Suomi on yli 30 000 turvapaikanhakijan myötä aivan uudessa tilanteessa. Hallitus vastaa haasteeseen tehostamalla hakemusten käsittelyä, kiristämällä turvapaikan saamisen ehtoja ja panostamalla syrjäytymistä ehkäisevään kotouttamiseen. Meidän täytyy tiukentaa linjaamme muiden Pohjoismaiden rinnalla, jotta tilanne pysyy hallinnassa eikä järjestelmää käytetä väärin. Mutta samalla meidän on hyvä muistaa inhimillisyys. Jokainen ihminen on kohdattava ihmisenä ja hädänalaista on autettava.

Hallituksen eilen julkistama turvapaikkalinjaus on jatkoa aiempiin toimiin, joilla Suomi vastaa nopeasti muuttuneeseen tilanteeseen. Olemme uudistaneet turvapaikkakäytäntöjä jo useamman vuoden ajan. Tänä vuonna haasteet ovat kuitenkin olleet aivan eri mittaluokkaa ja niin ovat myös hallituksen toimenpiteet.

Teemme turvapaikanhakijoiden vastaanotosta, heidän hakemustensa käsittelystä ja perusteettomien hakijoiden palauttamisesta entistä sujuvampaa. Nopeampi käsittely on myös turvapaikanhakijan etu, jotta oleskeluluvan saanut henkilö pääsee aloittamaan kotoutumisen uuteen kotimaahansa mahdollisimman pian.

Panostamme myös siihen, että EU:n ulkoraja ja turvapaikanhakijoiden liikkuminen unionin sisällä saadaan paremmin hallintaan. Se edellyttää tiiviimpää eurooppalaista yhteistyötä ja yhtenäisyyttä EU-maiden turvapaikkakäytäntöihin.

Tiivistämme yhteistyötä myös Afrikan ja Lähi-idän maiden kanssa, jotta elinolot siellä kohenevat niin, että kotiseudulle jääminen on houkutteleva vaihtoehto. Muutto pois kotoa ei useimmille ole ensisijainen vaihtoehto, jos kotimaassa vain on näkymä tulevaisuuteen.

Suomeen tulee tästä huolimatta iso joukko uusia suomalaisia. Tämän vuoden yli 30 000 turvapaikanhakijasta arviolta kolmannes eli noin 10 000 saa oleskeluluvan ja jää Suomeen elämään. Siksi meidän on panostettava uusien suomalaisten tehokkaaseen kotouttamiseen tavalla, joka tukee heidän kouluttautumistaan ja työllistymistään sekä ehkäisee syrjäytymistä.

Tehtävä ei ole helppo. Kotouttamisessa onnistuminen edellyttää viranomaisten, oppilaitosten, työpaikkojen ja meidän kaikkien yhteistä panosta. Mutta on kaikkien etu, että he jotka jäävät Suomeen, voivat tuntea Suomen kodikseen, tehdä Suomessa työtä ja osallistua yhteiskunnan kehittämiseen positiivisella tavalla.

Kaikkien turvapaikkakriteerien, järjestelykeskusten ja palautusten keskellä on hyvä muistaa, että puhumme kuitenkin ihmisistä. Ihmisistä, jotka ovat syystä tai toisesta jättäneet kaiken ja lähteneet etsimään turvaa pohjoisesta Suomesta.

Suomi ja suomalaiset tunnetaan siitä, että pidämme huolta toisistamme – etenkin vaikeina aikoina. Suomi on historian saatossa elänyt monin verroin kovempia aikoja, mutta tilanne ei ole helppo nytkään. Otamme vastaan ennätysmäärän turvapaikanhakijoita hetkenä, jolloin oma taloutemme on suurissa vaikeuksissa.

Nyt mitataan taas suomalaisten inhimillisyyttä ja kykyä auttaa toisia vaikka itselläkin on vaikeaa. Moni voi ihan perustellusti ihmetellä, miten meillä on varaa auttaa turvapaikanhakijoita kun suomalaisten omista palveluista joudutaan tinkimään.

Tällaisina aikoina suomalaiset ovat aina osoittaneet, että heillä on sydän paikallaan. Omasta annetaan vaikka jaettavaa olisi vähän tai toinen olisi vieras. Omasta annetaan, kun toinen ihminen todella tarvitsee apua.

Suomella on omat haasteensa, joita en tahdo vähätellä. Maailman mittakaavassa olemme kuitenkin edelleen vauras kansa. Meillä on edelleen myös kansainvälistä vastuuta kannettavana. Luotan siihen, että sisimmässään jokainen suomalainen on valmis välittämään.

