Syksyn vienninedistämisohjelmani on täydessä vauhdissa. Takana on kaksi tuottoisaa päivää Hammerfestissa. Nelikymmenpäinen yritysdelegaationi huokui poikkeuksellista intoa koko ajan. Monet olivat puhelimessa paikallisten kontaktien kanssa, kun erosimme. Suomalainen insinööri on täällä kova sana.

Innolle on hyvät perusteet. On vaikea kuvitella toista näin läheistä paikkaa, jossa on näin paljon potentiaalia. Sekä läheisyys että potentiaali kannattaa käsittää laajasti. Ivalosta pääsee Hammerfestiin bussillakin muutamassa tunnissa ja uuden lentokentän valmistuttua toivottavasti Helsingistäkin yhtä nopeasti kuin Brysseliin. Oli hienoa katsella karttakuvaa, jossa arktisen alueen ympärille oli piiretty halkaisijaltaan noin tuhannen kilometrin ympyrä. Hammerfest oli lähellä keskipistettä, ja suuri osa ympyrän eteläpuoliskosta oli Suomea. Olemme arktisen vallankumouksen ytimessä!

Läheisyyttä lisää tietysti pohjoisnorjalaisten ja suomalaisten samankaltainen mielenlaatu. Olemme hiukan varautuneita mutta myös ystävällisiä ja huumorintajuisia rajan molemmin puolin. Olemme samoilla yhteismarkkinoilla ETA-sopimuksen kautta, ja halutessamme meillä on myös yhteinen kieli.

Potentiaali on sitten ihan oma lukunsa. Lukuja voisi luetella loputtomiin mutta otan vain muutaman. Olimme Finnmarkin alueella, jossa toimivien yritysten määrä on noussut 90-kertaiseksi sitten 1980-luvun. Tällä hetkellä alueen yritykset tuottavat yli 1,2 miljarin liikevaihdon vuosittain, ja investointien arvo lasketaan kymmenissä miljardeissa. Todellinen räjähdys tapahtui hiljattain avattujen kaasu- ja öljykenttien myötä, ja niiden luomat mahdollisuudet olivat matkamme pääsyy. Ne eivät rajoitu luonnonvaroihin. Kasvu- ja investointibuumi luo valtavan tarpeen muun muassa logistiikalle, rakentamiselle ja mitä moninaisimmille palveluille. Missään muualla Pohjolassa ei investoida näin paljon näin nopeasti.

Saimme kotoisan kuvan norjalaisen liike-elämän läheisyydestä, kun eteemme ilmestyi kaksi suomalaista Statoilin työntekijää, jotka kertoivat, että Hammerfestiin muuttaminen ei tuottanut minkäänlaista kulttuurishokkia. Tätä aluetta kannattaa miettiä avoimesti myös työpaikkana. Pelkästään Statoililla työskentelee 19 eri kansallisuutta, ja se näkyi kaupungilla. En ole ennen nähnyt näin monikulttuurista 10 000 asukkaan kaupunkia. Hammerfestin työttömyys on kahden prosentin paikkeilla, kultturitarjonta vilkas, ja luonto häikäisevän kaunis.

Norjalaiset myöntävät aivan avoimesti, että maa kasvaa nyt Pohjoisen vetämänä. Pohjoinen voi olla suomalaisyrityksille myös portti muualle Norjaan. Norja on erityisen kiitollinen kohde suomalaisille PK-yrityksille, koska täällä on kysyntää juuri niillä aloilla, joilla olemme vahvoja. Niihin kuuluvat rakentaminen, kaivos-, konepaja- ja metalliteollisuus. Erityisesti kaivosteollisuudessa norjalaiset näkevät meidät edelläkävijöinä.

Suomen ja Norjan taloussuhteista voisi kauniisti sanoa, että niissä on paljon kasvuvaraa. Norjan-viennin osuus on vain runsaat kolme prosenttia Suomen kokonaisviennistä. Esimerkiksi Ruotsin osuus on moninkertainen. Norjassa toimii vain 191 suomalaisyritystä. Suomalaisyritykset ovat kuitenkin onneksi tehneet mittavia investointeja Norjaan.

Tuoreessa blogissani arktisesta strategiasta muistutin, että nyt on korkea aika siirtyä sanoista tekoihin. Tämä matka oli oiva kavalkadi käytännön arktisista hankkeista, joihin voisimme nyt norjalaisten kanssa ryhtyä. Öljy- ja kaasuteollisuuden tukitoiminnot ovat niistä kiireellisimpiä, sillä jos emme tartu niihin pian, joku muu tarttuu. Voisimme tehdä myös paljon enemmän vaikkapa matkailussa, kaivosteollisuudessa, liikenne- ja logistiikkahankkeissa ja työvoiman liikkuvuuden edistämisessä.

