Vuosi on lopuillaan. Ennen joulua on hyvä katsoa vielä kerran taakse ja miettiä, mitä vuoden aikana on tehty.

Jos tämän vuoden tiivistää osaltani lukuihin, se kuulostaa tältä: 106 virkamatkavuorokautta ja 43 matkaa. Matkat voi karkeasti jakaa siten, että reilu puolet niistä meni suomalaisyritysten viennin edistämiseen, kolmasosa Eurooppa-tehtävien hoitoon ja loput Pohjoismaiseen yhteistyöhön tai kotimaan matkoihin. Mantereista jäi koluamatta ainoastaan Etelämanner. Eri maita kertyi yhteensä 22.

Toisin sanoen: jos vuonna 2013 oli 251 työpäivää, olin 42 prosenttia niistä virkamatkoilla.

Vuoden tapahtumista haluaisin nostaa esiin muutamia asioita niin ulkomaankaupan, Eurooppa-asioiden kuin henkilökohtaisen elämänkin saralta.

Aloitetaan ulkomaankaupasta. Ylitse muiden nousevat Team Finland, matkat, Balin WTO-sopu ja EU-USA vapaakauppasopimus.

Team Finland on lähtenyt toden teolla toimimaan. Ulkomailla on nyt 73 TF-toimipistettä ja koordinaattoria. Samoin kotimaasta löytyy koordinaattori jokaisesta maakunnasta. Kaikkialla periaatteena on yksi luukku, yksi sähköpostiosoite ja yksi puhelinnumero ? turha byrokratia pois. Tapasin vuoden aikana monia Team Finland -toimijoita ja yrittäjiä muun muassa Jyväskylässä, Lappeenrannassa ja Turussa. Pöhinä on hyvä. Lisää kiertämistä on luvassa taas ensi vuonna.

Olen ulkomaankauppaministerinä vieraillut tähän mennessä viidessäkymmenessä kaupungissa eri puolilla maailmaa. Kaikki matkat ovat olleet minulle antoisia ja toivottavasti myös yrityksille. Vaikeina talousaikoina on tärkeää, että valtiovalta tekee kaikkensa avatakseen ovia suomalaisyrityksille. Jokainen kauppa on kuitenkin aina yrityksen itsensä tekemä. Valtio voi olla korkeintaan avulias kätilö.

Vuoden yksi kohokohta oli Balilla aikaansaamamme sopu WTO:n minipaketista. Ratkaisu oli merkittävä. Vuonna 1995 perustetun WTO:n olemassaolon aikana ei ole aiemmin onnistuttu tekemään uutta monenkeskistä kauppasopimusta. Suomelle sopimuksen toimeenpano on erityisen tärkeää Venäjä-kaupan merkityksen takia.

Myös heinäkuussa alkaneissa EU-USA vapaakauppaneuvotteluissa on päästy hyvin alkuun. Uskon, että sopimus saadaankin valmiiksi vuoteen 2015 mennessä, kun Obaman toinen kausi päättyy. Yhdysvallat on yksi harvoja isoja kauppakumppaneita, jonne viemme jatkuvasti enemmän kuin tuomme. Meillä on siis paljon voitettavaa. Kyse on lopulta myös siitä, määritelläänkö tulevan maailmankaupan pelisäännöt niin, että saamme itse niihin vaikuttaa vai annetaanko ne meille muiden sanelemina.

Euroopan osalta vuoden kohokohdiksi nostan ehdottomasti Euroopan taloustilanteen vakautumisen, EU-selonteon ja siihen vaikuttaneen nuortenryhmän, komission ohjelmaan vaikuttamisen sekä keskustelun EU-sääntelystä.

Euroopan taloustilanne alkaa vakautua. Kriisin pahimman vaiheen voi sanoa jo olevan takana. Irlanti on palannut markkinoille ilman erityistä varajärjestelmää rahoituksensa turvaamiseksi. Portugali on niin ikään palaamassa markkinoille, ja Espanjan taloustilanne on kehittynyt parempaan suuntaan. Pankkiunioni, joka varmistaa, ettei veronmaksajien rajoja käytetä enää pankkien pääomittamiseen, on edennyt.

Eduskunta hyväksyi kesäkuussa valtioneuvoston EU-selonteon. Siinä linjattiin Suomen EU-politiikan suunta tuleviksi vuosiksi. Erityisen hienoa oli nähdä, miten asettamani 26-henkinen nuorten ryhmä sai vaikutettua raportillaan hallituksen selontekoon ja julkiseen EU-keskusteluun.

Myös tulevan komission ohjelmaan vaikuttaminen on aloitettu valtioneuvoston kansliassa jo hyvissä ajoin ja sitä jatketaan keväällä. Vaikuttaminen on hiljaista työtä, joka ei näy lehtien sivuilla. Suomen on tärkeää olla hereillä EU:n omissa hallitusneuvotteluissa ja pitää meille tärkeitä asioita esillä.

Keskustelu EU-sääntelystä on myös virkistävä. On tärkeää erottaa, että kyse ei ole toimivallan uudelleenjaosta jäsenmaiden ja unionin välillä, vaan tavoitteena on karsia vanhentunutta lainsäädäntöä ja yksinkertaistaa sääntelyä. Siis enemmän Eurooppaa, vähemmän tarpeetonta sääntelyä.

Viimeisimmäksi pointiksi nostan kolme asiaa henkilökohtaisesta elämästä: kouluvierailut, 10 tunnin alitus Kalmarin Ironmanissa ja ihmiset, joiden kanssa saan tehdä töitä.

