Luin iloisena opetusministeri Krista Kiurun asettaman selvitysryhmän raportin koulutusviennistä. Krista on tarttunut ripeästi aiheeseen. Hän on tehnyt syksyn aikana jo kaksi koulutusvienninedistämismatkaa, ja nyt ryhmä on tehnyt ehdotuksen rakenteiden uudistamiseksi.

Työryhmä on selvittänyt, miten suomalaisesta koulutusjärjestelmästä saataisiin kansainvälisesti menestyvä vientituote. Raportissa on vertailtu koulutusviennin tilannetta kansainvälisesti, selvitetty Suomen ongelmakohtia ja annetaan selkeitä toimintasuosituksia.

Nostan tässä esille muutamia suosituksia: korkeakoulut voisivat periä lukukausimaksuja ulkomailla toteutettavasta koulutuksesta, jatkossa yliopistot voisivat tarjota muun muassa suomalaista opettajankoulutusta maksua vastaan maailmalla, Euroopan talousalueeseen kuulumattomien maiden kansalaisilta voitaisiin periä lukukausimaksu, kun opetus tapahtuisi muilla kuin kotimaisilla kielillä, koulutusviejien pitäisi päästä samalle luukulle muiden vientisektoreiden kanssa, tukipalveluissa ja vientituissa otettaisiin huomioon koulutussektorin erityispiirteet, aloitteleville koulutusviejille perustettaisiin help desk -palvelu ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien paikallistuntemusta hyödynnettäisiin tehokkaasti. Erittäin kannatettava on myös ajatus siitä, että kehitysmaiden opiskelijoille myönnettäisiin stipendejä kehitysyhteistyövaroista.

Miksi tämä kaikki on niin tärkeää? Siksi, että koulujärjestelmämme hienous nousee aina ulkomailla esille. Vaikka tuotteella on hyvä maine, vienti on ollut vähäistä. Arviot viennin arvosta ovat vaihdelleet muutamasta miljoonasta noin sataan miljoonaan euroon vuodessa.

Vuonna 2011 koulutusvientiä vauhdittamaan perustettiin Future Learning Finland. FLF:ssä ovat mukana lähes kaikki yliopistot ja ammattikorkeakoulut sekä joukko toisen asteen ammattioppilaitoksia. Ideana on ollut kehittää koulutusvientiä kansainvälisille markkinoille ja sparrata kansainvälistymisessä. Päämarkkinoiksi on määritelty Persianlahden ja Kaakkois-Aasian maat, Venäjä sekä Kiina. Kysyntää on ollut muun muassa opetusteknologian osaamisessa, koulutuksen laadunarvioinnissa ja opettajien laadunarvioinnissa.

Future Learning Finland on tehnyt hyvää työtä kokoamalla toimijat yhteen ja kartoittamalla valmiudet ja vaatimukset. Nyt pitää laittaa kakkosvaihde silmään ja alkaa purkaa esteitä koulutusviennin tieltä ? yksi suurimmista on ollut laki koulutuksen maksuttomuudesta ulkomaillakin. Samaan aikaan kun rakenteita laitetaan iskuun, Team Finland trimmaa omia palveluitaan. Vaikka päävastuu viennistä ja markkinoinnista on luonnollisesti korkeakouluilla itsellään, Team Finland tarjoaa vetoapua ja palveluita korkeakouluille. Korkeakoulut voisivat saada käyttöönsä esimerkiksi edustustojen tiloja, maatietokantoja ja apua vierailujen ja tapahtumien järjestelyistä.

Osa ehdotuksista varmasti keskusteluttaa, ainakin lukukausimaksut EU- ja ETA-alueiden ulkopuolisille opiskelijoille. Hyvä niin, koska aihe on moniselitteinen. Keskustelunherättäjinä ovat toimineet myös Suomen ylioppilaskuntien ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden liitot. Ne ovat laatineet oman raporttinsa siitä, miten Suomesta tulee koulutuksen supervalta.

Yksi tärkeä ehdotus vielä lopuksi: Kiurun selvitysryhmä ehdottaa, että koulutusorganisaatiot varmistavat vientihankkeiden laadun ennen markkinoinnin ja myynnin käynnistymistä. Huono laatu kun vie maineen kaikilta. Ensin siis kuhunkin maahan sovitettu tuote kuntoon, sitten markkinoidaan ja sen jälkeen uusia markkinoita valloittamaan.

Pääministeri Jyrki Katainen teki Pohjoismaiden neuvoston kokouksen alussa merkittävän avauksen pohjoismaisesta vienninedistämisestä. Huomasin tyytyväisenä, että aloite pysyi neuvoston keskusteluissa koko viikon ajan. Se on siis toteuttamista vaille valmis.

Pääministeri perusteli aloitetta ilmiselvillä pohjoismaisilla vahvuuksilla, jotka unohtuvat liian usein. Pohjoismaisuuteen liittyy myönteisiä mielikuvia lähes kaikkialla maailmassa. Olemme vertailujen kärjessä useimmilla myönteisillä mittareilla. Meillä on siis vahva brändi, joka on täysin alikäytetty vientiponnisteluissamme. Esimerkiksi puhtaan teknologian viennissä pohjoismaisuus olisi vahva valttikortti.

Pääministeri teki myös ilahduttavan konkreettisen ehdotuksen hankkeen toimeenpanosta. Hän toivoi, että pohjoismaiset ulkomaankauppaministerit tai muut ministerit tekisivät yhteisiä vienninedistämismatkoja. Näin saisimme kaikki välitöntä ja kouriintuntuvaa hyötyä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Sitä peräänkuulutettiin pohjoismaiden neuvoston kokouksessa taas useaan otteeseen.