Paikallisen sopimisen kokonaisuus on hallitusohjelman kunnianhimoisen työllisyystavoitteen tärkeimpiä osia. Hallitus tavoittelee sitä, että työllistyneiden suomalaisten määrä kasvaisi 100 000:lla ja työllisyysaste nousisi 72 prosenttiin. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää paikallisen sopimisen vahvistamista.

Paikallisen sopimisen logiikka on yksinkertainen. Kysymys on siitä, että valta sopia työnteon järjestämisestä annetaan sinne, missä on paras mahdollinen käsitys yrityksen ja työpaikan vahvuuksista ja heikkouksista sekä työnteon ja työhyvinvoinnin kannalta olennaisista tekijöistä. Kuka muu olisi oman työnsä paras asiantuntija, ellei työntekijä itse? Kuka tuntisi yrityksensä kriittiset menestystekijät, ellei yrittäjä itse? Uudistuksen tarkoitus on antaa työpaikoille nykyistä laajemmat mahdollisuudet hyödyntää näitä vahvuuksia, jotta Suomeen voisi syntyä lisää työtä.

Tavoitteenamme on, että jatkossa yrityksissä kyetään sopimaan nykyistä laajemmin paikallisesti kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistavista toimista, työsuhteen ehdoista kuten palkoista, työajoista, työaikapankin käytöstä, sairauspoissaolojen vähentämisestä sekä työhyvinvointiin vaikuttavista kysymyksistä. Niin järjestäytyneet kuin järjestäytymättömätkin yritykset asetetaan sopiessaan samalle viivalle, jolloin yritykset ovat keskenään tasavertaisempia vastaamaan muuttuviin taloudellisiin olosuhteisiin ja yritysten keskinäinen kilpailu kirittää kaikkien tuottavuutta. Nykyinen globaali talous vaatii yrityksiltä entistä nopeampaa reagointia, jotta suomalainen työ pärjää kansainvälisessä kilpailussa.

Hallitus on päättänyt asettaa kolmikantaisen työryhmän valmistelemaan paikallisen sopimisen lainsäädäntöä. Työryhmässä tulevat olemaan edustettuina työmarkkinakeskusjärjestöt, Suomen Yrittäjät sekä keskeiset ministeriöt. Hallituspuolueet ohjaavat työryhmän toimintaa, jotta rima paikallisen sopimisen syvyydelle ja laajuudelle asetetaan riittävän korkealle ja hallitusohjelman kirjaukset ja henki toteutuvat.

Yhteiskuntasopimuksen kariuduttua liittojen työehtosopimukset eivät ole alkuvuodesta auki. Tämän vuoksi paikallisen sopimisen edistäminen pelkästään työehtosopimustietä muuttui aikataulujen kannalta vaikeaksi. Paikallinen sopiminen on myös vahvemmalla pohjalla, kun sillä on lainsäädännöllinen perälauta.

Nyt valittu etenemismalli perustuu lainsäädännön uudistamiseen, mutta se ei ole selvitysmies Harri Hietalan toisena vaihtoehtona esittämä puhdas lainsäädäntömalli. Kyse on uudenlaisesta etenemismallista, jossa työehtosopimusjärjestelmän puitteissa tapahtuva paikallinen sopiminen on etusijalla, mutta lainsäädäntö laaditaan perälaudaksi varmistamaan, että paikallinen sopiminen etenee riittävällä tasolla. Tämä tarkoittaa, että jos työntekijät ja työnantajat eivät kykene työehtosopimuksissa sopimaan paikallisen sopimisen pelisäännöistä esimerkiksi työajan ja palkkojen osalta, noudatetaan automaattisesti lakiin kirjattuja pelisääntöjä.

Kolmikantaisen ryhmän tulee saada valmistelutyönsä valmiiksi maaliskuun puoliväliin mennessä. Esitys annetaan eduskunnalle kevätistuntokauden aikana ja lakien suunnitellaan astuvaan voimaan viimeistään syyskuun alusta 2016. Tämä tarkoittaa sitä, että paikallisen sopimisen pelisäännöt on vietävä työehtosopimuksiin jo syksyn työmarkkinakierroksella tai muuten sovelletaan uuden lain mukaisia pelisääntöjä.

Suomen hyvinvointi lähtee suomalaisesta työstä. Jos uskoo tähän ajatukseen, on myös tehtävä päätöksiä, joilla Suomeen syntyy lisää työtä.