Viime vuoden syksystä lähtien olen kiertänyt kouluissa ympäri Suomea puhumassa kehon ja mielen jaksamisesta. Mukana ovat olleet myös Aki Riihilahti ja Mika Poutala. Vierailuja kertyi tälle vuodelle 13. Usein kuulee puhuttavan, että nykynuoriso on jotenkin mennyt pilalle. Uskallan olla noin sadankahdenkymmenen kouluvierailuni jälkeen täysin eri mieltä. Nuoriso on fiksumpaa kuin edellinen sukupolvi.

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että olen urheiluhullu. Yksi unelmista täyttyi elokuussa Ruotsin Kalmarissa. Pysäytin kellot aikaan 9.55’47 ja alitin kymmenen tunnin aikatavoitteeni triathlonin kuninkuusmatkalla Ironmanissa. Hieno tunne, kun pitkäaikainen tavoite toteutuu.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, ovat ihmiset. Kesälomalta paluu tiivisti asian. Oli vain mukavaa mennä takaisin töihin ja nähdä tiimiä, työkavereita ja kaikkia, joiden kanssa tätä työtä tehdään yhdessä. Kiitos myös teille, jotka olette jaksaneet jorinoitani blogista lukea ja kommentoida.

Rentouttavaa joulunaikaa!

EU:n ja USA:n neuvottelut TTIP-vapaakauppasopimuksesta jatkuvat Washingtonissa tänään maanantaina. Nyt käynnistyy kolmas neuvottelukierros. Tämän viikon asialistalla on mm. sääntely, kaupan tekniset esteet, julkiset hankinnat, terveys- ja kasvinsuojelutoimet sekä maantieteelliset merkinnät. Unionin puolesta neuvotteluja käy EU-komissio jäsenmaiden antaman yksityiskohtaisen neuvottelumandaatin varassa. Yhdysvaltain puolelta neuvotteluja vetää US Trade Representative. Neuvottelukierroksia on alustavasti suunniteltu viisi ensi vuodelle.