Hyvään aloitteeseen liittyy aina myös hyvä otsikko. Pääministerin aloitteen otsikko oli Team Norden, ja se jäi heti elämään. Onhan meillä jo muun muassa Team Finland ja Team Norway.

Aloitteesta otettiin heti koppi pohjoismaisten ulkomaankauppaministereiden kokouksessa keskiviikkoaamuna. Muistutin puheenvuorossani, että meillä on yhteiset markkinat ja monia synergioita. Sen lisäksi välillämme on tervettä kilpailua, mikä on omiaan lisäämään yhteistyön dynaamisuutta. Kun avoimet taloudet tekevät yhteistyötä, se luo useimmissa tapauksissa kasvua kaikille. Team Nordenissa on sama vahvuus kuin Team Finlandissa: se ei maksa mitään vaan olemassa olevia resursseja käytetään tehokkaammin.

Aihe kiinnosti myös yhteistyöministereiden kyselytunnilla. Ruotsin yhteistyöministeri Ewa Björling muistutti, että Team Norden vahvistaisi pohjoismaista brändiä entisestään. Juuri tällainen näkyvä ja uusia yleisöjä tavoittava toiminta tuo pohjoismaisuuden lähemmäksi kansalaisia – niin Pohjolassa kuin sen ulkopuolella.

Ewa muistutti myös pohjoismaiden erityisvahvuuksista luovan talouden alalla. Se vastaa noin viittä prosenttia Pohjoismaiden viennistä, kun EU-maiden keskiarvo on puolta pienempi. Tuleva ministerineuvoston puheenjohtajamaa Islanti onkin ilahduttavasti nostanut musiikin yhdeksi kärkihankkeistaan.

Keskiviikkoillan pohjoismainen palkintogaala oli taas elinvoimainen näyte suurimmasta vahvuudestamme: olemme kulttuurisesti läheisiä mutta silti virkistävällä tavalla erilaisia. Se luo omalaatuista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja voimaa, niin kuin kaikki perheelliset tietävät.

Terveisiä Brysselistä! EU:n päämiehet kokoava ”huippari” on jälleen kokoontunut. Tarkoituksena on antaa EU:lle strategista suuntaa, kuten perussopimuksissa Eurooppa-neuvostosta säädetään.

Talouskriisin hoito on dominoinut huippariagendaa viime vuosina. Tällä kertaa asialistalla oli muuta tehden huipparista mielestäni erityisen kiinnostavan. Pääaiheeksi oli kaavailtu digitaalisia sisämarkkinoita. Suomi on puskenut aihetta jo pitkään ja hyvin on puskettu, sillä nyt kaikki pitävät sitä keskeisenä. Palvelut siirtyvät nettiin ja hyödykkeet muuttuvat sähköiseen muotoon.

Raha on sosiaaliseen mediaan tai nettikauppoihin tottumattomallekin tuttu esimerkki: se mikä ennen näkyi oravannahkoina, muuttui sittemmin kolikoiksi ja paperiksi ja jo hyvän aikaa sitten biteiksi – siis nolliksi ja ykkösiksi. Lapsuuteni pankkikirjat olivat hiukan toisenlaisia kuin nykyiset nettipankit. Sama kehitys näkyy kaikessa. Fyysisen todellisuuden rinnalla on digitaalinen todellisuus, jossa vietetään aikaa, eletään, asioidaan, ostetaan, myydään, vietetään aikaa ja tehdään töitä. Digimaailmassa rajoilla ei ole merkitystä: Angry Birdsiä pelataan kaikkialla.

Euroopassa kaikelle tälle on kuitenkin 28 säännöt koskien sähköistä asiointia ja kauppaa, kuluttajasuojaa, tietosuojaa, tekijänoikeuksia, sähköistä tunnistamista jne. Samaan aikaan esimerkiksi Yhdysvalloissa on yhdet markkinat. Ei ole yllätys, että Eurooppa on jäänyt jälkeen. Suuret toimijat tulevat muualta.

Huipparin tuloksena on vahva ymmärrys Euroopan kehittämiseksi johtavaksi digitaalisesti taloudeksi. Viime kädessä kyse on kilpailukyvystämme, kuten toisessakin puhuttaneessa aiheessa, EU-lainsäädännön perkaushankkeessa. Siitä tarkemmin Hesarin vieraskynässäni. Aiheet nivoutuvat muutenkin yhteen. Haluamme luoda yhdet digitaaliset markkinat 28 tilalle, puitteet toiminnalle. Emme kuitenkaan halua puuttua toiminnan sisältöön tai käytettävään teknologiaan. Byrokraatin ei tule säätää liikaa.

Oma roolini huippareissa on kokoussalin ulkopuolella. Raa’an neuvottelutyön lisäksi on keskeistä vaikuttaa siihen, että asialistan aiheista puhutaan meille suotuisalla tavalla. Tällä kertaa annoin haastattelut mm. Reutersille, Sunday Timesille, Wall Street Journalille, Euronewsille, Deutsche Wellelle, France24:lle, Der Spiegelille ja hollantilaiselle NRC Handelsblattille.

Kuten usein huippareissa, mediahuomion varastaa asialistan ulkopuoliset aiheet, tällä kertaa Merkelin kännykän salakuuntelu. Asiaa tutkitaan, johtopäätösten aika on myöhemmin. Vakava paikka, jonka en toivo vahingoittavan EU:n ja USA:n välisiä vapaakauppaneuvotteluita. Siinä häviäisi kaikki.