Tätä matkaa ei olisi tehty ilman suurlähettiläs Maimo Henrikssonin sitkeyttä. Hän näki alueen mahdollisuudet ja puhui niistä heti ministerikauteni aluksi. Ehkä oli hyvä, että pannuun saatiin iso paine, joka nyt vihelsi iloisesti. Suurlähetystön Erja Karkkonen ja Finpron Maria Westerholm ja Petra Korhonen pitivät moninaiset langat taas suvereenisti käsissään.

Mange takk!

Vierailin tänään Lappeenrannassa. Se antoi minulle luontevan tilaisuuden puhua taas Venäjästä. Vaikka suomalaisessa Venäjä-keskustelussa keskitytään usein uhkiin ja vaikeuksiin, rajan läheisyydessä esiin nousevat vääjäämättä naapurimme tarjoamat huimat mahdollisuudet, joista ei voi puhua tarpeeksi.

Aloitan perusteista. Suomen ja Venäjän suhteet ovat hyvät ja käytännönläheiset. Kanssakäyminen on vilkasta ja monialaista. Yhteistyön laajuuden vuoksi joudumme tietysti ratkaisemaan myös käytännön ongelmia. Niihin kuuluvat huoltajuuskiistat, kaupan suojatoimet ja suomalaisten investoijien Venäjällä ajoittain kohtaamat ongelmat. Niiden ratkomista jo asiantuntijatasolla edistävät tiiviit yhteistyösuhteet.

Esimerkiksi vetämäni Suomen ja Venäjän hallitustenvälinen talouskomissio ja sen 23 työryhmää tarjoavat loistavan foorumin ongelmien ratkaisemiseen. Talouskomission avulla Suomi syventää viranomaiskontakteja, ratkoo yritysten ongelmia, viestittää ehdotuksia ja edistää liike-elämän etuja Venäjän alueilla. Uusin talouskomission alatyöryhmä käsittelee rajaliikenteen ongelmia ja sujuvuutta.

Muuttuvassa maailmassa kannattaa paasikiviläisesti muistaa realiteetit. Osa niistä näkyy suoraan kauppatilastoissa. Vuonna 2012 Venäjä oli Suomen tärkein tuontimaa ja toiseksi tärkein vientimaa. Sen osuus kokonaisviennistä oli noin 10 %. Suomen ja Venäjän välisen kaupan arvo oli 16,3 miljardia euroa. Tuonti Venäjältä oli 10,6 miljardia euroa, ja vienti Venäjälle 5,7 miljardia euroa. Vienti kasvoi 7 %, ja tuonti supistui saman verran. Tärkeimpiä vientituotteita ovat koneet ja laitteet, kemialliset aineet ja ruoka. Yli 600 suomalaista yritystä on asettautunut Venäjälle, lähinnä Pietarin alueelle ja Moskovaan, ja ne työllistävät yli 50 000 ihmistä. Suomalaisyritykset ovat investoineet Venäjälle 12 miljardia euroa.

Olen blogannut useamman kerran Venäjän WTO-jäsenyyden mahdollisuuksista. On rehellisyyden nimissä syytä tunnustaa, että aluksi olemme joutuneet hoitamaan eräitä siihen liittyviä ongelmia. Niihin kuuluvat tuontia syrjivä ajoneuvojen kierrätysmaksu, havupuuntuonnin lupabyrokratia sekä paperi- ja kartonkilaatujen tullinkorotukset. Kaikkien ongelmien ratkaisuissa on edetty, missä EU:n neuvotteluvoima on tietysti ollut ratkaiseva.

EU:n ja Venäjän suhteissa tulee jatkuvasti hakea ongelmien vastapainoksi myönteisiä näkymiä. Yksi niistä on viisumivapaus, josta on tullut kestoaihe. En toista tässä siihen liittyviä tunnettuja huolia vaan yritän jälleen keskittyä faktoihin ja mahdollisuuksiin.

Suomi on suurin Schengen-viisumien myöntäjä Venäjällä. Vuonna 2012 Suomen edustustot myönsivät venäläisille 1,35 miljoonaa viisumia. Kasvua edellisvuoteen oli 9 %. Suomi hyödyntää Schengen-viisumisäännöstön sekä EU:n ja Venäjän viisumihelpotussopimuksen mahdollistamia joustoja kuten pitkiä monikertaviisumeja. Suomi avasi kesäkuussa Venäjällä viisi uutta viisumeiden vastaanottopistettä. Vuonna 2012 Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla kirjattiin 12 miljoonaa rajanylitystä. Kasvua edellisvuoteen oli 13 %.

Venäläiset olivat viime vuonna suurin matkailijaryhmä Suomessa (3,6 miljoonaa matkailijaa), ja heidän merkityksensä Suomen matkailualalle on huomattava matkailutulojen Venäjältä noustua jo 1,6 miljardiin euroon. Rajaliikenteen sujumisen varmistaminen on tämänkin vuoksi tärkeää. Liikkuvuuden kasvu edellyttää Suomeltakin merkittäviä panostuksia rajan toimivuuteen ja rajainfrastruktuuriin.