Suomen kannalta on erittäin tärkeää, että EU ja Yhdysvallat saavat neuvoteltua kunnianhimoisen vapaakauppasopimuksen. Suomi elää ulkomaankaupasta, ja USA on kolmanneksi merkittävin EU:n ulkopuolinen vientikohteemme. Samalla se on yksi harvoja keskeisiä kauppakumppaneitamme, joiden suhteen kauppataseemme on rakenteellisesti ylijäämäinen. 
Tullit ovat transatlanttisessa kaupassa nyt jo yleisesti melko matalalla tasolla, ja neuvotteluissa korostuvatkin tullien ulkopuoliset esteet, sääntelykysymykset ja mm. markkinoillepääsy USA:n liittovaltion ja osavaltioiden julkisiin hankintoihin. Arvioiden mukaan erityisesti pienet ja keskikokoiset yritykset hyötyisivät sopimuksesta ja voisivat luoda sen myötä lisää työpaikkoja.
EU-komission arvion mukaan yli puolet sopimuksen hyödyistä liittyy sääntely-yhteistyöhön. Se tarkoittaa pohjimmiltaan hyvin arkista työtä, jossa virkamiehet vertaavat eri säädösten tavoitteita ja etsivät yhteisiä nimittäjiä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä niin nykyisen kuin valmistelussa olevan sääntelyn suhteen. Meillä on lukemattomissa arkielämää koskevissa säännöissä ja standardeissa hyvin samankaltaiset tavoitteet, mutta hieman eri lähestymistavat. Yrityksille tämä tarkoittaa ylimääräistä vaivannäköä ja kustannuksia Atlantin molemmin puolin toimittaessa.
Neuvottelujen edetessä ne kiinnostavat yhä laajemmin. Etukäteen oli kaikkien tiedossa, että Euroopassa ja Suomessa on herkkyyksiä mm. maatalouteen liittyen – emme halua, että vapaakauppasopimus avaisi portin GMO-tuotteille. Ranskalaisille audiovisuaalisen sektorin sulkeminen pois neuvotteluista oli tärkeä vaatimus. 
Viime viikkoina Suomessa mediakeskusteluun on noussut erityisesti investointisuojan merkitys. Helsingin Sanomat oli jo kysynyt suomalaisilta Euroopan parlamentin jäseniltä ”sisältääkö sopimus investointisuojan takia riskejä Suomelle?” Kysymys on siinä määrin ennenaikainen, ettei siihen ole vastausta. Sopimuksesta kun ei ole ensimmäistäkään luonnosta vielä olemassa.  Kun neuvottelut ovat edenneet pidemmälle, on syytä kysyä myös ?tuoko investointisuoja etuja Suomelle??
Investointisuoja tarkoittaa yksinkertaistettuna, että ulkomaisia investointeja on kohdeltava reilusti – samoilla pelisäännöillä kuin kotimaisia. Tämä on Suomen kaltaisen maan etu maailmassa, jossa jokaisen valtion oikeusjärjestelmän puolueettomuuteen ei voi aina luottaa. Kansainvälinen investointisuojajärjestelmä muodostuu yli 3000 investointisuojasopimuksesta, Suomella sellaisia on nyt 65.
Suomi lähtee siitä, että investointisuojasopimukset eivät voi estää valtioiden oikeutta asettaa esimerkiksi oman terveydenhuoltonsa tai ympäristönsuojelunsa taso niin korkeaksi kuin maa parhaaksi katsoo. Eurooppalaisissa sopimuksissa suoja ei koske markkinoillepääsyä, vaan se myönnetään vasta, kun sijoitus on tehty maan lakien ja määräysten mukaisesti. Yhdysvaltojen ja EU:n lähestymistavoissa investointisuojaan on olennaisia eroja, minkä takia Suomi ei hyväksy Yhdysvaltojen mallisopimusta neuvottelujen pohjaksi.
Kansainvälisiin neuvotteluihin liittyy säännönmukaisesti tiettyjä vaiheita. Nyt olemme vaiheessa, jossa neuvottelut etenevät ja huhut alkavat kiertää. Esiintyy tuomiopäivän visioita. Niitä tarvitaan luomaan painetta neuvottelijoille. Suomella ja EU:lla on isoja etuja saavutettavana, mutta myös arvokkaita ominaispiirteitä puolustettavana.
Suomen kannat TTIP-neuvotteluissa määritellään hallituksen ja eduskunnan yhteistyössä. Näitä täsmennetään yhdessä jokaisen ministerikokouksen alla normaaliin tapaan. On tärkeää, että tämän lisäksi neuvotteluprosessi on mahdollisimman avoin median sekä esim. etu- ja kansalaisjärjestöjen suuntaan. Suosittelen seuraamaan mm. Ulkoministeriön TTIP-sivustoa, EU-komission vastaavaa sivustoa ja komission neuvottelutiimin Twitter-tiliä. Ulkoministeriön seuraava TTIP-keskustelutilaisuus järjestöille järjestetään 29.1. Tervetuloa!
Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokous Balilla päättyi juuri. Kokous oli tärkeä Suomelle ja koko maailmanlaajuiselle kauppajärjestelmälle. Ensimmäiset arvioni neuvottelutuloksesta löytyvät tiedotteesta.
Vuonna 1995 perustetun WTO:n olemassaolon aikana ei ole aiemmin onnistuttu tekemään uutta monenkeskistä kauppasopimusta. Yritykset päästä sopuun vuonna 2001 alkaneesta ns. Dohan kierroksesta epäonnistuivat 2008 ja 2010. Doha-asioista koottiin siksi Balille pienempi paketti, jonka läpimeno oli WTO:lle todellinen make or break -kysymys.
Vajaan viikon kestäneessä kokouksessa väännettiin ratkaisua yötä päivää pääjohtaja Roberto Azevedon johdolla. Kokouksen päättyminen viivästyi suunnitellusta, mutta vääntäminen kannatti. WTO osoitti, että myös 2010-luvulla on mahdollista päättää globaalilla tasolla kaikkia maita sitovista toimista. Olin itse kokouspaikalla kaksi vuorokautta, tiimimme koko viikon. Kiitos tiimille!
Monet ovat arvioineet Dohan kierroksen venymisen merkitsevän, ettei kaupan vapauttamiselle olisi enää laajaa kiinnostusta. Tämä on väärä tulkinta.
Kahdenvälisten, alueellisten ja useammanvälisten vapaakauppasopimusten määrän kasvu osoittaa, että kaupan vapauttamiselle on edelleen suurta tarvetta ja kysyntää. WTO:lle notifioituja alueellisia sopimuksia on 575 kpl. Kaupan vapauttaminen jatkuu siis muodossa tai toisessa. Kaikkien etu olisi, että se tapahtuisi yhteisesti sovittujen sääntöjen eli WTO:n puitteissa. Erityisen tärkeää tämä olisi pienille kehitysmaille ja PK-yrityksille.
Bali-paketti koostuu kolmesta osasta: kaupan helpottaminen (trade facilitation), maatalous ja kehityskysymykset. Näistä Suomen ja suomalaisten yritysten kannalta merkitystä on erityisesti kaupan helpottamisella. Käytännössä se tarkoittaa tullimenettelyjen nopeuttamista ja selkeyttämistä. Suomelle sopimuksen toimeenpano on erityisen tärkeää Venäjä-kaupan merkityksen takia. OECD:n arvion mukaan kaupan helpottamissopimus vähentäisi täysin toimeenpantuna 10 % OECD-maiden ulkomaankaupan kustannuksista ja 13-15 % kehitysmaiden ulkomaankaupan kustannuksista.
Olemme tottuneet Suomessakin asetelmaan, että kauppaneuvotteluissa teollisuusmaat ja kehitysmaat ovat vastakkain. Tämä jakolinja ei ollut entisellään Balilla. Vähiten kehittyneet eli LDC-maat ja ns. AKP-maat (mm. Afrikka ja Karibia) kannattivat voimakkaasti Bali-paketin syntymistä. Vaikeuksia paketin hyväksymisessä takia oli lähinnä Intialla. Intia haki hyväksyntää ruuan varastointiin tarkoitetulle tukiohjelmalleen, jota se perusteli ruokaturvan parantamisella. Ohjelmalla voisi olla kielteisiä vaikutuksia maan ulkopuolella – erityisesti muihin kehitysmaihin Intian lähialueilla. Kysymykseen löytyi kompromissiratkaisu, ja asiaan palataan viimeistään neljän vuoden päästä.
Kaupan rakenteen muutos on vähentänyt tullien merkitystä talouden suojana. 2000-luvun protektionismi ei toteudu niinkään rajalla kuin rajojen takana syrjivien teknisten määräysten ja standardien muodossa. Näiden kysymysten käsittelyyn WTO ei ole valmistautunut riittävästi, minkä takia mm. EU neuvottelee parhaillaan kahdenvälisistä ja alueellisista vapaakauppasopimuksista. WTO:n asialista on päivitettävä vastaamaan nykypäivää. Bali-paketin onnistumisen myötä tässä on mahdollista edetä.

Viikko on vierähtänyt tähän mennessä kauimmas suuntautuneella vienninedistämismatkallani Uudessa-Seelannissa ja Australiassa. Aikaero Suomeen on vaihdellut +6, +9 ja +11 tunnin välillä. Virallinen tiedote ja lista mukana olleista yrityksistä löytyy täältä.