Kaiken kaikkiaan salakuuntelu on hiukan vanhanaikaista, kylmän sodan maailmasta. Jos joku haluaa tietää ajatuksistani, senkun vain ottaa yhteyttä tai seuraa Facebook- tai Twitter-tilejäni tai lukee edellä mainittuja medioita – painettuna tai digitaalisesti. Kaikki löytyy digisfääristä!

Hieno Intian-matka takana, ensi viikolla ohjelmassa Eurooppa-asioita. Tässä tämän päivän Helsingin Sanomissa julkaistu artikkelini EU-sääntelyn vähentämisestä.

EU tulee toimeen vähemmällä sääntelyllä

Euroopan unioni karsii vanhentunutta lainsäädäntöä ja yksinkertaistaa sääntelyä, mutta toimivallan jakoa unionin ja jäsenmaiden välillä ei ole syytä muuttaa.

Mitä EU:n pitäisi tehdä, mitä ei? Joidenkin mielestä unioni tekee liikaa, toisten mielestä liian vähän. Britit kuuluvat ensin mainittujen joukkoon, ja he yrittävät avata keskustelua toimivallan jaosta unionin ja jäsenmaiden välillä. Britannian mielestä talouskriisistä nouseminen edellyttää kasvua, minkä vuoksi kilpailukyky on otettava huomioon kaikessa EU-toiminnassa. Siksi myös ylisääntelyä tulee välttää.

Tästä päätellään, että myös toimivallan jaostakin tulisi keskustella. Perustelut ovat hyvät, johtopäätös ei. Tämän vuoksi Britannian ehdotukset eivät ole saaneet vastakaikua. Toimivallan jakoa ei tule sekoittaa siihen, kuinka toimivaltaa käytetään tai kuinka lainsäädäntöä kehitetään.

EU-komissio on kehittämässä lainsäädäntöä ? samoin perustein kuin britit, mutta toisin johtopäätöksin. Komissio on aloittanut EU-säädösten haravoinnin Refit-ohjelmassa (Regulatory Fitness and Performance Program), jonka tarkoitus on perata vanhentunutta lainsäädäntöä, keventää hallinnon taakkaa ja yksinkertaistaa sääntelyä.

Refit-hanke on tervetullut. Välillä on hyvä katsoa ? kilpailukyvynkin näkökulmasta ? mitä on tullut säädettyä. Mitä helpompaa yritysten toiminta on, sitä parempi. Toki ympäristö-, kuluttaja- ja työlait tarvitsevat sääntöjä tuekseen.

Sääntely ei ole lähtökohtaisesti pahasta. EU:n sisämarkkinoilla yhteiset säännöt korvaavat kansallisia sääntöjä ja helpottavat yritysten kansainvälistä toimintaa. Kyse ei myöskään ole EU:n toimivallan palauttamisesta jäsenmaihin. EU:lla on yksinomaista toimivaltaa vain viidellä alueella. Muissa asioissa unioni toimii joko yhdessä jäsenmaiden kanssa tai ei lainkaan. Nykyinen toimivallan jako on vuosien keskustelun tulos. Sen muuttaminen vaatisi perussopimusten avaamista, jota kukaan ei halua.

Refit-ohjelma ei keksi mitään uutta. EU-päätösten tulee perussopimusten mukaan noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Toissijaisuusperiaatteen mukaan päätökset tulee tehdä järkevimmällä tasolla. Suhteellisuusperiaatteen mukaan keinojen tulee olla suhteessa tavoiteltuun.

EU-lainsäädännössä tarkoituksenmukaisuuden arviointi on arkea. Komission lakialoitteiden pohjalla on vaikutusarvioita, sidosryhmien kuulemisia ja jäsenvaltioiden näkemysten tunnusteluja. Komissiosta aloitteet siirtyvät 28 jäsenvaltion ja Euroopan parlamentin mankeliin.

Otetaan kaikkien tuntema esimerkki, kurkkudirektiivi. Sillä vitsaillaan aina, kun halutaan todistaa, että Brysselissä on liikaa valtaa. Eihän ole mitään mieltä säätää kurkkujen käyryydestä. Eihän?

1990-luvun luvun puolessavälissä ajateltiin, että on. Tuolloin katsottiin, että yhtenäiset hedelmien ja vihannesten standardit helpottavat kauppaa ja reilua kilpailua. Hullulta kuulostaneen lain taustalla oli siis ajatus yleisestä hyödystä. Kyse ei ollut vain kurkusta, vaan sisämarkkinoiden toimivuudesta ja kuljetuskustannuksista. Suoria kurkkuja mahtuu laatikkoon enemmän. Tarkoituksenmukaisuus riippuu esittäjästä ja ajankohdasta. Kurkkujen sääntelyä pidettiin liian yksityiskohtaisena, joten kurkkudirektiivistä luovuttiin vuonna 2009.

Toisinaan EU-lainsäädännölle ilkutaan väärään tietoon nojaten. Muutama viikko sitten uutisoitiin EU:n kieltävän saunaklapit. Uutinen oli ankka. Monesti haukutaan väärää puuta. Esimerkiksi käy rikkidirektiivi, jolla toimeenpannaan EU:sta riippumattomia kansainvälisiä sitoumuksia. Monien sensaatioiden lähteeksi on paljastunut EU:lle irvaileva brittilehdistö, ja toimivallan jako on noussut tapetille juuri Britanniassa. Ilkkumalla ajautuu marginaaliin, siten ei vaikuteta.

