kuinka vaikeassa tilanteessa Suomi on. Ilman kriisitietoisuutta meidän olisi vaikea korjata Suomen taloutta. Kriisitietoisuuden on myös johdettava kriisin edellyttämiin muutoksiin.

Toisaalta on luotava Suomeen toivoa ja tulevaisuususkoa. Yksikään maa ei ole noussut marisemalla.

Mutta kyllä, sorrun marinaan itsekin: on niin vaikeaa tehdä kipeitä päätöksiä; yritä tässä nyt tehdä hyviä asioita, kun aina ymmärretään väärin. Ja niin edelleen. Mariseminen on helppoa. Ilmapiiristä tulee itseään ruokkivan negatiivisuuden ilmapiiri kovin helposti. On muka älykästä olla kyyninen. On coolia olla pahanilmanlintu: varoitella vaaroista, syytellä virheistä.

Positiivisuus vaatii rohkeutta. Optimismi vaatii rohkeutta. Avoimuus, innostuminen, toisten kannustaminen vaativat rohkeutta. Omana itsenään oleminen vaatii rohkeutta.

Winston Churchill on aikanaan todennut olevansa optimisti, koska minään muuna olemisesta ei näyttäisi juuri olevan hyötyä. Pessimisti näkee ongelmia, optimisti ratkaisuja. Optimisti uskoo ihmisten hyväntahtoisuuteen, kyyninen kyseenalaistaa jokaisen motiiveja.

Kyynisyydestä, pessimismistä ja katkeruudesta ei toimintatapana ole mitään hyötyä. Päinvastoin, se tukahduttaa ilmapiirin, jossa jokainen uskaltaa pyrkiä parhaimpaansa.

Sitä tässä nyt kysytään. Rohkeutta ja uskallusta tehdä käänne. Jokaisen pyrkimistä parempaan. Käänne ei synny itsestään, se on tehtävä. Suomen on pystyttävä kääntämään niin negatiivinen taloustilanne kuin ajattelutapakin kohti uutta nousua ja parempaa tulevaisuutta.

Tosiasiat on tunnustettava, niistä on vedettävä johtopäätökset ja sitten on uskallettava lähteä tekemään korjausliikkeitä. Siihen tarvitaan realistista tilannekuvaa ja kriisitietoisuutta, mutta myös positiivisuutta, uskoa tulevaan. Taloudessa on paljon psykologiaa, ja Suomen taloudessa on mielestäni ollut paljon pelon ja lamaannuksen psykologiaa. Totuutta ei pidä maalata toiseksi, mutta mahdollisuuksiin tarttumiseen tarvitaan positiivista uskoa.

Suomi pystyy parempaan. Uskon siihen vakaasti. Alisuoritamme tällä hetkellä. Haikailemme menneen menestyksen vuosia, kun pitäisi luoda uusia. Yritämme säilyttää vanhaa, kun pitäisi rakentaa uutta.

On päästettävä irti uskosta, että automaattisesti olemme parempia kuin muut ja siksi menestymme. Emme ole. Mutta sisukkaita olemme ja voimme luoda uusia menestystarinoita. Käänne on tehtävä.

Uskon, että suomalaiset ovat positiivinen kansa, kun katsoo pintakeskustelua syvemmälle. Pienet äärilaidat voivat Zuckermaninkin ajatuksen mukaan hallita julkista keskustelua, mutta hiljaisen enemmistön kannat tulevat näkyviin esimerkiksi tutkimustyön kautta. Taloudellisen tiedotustoimiston ”Kansan arvot” -tutkimuksessa kysyttiin tänä syksynä n. 3000 suomalaiselta arvoista. Tutkimuksessa löytyi viisi lähes kaikille suomalaisille tärkeää arvoa.

Suomalaiset haluavat:

Elää turvallisessa ympäristössä
Auttaa ympärillä olevia ihmisiä
Huolehtia ympäristöstä
Että kaikkia maailman ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti
Että yhteiskunta huolehtii heikoimmista ja vähäosaisista.

Tämän Suomen tunnistan. Tämä on Suomi, johon minä uskon. Tästä Suomesta olen ylpeä. Tälle arvopohjalle on hyvä rakentaa tulevaisuutta. Tämän arvopohjan eteen meistä jokaisen on hyvä tehdä työtä.

Nyt ei pidä pelätä ratkaisuja. Nyt ei pidä pelätä muutosta. Katkotaan vihan kierteet, luodaan hyvän kierre.

Suomi pystyy parempaan. Hallitus pystyy parempaan. Minä pystyn parempaan. Jokainen pystyy parempaan. Tehdään se käänne – yhdessä.

————–

Vuosi sitten puhuin tässä salissa uudesta talouspolitiikasta. Sanoin, että se tarkoittaa työn asettamista etusijalle. Sanoin, että kaikki lähtee suomalaisesta työstä.

Tämä viesti ei ole vanhentunut päivääkään. Suomen hyvinvointi lähtee suomalaisesta työstä.

Viime kevään eduskuntavaaleissa Kokoomuksen pääteema oli työ. Julkaisimme keväällä työlistan. Siinä esitimme useita uudistuksia, joiden avulla Suomeen voitaisiin luoda kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.