Molemmat maat ovat fyysisesti kaukana, mutta henkisesti monin tavoin lähellä Suomea.

Uusi-Seelanti on niin asukasluvultaan kuin pinta-alaltaan suunnilleen Suomen kokoinen maa. Maataloudella on edelleen keskeinen rooli, mutta talous on monipuolistunut ja kehittynyt yhä enemmän osaamisen ja innovaatioiden varaan. Suomea on pidetty tässä ja koulutusjärjestelmän kehittämisessä tärkeänä esikuvana. Maan rakennemuutos käynnistyi oikeastaan 70-luvulla Iso-Britannian liityttyä silloiseen EY:öön. Kiwien, niin kuin Uuden-Seelannin asukaita kutsutaan, maataloustuotteet joutuivat silloin kohtaamaan eurooppalaisen tulli- ja kiintiömuurin. EU:nkin maatalouspolitiikka on onneksi modernisoitunut noista ajoista merkittävästi.

Me valittelemme joskus sijaintimme syrjäisyyttä, mutta Uudesta-Seelannista katsoen Suomen sijainti on mitä helpoin. Uusi-Seelanti sen sijaan on kaukana kaikesta. Ja menestyy hienosti. Kiinan merkitys kasvaa todella nopeasti, mihin on syynä myös pari vuotta sitten solmittu vapaakauppasopimus. Jotta Eurooppa ei aivan katoaisi kiwien horisontista, olisi tärkeä saada EU:n ja Uuden-Seelannin välinen puitesopimus satamaan mahdollisimman pian.

Kehittyineissä OECD-maissa matkustaessa hihaan tarttuu aina uusia ideoita. Tällä kertaa mieleeni jäivät Uudesta-Seelannista erityisesti Aucklandin yliopiston omistama Uniservices-yhtiö, joka toimii yritysmaailman ja tutkimuksen siltana sekä maailmalla asuvia uusiseelantilaisia yhteen kokoava Kea New Zealand.

Australiassa teimme tehoiskut kolmeen kaupunkiin: Sydneyyn ja Canberraan idässä ja Perthiin lännessä. Australian talous on kasvanut kohisten kaivos- ja raaka-ainebuumin takia, mutta nyt sielläkin katsotaan taas enemmän palvelujen suuntaan. Molemmat suunnat tarjoavat suomalaisille yrityksille merkittäviä mahdollisuuksia.

Tapasin molempien maiden ulkoministerit, Uuden-Seelannin Murray McCullyn ja Australian Julie Bishopin. Vaikuttavia ja osaavia tyyppejä. McCullyn tunsin jo entuudestaan. Tyynenmeren alueen merkitys kansainvälisessä politiikassa kasvaa kohisten, ja se näkyy myös ministerien agendassa ja matka-aikatauluissa. EU:n ja euroalueen tilanne ja arviomme Venäjästä kiinnostavat aina.

On hienoa, kuinka monipuolisia liikesuhteita suomalaisilla yrityksillä on maapallon lähes joka kolkalla. Vienti- ja tuontiluvut kertovat hyvin vähän nykypäivän globaalisti hajautuneesta bisneksestä. Suomalaiset yritykset työllistävät Australiassakin tuhansia ihmisiä. Valtion tehtävä on tukea yritystemme kansainvälistymistä ja pitää huoli, että Suomessa kannattaa tehdä arvoketjun arvokkaimmat vaiheet. Olipa kyse sitten vaatteiden, ohjelmistojen tai vaikka nosturien suunnittelusta ja valmistamisesta.

Matkan vienninedistämisosuus on nyt takana, ja lennämme kohti Indonesiaa. Balilla pidettävästä Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokouksesta voi parhaimmillaan tulla Suomen ulkomaankaupan kannalta merkittäviä tuloksia. Tätä tavoitellaan. Keskustelut WTO:n pääjohtajaksi ehdolla olleen Uuden-Seelannin kauppaministeri Tim Groserin kanssa olivat erinomaista valmistautumista Balille.

Puhuin tänään Ulkopoliittisen instituutin tilaisuudessa aiheesta Bridging economic and political divisions in Europe. Tässä englanniksi pointtini, joiden pohjalta puhuin vapaasti. Tilaisuudessa oli läsnä myös Portugalin EU-valtiosihteeri Bruno Maçães . Mitä mieltä olet aiheesta?

BRIDGING ECONOMIC AND POLITICAL DIVISIONS IN EUROPE

· European integration used to be about bringing greater convergence to Europe. The customs union, the Single Market and Economic and Monetary Union are all major leaps in terms of convergence, bringing our societies and economies closer together. Convergence has also been about values and politics ? reinforcing the common European value base and consolidating common institutions. We too easily forget that only forty years ago the prominent political model in the Mediterranean was military dictatorship. Communist dictatorships were the norm in half of Europe until the early 1990s.

· The current economic and financial crisis seems to have reversed this positive development and greater convergence has been replaced by growing economic and political divisions in Europe.

· We have to fight this development ? we did not heal the Cold War division of Europe to allow Europe to be divided again. As I have said on a number of occasions ? in Bruges and Dublin, in Paris and Warsaw ? the old East-West division cannot be replaced by any new artificial and harmful dividing lines, be it North and South or euro and non-euro.

· All European countries are in the same boat ? our greatest challenges are common to us all ? how to maintain the European social and economic model in the global economy where we have to compete on an unprecedented scale. At a time when demographics are working against us. Chancellor Merkel underlines the 7-25-50 issue ? with 7 percent of the population, 25 percent of the production and 50 percent of global welfare spending Europe really needs to be competitive to maintain its prosperity.