Juuri nyt on olennaista se, mitä seuraava komissio ottaa työohjelmaansa aloittaessaan tehtävässään loppuvuodesta 2014. Kilpailukyvyn tulee olla asialistan kärjessä. Refit-harjoitus kylvää tälle työlle hyvän siemenen. EU-komission ja jokaisen jäsenmaan olisi käytävä keskustelua sääntelyn yksinkertaistamisesta suoraan yritysten kanssa.

Lainsäädännön tarkoituksenmukaisuus perustuu viime kädessä poliittiseen arvioon. Voimasuhteet määrätään ensi vuoden toukokuun EU-vaaleissa.

Syksyn toinen vienninedistämismatkani on suuntautunut Intian Delhiin ja Mumbaihin. Matkalla on mukana kahtakymmentä suomalaisyritystä edustava 30 hengen valtuuskunta.

Intian reissu on ollut suunnitteilla jo pitkään, ja olenkin iloinen, että saimme sen syksyn ohjelmaan. Delhin edustusto on tehnyt huikeaa työtä ohjelman eteen. Neljään päivään on saatu mahtumaan useita ministeritapaamisia, muutama bisnes-seminaari sekä tv- ja lehtihaastatteluja. Vierailumme on saanut mukavasti näkyvyyttä Intian mediassa.

Saavuimme maanantaiaamuna Delhiin lyhyen yölennon jälkeen. Alle seitsemän tunnin lentomatka ja kahden ja puolen tunnin aikaero tekevät matkustamisesta helppoa. Delhiin pääsee Helsingistä Finnairin siivillä kuutena päivänä viikossa. Intia on lähempänä kuin moni uskookaan.

Maanantain virallinen ohjelma alkoi Design Helps -näyttelyn avajaisilla. New Delhin suurlähetystön, Tikau Share ry:n ja Tekesin järjestämä näyttely esittelee suomalaista designia uudesta näkökulmasta: design ei ole pelkästään kauniita esineitä vaan myös käytännöllisiä ratkaisuja. Näyttely osoittaa, kuinka kekseliäs muotoilu voi auttaa ja lisätä hyvinvointia toisella puolella maailmaa.

Maanantaina ohjelma jatkui tapaamisella Intian liikenneministerin kanssa. Tiistaina tapasimme öljy- ja kaasuministerin, viestintäministerin ja kauppaministerin. Päivä huipentui suurlähetystön ja Rovion järjestämään vastaanottoon, jossa oli Angry Birds -teema.

Tänään keskiviikkona matkamme on jatkunut Mumbaissa. Luennoin IIT:ssä (India Institute of Technology). Opiskelijoita kaikkialla maailmassa yhdistävät erinomaiset kysymykset.

Päivä jatkui vaasalaisen Citecin edustajien ja energialähettiläs Pentti Itkosen tapaamisella. Vaasan seutu ja energiateknologiayritykset palkkasivat kymmeneksi viikoksi energialähettilään, jonka työnä on kiertää isäntäyritysten toimipisteitä kymmenessä eri maassa.

Tapasimme tänään myös HDFC:n ja Reliance Industrien ylintä johtoa. Merkittäviä talouselämän vaikuttajia, joilla on myös hyvät yhteydet poliittiseen eliittiin. Kävimme kiinnostavia keskusteluja intialaisen talouselämän dynamiikasta.

Matkan tavoitteet voi tiivistää kolmeen kohtaan. Ensimmäiseksi pyrimme edistämään suomalaisten firmojen liiketoimintamahdollisuuksia Intiassa ja kasvattamaan kauppaa pitkällä tähtäimellä. Toiseksi haluamme houkutella investointeja Suomeen. Kolmanneksi pyrimme vaikuttamaan markkinoillepääsyyn liittyvien ongelmien ratkaisuun tai lieventämiseen.

Intia on suomalaisille yrityksille valtava mahdollisuus. Se on kehittyvä ja vaurastuva. Intian talous on kasvanut viime vuosikymmenen aikana keskimäärin 8,5 prosenttia vuodessa. Viime aikoina talous on kuitenkin hieman yskähdellyt, ja sen on arvioitu jäävän tänä vuonna 3,8 – 5 prosenttiin tänä vuonna – eurooppalaisesta näkökulmasta merkittävää sekin.

Intian talouskasvu tarkoittaa merkittäviä investointeja. Etenkin infrastruktuurin rakentaminen, ympäristöteknologia, energiantuotanto, informaatio- ja viestintäteknologia, metsäteollisuus, terveydenhuolto, koulutus sekä elintarviketeknologia- ja turvallisuus ovat aloja, joihin tullaan lähivuosina panostamaan. Kaikissa näissä suomalaisilla yrityksillä on annettavaa.

Suomen ja Intian välinen kauppa on kasvanut voimakkaasti koko 2000-luvun, mutta kauppasuhteissa on vielä runsaasti hyödyntämätöntä potentiaalia. Tällä hetkellä Suomen viennistä vain prosentti suuntautuu Intiaan. Suorat investoinnit ovat molemmin puolin matalalla tasolla – ainakin toistaiseksi.

Kehittyvät taloudet eivät kuitenkaan ole riskittömiä ja tummiakin pilviä siintää taivaanrannalla. Tästä esimerkiksi käy paljon mediahuomiota saanut Nokia, jonka Chennain tehdas on maailman suurin matkapuhelintehdas. Se työllistää suoraan 8 000 ihmistä ja välillisesti 30 000. Tehdas on Intian verottajan hampaissa. Taustalla on tulkintaeroja kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä.