Osa tätä työlistaa ovat esimerkiksi:

Työn verotuksen keventäminen
Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen kertakorvauksella
Eläkeuudistuksen vieminen maaliin
Vuorotteluvapaan ehtojen tiukennus
Koeajan pidennys
Määräaikaisten työsuhteiden ehtojen höllennys
Kannustavampi ansiosidonnainen työttömyysturva
Kannustavampi opintotuki
Paikallinen sopiminen työehdoista ja palkoista

Mikä näitä ehdotuksia yhdistää?

Nämä kaikki ovat tämän hallituksen päätöksiä.

Tämän hallituksen keskeisin linja on suomalainen työ. Suomalaisen työn puolustaminen on tärkein syy, miksi Kokoomus on mukana tässä hallituksessa. Me uskomme siihen, että rohkeilla uudistuksilla käännetään Suomen suunta.

Osa hallituksen työllisyystoimia ovat myös toimet suomalaisen työn hintakilpailukyvyn parantamiseksi. Oppositio kutsuu niitä pakkolakipaketiksi. Minä kutsun niitä kilpailukykypaketiksi. Ja miksi kilpailukyvyllä on merkitystä? Siksi, että ellei suomalainen työ ja osaaminen pärjää kilpailussa maailmalla, hyvinvointivaltioltamme murenee pohja.

Maailmalla käydään kovaa keskinäistä kilpailua työpaikoista, investoinneista, yrityksistä, osaamisen houkuttelusta ja arvon kanavoinnista. Emme tee kansallisia päätöksiämme tyhjiössä, vaan meidän on kyettävä kytkeytymään globaaliin todellisuuteen. Mitään ei ole vielä menetetty. Mutta Suomen on pystyttävä parempaan – ja me pystymme parempaan!

Kevään työlistassa Kokoomus sanoi:

”Työmarkkinauudistuksista neuvotellaan kolmikantaisesti siten, että uudistuksille asetetaan yhdessä tavoitteet ja määräaika, jossa neuvotteluissa tulee löytää riittävät ratkaisut. Mikäli tavoitteet toteuttavia ratkaisuja ei konsensuksen kautta löydy, kantavat hallitus ja eduskunta vastuun välttämättömien uudistusten toteuttamisesta.”

Tästä on kyse.

Olemme yrittäneet viedä kilpailukyvyn parantamista eteenpäin sopimisen keinoin. Työmarkkinajärjestöt ovat monta kertaa istuneet yhdessä pöydässä etsimässä sopua. Alkusyksystä prosessi tyssäsi siihen, että työmarkkinajärjestöt eivät kyenneet sopimaan edes yhteisestä tavoitteesta, keinoista puhumattakaan.

Olisiko hallituksen siis pitänyt lyödä hanskat tiskiin ja sanoa, että ei tästä tullut mitään. Että kilpailukyvyn parantaminen ei etene, koska työmarkkinajärjestöt eivät pysty asiasta sopimaan.

Ei olisi.

Hallituksen on kannettava vastuu siitä, että Suomen talouden suunta käännetään.

Hallituksen on kannettava vastuu Suomesta. Käänne on tehtävä.

Kun yhteiskuntasopimusta ei ole syntynyt, moni on ollut huolissaan: mitä tässä tapahtuu? Onko hallituksella tiekartta tästä eteenpäin? Kyllä on.

Vain muutaman esimerkin antaakseni:

Ensi vuoden alusta työtulovähennystä korotetaan 450 miljoonalla eurolla. Tämä keventää erityisesti pieni- ja keskituloisten työn verotusta. Työnteosta tehdään kannattavampaa.
Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen, jolla kauppojen aukioloaikojen sääntely loppuu.
Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen työllisyyttä merkittävästi vahvistavasta eläkejärjestelmän uudistuksesta.
Hallitus antaa keväällä eduskunnalle esityksen, jolla ansiosidonnaista työttömyysturvaa uudistetaan kannustavampaan suuntaan mm. sen kestoa lyhentämällä.
Hallitus antaa keväällä eduskunnalle esitykset, joilla pidennetään työntekijän koeaikaa, mahdollistetaan alle vuoden määräaikaisen työsuhteen solmiminen ilman eri perustetta ja joustavoitetaan takaisinottovelvoitetta irtisanomistilanteessa.
Hallitus antaa kevään aikana eduskunnalle esityksen paikallista sopimista laventavasta lainsäädännöstä, joka astuu voimaan syyskuun alkuun mennessä.
Jos partit eivät kykene tekemään sopimusta, hallitus tekee keväällä eduskunnalle esityksen kilpailukykypaketista, jolla suomalaisen työn hintakilpailukykyä vahvistetaan lainsäädäntöteitse.
Hallitus uudistaa työvoimahallinnon palveluita siten, että nopeaan ja aktiiviseen työnhakuun kannustetaan nykyistä vahvemmin.

Muun muassa nämä toimet tarkoittavat, että juna ei seiso. Juna kulkee. Etenemme määrätietoisesti kohti tavoitettamme – Suomen talouden suunnan kääntämistä. Hallitus on asettanut tavoitteeksi työllisyyden vahvistumisen 110 000 hengellä. Jos uusia päätöksiä tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan, ne tehdään.

Käänne on tehtävä – työn kautta.

Talouden tasapainottaminen oli kevään hallitusneuvotteluissa toinen keskeinen tekijä, joka yhdisti kaikkia hallituspuolueita. Yhteinen linjamme työllisyyden ja kasvun vahvistamisen lisäksi oli ja on saada Suomen talous kestävälle pohjalle myös nopeasti vaikuttavin toimin. Siksi teemme tällä hetkellä säästöpäätöksiä.