· Because of our great common challenges we need to bring Europe back to its business of producing greater convergence ? a convergence of values, competitiveness and welfare. This is the essence of bridging economic and political divisions in Europe.

· I am proud to be here with my Portuguese colleague. Portugal is working hard to overcome the crisis. There has been close cooperation between Finland and Portugal. Together we are looking at solutions, be it in financing European small and medium sized enterprises or developing the European single market further.

· Returning to European convergence requires solutions to the current economic crisis. Responding to any crisis usually involves three stages: 1) stabilization, 2) consolidation and 3) moving forward. The European economic crisis is no different.

· My first point is about stabilization. Stabilization is essentially crisis management. Making sure that the boat is not taking any more water, plugging the holes.

· Stabilizing the European economy has been a remarkable achievement ? there was a question mark about the survival of the euro, but concerted action as a union has secured the currency union. The existential issue no longer exists. New measures ? both in terms of crisis management and improving economic governance ? where approved and implemented at great speed: the European Stability Mechanism, robust ECB action, the Six-Pack, now Banking Union.

· All European countries have been affected by the crisis. I am impressed by the reforms that have been implemented, for instance in Portugal. The exit of Ireland from the program is an encouraging development. So is the positive development of the Spanish economy. Many member states have been hard hit by the crisis, but the reforms that have been undertaken can change the economic landscape and bring new competitiveness to crisis-stricken economies. Confidence is slowly recovering, as we can see for instance from foreign capital returning to the European banking sector.

· And I am not exempting Finland from this list ? we also face major economic challenges and are in need of reform. This highlights the fact that looking at Europe from a north-south perspective does not make sense ? Finland is among the economies that have much work to do and where many indicators are cause for real concern.

· Stabilization does not mean that the crisis is over. European recovery is very weak. We need to look at our economy and ways to improve growth. Introduce new dynamics to the European economic equation. This is essentially about consolidation, taking measures that allow the European economy to return back to strong growth.

· This brings me to my second point ? consolidation. The consolidation of the European economy forces us to take a hard look at our economic foundation ? what makes European economies grow and prosper. How to consolidate a healthy basis for solid economic growth. To my mind this is a back to basics project for the European Union and my answers will not surprise anyone: more free trade in the world, a better European single market, economic reform within the member states. Europe cannot prosper by making cheap things, but by being at the leading edge of knowledge, innovation and research.

· A major, and perhaps fundamental economic issue, for European growth is investment. How to get companies to invest in Europe. There is too little investment and it is not because of a lack of finance ? the financial market has unprecedented liquidity, rates are historically low, major national and corporate surpluses exist within Europe.

· A crucial issue for policy makers today is whether growth is slow in Europe, because there is little investment ? or is there little investment because European growth has limited prospects. As policy makers we can change this landscape by improving the conditions for European growth. By making Europe a better place for business.

· The single market is an excellent example ? building the Digital Single Market will make Europe a better place for business. Stimulating demand for clean tech and bioenergy at the European scale will bring new leading industries to Europe. And we will need to bring markets back to climate and energy policies, where stupid incentives are hampering smart investments and divide the European energy market.

· Better regulation is another excellent example. Taking a hard look at European Regulatory Fitness ? the Refit ? is important for making Europe a better place for business. But nothing European removes the responsibility of the member states. Much needs to be done in terms of economic reform and structural change.

· Moving Europe forward brings me to my third point, which is about the choices we will need to make next year. A year for European elections and new institutions. These choices will be crucial for bridging economic and political divisions in Europe.

· Getting our economic policies right is fundamental for bridging divisions. One division that gets much attention is growth versus austerity. This is a misleading division ? only the consolidation of public finances and accompanying economic reforms will lead to sustainable growth. You cannot choose between the one or the other.

· The debate about the German trade surplus is an eminent example. The problem is not German competitiveness ? strong export growth to world markets is essential for Europe. The real problem is the lack of competitiveness elsewhere in Europe ? well performing German companies have not invested in Europe, because Europe has been an unrewarding place to do business.

· Reforms are slowly changing this picture and we get more and more news about improving investment, for instance in Spain. Factories are being built, feeding Spanish intermediate goods to German companies for export outside Europe. Sustainable European growth is not really about German consumers buying more, but all European economies becoming competitive for the global market place as part of European value chains.

· Political divisions are easy to highlight with approaching European elections ? earlier it was easy to talk about left and right, but today the real division is really about globalists and localists. The tide of European populist movements is tied to anxieties relating to globalization ? how to close doors at a time where doors no longer exist. We will only prosper with openness.

· I usually make the observation that political extremes ? from the left to the right – are alike in many respects ? fearful of economic openness, reform and opportunities. Looking for closed economies that no longer exist, living in the past.

· Another crucial item in terms of political divisions is how to maintain the European Union as a meaningful entity for all its 28 members. Developing Economic and Monetary Union is a necessity, but it cannot come at the cost of dividing the single market. Nor should we introduce more uncertainty with issues like the repatriation of competences or renegotiation of treaties. The real issue is European growth, not European treaties. The real issue is the smart use of European competences, not competences as such.

· Next year, we also need to get European institutions right ? a European Parliament looking for solutions and a European Commission focused on growth. These European institutions need to work much closer together in building a solid foundation for economic recovery and growth in Europe. Focus on the essentials. The Commission needs to function well and in unity as a college.

· We need Europe, but a Europe that is clear about its mission. Being a good European does not mean that Europe has to be everywhere, but it is about seeking European solutions to issues that we can only fix together. Bridging economic and political divisions is essentially about seeking European solutions to growth.