Suomella on kolme vaihtoehtoa:
1) Voimme jatkaa velaksi elämistä, tekohengittää taloutta ja jättää laskun lapsillemme.
2) Voimme jatkaa kituuttamista, juustohöylää ja veronkiristyksiä. Leikkausten tielle ei loppua näy, jos taudin sijasta hoidetaan pelkkiä oireita.
3) Voimme asettaa työn etusijalle ja tehdä rohkeita uudistuksia, jotka tuovat lisää työtä ja työpaikkoja.

Hallitus on valinnut uudistusten tien. Rakenteelliset, työllisyyttä pitkällä aikavälillä lisäävät uudistukset, kuten paikallinen sopiminen ovat tie kohti vahvaa, modernia suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joka menestyy myös kansainvälisen kilpailun puristuksessa.

1) Esityksen tausta

Nyt julkisuudessa käydyn hallintarekisterikeskustelun taustana on EU:n arvopaperikeskusasetus, joka on suoraan EU-alueella sovellettavaa oikeutta. Asetus on astunut voimaan EU:n alueella syksyllä 2014.

Arvopaperikeskusasetuksen neljä keskeistä tavoitetta ovat:
1) kilpailun avaaminen,
2) yhteiset arvopaperikeskuksia koskevat säännökset,
3) EU-passin antaminen kaikille arvopaperikeskuksille ja
4) pörssiyhtiöiden vapaa oikeus valita arvopaperikeskus.

Asetuksen voimaantultua kansallista lainsäädäntöä on mukautettava tarvittavilta osin muuttuneeseen tilanteeseen. Suomen arvopapereiden säilytystä koskeva lainsäädäntö on osittain lähes 30 vuotta vanhaa ja laadittu olosuhteisiin, jolloin rahoitusmarkkinat toimivat hyvin eri tavalla kuin tänä päivänä.

Kokonaisuutta on valmisteltu valtiovarainministeriössä rahoitusmarkkinaosastolla. Samalla on punnittu myös esitykseen liittyvää hallintarekisteröinnin kiellon purkamista kotimassa.

Keskustelua hallintarekisterin sallimiseksi Suomessa on käyty jo vuosia. Esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa hallintarekisteröinti otettiin käyttöön jo 1990-luvun lopulla, kun arvopaperimarkkinat alkoivat voimakkaasti kansainvälistymään muun muassa EU-jäsenyyden myötä.

Varsinaista lakiesitystä on valmistellut kolme rahoitusmarkkinoista vastaavaa ministeriä: ministeri Vapaavuori, ministeri Rinne ja allekirjoittanut. Jokainen ministeri on käyttänyt esitystä myös lausuntokierroksella. Nykyinen esitys on pääpiirteissään sama, kuin ministeri Rinteen aikana valmisteltu esitys.

Arvopaperikeskusasetuksen voimaantuloa varten Suomessa perustettiin maaliskuussa 2014 VM:n johtama virallinen valmistelutyöryhmä työstämään asetuksen vaatimaa kansallista voimaantuloa. Siihen kuului myös OM:n, EK:n, FK:n ja Euroclear Finlandin edustus.

Valmistelutyöryhmän lisäksi asetettiin myös uudistuksen seurantaryhmä, jossa olivat edustettuina VM, Suomen Pankki, Finanssivalvonta, Poliisihallitus, harmaan talouden selvitysyksikkö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, EK, FK, Suomen journalistiliitto, Osakesäästäjien keskusliitto, Suomen pörssisäätiö, tietosuojavaltuutetun toimisto ja Transparency Suomi.

Lisäksi valmistelun aikana on kuultu useita muita tahoja.

2) Miksi VM on ajanut asiaa

Ennen kuin kerron miten asiassa etenemme, kerron lyhyesti miksi VM on vuosien varrella asiaa ajanut. Syyt on tarpeen käydä läpi, sillä valmistelun aikana on kyseenalaistettu Valtiovarainministeriön motiiveja asiassa.

Minusta kilpailu- ja kuluttajaviraston lausunto tiivistää hallintarekisteriuudistuksen edut hyvin seuraavasti:

”On todennäköistä, että pörssiosakkeiden selvitystoimintaan liittyvät transaktiokustannukset laskevat koko EU-alueella uudistuksen myötä entisestään kilpailun lisääntyessä. Suoran omistuksen pakon ylläpitäminen jättäisi suomalaisten kotimaisiin pörssiosakkeisiin tekemät sijoitukset Suomessa tämänkin kehityksen ulkopuolelle.