Esimerkiksi koulutuksen säästöt varmasti kirpaisevat jokaisen sivistykseen uskovan kokoomuslaisen sydäntä. Mutta tehtävämme on puolustaa yhdessä sovittua talouden tasapainotuslinjaa. Kokoomus tunnistaa vastuunsa.

Olen luottavaisin mielin sen suhteen, että koulutuksen etua valvomassa on kokoomuslainen ministeri. Vaikeassa tilanteessa voi toimia monella tapaa. Varomaton jättää jälkeensä paljon tuhoa, mutta taitava näkee näissäkin päätöksissä mahdollisuuksia uudistua ja uudistaa.

Kokoomus on sivistyksen puolustaja myös vaikeassa tilanteessa. Vaikka monesta meistä tuntuu siltä, ettei koulutuspoliittisella agendalla paljon muuta ole kuin säästöjä, tämä ei vastaa todellisuutta. Varhaiskasvatuksessa käynnistyy kehittämisohjelma; juuri nimettiin johtoryhmä viemään perusopetus 2020-luvulle; opettajakoulutusta uudistetaan; lukiokoulutuksessa on alkamassa iso uudistustyö; ammatillisen koulutuksen reformi, joka tukee yksilöllisiä opinpolkuja ja työpaikoilla oppimista on käynnistetty; yliopistojen profiloitumista omille vahvuusalueilleen vauhditetaan.

Kokoomuslaisena sivistyspoliitikkona on suunnattava katse eteenpäin. Kun saamme luotua käänteen, jossa Suomen talous lähtee taas nousuun, voidaan sivistykseen, koulutukseen, tutkimukseen, osaamiseen taas panostaa vahvemmin myös taloudellisesti.

Sivistys ei ole meille kokoomuslaisille välinearvo – se on arvo itsessään. Sivistyksen lisäksi vastuu on aina ollut Kokoomuksen ydinarvoja. Vastuu ei ole aitoa, jos se ei ulotu tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksiin. Kokoomus haluaa, että Suomi on kunnianhimoisen ja järkevän ilmastopolitiikan kärjessä jatkossakin.

Nykymenolla käymme uhkapeliä ilmastolla. Se peli ei välttämättä kostaudu vielä meidän elinaikanamme, mutta lapsillamme ja lastenlapsillamme voi tilanne olla toinen.

Olemme nähneet yli 10 vuoden päässä olevia riskejä hyvin heikosti, eikä globaaleja ratkaisuja vaativia ongelmia ole oikein osattu ratkoa. Juuri näiden heikkouksien voittamisesta on viime kädessä ollut kyse viime lauantaina päättyneissä Pariisin ilmastoneuvotteluissa.

Onneksi tällä kertaa päästiin monta askelta eteenpäin. Ensimmäistä kertaa kaikki merkittävät maat antoivat selkeän sitoumuksen päästöjensä rajoittamisesta. Vuoden 2009 Kööpenhaminan lässähdyksen sijaan Pariisin signaali on, että kaikki ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja pelaavat samaan maaliin.

Nyt on aika tehdä Pariisin hengestä totta. On käärittävä hihat kaikkialla – myös meillä Suomessa. Kokoomuksen tavoite on siirtyminen hiilineutraaliin energiaan. Halusimme hallitusohjelmaan historialliset tavoitteet luopua kivihiilestä ja puolittaa fossiilisen öljyn käyttö. Haluamme myös toteuttaa nämä kunnianhimoiset mutta tarpeelliset tavoitteet aikataulussaan eli vuoteen 2030 mennessä. Me teemme jo esimerkiksi sitä mistä Ranska alkoi ilmastokokouksen yhteydessä vasta puhua: Suomessa sähköautojen autovero puolittuu tämän vaalikauden aikana.

Pariisin henki ei toteudu vain hallitusten päätöksillä. Tarvitaan meidän jokaisen omia tekoja. Esimerkiksi Helsingissä fiksu energiaremontti edellyttää ennen kaikkea asuntojen energiatehokkuutta, polttoenergian korvaamista lämpöpumpuilla ja ennakkoluulottomuutta vaikkapa sähköauton hankkimisessa. Kokoomus haluaa kannustaa ja poistaa esteitä, mutta mikä yhtä tärkeää, haluamme haastaa jokaisen suomalaisen ilmastotalkoisiin omassa elämässään.

Monet meistä kaipaavat mitattavuutta, jotta tavoite tulee toteutettua. Taidan itse kuulua tähän ryhmään. Myrskyvaroitus ry:n ilmastolupaus-kampanja on syksyn aikana innostanut monia ottamaan tavoitteeksi henkilökohtaisten hiilipäästöjensä puolittamisen 10 vuodessa. Oma taipaleeni henkilökohtaisen ilmastolupauksen parissa alkoi tänään.

————–

Kokoomus puhui muutama vuosi sitten toivosta. Se on viesti, joka ei ole vanhentunut yhtään. Se on parasta mitä politiikalla saa. Martti Lindqvist on kirjoittanut: “Toivo on kykyä haluta, että huominen tulisi” ja toisaalta “pelko vie voimat ja tappaa toivon”.

Pyrkimys parempaan pitää sisällään toivon. Meillä on vaikeuksia, ja negatiivisia kehityskulkuja, mutta myös paljon hyvää, toimivaa, monia ylpeyden aiheita.