Today I spoke at a seminar organized by the Finnish Institute of International Affairs. The topic of my speech was Brigding economic and political divisions in Europe. Here are my key points. The State Secretary for Europe of Portugal Bruno Maçães was also speaking at the seminar. What are your views of the topic?

BRIDGING ECONOMIC AND POLITICAL DIVISIONS IN EUROPE

· European integration used to be about bringing greater convergence to Europe. The customs union, the Single Market and Economic and Monetary Union are all major leaps in terms of convergence, bringing our societies and economies closer together. Convergence has also been about values and politics ? reinforcing the common European value base and consolidating common institutions. We too easily forget that only forty years ago the prominent political model in the Mediterranean was military dictatorship. Communist dictatorships were the norm in half of Europe until the early 1990s.

· The current economic and financial crisis seems to have reversed this positive development and greater convergence has been replaced by growing economic and political divisions in Europe.

· We have to fight this development ? we did not heal the Cold War division of Europe to allow Europe to be divided again. As I have said on a number of occasions ? in Bruges and Dublin, in Paris and Warsaw ? the old East-West division cannot be replaced by any new artificial and harmful dividing lines, be it North and South or euro and non-euro.

· All European countries are in the same boat ? our greatest challenges are common to us all ? how to maintain the European social and economic model in the global economy where we have to compete on an unprecedented scale. At a time when demographics are working against us. Chancellor Merkel underlines the 7-25-50 issue ? with 7 percent of the population, 25 percent of the production and 50 percent of global welfare spending Europe really needs to be competitive to maintain its prosperity.

· Because of our great common challenges we need to bring Europe back to its business of producing greater convergence ? a convergence of values, competitiveness and welfare. This is the essence of bridging economic and political divisions in Europe.

· I am proud to be here with my Portuguese colleague. Portugal is working hard to overcome the crisis. There has been close cooperation between Finland and Portugal. Together we are looking at solutions, be it in financing European small and medium sized enterprises or developing the European single market further.

· Returning to European convergence requires solutions to the current economic crisis. Responding to any crisis usually involves three stages: 1) stabilization, 2) consolidation and 3) moving forward. The European economic crisis is no different.

· My first point is about stabilization. Stabilization is essentially crisis management. Making sure that the boat is not taking any more water, plugging the holes.

· Stabilizing the European economy has been a remarkable achievement ? there was a question mark about the survival of the euro, but concerted action as a union has secured the currency union. The existential issue no longer exists. New measures ? both in terms of crisis management and improving economic governance ? where approved and implemented at great speed: the European Stability Mechanism, robust ECB action, the Six-Pack, now Banking Union.

· All European countries have been affected by the crisis. I am impressed by the reforms that have been implemented, for instance in Portugal. The exit of Ireland from the program is an encouraging development. So is the positive development of the Spanish economy. Many member states have been hard hit by the crisis, but the reforms that have been undertaken can change the economic landscape and bring new competitiveness to crisis-stricken economies. Confidence is slowly recovering, as we can see for instance from foreign capital returning to the European banking sector.

· And I am not exempting Finland from this list ? we also face major economic challenges and are in need of reform. This highlights the fact that looking at Europe from a north-south perspective does not make sense ? Finland is among the economies that have much work to do and where many indicators are cause for real concern.

· Stabilization does not mean that the crisis is over. European recovery is very weak. We need to look at our economy and ways to improve growth. Introduce new dynamics to the European economic equation. This is essentially about consolidation, taking measures that allow the European economy to return back to strong growth.

· This brings me to my second point ? consolidation. The consolidation of the European economy forces us to take a hard look at our economic foundation ? what makes European economies grow and prosper. How to consolidate a healthy basis for solid economic growth. To my mind this is a back to basics project for the European Union and my answers will not surprise anyone: more free trade in the world, a better European single market, economic reform within the member states. Europe cannot prosper by making cheap things, but by being at the leading edge of knowledge, innovation and research.

· A major, and perhaps fundamental economic issue, for European growth is investment. How to get companies to invest in Europe. There is too little investment and it is not because of a lack of finance ? the financial market has unprecedented liquidity, rates are historically low, major national and corporate surpluses exist within Europe.

· A crucial issue for policy makers today is whether growth is slow in Europe, because there is little investment ? or is there little investment because European growth has limited prospects. As policy makers we can change this landscape by improving the conditions for European growth. By making Europe a better place for business.

· The single market is an excellent example ? building the Digital Single Market will make Europe a better place for business. Stimulating demand for clean tech and bioenergy at the European scale will bring new leading industries to Europe. And we will need to bring markets back to climate and energy policies, where stupid incentives are hampering smart investments and divide the European energy market.

· Better regulation is another excellent example. Taking a hard look at European Regulatory Fitness ? the Refit ? is important for making Europe a better place for business. But nothing European removes the responsibility of the member states. Much needs to be done in terms of economic reform and structural change.

· Moving Europe forward brings me to my third point, which is about the choices we will need to make next year. A year for European elections and new institutions. These choices will be crucial for bridging economic and political divisions in Europe.

· Getting our economic policies right is fundamental for bridging divisions. One division that gets much attention is growth versus austerity. This is a misleading division ? only the consolidation of public finances and accompanying economic reforms will lead to sustainable growth. You cannot choose between the one or the other.

· The debate about the German trade surplus is an eminent example. The problem is not German competitiveness ? strong export growth to world markets is essential for Europe. The real problem is the lack of competitiveness elsewhere in Europe ? well performing German companies have not invested in Europe, because Europe has been an unrewarding place to do business.