Mitä kalliimpaa suomalaisten on sijoittaa kotimaisiin pörssiosakkeisiin Suomessa, sitä enemmän sijoitukset ovat omiaan siirtymään muihin sijoitusinstrumentteihin kuten ulkomaisiin pörssiosakkeisiin. Suomessa sijoittajat suosivat muita EU-maita vähemmän kotimaisia pörssiosakkeita jo tällä hetkellä, mahdollisesti osittain johtuen ulkomaisia toimijoita korkeammista kustannuksista.

Hyvin toimivat pääomamarkkinat Suomessa houkuttelevat suomalaisia sijoittajia ja yrityksiä toimimaan Suomessa, mikä on omiaan helpottamaan suomalaisten viranomaisten mahdollisuutta valvoa harmaata taloutta. Jo nykyään suomalaisella sijoittajalla on mahdollisuus avata säilytystili ulkomailla ja sitä kautta kotimaisten osakkeiden hallintarekisteröintiin. Jos kilpailua ei avata Suomessa, on mahdollista, että suomalaiset sijoittajat käyttävät yhä enemmän ulkomaisia säilyttäjiä suomalaisten pörssiosakkeiden hankintaan ja sijoittavat yhä enemmän ulkomaisiin pörssiosakkeisiin.”

Tämä siis on kilpailu- ja kuluttajaviraston tiivistetty näkemys asiasta.

3) Miten asiassa nyt edetään

Valtiovarainministeriö kertoi alkusyksystä, että tulemme antamaan esityksen hallintarekisteröinnin kiellon purkamisesta. Tämän jälkeen triossa sovimme yhteisesti, että esitys lähetetään vielä uudelle lausuntokierrokselle, jossa pyydetään näkemyksiä erityisesti osakeomistusten avoimuuden turvaamiseen ja viranomaisten tietojensaannin vahvistamiseen kansainvälistyneessä rahoitusmarkkinassa.

Esitystä on käsitelty hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken lausuntokierroksen jälkeen. Viime viikkojen aikana hallituspuolueiden edustajat ovat yhdessä VM:n kanssa etsineet vielä trion pyynnöstä keinoja, joilla viranomaisten lausuntokierroksella esittämiin huoliin kyettäisiin vastaamaan.

Kävimme asiaa uudelleen läpi tänään aamulla hallituspuolueiden kesken. Totesimme yhteisesti, että tässä tilanteessa hallintarekisterin vieminen eteenpäin ei ole järkevää. Arvioimme, että tällä aikataululla ei ole mahdollista tehdä esitykseen sellaisia muutoksia, joilla kyettäisiin vastaamaan eri viranomaistahojen esittämiin huoliin.

Olen myös itse tehnyt virheitä prosessin kuluessa, eikä valmisteluprosessi kokonaisuutena ole herättänyt luottamusta. Otan tästä täyden vastuun ja pyydän tehtyjä virheitä vielä kerran nöyrimmästi anteeksi.

Olen nyt pyytänyt valtiovarainministeriötä valmistelemaan asian uudelleen siten, että arvopaperikeskusasetukseen liittyvä lainsäädäntö viedään eteenpäin ilman hallintarekisteriä. Valmistelu hallintarekistereiden sallimiseksi lopetetaan.

Meille kertyy koko ajan lisää kokemusta ja ymmärrystä siitä, miten arvopaperikeskusasetuksen voimaantulo EU-alueella vaikuttaa myös kotimaisiin rahoitusmarkkinoihin.

Ulkomaisten palveluntarjoajien markkinaosuus saattaa kasvaa nopeasti, jolloin tarve kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön lisääntyy. Viranomaisten tietojensaannin parantamisen ohella meillä on oltava valmius myös tarvittaessa arvioida uudelleen kotimaisen lainsäädännön muutostarpeita, mikäli rahoitusalan markkinat, työpaikat ja pääomat lähtevät entistä kiivaampaan tahtiin virtaamaan ulkomaille.

Lausuntokierroksella olemme saaneet eri viranomaisten esityksiä siitä, miten tietojenvaihtoa voitaisiin parantaa. Uuden esityksen valmistelussa arvioidaan, miten nämä esitykset voidaan ottaa täysimääräisesti käyttöön.

Valtiovarainministeriön pyrkimys koko valmisteluprosessin aikana on ollut etsiä Suomelle parasta mahdollista mallia muuttuneeseen tilanteeseen. Valmisteluprosessin aikana ministeriössä on arvioitu monia erilaisia tulokulmia hankkeeseen. Ministeriön yhteinen ja oma arvioni on se, että kokonaisuutena esityksen vaikutukset olisivat olleet Suomelle myönteiset.