Viisumivapautta koskevat neuvottelut etenevät EU-raiteella omaa tahtiaan. Suomessa on kuitenkin ilahduttavasti tehty useita selvityksiä hankkeen vaikutuksista elinkeinoelämän ja erityisesti matkailun kannalta.

Tuoreessa yrityskyselyssä 63 % vastaajista koki viisumivapauden tuovan hyötyä yrityksensä liiketoiminnalle, 27 % ei odottanut asian vaikuttavan yritykseensä, ja vain 8 % odotti sen tuovan haittoja. Viime viikolla julkaistun selvityksen mukaan viisumivapaus toisi Suomeen vähintään 2 miljardia euroa lisää matkailutuloja ja yli 12 000 uutta työpaikkaa kaupan ja matkailupalveluiden toimialoille. Vuonna 2012 venäläiset tekivät Suomeen yhteensä noin neljä miljoonaa matkaa. Mikäli viisumivapaus tulisi voimaan ensi vuoden alusta, tekisivät venäläiset vuonna 2014 vähintään 7,1 miljoonaa matkaa Suomeen. Vuonna 2012 venäläiset käyttivät Suomessa 1,15 miljardia euroa, viisumivapauden jälkeen rahamäärän arvioidaan nousevan vähintään 3,38 miljardiin euroon.

Myös hallitus on luonnollisesti tarttunut haasteeseen. Rakennepaketin hyväksymisen yhteydessä päätimme valmistella toimenpidekokonaisuuden, jolla vahvistetaan edellytyksiä hyödyntää Venäjän kasvavia markkinoita ja venäläisten kuluttajien kasvavaa ostovoimaa.

Komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti tänään vuosittaisen EU:n tilaa koskevan puheensa. Puhe löytyy täältä.

Syksyn startti EU-asioissa oli alkuviikon Bled Strategic Forum Sloveniassa, sekä viimeviikkoinen eurooppaministerien epävirallinen kokous Vilnassa. Nämä epäviralliset think-tank -tyyppiset tilaisuudet antavat uutta potkua omalle ajattelulle ja samalla toimivat pallotteluseinänä vähän villimmillekin ajatuksille. Eli hyvä lähtö syksyyn.

Taskuun tarttui monenlaista. Fokus on nyt siirtynyt akuutin kriisin hoidosta pidempiaikaisten kilpailukykyratkaisujen etsintään, hyvä! Voisi sanoa, että kivunlievitys on muuttunut itse sairauden hoidoksi ja hoitoennuste on toiveikas.

Talouskriisin osalta on toimeenpanon aika. Lyhyessä ajassa saimme aikaiseksi kasapäin uusia sääntöjä, joita on nyt toteutettava. Uudet säännöt koskevat meitä kaikkia ja onkin tärkeää, että emme vahdi vain tunnistettuja ongelmamaita, vaan vaadimme rakenneuudistuksia kaikilta, myös itseltämme. Hienoa on, että esimerkiksi Irlannin ja Portugalin osalta vaaditut toimet tuottavat tulosta ja talouden tunnusluvut ovat kääntyneet oikeaan suuntaan.

Henkilökohtaisesti olen tietysti erityisen ylpeä omasta hallituksestamme, joka viime viikolla päätti keskeisistä uudistuksista kilpailukykymme nostamiseksi totutulle tasolle. On kuitenkin muistettava, etteivät poliitikot tee kilpailukykyä, vaan suomalaiset yritykset, yrittäjät ja duunarit. Me voimme tarjota vain kiritystä reitin varrelta.

Kilpailukyvyn parantaminen vaatii konkretiaa myös EU:ssa. Tässä ytimessä on sisämarkkinat, jossa ihmiset, palvelut, tavarat ja raha liikkuvat mahdollisimman vapaasti. Tämä on koko EU:n lähtökohta, joka on jäänyt kriisin jalkoihin. Hätätilassa protektionismikin oli sallitumpaa. Fakta kuitenkin on, että mahdollisimman yhtenäinen eurooppalainen markkina on houkuttelevin ja on sääli, että myös ylisääntelemällä tätä vetovoimaa vähennetään. Enemmän Eurooppaa tuleekin olla vähemmän sääntöjä, enemmän vapautta fiksujen ihmisten tehdä omia valintojaan.

Voi kuulostaa tylsältä, mutta monelta osin on aika palata tuttujen hyvien asioiden äärelle ja tehdä niistä vielä parempia. Enemmän Eurooppaa on ehkä vähän vähemmän, mutta sitäkin parempaa. Kyse ei ole kompetenssista, eikä siitä kenelle se kuuluu, vaan siitä kuinka sitä viisaasti käytetään.