Meidän viestimme sekä intialaisille viranomaisille että medialle on ollut, että ulkomaisten investointien kannalta liiketoimintaympäristön ennustettavuus ja läpinäkyvyys ovat ensiarvoisen tärkeitä. Kyse on maabrändistä, jonka ei soisi monien mahdollisuuksien Intiassa tahriintuvan. Intian elinkeinoelämä on jakanut huolemme, mutta on ollut varovaisen toiveikas. Meille on myös vinkattu olevan kannattavaa asioida suoraan Intian 28:n osavaltion kanssa.

Matkalla mukana olevista yrityksistä osalla on jo toimintaa Intiassa, osa on vasta tutkimassa Intian tarjoamia mahdollisuuksia. Näillä reissuilla firmat pääsevät myös vaihtamaan kokemuksia keskenään, jotta kenenkään ei tarvitsisi keksiä pyörää uudestaan. Kaikki vinkit ovat uusissa kohteissa kultaakin arvokkaampia.

Tällä hetkellä Intiassa toimii 130 suomalaista yritystä. Toivottavasti tämän jälkeen vielä enemmän.

Terveisiä Geneven lentokentältä, kotimatka alkamassa. Osallistuin tänään Maailman Kauppajärjestön WTO:n vuosittain järjestämän WTO Public Forumin (ks. linkki) avajaispaneeliin. Paikalla oli ministereitä, diplomaatteja sekä etu- ja kansalaisjärjestöjen lobbareita. Huomasin yleisössä Suomesta ainakin Nokian ja MTK:n edustajat.
WTO:n perustehtävä on edistää maailmankaupan vapauttamista. Tämä pyrkimys on ollut viime vuosina jumissa. Siksi olemmekin EU:ssa tehneet alueellisia vapaakauppasopimuksia, ja neuvottelemme uusista parhaillaan mm. USA:n ja Japanin kanssa. Erilaisia vapaakauppasopimuksia on WTO:n arvion mukaan jo yli 300. Alueelliset ja sektorikohtaiset sopimukset ovat kuitenkin parhaimmillaankin vain korvike koko maailman yhdessä sopimille kattaville ratkaisuille.
Nyt Genevessä oli tavallista enemmän sähköä ilmassa. Alkuperäinen laaja ns. Dohan kierros kaupan vapauttamiseksi on edelleen juntturassa, mutta ensimmäiset osatulokset saatetaan saada puristettua tämän vuoden joulukuussa. Suomen kannalta merkittävimmät tulokset liittyisivät ns. kaupan helpottamiseen (trade facilitation). Kuulostaa tylsältä, mutta tarkoittaa käytännössä tullimenettelyjen yksinkertaistamista ja harmonisoimista. Sillä olisi maailmankaupalle iso merkitys. Rajalla seisovat kauppatavarat ovat pois kaikkien hyvinvoinnista. Tapasin erikseen mm. WTO:n uuden pääjohtajan, brasilialaisen Roberto Avezedon. Hyvä tapaaminen. Avezedo on viimeisen päälle ammattilainen. 
WTO on monella tapaa tehokkain kansainvälinen järjestö riidanratkaisumenetelmänsä ansiosta. Uusien edistysaskeleiden ottaminen senkään parissa ei kuitenkaan ole helppoa. EU-neuvottelut 28 jäsenmaan kesken ovat välillä lastenleikkiä WTO:n 159 keskenään varsin erilaisen jäsenmaan vääntöihin verrattuna. Yhdysvaltain kauppaministeri Michael Froman muistutti tänään osuvasti siitä, että 1995 perustetun WTO:n piirissä ei ole itse asiassa saatu neuvoteltua yhtään uutta kattavaa multilateraalia sopimusta. Kaikki edistysaskeleet (julkiset hankinnat, palvelut, IT-teknologia) on tehty suppeamman maajoukon ns. plurilateraalisopimuksina.
Tämän takia joulukuun alussa Balilla pidettävä WTO-ministerikokous onkin harvinaisen merkittävä. Jos sieltä saadaan tuloksia, joilla on aidosti talouskasvua tukevaa merkitystä, WTO palauttaa ison osan uskottavuudestaan. Toisessa tapauksessa kaupan vapauttaminen uhkaa siirtyä pysyvästi pois yhteisestä WTO-kehyksestä. Siinäkin tapauksessa EU:n, Kiinan ja Yhdysvaltain kaltaiset isot pelurit kyllä pärjäävät, mutta köyhimmät kehitysmaat saattavat jäädä kehityksestä syrjään. Pitkässä juoksussa tämä ei olisi kenenkään etu.

Syksyn vienninedistämisohjelmani on täydessä vauhdissa. Takana on kaksi tuottoisaa päivää Hammerfestissa. Nelikymmenpäinen yritysdelegaationi huokui poikkeuksellista intoa koko ajan. Monet olivat puhelimessa paikallisten kontaktien kanssa, kun erosimme. Suomalainen insinööri on täällä kova sana.

Innolle on hyvät perusteet. On vaikea kuvitella toista näin läheistä paikkaa, jossa on näin paljon potentiaalia. Sekä läheisyys että potentiaali kannattaa käsittää laajasti. Ivalosta pääsee Hammerfestiin bussillakin muutamassa tunnissa ja uuden lentokentän valmistuttua toivottavasti Helsingistäkin yhtä nopeasti kuin Brysseliin. Oli hienoa katsella karttakuvaa, jossa arktisen alueen ympärille oli piiretty halkaisijaltaan noin tuhannen kilometrin ympyrä. Hammerfest oli lähellä keskipistettä, ja suuri osa ympyrän eteläpuoliskosta oli Suomea. Olemme arktisen vallankumouksen ytimessä!