· Reforms are slowly changing this picture and we get more and more news about improving investment, for instance in Spain. Factories are being built, feeding Spanish intermediate goods to German companies for export outside Europe. Sustainable European growth is not really about German consumers buying more, but all European economies becoming competitive for the global market place as part of European value chains.

· Political divisions are easy to highlight with approaching European elections ? earlier it was easy to talk about left and right, but today the real division is really about globalists and localists. The tide of European populist movements is tied to anxieties relating to globalization ? how to close doors at a time where doors no longer exist. We will only prosper with openness.

· I usually make the observation that political extremes ? from the left to the right – are alike in many respects ? fearful of economic openness, reform and opportunities. Looking for closed economies that no longer exist, living in the past.

· Another crucial item in terms of political divisions is how to maintain the European Union as a meaningful entity for all its 28 members. Developing Economic and Monetary Union is a necessity, but it cannot come at the cost of dividing the single market. Nor should we introduce more uncertainty with issues like the repatriation of competences or renegotiation of treaties. The real issue is European growth, not European treaties. The real issue is the smart use of European competences, not competences as such.

· Next year, we also need to get European institutions right ? a European Parliament looking for solutions and a European Commission focused on growth. These European institutions need to work much closer together in building a solid foundation for economic recovery and growth in Europe. Focus on the essentials. The Commission needs to function well and in unity as a college.

· We need Europe, but a Europe that is clear about its mission. Being a good European does not mean that Europe has to be everywhere, but it is about seeking European solutions to issues that we can only fix together. Bridging economic and political divisions is essentially about seeking European solutions to growth.

Pyrin eurooppa-ministerinä vierailemaan säännöllisesti Euroopan parlamentissa. Parhaat vierailuohjelmat syntyvät täysistuntoviikoille Strasbourgiin: kaikki mepit ovat paikalla tavattavissa ja poliittinen kuhina on kuumimmillaan. Täällä tulee aina nostalginen fiilis. Paljon tuttuja, halauksia ja iloisia jälleennäkemisiä.

Matkan ohjelma oli tiivis, yhteensä 12 tapaamista. Pääteemoina oli pankkiunioni ja ensi kevään vaalit. Tapasin avainmeppejä ja parlamentin johtoa.

Pankkiunionin osalta esitin mepeille tukemme kriisiratkaisumekanismien kehittämiselle tulevaisuuden mahdollisien ongelmien varalle lobaten samalla Suomen perusnäkemystä mahdollisimman laajasta sijoittajavastuusta, siis veronmaksajan kukkaroita turvaten.

Käytävillä aisti jo ensi kevään vaalit. Joillakin on loppusuoran tunnelmat, toiset hiovat kynsiään kampanjoihin. Puolueiden kärkiehdokkaista spekuloidaan ja pohditaan, kuinka vaalitulos vaikuttaa komission muodostamisessa ja muiden avaintehtävien jaossa. Selvää on, että aiemmin koettua enemmän.

Luvassa on mielenkiintoiset vaalit. Kärkiehdokkaat politisoivat kampanjan, teemat ovat osin talouskriisinkin myötä eurooppalaisia ja kannunvalanta käy jo kuumana. Eurooppalaisen demokratian kannalta tämä on hyvä juttu. Tällaista poliittista pöhinää ei vielä vähän aikaa sitten voinut kuvitella. Äänestysprosenttikin näin ollen noussee. Kiva sattuma, että tänään julkistettiin Ylen ensimmäinen eurovaaligallup, joka näyttää Kokoomuksen osalta hyvältä.

Tapaamiset muistuttivat jälleen, kuinka osaavaa porukkaa parlamentissa on. Keskustelut ovat mielenkiintoisia: näkemystä suurista linjoista riittää ja yksityiskohdat tunnetaan. Talossa on myönteinen henki.

Valtaa talolla riittää. Kaikki merkittävä tarvitsee sen hyväksynnän, eikä valtaa epäröidä käyttää. Siksi täällä pitää käydä, mikäli haluaa vaikuttaa päätöksentekoon.

 

Tässä tänään Kauppalehdessä julkaistu kirjoitukseni arvoketjuista.

 

Suomi on riippuvainen ulkomaankaupasta. Tänä päivänä riippuvuus näyttää kuitenkin toisenlaiselta kuin ennen. Syy tähän on kansainvälistyneissä hankinta- ja arvoketjuissa.

Otetaan esimerkki: suomalainen yritys suunnittelee t-paidan. Paita valmistetaan Kiinassa intialaisesta puuvillakankaasta. Tuotantoprosessi valvotaan Suomessa, niin tehdään markkinointikin. T-paita saa kiinalaisen alkuperän, mutta sen arvosta reilusti yli puolet syntyy Suomessa. Näin Suomeen tuotu kiinalainen t-paita tuottaa Suomen kansantalouteen huomattavasti enemmän tuloja, arvonlisää, kuin paitaan merkittyyn alkuperämaahan.

Esimerkin kautta ymmärtää kansainvälisen kaupan toimintalogiikan muutoksen. Suomalaisyritysten on menestyäkseen toimittava siinä kohdassa valmistusketjua, jossa tuotetaan suurin lisäarvo. Emme pysty kilpailemaan tuotantokustannuksissa edullisen kustannustason maiden kanssa. Siksi on tärkeää, että suomalaiset yritykset säilyttävät korkean arvonlisän toimintansa kotimaassa, vaikka varsinainen valmistus muualla tehtäisiinkin. Tämä hyödyttää eniten myös Suomen kansantaloutta, meitä kaikkia.