Nykypolitiikkaa syytetään usein vaihtoehdottomuudesta. Asioita perustellaan sillä, että jotain on “pakko tehdä”. Kyllä, itsekin olen siihen joskus syyllistynyt. Mutta tosiasia on, että aina on vaihtoehto. Aina on oltava vaihtoehto. Vaihtoehdottomuus on pelottava kuva.

Ja Kokoomus on puolue, joka ei valitse vaihtoehdokseen pelkoa, Kokoomus valitsee toivon.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoehdokseen työn ja teot.

Kokoomus on puolue, joka valitsee vaihtoehdokseen tulevaisuuden.

Kokoomus on puolue, joka uskoo ihmisiin ja heidän tekemiinsä valintoihin.

Kokoomus on puolue, joka ei valittele ongelmia, Kokoomus hakee ratkaisuja.

Tämä ajattelu vaatii myös kärsivällisyyttä. Käytännön päätökset ovat valtavan hitaita. Harvasta päätöksestä syntyy vaikutus välittömästi. Ja tämä toimii sekä hyvissä että huonoissa päätöksissä. Suurimmassa osassa hyviä tavoitteita tarvitaan lukuisia päätöksiä oikeaan suuntaan, yksi päätös harvoin tekee vielä ihmeitä.

Eikä yksikään poliittinen päätös ole yhtä tehokas kuin asiaansa uskovien ihmisten sinnikäs työ. Siitä syntyy kasvu. Siitä syntyy käänne. Poliittisilla päätöksillä voimme korkeintaan avittaa tätä tapahtumaan.

Mutta olemme nyt hyvällä paikalla avittamassa suomalaisten omaa tekemistä ja yritteliäisyyttä. Kokoomus on vahva talousosaaja ja todellinen valtionhoitaja. Se on hieno jatkumo ja olen joka ainoa päivä ylpeä saadessani olla osa sitä.

Samaan aikaan on syytä todeta ja hyvä muistaa, että Kokoomus ei ole valtiovarainministeriön virkakunnan jatke. Kokoomus ei ole yhdenkään etujärjestön marionetti. Me olemme arvopuolue. Me viemme eteenpäin niitä arvoja, aatteita ja ajatuksia, joihin me uskomme.

Draaman kaari näyttää kulkevan niin, että Kokoomus yritetään väkisin leimata johonkin tiettyyn nurkkaan. Kokoomus, jo nimensä mukaisesti, on pohjautunut, ei etuajatteluun, vaan kokoavaan ja yhdistävään aatteeseen. Puolueessa on ollut aina läsnä sekä vapautta että sosiaalista vastuuta korostavat, perinteitä arvostavat ja yhteiskuntaa uudistavat näkökulmat.

Haluan johtaa kokoomusta, joka tekee parhaansa tuon aatteellisen perinnön eri näkökulmien yhdistämisen puolesta. Haluan johtaa kokoomusta, joka epävarmoinakin aikoina ja varsinkin silloin perustaa tekemisensä arvoihin. Haluan johtaa kokoomusta, joka määrittelee suunnan itse. Kokoomusta, jonka suunnan määrittää jokainen kokoomuslainen. Haluan johtaa kokoomusta, joka luottaa ihmiseen, siihen, että meistä jokainen on paras määrittelemään omat unelmansa, oman hyvän elämänsä.

Kokoomuksella on aina ollut kyky löytää kunakin aikana uskottava polku, miten Suomi pärjää ja menestyy maailman muutoksessa. Kyse ei ole vain hetkessä pärjäämisestä vaan rohkeasta muutokseen tarttumisesta sen mahdollisuuksia hyödyntäen ja ratkaisuja etsien.

Tämä syrjäinen, pohjoinen, pieni maa on nostettu lujalla työllä, sisulla ja sitkeydellä yhdeksi maailman parhaista maista syntyä, elää ja kuolla. Tätä perintöä kunnioittaen me katsomme ja menemme eteenpäin. Suomi ja suomalaiset ovat aina onnistuneet ratkaisemaan vaikeat tilanteet ja löytämään suunnan. Tämä taito on meissä yhä: toimimme ja ratkaisemme. Kun käänne on tehtävä, teemme sen.

Olen puhunut paljon kokoomuksen uudesta tavasta toimia. Mitä se on?

Uskallusta parantaa maailmaa. Rakentaa avointa ja kansainvälistä Suomea, jossa jokainen voi rakentaa omista lähtökohdistaan hyvän elämän.
Suomalaisten luottamuksen kunnioittamista. Nöyryyttä sen edessä, että suomalaiset ovat luottaneet ja luottavat kokoomuksen hoitavan työtä ja taloutta, koulutusta ja terveydenhuoltoa, ympäristöä ja kansainvälisiä suhteita.
Rohkeutta laittaa itsensä likoon. Joka ainoa päivä. Uskallusta yrittää, uskallusta erehtyä, uskallusta myöntää virheet ja oppia niistä.
Jokaisen ihmisen ainutlaatuisuuden tunnistamista ja tunnustamista. Jokaisen ihmisarvon järkähtämätöntä kunnioittamista. Näistä kumpuavaa mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Uskoa Suomeen, uskoa vahvaan yhdistävään aatteeseen, yhteisiin arvoihin. Arvojen taittamista konkreettisiksi teoiksi.
Uskallusta olla utelias. Rohkeutta nähdä avautuva maailma symboloimassa toivoa eikä pelkoa.
Rohkeutta uskoa hyvään.
Ennen kaikkea se on rohkeutta välittää. Välittää niin paljon, että pelottaa. Ja silti ja juuri siksi uskallusta tehdä ratkaisuja, olla eturivissä tarttumassa ympäröivän maailman mahdollisuuksiin eikä taustalla takertumassa saavutettuihin etuihin.