Läheisyyttä lisää tietysti pohjoisnorjalaisten ja suomalaisten samankaltainen mielenlaatu. Olemme hiukan varautuneita mutta myös ystävällisiä ja huumorintajuisia rajan molemmin puolin. Olemme samoilla yhteismarkkinoilla ETA-sopimuksen kautta, ja halutessamme meillä on myös yhteinen kieli.

Potentiaali on sitten ihan oma lukunsa. Lukuja voisi luetella loputtomiin mutta otan vain muutaman. Olimme Finnmarkin alueella, jossa toimivien yritysten määrä on noussut 90-kertaiseksi sitten 1980-luvun. Tällä hetkellä alueen yritykset tuottavat yli 1,2 miljarin liikevaihdon vuosittain, ja investointien arvo lasketaan kymmenissä miljardeissa. Todellinen räjähdys tapahtui hiljattain avattujen kaasu- ja öljykenttien myötä, ja niiden luomat mahdollisuudet olivat matkamme pääsyy. Ne eivät rajoitu luonnonvaroihin. Kasvu- ja investointibuumi luo valtavan tarpeen muun muassa logistiikalle, rakentamiselle ja mitä moninaisimmille palveluille. Missään muualla Pohjolassa ei investoida näin paljon näin nopeasti.

Saimme kotoisan kuvan norjalaisen liike-elämän läheisyydestä, kun eteemme ilmestyi kaksi suomalaista Statoilin työntekijää, jotka kertoivat, että Hammerfestiin muuttaminen ei tuottanut minkäänlaista kulttuurishokkia. Tätä aluetta kannattaa miettiä avoimesti myös työpaikkana. Pelkästään Statoililla työskentelee 19 eri kansallisuutta, ja se näkyi kaupungilla. En ole ennen nähnyt näin monikulttuurista 10 000 asukkaan kaupunkia. Hammerfestin työttömyys on kahden prosentin paikkeilla, kultturitarjonta vilkas, ja luonto häikäisevän kaunis.

Norjalaiset myöntävät aivan avoimesti, että maa kasvaa nyt Pohjoisen vetämänä. Pohjoinen voi olla suomalaisyrityksille myös portti muualle Norjaan. Norja on erityisen kiitollinen kohde suomalaisille PK-yrityksille, koska täällä on kysyntää juuri niillä aloilla, joilla olemme vahvoja. Niihin kuuluvat rakentaminen, kaivos-, konepaja- ja metalliteollisuus. Erityisesti kaivosteollisuudessa norjalaiset näkevät meidät edelläkävijöinä.

Suomen ja Norjan taloussuhteista voisi kauniisti sanoa, että niissä on paljon kasvuvaraa. Norjan-viennin osuus on vain runsaat kolme prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Esimerkiksi Ruotsin osuus on moninkertainen. Norjassa toimii vain 191 suomalaisyritystä. Suomalaisyritykset ovat kuitenkin onneksi tehneet mittavia investointeja Norjaan.

Tuoreessa blogissani arktisesta strategiasta muistutin, että nyt on korkea aika siirtyä sanoista tekoihin. Tämä matka oli oiva kavalkadi käytännön arktisista hankkeista, joihin voisimme nyt norjalaisten kanssa ryhtyä. Öljy- ja kaasuteollisuuden tukitoiminnot ovat niistä kiireellisimpiä, sillä jos emme tartu niihin pian, joku muu tarttuu. Voisimme tehdä myös paljon enemmän vaikkapa matkailussa, kaivosteollisuudessa, liikenne- ja logistiikkahankkeissa ja työvoiman liikkuvuuden edistämisessä.

Tätä matkaa ei olisi tehty ilman suurlähettiläs Maimo Henrikssonin sitkeyttä. Hän näki alueen mahdollisuudet ja puhui niistä heti ministerikauteni aluksi. Ehkä oli hyvä, että pannuun saatiin iso paine, joka nyt vihelsi iloisesti. Suurlähetystön Erja Karkkonen ja Finpron Maria Westerholm ja Petra Korhonen pitivät moninaiset langat taas suvereenisti käsissään.

Mange takk!

Vierailin tänään Lappeenrannassa. Se antoi minulle luontevan tilaisuuden puhua taas Venäjästä. Vaikka suomalaisessa Venäjä-keskustelussa keskitytään usein uhkiin ja vaikeuksiin, rajan läheisyydessä esiin nousevat vääjäämättä naapurimme tarjoamat huimat mahdollisuudet, joista ei voi puhua tarpeeksi.

Aloitan perusteista. Suomen ja Venäjän suhteet ovat hyvät ja käytännönläheiset. Kanssakäyminen on vilkasta ja monialaista. Yhteistyön laajuuden vuoksi joudumme tietysti ratkaisemaan myös käytännön ongelmia. Niihin kuuluvat huoltajuuskiistat, kaupan suojatoimet ja suomalaisten investoijien Venäjällä ajoittain kohtaamat ongelmat. Niiden ratkomista jo asiantuntijatasolla edistävät tiiviit yhteistyösuhteet.

Esimerkiksi vetämäni Suomen ja Venäjän hallitustenvälinen talouskomissio ja sen 23 työryhmää tarjoavat loistavan foorumin ongelmien ratkaisemiseen. Talouskomission avulla Suomi syventää viranomaiskontakteja, ratkoo yritysten ongelmia, viestittää ehdotuksia ja edistää liike-elämän etuja Venäjän alueilla. Uusin talouskomission alatyöryhmä käsittelee rajaliikenteen ongelmia ja sujuvuutta.