Uudelleen valmisteltu esitys arvopaperikeskusasetuksen kansallisesta toimeenpanosta annetaan eduskunnalle kevätistuntokauden 2016 aikana.

Opposition suunnalta on esitetty erilaisia vaatimuksia asian selvittämisestä. Olen valmis antamaan kaiken informaation eduskunnalle.

Valtiovarainministeriö on valmistellut esitystä, jolla arvopaperien säilytys avattaisiin kilpailulle. Lakiluonnos lähti lausuntokierrokselle 21. lokakuuta. Yhteenveto näistä lausunnoista julkistettiin tämän viikon maanantaina (http://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lausuntoyhteenveto-arvopaperisailytyksesta-valmistui).

Asia nousi esille myös torstaina eduskunnan kyselytunnilla. Sanoin hallintarekisteriä koskevan esitysluonnoksen lausunnoista, että noin 90 prosenttia lausunnoista on itse asiassa myönteisiä. Minun ei olisi pitänyt esittää lukuja määrittelemättä tarkkaan, mitä niillä tarkoitan. Pyydän anteeksi, että annoin vastauksessani virheellistä tietoa kielteisten ja myönteisten lausuntojen suhteesta. Se oli virhe. Olen pahoitellut asiaa myös eilisessä julkisessa Facebook-kirjoituksessani sekä tänään Yleisradiolle antamissani haastatteluissa.

Esitystä koskevissa lausunnoissa nostetaan esille hyvin monia eri näkökohtia. Tämän vuoksi lausuntojen luokittelua myönteisiin, kielteisiin ja neutraaleihin on vaikea tehdä. Jos rajoittuu vain yhteen lausunnoissa käsiteltyyn asemaan eli siihen, miten osakeomistustietojen saatavuus muuttuisi viranomaisten kannalta, on selvää, että valtaosa viranomaislausujista kokee tietojen saatavuuden heikkenevän. Tämän takia keskityn tässä kirjoituksessa vain tuohon asiaan. En tässä nyt ota huomioon lausuntojen kantoja muista näkökohdista, kuten kilpailun lisääntymisestä, osakesäilytyksen kustannusten alentumisesta, vaikutuksista Suomen pääomamarkkinoihin ja niin edelleen.

Tiivistäisin tietojen saatavuutta koskevat ydinkysymykset seuraavasti:

–          Meillä ei ole nykyisin tietoa suomalaisten sijoittajien ulkomaisten hallintarekistereiden kautta säilyttämistä suomalaisten yhtiöiden osakkeiden määristä. Eli kenelläkään ei pitäisi olla harhakäsitystä, että nykytilanne olisi viranomaisten kannalta jotenkin optimaalinen.

–          Laki ei kiellä suomalaista sijoittajaa säilyttämästä osakkeita ulkomaisessa hallintarekisterissä. Sen sijaan Suomessa toimiva pankki tai sijoituspalveluyritys ei saa kirjata hallintarekisteröidylle tilille suomalaisen sijoittajan omistuksia suomalaisissa yhtiöissä.

–          Olennainen kysymys on, miten hallintarekisteröinnin salliminen tulisi vaikuttamaan suomalaisten sijoittajien suomalaisten osakkeiden säilyttämiseen ulkomaisissa hallintarekistereissä. Lisäisikö vai vähentäisikö se osakkeiden säilyttämistä ulkomailla? Tästä vallitsee erilaisia käsityksiä.

–          Hallintarekisteröinnin salliminen mahdollistaisi, että Suomessa toimivat pankit ja sijoituspalveluyritykset voisivat kilpailla samoilla edellytyksillä kuin toimijat ulkomailla. VM arvioi, että tämä vähentäisi osakkeiden säilyttämistä ulkomailla. Verohallinto toteaa kuitenkin, että säilyttäminen ulkomailla voisi lisääntyä. Tämä näkemys on toistettu vero-osastomme ministeriön sisäisessä lausunnossa.

Hallituksen kannalta keskeinen arvioitava kysymys on näin se, että lisäisikö esitysluonnoksen mukainen malli osakkeiden säilyttämistä Suomessa, jossa omistustiedot olisivat viranomaisten ja yleisön saatavissa.