Suomi pystyy parempaan – yhdessä.

I regeringsprogrammet har vi satt upp två viktiga mål: Att sysselsättningen ska öka med 110 000 nya jobb och att vi på så sätt når en sysselsättningsgrad på 72 procent. Ambitiöst? Javisst. Orealistiskt? Absolut inte.

För att uppnå dessa mål beslöt regeringen denna vecka att initiera reformer som främjar lokala förhandlingar och lokala avtal på arbetsmarknaden. Logiken är enkel. Det är de lokala parterna, löntagaren och arbetsgivaren,som vet bäst hur företaget ska klara sig och skapa fler jobb.

I Sverige är detta inget nytt. I Finland har arbetsmarknaden däremot länge styrts av ganska omfattande och stela centrala avtal som föreskriver en lika stor löneökning för alla individer (oftast som kollektivavtal).

Tyvärr är detta alldeles för styvt och långsamt för det moderna arbetslivet. Nu strävar vi mot att skapa en förhandlingsordning som tillåter att de lokala parterna får mycket mer makt, och på så sätt kan fatta beslut som förbättrar konkurrenskraften och sysselsättningen.

I framtiden ska de lokala parterna kunna fatta beslut om löner, arbetstider, arbetstidsbanker och i allmänhet alla åtgärder som förbättrar välmåendet på arbetsplatsen. Låter det bekant? Liknande reformer genomfördes i Tyskland i början på 2000-talet.

Samtidigt tillrättalägger vi en konstig asymmetri som länge har plågat den finska arbetsmarknaden. Till skillnad från Sverige har vi i Finland så kallade allmänt bindande kollektivavtal, vilket innebär att även oorganiserade, mestadels små, företag måste respektera branschens representativa kollektivavtal.

Många finländska kollektivavtal har även fram till nu tillåtit vissa lokala förhandlingar om några ärenden. Arbetsrätten har dock än så länge endast tillåtit dessa lokala friheter för de (mestadels stora) organiserade företag som genom sitt arbetsgivarförbund direkt har bundits av kollektivavtalet. De små företag som inte tillhör arbetsgivarförbundet har däremot inte ens kunnat utnyttja dessa tämligen begränsade lokala friheter. Denna uppenbara orättvisa vill vi nu avskaffa.

Vi tror mycket på denna reform. Ett företag klarar sig inte i den globala ekonomin utan en förmåga att snabbt reagera på ständigt förändrande omständigheter.

Jag vågar påstå att denna strukturella förändring – ett steg från det kollektiva mot det lokala – kommer att ha en enorm betydelse för vår konkurrens och sysselsättning.

Det går inte att uppehålla ett välfärdssamhälle utan hög sysselsättning. Finland har nu tre alternativ att välja mellan:

Att fortsätta leva på skuld och lämna en enorm skuldbörda till våra barn.
Att fortsätta åtstramningspolitiken, högre skatter samt nedskärningar på välfärden.
Att satsa på strukturella reformer som förbättrar sysselsättningen och på så sätt säkerställer välfärdsåtagandet.

Själv väljer jag definitivt den tredje vägen. Lokala avtal för oss mot ett starkt, modernt välfärdssamhälle som klarar sig i den globala världen.

Suomi on yli 30 000 turvapaikanhakijan myötä aivan uudessa tilanteessa. Hallitus vastaa haasteeseen tehostamalla hakemusten käsittelyä, kiristämällä turvapaikan saamisen ehtoja ja panostamalla syrjäytymistä ehkäisevään kotouttamiseen. Meidän täytyy tiukentaa linjaamme muiden Pohjoismaiden rinnalla, jotta tilanne pysyy hallinnassa eikä järjestelmää käytetä väärin. Mutta samalla meidän on hyvä muistaa inhimillisyys. Jokainen ihminen on kohdattava ihmisenä ja hädänalaista on autettava.

Hallituksen eilen julkistama turvapaikkalinjaus on jatkoa aiempiin toimiin, joilla Suomi vastaa nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Olemme uudistaneet turvapaikkakäytäntöjä jo useamman vuoden ajan. Tänä vuonna haasteet ovat kuitenkin olleet aivan eri mittaluokkaa ja niin ovat myös hallituksen toimenpiteet.

Teemme turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, heidän hakemustensa käsittelystä ja perusteettomien hakijoiden palauttamisesta entistä sujuvampaa. Nopeampi käsittely on myös turvapaikanhakijan etu, jotta oleskeluluvan saanut henkilö pääsee aloittamaan kotoutumisen uuteen kotimaahansa mahdollisimman pian.

Panostamme myös siihen, että EU:n ulkoraja ja turvapaikanhakijoiden liikkuminen unionin sisällä saadaan paremmin hallintaan. Se edellyttää tiiviimpää eurooppalaista yhteistyötä ja yhtenäisyyttä EU-maiden turvapaikkakäytäntöihin.

Tiivistämme yhteistyötä myös Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa, jotta elinolot siellä kohenevat niin, että kotiseudulle jääminen on houkutteleva vaihtoehto. Muutto pois kotoa ei useimmille ole ensisijainen vaihtoehto, jos kotimaassa vain on näkymä tulevaisuuteen.