Muuttuvassa maailmassa kannattaa paasikiviläisesti muistaa realiteetit. Osa niistä näkyy suoraan kauppatilastoissa. Vuonna 2012 Venäjä oli Suomen tärkein tuontimaa ja toiseksi tärkein vientimaa. Sen osuus kokonaisviennistä oli noin 10 %. Suomen ja Venäjän välisen kaupan arvo oli 16,3 miljardia euroa. Tuonti Venäjältä oli 10,6 miljardia euroa, ja vienti Venäjälle 5,7 miljardia euroa. Vienti kasvoi 7 %, ja tuonti supistui saman verran. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja laitteet, kemialliset aineet ja ruoka. Yli 600 suomalaista yritystä on asettautunut Venäjälle, lähinnä Pietarin alueelle ja Moskovaan, ja ne työllistävät yli 50 000 ihmistä. Suomalaisyritykset ovat investoineet Venäjälle 12 miljardia euroa.

Olen blogannut useamman kerran Venäjän WTO-jäsenyyden mahdollisuuksista. On rehellisyyden nimissä syytä tunnustaa, että aluksi olemme joutuneet hoitamaan eräitä siihen liittyviä ongelmia. Niihin kuuluvat tuontia syrjivä ajoneuvojen kierrätysmaksu, havupuuntuonnin lupabyrokratia sekä paperi- ja kartonkilaatujen tullinkorotukset. Kaikkien ongelmien ratkaisuissa on edetty, missä EU:n neuvotteluvoima on tietysti ollut ratkaiseva.

EU:n ja Venäjän suhteissa tulee jatkuvasti hakea ongelmien vastapainoksi myönteisiä näkymiä. Yksi niistä on viisumivapaus, josta on tullut kestoaihe. En toista tässä siihen liittyviä tunnettuja huolia vaan yritän jälleen keskittyä faktoihin ja mahdollisuuksiin.

Suomi on suurin Schengen-viisumien myöntäjä Venäjällä. Vuonna 2012 Suomen edustustot myönsivät venäläisille 1,35 miljoonaa viisumia. Kasvua edellisvuoteen oli 9 %. Suomi hyödyntää Schengen-viisumisäännöstön sekä EU:n ja Venäjän viisumihelpotussopimuksen mahdollistamia joustoja kuten pitkiä monikertaviisumeja. Suomi avasi kesäkuussa Venäjällä viisi uutta viisumeiden vastaanottopistettä. Vuonna 2012 Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla kirjattiin 12 miljoonaa rajanylitystä. Kasvua edellisvuoteen oli 13 %.

Venäläiset olivat viime vuonna suurin matkailijaryhmä Suomessa (3,6 miljoonaa matkailijaa), ja heidän merkityksensä Suomen matkailualalle on huomattava matkailutulojen Venäjältä noustua jo 1,6 miljardiin euroon. Rajaliikenteen sujumisen varmistaminen on tämänkin vuoksi tärkeää. Liikkuvuuden kasvu edellyttää Suomeltakin merkittäviä panostuksia rajan toimivuuteen ja rajainfrastruktuuriin.

Viisumivapautta koskevat neuvottelut etenevät EU-raiteella omaa tahtiaan. Suomessa on kuitenkin ilahduttavasti tehty useita selvityksiä hankkeen vaikutuksista elinkeinoelämän ja erityisesti matkailun kannalta.

Tuoreessa yrityskyselyssä 63 % vastaajista koki viisumivapauden tuovan hyötyä yrityksensä liiketoiminnalle, 27 % ei odottanut asian vaikuttavan yritykseensä, ja vain 8 % odotti sen tuovan haittoja. Viime viikolla julkaistun selvityksen mukaan viisumivapaus toisi Suomeen vähintään 2 miljardia euroa lisää matkailutuloja ja yli 12 000 uutta työpaikkaa kaupan ja matkailupalveluiden toimialoille. Vuonna 2012 venäläiset tekivät Suomeen yhteensä noin neljä miljoonaa matkaa. Mikäli viisumivapaus tulisi voimaan ensi vuoden alusta, tekisivät venäläiset vuonna 2014 vähintään 7,1 miljoonaa matkaa Suomeen. Vuonna 2012 venäläiset käyttivät Suomessa 1,15 miljardia euroa, viisumivapauden jälkeen rahamäärän arvioidaan nousevan vähintään 3,38 miljardiin euroon.

Myös hallitus on luonnollisesti tarttunut haasteeseen. Rakennepaketin hyväksymisen yhteydessä päätimme valmistella toimenpidekokonaisuuden, jolla vahvistetaan edellytyksiä hyödyntää Venäjän kasvavia markkinoita ja venäläisten kuluttajien kasvavaa ostovoimaa.

Venäjän merkitys näkyy myös omassa matkaohjelmassani: olen tehnyt sinne jo viisi vienninedistämismatkaa eli enemmän kuin minnekään muualle. Palaan asiaan seuraavan matkan yhteydessä eli lähiaikoina.

Komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti tänään vuosittaisen EU:n tilaa koskevan puheensa. Puhe löytyy täältä.