Se on hyvä palauttaa mieliin, että mihin esityksellä pyritään: arvopaperikaupan kustannusten alentamiseen. Alhaisemmat kaupankäynnin kustannukset vahvistaisivat kasvua ja työllisyyttä Suomessa. Hallituksen vaikea tehtävä onkin punnita viranomaisten esittämät huolet ja toisaalta kilpailun avaamisesta aiheutuvat hyödyt.

Haluan pitää huolta siitä, että kansanedustajille ei jää väärää käsitystä arvopapereiden säilytystä koskevien lausuntojen osalta. Tämän vuoksi olen pyytänyt valtiovarainministeriötä toimittamaan maanantaina julkistetun lausuntoyhteenvedon vielä erikseen jokaiselle kansanedustajalle.

Esitykseen liittyvä valmistelu ja viestintä eivät ole täyttäneet niitä avoimuuden ja läpinäkyvyyden kriteerejä, joita valtiovarainministeriön toiminnalta edellytän. Puutun tähän välittömästi ja voimakkaasti. Avoimuuden ja läpinäkyvyyden on tässä ja muissakin kysymyksissä oltava valtiovarainministeriön toimintatapa.

Vien arvopapereiden säilytystä koskevan esityksen hallituspuolueiden puheenjohtajien käsittelyyn heti ensi viikon alussa. EU:n arvopaperikeskusasetuksen vaatimat muutokset kansalliseen sääntelyyn on joka tapauksessa tehtävä ripeällä aikataululla.

Pariisin julmat terroriteot askarruttavat meitä kaikkia. Tunteiden kirjo on ollut laaja, järkytyksestä suruun, huolesta suuttumukseen. Tunteet kuuluvat tällaiseen tilanteeseen, mutta yksin niille ei pidä antaa valtaa. Tarvitsemme keinoja vastata järjettömään vihaan, emme lisää vihaa. Siksi toivon, että pystyisimme kaikki pitämään pään kylmänä. Helppoa se ei tietenkään ole.

Viranomaiset ympäri Eurooppaa, myös Suomessa, tekevät kaikkensa ihmisten suojelemiseksi. Uusien iskujen uhka on otettava vakavasti. Suomi ei ole terroristien ensisijainen kohde eikä meihin kohdistu erityistä uhkaa. Silti poliisi ja muut viranomaiset ovat meilläkin nostaneet valmiuttaan. Muun muassa rajatarkastuksia ja yleisötilaisuuksien valvontaa on Suomessakin tehostettu. Tilannetta seurataan jatkuvasti ja yhteistyötä mm. Ranskan viranomaisten kanssa tehdään tiiviisti.

Terroristit haluavat, että pelkäämme ja alamme itse rajoittaa sanojamme ja tekojamme. Toisaalta he haluavat, että alamme syytellä islaminuskoisia maahanmuuttajia ja riidellä keskenämme. Toivon syvästi, että emme tanssi terroristien pillin mukaan.

Moni on ensimmäisenä reaktionaan vaatinut kaikkien turvapaikanhakijoiden käännyttämistä, maiden rajojen kiinnilaittamista tai koko Schengen-alueen purkamista. Tällaiset nopeat reaktiot kertovat toki halusta ratkaista ongelmaa, mutta näillä ei puututa ongelman syihin, eivätkä nämä ehdotukset riitä ratkaisuksi.

Osoittaa aikamoista historiattomuutta väittää, että Euroopan yhdentyminen on syypää turvattomuuteen. On hyvä muistaa, että ennen Euroopan yhteisöjä eurooppalaiset tappoivat toisiaan miljoonittain. Nyt meillä on uusia turvallisuusuhkia, mutta nekin ratkaistaan parhaiten yhteistyössä.

Jos malttaa miettiä hetken pidempään, huomaa, missä ongelmat ovat. Kyse on yhtäältä ISIL-järjestön järjestelmällisestä hyökkäyksestä läntistä maailmaa vastaan ja toisaalta Euroopassa asuvien ihmisten radikalisoitumisesta. Nyt on oleellista keskittyä ratkomaan terrorismin todellisia syitä.

Kamppailu ISILiä vastaan edellyttää tiivistä eurooppalaista ja kansainvälistä yhteistyötä. Meidän on päästävä käsiksi ISILin johtoon, organisaatioon, rahoitukseen ja viestien vaihtoon. Yksittäisten terroristien pysäyttäminen on tietysti välttämätöntä, mutta oleellisinta on murentaa tekojen taustalla oleva organisaatio. Tiedämme, että ISIL toimii etupäässä Syyriasta käsin ja siksi ensimmäisenä on toimittava siellä. Syyrian tilanteen rauhoittaminen antaisi terroria pakeneville myös mahdollisuuden palata kotimaahan.