Suomeen tulee tästä huolimatta iso joukko uusia suomalaisia. Tämän vuoden yli 30 000 turvapaikanhakijasta arviolta kolmannes eli noin 10 000 saa oleskeluluvan ja jää Suomeen elämään. Siksi meidän on panostettava uusien suomalaisten tehokkaaseen kotouttamiseen tavalla, joka tukee heidän kouluttautumistaan ja työllistymistään sekä ehkäisee syrjäytymistä.

Tehtävä ei ole helppo. Kotouttamisessa onnistuminen edellyttää viranomaisten, oppilaitosten, työpaikkojen ja meidän kaikkien yhteistä panosta. Mutta on kaikkien etu, että he jotka jäävät Suomeen, voivat tuntea Suomen kodikseen, tehdä Suomessa työtä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen positiivisella tavalla.

Kaikkien turvapaikkakriteerien, järjestelykeskusten ja palautusten keskellä on hyvä muistaa, että puhumme kuitenkin ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat syystä tai toisesta jättäneet kaiken ja lähteneet etsimään turvaa pohjoisesta Suomesta.

Suomi ja suomalaiset tunnetaan siitä, että pidämme huolta toisistamme – etenkin vaikeina aikoina. Suomi on historian saatossa elänyt monin verroin kovempia aikoja, mutta tilanne ei ole helppo nytkään. Otamme vastaan ennätysmäärän turvapaikanhakijoita hetkenä, jolloin oma taloutemme on suurissa vaikeuksissa.

Nyt mitataan taas suomalaisten inhimillisyyttä ja kykyä auttaa toisia vaikka itselläkin on vaikeaa. Moni voi ihan perustellusti ihmetellä, miten meillä on varaa auttaa turvapaikanhakijoita kun suomalaisten omista palveluista joudutaan tinkimään.

Tällaisina aikoina suomalaiset ovat aina osoittaneet, että heillä on sydän paikallaan. Omasta annetaan vaikka jaettavaa olisi vähän tai toinen olisi vieras. Omasta annetaan, kun toinen ihminen todella tarvitsee apua.

Suomella on omat haasteensa, joita en tahdo vähätellä. Maailman mittakaavassa olemme kuitenkin edelleen vauras kansa. Meillä on edelleen myös kansainvälistä vastuuta kannettavana. Luotan siihen, että sisimmässään jokainen suomalainen on valmis välittämään.

Paikallisen sopimisen kokonaisuus on hallitusohjelman kunnianhimoisen työllisyystavoitteen tärkeimpiä osia. Hallitus tavoittelee sitä, että työllistyneiden suomalaisten määrä kasvaisi 100 000:lla ja työllisyysaste nousisi 72 prosenttiin. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paikallisen sopimisen vahvistamista.

Paikallisen sopimisen logiikka on yksinkertainen. Kysymys on siitä, että valta sopia työnteon järjestämisestä annetaan sinne, missä on paras mahdollinen käsitys yrityksen ja työpaikan vahvuuksista ja heikkouksista sekä työnteon ja työhyvinvoinnin kannalta olennaisista tekijöistä. Kuka muu olisi oman työnsä paras asiantuntija, ellei työntekijä itse? Kuka tuntisi yrityksensä kriittiset menestystekijät, ellei yrittäjä itse? Uudistuksen tarkoitus on antaa työpaikoille nykyistä laajemmat mahdollisuudet hyödyntää näitä vahvuuksia, jotta Suomeen voisi syntyä lisää työtä.

Tavoitteenamme on, että jatkossa yrityksissä kyetään sopimaan nykyistä laajemmin paikallisesti kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavista toimista, työsuhteen ehdoista kuten palkoista, työajoista, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Niin järjestäytyneet kuin järjestäytymättömätkin yritykset asetetaan sopiessaan samalle viivalle, jolloin yritykset ovat keskenään tasavertaisempia vastaamaan muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin ja yritysten keskinäinen kilpailu kirittää kaikkien tuottavuutta. Nykyinen globaali talous vaatii yrityksiltä entistä nopeampaa reagointia, jotta suomalainen työ pärjää kansainvälisessä kilpailussa.

Hallitus on päättänyt asettaa kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan paikallisen sopimisen lainsäädäntöä. Työryhmässä tulevat olemaan edustettuina työmarkkinakeskusjärjestöt, Suomen Yrittäjät sekä keskeiset ministeriöt. Hallituspuolueet ohjaavat työryhmän toimintaa, jotta rima paikallisen sopimisen syvyydelle ja laajuudelle asetetaan riittävän korkealle ja hallitusohjelman kirjaukset ja henki toteutuvat.

Yhteiskuntasopimuksen kariuduttua liittojen työehtosopimukset eivät ole alkuvuodesta auki. Tämän vuoksi paikallisen sopimisen edistäminen pelkästään työehtosopimustietä muuttui aikataulujen kannalta vaikeaksi. Paikallinen sopiminen on myös vahvemmalla pohjalla, kun sillä on lainsäädännöllinen perälauta.

Nyt valittu etenemismalli perustuu lainsäädännön uudistamiseen, mutta se ei ole selvitysmies Harri Hietalan toisena vaihtoehtona esittämä puhdas lainsäädäntömalli. Kyse on uudenlaisesta etenemismallista, jossa työehtosopimusjärjestelmän puitteissa tapahtuva paikallinen sopiminen on etusijalla, mutta lainsäädäntö laaditaan perälaudaksi varmistamaan, että paikallinen sopiminen etenee riittävällä tasolla. Tämä tarkoittaa, että jos työntekijät ja työnantajat eivät kykene työehtosopimuksissa sopimaan paikallisen sopimisen pelisäännöistä esimerkiksi työajan ja palkkojen osalta, noudatetaan automaattisesti lakiin kirjattuja pelisääntöjä.