Barroson analyysi nykytilanteesta on pitkälti samankaltainen, minkä itse esitin suurlähettiläspäivillä pari viikkoa sitten. Vielä vuosi sitten spekuloitiin euron hajoamisella, ei spekuloida enää. Sen sijaan ensi vuonna saamme yhden euromaan lisää. 
Barroson mukaan pahimmin pulassa olleista maista Espanjan vienti on korkeammalla tasolla kuin koskaan eurojäsenyyden aikana, Irlanti on palannut rahoitusmarkkinoille ja sen talous on elpymässä, Portugalin talous samoin ja Kreikan kilpailukyky on kovan uudistusohjelman tuloksena paranemassa. Kaiken kaikkiaan valoa on tunnelin päässä nähtävissä. Ongelmia edelleen on, eikä vaara ole ohi, mutta tähänastiset toimet näyttäisivät tepsivän. Tuloksia ei pidä liioitella, mutta ei niitä saa vähätelläkään. Luottamus on yksi talouden tekijä, eikä pirujen maalaaminen seinille auta. 
Puheessa muistutetaan viime kädessä olevan kyse kasvusta. Tätä edistetään sekä kansallisella että EU-tasolla. Rakenneuudistukset ovat kansallisia tehtäviä, koskivat ne meidän tapauksessamme sitten työurien pidentämistä tai julkisen sektorin uudistamista. EU-tasolla työsarkaa riittää sisämarkkinoiden kehittämisessä. Barroso mainitsee esimerkkinä muun muassa Suomelle tärkeät digitaaliset sisämarkkinat: onhan nurinkurista, ettei meillä ole vieläkään yhteisiä sääntöjä digipuolella samaan aikaan, kun hyödykkeiden tulisi liikkua esteettä. 
Näiden lisäksi Barroso muistuttaa vapaakaupasta mainiten neuvottelut USA:n, Kanadan ja Japanin kanssa. EU:n ja Yhdysvaltain taloussuhde on maailman merkittävin. Mielestäni on ilman muuta etumme, että se syvenee ja maailman taloussuhde muovautuu sen ehdoilla. 
Barroso näyttää peräänkuuluttavan eurooppalaista itsetuntoa. Hän korostaa saavutuksia: euro on epäilyistä huolimatta pysynyt kasassa. Mikä olisi EU:n kansainvälisen uskottavuuden tila, mikäli yhteisvaluutalle kävisi huonosti? Ei kai kukaan sitä voi toivoa? Toinen esimerkki on laajentuminen: selvä menestystarina Eurooppaa repineen historian valossa. Nobelin rauhanpalkinto mainitaan myös. 
Samalla EU:ta saa ja pitää kritisoida, mutta mielellään rakentavin parannusehdotuksin. Barroso viittaa toimivaltajakoon: mitä tehdä EU-tasolla, mitä kansallisesti? Kyse ei mielestäni ole toimivallan palauttamisesta jäsenmaihin, vaan kuinka sitä käytetään. Jälleen keskustelun soisi olevan asiallista toisin kuin kotimainen ?saunaklapigate?. Kiitos Kauppalehdelle asian selventämisestä! Toivon mentävän asiallisessa ja rakentavassa hengessä myös EU-vaaleihin 2014, joihin viitaten Barroso sekä aloittaa että lopettaa puheensa. Oma veikkaukseni on, että vaalit saavat äänestäjät aiempaa innokkaammin liikkeelle. Eurooppalaisen demokratian kannalta hyvä niin!

Syksyn startti EU-asioissa oli alkuviikon Bled Strategic Forum Sloveniassa, sekä viimeviikkoinen eurooppaministerien epävirallinen kokous Vilnassa. Nämä epäviralliset think-tank -tyyppiset tilaisuudet antavat uutta potkua omalle ajattelulle ja samalla toimivat pallotteluseinänä vähän villimmillekin ajatuksille. Eli hyvä lähtö syksyyn.

Taskuun tarttui monenlaista. Fokus on nyt siirtynyt akuutin kriisin hoidosta pidempiaikaisten kilpailukykyratkaisujen etsintään, hyvä! Voisi sanoa, että kivunlievitys on muuttunut itse sairauden hoidoksi ja hoitoennuste on toiveikas.

Talouskriisin osalta on toimeenpanon aika. Lyhyessä ajassa saimme aikaiseksi kasapäin uusia sääntöjä, joita on nyt toteutettava. Uudet säännöt koskevat meitä kaikkia ja onkin tärkeää, että emme vahdi vain tunnistettuja ongelmamaita, vaan vaadimme rakenneuudistuksia kaikilta, myös itseltämme. Hienoa on, että esimerkiksi Irlannin ja Portugalin osalta vaaditut toimet tuottavat tulosta ja talouden tunnusluvut ovat kääntyneet oikeaan suuntaan.

Henkilökohtaisesti olen tietysti erityisen ylpeä omasta hallituksestamme, joka viime viikolla päätti keskeisistä uudistuksista kilpailukykymme nostamiseksi totutulle tasolle. On kuitenkin muistettava, etteivät poliitikot tee kilpailukykyä, vaan suomalaiset yritykset, yrittäjät ja duunarit. Me voimme tarjota vain kiritystä reitin varrelta.

Kilpailukyvyn parantaminen vaatii konkretiaa myös EU:ssa. Tässä ytimessä on sisämarkkinat, jossa ihmiset, palvelut, tavarat ja raha liikkuvat mahdollisimman vapaasti. Tämä on koko EU:n lähtökohta, joka on jäänyt kriisin jalkoihin. Hätätilassa protektionismikin oli sallitumpaa. Fakta kuitenkin on, että mahdollisimman yhtenäinen eurooppalainen markkina on houkuttelevin ja on sääli, että myös ylisääntelemällä tätä vetovoimaa vähennetään. Enemmän Eurooppaa tuleekin olla vähemmän sääntöjä, enemmän vapautta fiksujen ihmisten tehdä omia valintojaan.

Voi kuulostaa tylsältä, mutta monelta osin on aika palata tuttujen hyvien asioiden äärelle ja tehdä niistä vielä parempia. Enemmän Eurooppaa on ehkä vähän vähemmän, mutta sitäkin parempaa. Kyse ei ole kompetenssista, eikä siitä kenelle se kuuluu, vaan siitä kuinka sitä viisaasti käytetään.