Toiseksi on toimittava on EU-maiden sisällä. Pariisin iskusta tällä hetkellä julkistetttujen tietojen mukaan useimmat epäillyistä ovat Ranskassa syntyneitä ihmisiä, eivät tuoreita maahanmuuttajia. Ongelma on radikalisoituminen. Meillä on tietoa, että radikalisoituminen ei rajoitu maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin. Valitettavasti jopa kantasuomalaisia on yritetty värvätä ISILin toimintaan. Tässäkin eurooppalainen yhteistyö auttaa. Tarvitsemme tietoa värvääjien toiminnasta ja liikkeistä sekä yhteisiä toimia heidän pysäyttämisekseen.

Kolmanneksi toimitaan meidän kaikkien mielissä. Jos alamme pelätä, syytellä, riidellä ja vihata, terroristit voittavat. Se, että Eurooppa alkaa vetäytyä kuoreensa ja keskittyä keskinäiseen kinasteluun on juuri sitä, mitä terroristit toiminnallaan hakevat. Juuri sitä, mihin Pariisin terroriteoilla pyritään.

Euroopalla on käsissään monta valtavan isoa haastetta yhtä aikaa. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, pakolaistilanne ja talousvaikeudet päällimmäisinä. Kaikkiin näihin löytyy yhteisiä ratkaisuja. Ei kai kukaan kuvittele, että yksittäinen EU-maa voi ratkaista terrorismin tai muuttoliikkeen yksin?

EU on olemassa neljästä syystä: rauha, vakaus, vauraus ja turvallisuus. Yhteistyötä tarvitaan etenkin silloin, kun on vaikeaa. Kuten juuri nyt.

Sote-ratkaisu löytyi viime yönä pitkien neuvottelujen jälkeen. Sopu on kokonaisuutta katsoen Suomen ja suomalaisten etu. Taloustilanne ja kansainvälinen tilanne edellyttävät meiltä nyt päätöksentekokykyä.

Kokoomus lähti tekemään sote-ratkaisua suomalaisten saamat palvelut edellä. Tästä pidimme kiinni loppuun asti ja pidämme myös jatkossa.

Ihmisten vaikutusmahdollisuudet heidän omissa palveluissaan vahvistuvat jatkossa merkittävästi. Valinnanvapaus tulee muuttamaan koko Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän.

Konkreettisesti tämä tarkoittaa mm. sitä, että kun terveydenhuoltoa tarvitsee, sitä myös saa. Jos jotain haluan tästä ratkaisusta erityisesti jäävän mieleen, sen, että Kokoomuksen tavoittelemassa Suomessa terveydenhuoltoon ei tarvitse nykymalliin jonottaa. Kenenkään suomalaisen – tulotasoon katsomatta.

Palveluiden järjestäminen saadaan nykyistä paljon vahvemmille hartioille, se on tärkeää. Hallituspuolueilla oli erilaisia näkemyksiä alueiden lukumäärästä. Kokoomus tarkasteli aluekysymystä ennen muuta sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen tehokkuuden näkökulmasta. Siksi kannatimme viiden alueen mallia.

Nyt teimme kompromissin toisista lähtökohdista. Osana uudistusta perustetaan 18 maakuntiin perustuvaa itsehallintoaluetta. Sote-palveluiden järjestäminen on näiden itsehallintoalueiden vastuulla. Osa itsehallintoalueista järjestää palvelut yhdessä toisten alueiden kanssa ja varsinaisia sote-alueita syntyy näin 15. Alueiden määrää tullaan jatkossa arvioimaan säännöllisesti niiden kantokyvyn mukaan: elleivät hartiat riitä, alue ei voi vastata sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä. Tämä yhdistettynä valtion vahvaan ohjaukseen mahdollistaa järjestelmän kustannustehokkuuden.

Mitä tämä pohjaratkaisu sitten käytännössä tarkoittaa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa? Sitä, että palvelua tarvitseva ihminen on aina keskiössä ja palvelua todella saa tarpeen mukaan. Se tarkoittaa sitä, että yksilöllistetään, räätälöidään, hyödynnetään tietoa, käytetään modernia osaamista, annetaan ihmisen vaikuttaa palveluihinsa ja valita itse aina kun mahdollista.