Kolmikantaisen ryhmän tulee saada valmistelutyönsä valmiiksi maaliskuun puoliväliin mennessä. Esitys annetaan eduskunnalle kevätistuntokauden aikana ja lakien suunnitellaan astuvaan voimaan viimeistään syyskuun alusta 2016. Tämä tarkoittaa sitä, että paikallisen sopimisen pelisäännöt on vietävä työehtosopimuksiin jo syksyn työmarkkinakierroksella tai muuten sovelletaan uuden lain mukaisia pelisääntöjä.

Suomen hyvinvointi lähtee suomalaisesta työstä. Jos uskoo tähän ajatukseen, on myös tehtävä päätöksiä, joilla Suomeen syntyy lisää työtä.

Suomella on kolme vaihtoehtoa:
1) Voimme jatkaa velaksi elämistä, tekohengittää taloutta ja jättää laskun lapsillemme.
2) Voimme jatkaa kituuttamista, juustohöylää ja veronkiristyksiä. Leikkausten tielle ei loppua näy, jos taudin sijasta hoidetaan pelkkiä oireita.
3) Voimme asettaa työn etusijalle ja tehdä rohkeita uudistuksia, jotka tuovat lisää työtä ja työpaikkoja.

Hallitus on valinnut uudistusten tien. Rakenteelliset, työllisyyttä pitkällä aikavälillä lisäävät uudistukset, kuten paikallinen sopiminen ovat tie kohti vahvaa, modernia suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka menestyy myös kansainvälisen kilpailun puristuksessa.

1) Esityksen tausta

Nyt julkisuudessa käydyn hallintarekisterikeskustelun taustana on EU:n arvopaperikeskusasetus, joka on suoraan EU-alueella sovellettavaa oikeutta. Asetus on astunut voimaan EU:n alueella syksyllä 2014.

Arvopaperikeskusasetuksen neljä keskeistä tavoitetta ovat:
1) kilpailun avaaminen,
2) yhteiset arvopaperikeskuksia koskevat säännökset,
3) EU-passin antaminen kaikille arvopaperikeskuksille ja
4) pörssiyhtiöiden vapaa oikeus valita arvopaperikeskus.

Asetuksen voimaantultua kansallista lainsäädäntöä on mukautettava tarvittavilta osin muuttuneeseen tilanteeseen. Suomen arvopapereiden säilytystä koskeva lainsäädäntö on osittain lähes 30 vuotta vanhaa ja laadittu olosuhteisiin, jolloin rahoitusmarkkinat toimivat hyvin eri tavalla kuin tänä päivänä.

Kokonaisuutta on valmisteltu valtiovarainministeriössä rahoitusmarkkinaosastolla. Samalla on punnittu myös esitykseen liittyvää hallintarekisteröinnin kiellon purkamista kotimassa.

Keskustelua hallintarekisterin sallimiseksi Suomessa on käyty jo vuosia. Esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa hallintarekisteröinti otettiin käyttöön jo 1990-luvun lopulla, kun arvopaperimarkkinat alkoivat voimakkaasti kansainvälistymään muun muassa EU-jäsenyyden myötä.

Varsinaista lakiesitystä on valmistellut kolme rahoitusmarkkinoista vastaavaa ministeriä: ministeri Vapaavuori, ministeri Rinne ja allekirjoittanut. Jokainen ministeri on käyttänyt esitystä myös lausuntokierroksella. Nykyinen esitys on pääpiirteissään sama, kuin ministeri Rinteen aikana valmisteltu esitys.

Arvopaperikeskusasetuksen voimaantuloa varten Suomessa perustettiin maaliskuussa 2014 VM:n johtama virallinen valmistelutyöryhmä työstämään asetuksen vaatimaa kansallista voimaantuloa. Siihen kuului myös OM:n, EK:n, FK:n ja Euroclear Finlandin edustus.

Valmistelutyöryhmän lisäksi asetettiin myös uudistuksen seurantaryhmä, jossa olivat edustettuina VM, Suomen Pankki, Finanssivalvonta, Poliisihallitus, harmaan talouden selvitysyksikkö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, EK, FK, Suomen journalistiliitto, Osakesäästäjien keskusliitto, Suomen pörssisäätiö, tietosuojavaltuutetun toimisto ja Transparency Suomi.

Lisäksi valmistelun aikana on kuultu useita muita tahoja.

2) Miksi VM on ajanut asiaa

Ennen kuin kerron miten asiassa etenemme, kerron lyhyesti miksi VM on vuosien varrella asiaa ajanut. Syyt on tarpeen käydä läpi, sillä valmistelun aikana on kyseenalaistettu Valtiovarainministeriön motiiveja asiassa.

Minusta kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto tiivistää hallintarekisteriuudistuksen edut hyvin seuraavasti:

”On todennäköistä, että pörssiosakkeiden selvitystoimintaan liittyvät transaktiokustannukset laskevat koko EU-alueella uudistuksen myötä entisestään kilpailun lisääntyessä. Suoran omistuksen pakon ylläpitäminen jättäisi suomalaisten kotimaisiin pörssiosakkeisiin tekemät sijoitukset Suomessa tämänkin kehityksen ulkopuolelle.

Mitä kalliimpaa suomalaisten on sijoittaa kotimaisiin pörssiosakkeisiin Suomessa, sitä enemmän sijoitukset ovat omiaan siirtymään muihin sijoitusinstrumentteihin kuten ulkomaisiin pörssiosakkeisiin. Suomessa sijoittajat suosivat muita EU-maita vähemmän kotimaisia pörssiosakkeita jo tällä hetkellä, mahdollisesti osittain johtuen ulkomaisia toimijoita korkeammista kustannuksista.

Hyvin toimivat pääomamarkkinat Suomessa houkuttelevat suomalaisia sijoittajia ja yrityksiä toimimaan Suomessa, mikä on omiaan helpottamaan suomalaisten viranomaisten mahdollisuutta valvoa harmaata taloutta. Jo nykyään suomalaisella sijoittajalla on mahdollisuus avata säilytystili ulkomailla ja sitä kautta kotimaisten osakkeiden hallintarekisteröintiin. Jos kilpailua ei avata Suomessa, on mahdollista, että suomalaiset sijoittajat käyttävät yhä enemmän ulkomaisia säilyttäjiä suomalaisten pörssiosakkeiden hankintaan ja sijoittavat yhä enemmän ulkomaisiin pörssiosakkeisiin.”

Tämä siis on kilpailu- ja kuluttajaviraston tiivistetty näkemys asiasta.

3) Miten asiassa nyt edetään

Valtiovarainministeriö kertoi alkusyksystä, että tulemme antamaan esityksen hallintarekisteröinnin kiellon purkamisesta. Tämän jälkeen triossa sovimme yhteisesti, että esitys lähetetään vielä uudelle lausuntokierrokselle, jossa pyydetään näkemyksiä erityisesti osakeomistusten avoimuuden turvaamiseen ja viranomaisten tietojensaannin vahvistamiseen kansainvälistyneessä rahoitusmarkkinassa.

Esitystä on käsitelty hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken lausuntokierroksen jälkeen. Viime viikkojen aikana hallituspuolueiden edustajat ovat yhdessä VM:n kanssa etsineet vielä trion pyynnöstä keinoja, joilla viranomaisten lausuntokierroksella esittämiin huoliin kyettäisiin vastaamaan.

Kävimme asiaa uudelleen läpi tänään aamulla hallituspuolueiden kesken. Totesimme yhteisesti, että tässä tilanteessa hallintarekisterin vieminen eteenpäin ei ole järkevää. Arvioimme, että tällä aikataululla ei ole mahdollista tehdä esitykseen sellaisia muutoksia, joilla kyettäisiin vastaamaan eri viranomaistahojen esittämiin huoliin.

Olen myös itse tehnyt virheitä prosessin kuluessa, eikä valmisteluprosessi kokonaisuutena ole herättänyt luottamusta. Otan tästä täyden vastuun ja pyydän tehtyjä virheitä vielä kerran nöyrimmästi anteeksi.

Olen nyt pyytänyt valtiovarainministeriötä valmistelemaan asian uudelleen siten, että arvopaperikeskusasetukseen liittyvä lainsäädäntö viedään eteenpäin ilman hallintarekisteriä. Valmistelu hallintarekistereiden sallimiseksi lopetetaan.

Meille kertyy koko ajan lisää kokemusta ja ymmärrystä siitä, miten arvopaperikeskusasetuksen voimaantulo EU-alueella vaikuttaa myös kotimaisiin rahoitusmarkkinoihin.

Ulkomaisten palveluntarjoajien markkinaosuus saattaa kasvaa nopeasti, jolloin tarve kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön lisääntyy. Viranomaisten tietojensaannin parantamisen ohella meillä on oltava valmius myös tarvittaessa arvioida uudelleen kotimaisen lainsäädännön muutostarpeita, mikäli rahoitusalan markkinat, työpaikat ja pääomat lähtevät entistä kiivaampaan tahtiin virtaamaan ulkomaille.

Lausuntokierroksella olemme saaneet eri viranomaisten esityksiä siitä, miten tietojenvaihtoa voitaisiin parantaa. Uuden esityksen valmistelussa arvioidaan, miten nämä esitykset voidaan ottaa täysimääräisesti käyttöön.

Valtiovarainministeriön pyrkimys koko valmisteluprosessin aikana on ollut etsiä Suomelle parasta mahdollista mallia muuttuneeseen tilanteeseen. Valmisteluprosessin aikana ministeriössä on arvioitu monia erilaisia tulokulmia hankkeeseen. Ministeriön yhteinen ja oma arvioni on se, että kokonaisuutena esityksen vaikutukset olisivat olleet Suomelle myönteiset.

Uudelleen valmisteltu esitys arvopaperikeskusasetuksen kansallisesta toimeenpanosta annetaan eduskunnalle kevätistuntokauden 2016 aikana.

Opposition suunnalta on esitetty erilaisia vaatimuksia asian selvittämisestä. Olen valmis antamaan kaiken informaation eduskunnalle.

Monthly Archives: joulukuu 2015

Puhe Snellman-säätiön talviseminaarissa 16.12.2015

Finland behöver fler lokala avtal (Dagens Industri 10.12.2015)

Nyt kysytään suomalaista välittämistä

Uutta työtä Suomeen paikallisesti sopien

Tiedotustilaisuus arvopaperikeskusasetuksen kansallisesta lainsäädännöstä

Not Found