Kokoomus ei kannata valinnanvapautta siitä ilosta, että yritykset saisivat bisnestä. Kokoomus halusi palveluihin valinnanvapauden siksi, että näin vahvistamme mahdollisuuksien tasa-arvoa. Siksi, että me välitämme. Meidän ajattelumme ei pohjaudu järjestelmän kaikkivoipuuteen, me luotamme ihmisiin.

Millaiselle valinnanvapausmallille nyt neuvottelimme pohjaa ja mitä painotamme jatkossa? Kokoomus haluaa valinnanvapausmallin, joka palkitsee laadusta, osaamisesta ja innovaatioista. Haluamme mallin, jossa on tilaa yhden naisen yritykselle, toimivalle järjestölle, julkiselle osaamiselle tai vaikka erilaisten palveluideoiden luomiseen erikoistuneelle hoivayritykselle.

Jotta teemme palveluissamme tilaa innovaatioille, laadun parantamiselle ja kustannustehokkuutta synnyttäville ideoille, tarvitsemme vahvan julkisen palveluiden järjestäjän, jolla on kokonaisuudesta koppi. Siitä, että kokonaisuus toimii koko järjestelmän kannalta ja siitä, että kokonaisuus toimii jokaisen ihmisen kohdalla. Samalla tarvitsemme laajan kentän erilaisia palveluiden tuottajia. Julkisella sektorilla on oma vahva ja kiistaton roolinsa verovaroilla järjestetyissä palveluissa, mutta palveluntarjoamisen ovia ei suljeta myöskään esimerkiksi toiminimen alla toimivalta fysioterapeutilta tai järjestöjen tuottamalta päihdehuollolta.

Monipuolisen toimijakentän ja ihmisten oman valinnanvapauden lisäämisen kautta syntyy kaikille ihmisille juuri heille sopivia palveluita. Sitä kautta syntyy kilpailua ja sekä korkeampaa laatua että alempia kustannuksia. Se on tie kohti sote-uudistuksen kolmea tärkeintä tavoitetta: paremmat palvelut ihmisille, kolme miljardia kestävyysvajeen paikkaamista, kenenkään veroaste ei nouse.

Valinnanvapausteemaan on usein liitetty keskustelu suurista terveysalan yrityksistä ja niiden verotuksesta. Sitä on käytetty jonkinlaisena leimakirveenä. Joten ottamatta kantaa noihin yrityksiin sinänsä, haluan todeta, että me Kokoomuksessa emme hyysää verojen pakoilijoita. Tämä onkin muuten ollut kummallinen väite, että Kokoomus haluaisi jotenkin tukea verojen välttelyä.

Kokoomus on puolue, joka kannattaa matalampia veropohjia. Jos joku jättää veronsa maksamatta, joudumme verottamaan kaikkia muita korkeammin. Se ei ole reilu peli, eikä se taatusti ole Kokoomuksen tavoite. Kokoomuksen yksiselitteinen tavoite on, että kaikki maksavat veronsa, nykyistä alhaisemmalla kokonaisveroasteella. Tätä ei verojen välttely tue ja veronkiertäjille meiltä ei heru tippaakaan sympatiaa. Tulkoon tämäkin tässä sanotuksi.

Lopuksi vielä muutama ajatus luottamuksesta. Sote-neuvottelupäivät ovat olleet pitkiä ja jokainen hallituspuolue on varmasti joutunut miettimään, mitä luottamus tarkoittaa. Neuvotteluprosessi on herättänyt kysymyksiä myös hallituksen keskinäisestä luottamuksesta. Minulla on edelleen vahva luottamus siihen, että tämä hallituspohja on tässä tilanteessa paras ratkaisemaan esillä olevia suuria kysymyksiä talouspolitiikasta ja rakenneuudistuksista kansainväliseen tilanteeseen. Hampaankoloon ei jää, mutta kehityskeskusteluja käydään varmasti.

Kokoomus on toiminut yhtenä joukkueena, johdonmukaisesti ja ratkaisukeskeisesti: emme ole lähteneet hallituksesta emmekä edes sillä uhanneet. Olemme neuvotelleet todella tiukasti sellaisen ratkaisun puolesta, jonka aidosti uskomme olevan Suomelle parhaaksi. Joskus pitää neuvotella tiukasti, jotta saa hyvän lopputuloksen aikaan.

Kokoomus on puolue, joka hakee ratkaisuja ja tekee kompromisseja, kun Suomen etu sitä vaatii. Me teemme työtä suomalaisten palveluiden puolesta: palvelun käyttäjä vaikuttaa ja valitsee, järjestelmä joustaa ihmisten tarpeiden mukaan. Sellaisen sote-ratkaisun saimme.