Muuttuneessa maailmassa onkin syytä pohtia, millaista kauppapolitiikkaa arvoketjujen maailmassa pitäisi tehdä.

***

Kansainvälisten arvoketjujen hyödyntämisen suurin vihollinen on protektionismi, jolla suojataan kotimaista tuotantoa. Jos pidämme kotimaista arvonlisää sisältävissä tuontituotteissa korkeita tuontitulleja, päädymme kaksoisverottamaan kansainvälisiä valmistusketjuja hyödyntäviä suomalaisyrityksiä. Samalla heikennämme niiden kilpailukykyä: huononnamme yritysten mahdollisuuksia kehittää uusia tuotteita ja työllistää ihmisiä. Miksi tällainen yritys siis enää sijoittaisi Suomeen?

Protektionismi iskee erityisen haitallisesti korkean kustannustason maihin. Tuontitullit peritään yleensä prosenttipohjaisina, jolloin laadukkaasta suomalaisyrityksen valmistamasta tuotteesta joudutaan maksamaan euromääräisesti enemmän tuontitulleja kuin halpatuotteesta.

Tämän vuoksi tarvitsemme vapaata kauppaa. Euroopan unioni voi olla yrityksille kilpailukykyinen toimintaympäristö vain, jos se tekee liberaalia kauppapolitiikkaa ja noudattaa avointen markkinoiden periaatteita.

EU on viime vuosina solminut lukuisia kahdenvälisiä kaupan vapauttamissopimuksia. Parhaillaan neuvotellaan EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä sopimuksesta. Kahdenvälisissä sopimuksissa globaalit arvoketjut voidaan kuitenkin noteerata vain rajoitetusti toisin kuin monenvälisissä sopimuksissa. Siksi merkittävään rooliin nousee Maailman kauppajärjestö WTO.

WTO:n ministerikokous järjestetään joulukuun alussa Indonesiassa. Arvoketjujen tulisi olla korkealla kokouksen asialistalla. Valitettavasti odotettavissa on vain vähän tuloksia ja WTO:n kaivattu uusiutuminen siirtyy jälleen tulevaisuuteen.

Se puolestaan vahvistaa kahdenvälisten vapaakauppasopimusten trendiä. Niiden merkitys yritysten kilpailukyvyn lisääjänä on kuitenkin vain rajallinen verrattuna siihen, että kauppaa vapautettaisiin globaalisti.

***

Maailmankaupan toimintalogiikan muuttuminen vaikuttaa myös siihen, että pelkkä kauppa-tai vaihtotaseen tuijottaminen ei tänä päivänä kerro oleellista suomalaisyritysten menestyksestä maailmalla.

Kun tuotteet koostuvat useista maista peräisin olevista raaka-aineista ja komponenteista, niiden alkuperämaan yksiselitteinen määritteleminen kuluttajien informoimiseksi on monimutkaista. EU:ssa vireillä olevaa esitystä tuotteiden pakollisista alkuperämerkinnöistä voidaankin pitää epäonnistuneena menneen maailman hankkeena, joka johtaisi pahimmillaan kuluttajien harhaanjohtamiseen.

Niin alkuperäsääntöjä kuin kauppatilastointiakin tulisi kehittää yhä enemmän arvonlisään perustuviksi. Yrityksiä tulisi myös kannustaa antamaan kuluttajille tietoa tuotteen valmistusketjusta muutenkin kuin vain kertomalla muodollisesta alkuperämaasta.

***

Mitä me sitten voimme Suomessa tehdä? Meidän on tehtävä niin kotimaassa kuin EU-tasollakin kilpailukykyämme kehittäviä päätöksiä. Suomen on tuettava kaikkien sellaisten yritysten vientiä, tuontia ja kansainvälisiä investointeja, joiden toiminnasta hyötyy yrityksen lisäksi koko kansantaloutemme.

Muun muassa näitä haasteita varten on luotu Team Finland. Arvoverkostojen maailmassa perinteinen viennin edistäminen ei riitä, vaan valtion on pystyttävä edistämään arvon kertymistä kansantalouteemme monen tyyppisin toimin. Esimerkiksi investointien saaminen ulkomailta Suomeen tai viestiminen Suomen vahvuuksista ovat entistä tärkeämpiä. Vanhanaikaiseen vienninedistämiseen ei ole enää paluuta.

Terveisiä Saksasta! Olin eilen Berliinissä, ja tänään ollaan Munchenissä.

Berliinin ohjelmaan mahtui puhe saksalais-suomalaisen kauppakamarin energiapäivillä, kolme haastattelua, puhe Humboldtin yliopistolla ja tapaamiset Merkelin EU-neuvonantajan Meyer-Landrutin ja ulkopoliittisen neuvonantajan Heusgenin sekä ulkoministeriön valtiosihteeri Haberin kanssa.

Energiapäivillä mainostin suomalaista cleantech-osaamista. Numerot puhuvat puolestaan:

– Suomen osuus maailman BKT:sta on 0,4 prosenttia. Samalla osuutemme globaaleilla cleantech-markkinoilla on prosentin.

– Cleantech-yritystemme liikevaihto kasvoi 15 prosenttia vuonna 2012 samaan aikaan, kun muu kasvu oli vain hiukan nollan yläpuolella.

– 60 prosenttia cleantech-yritystemme liikevaihdosta tulee viennistä.

Pöhinää alalla siis on. Vahvuuksiamme on erityisesti energiatehokkuus ja bioenergia. Lisäksi olemme hyviä tekemään jätteestä energiaa. Lahden kaupunki on tästä hyvä esimerkki. Se hyödyntää yli 93 prosenttia kunnallisesta jätteestään.

Samalla Saksa pyrkii kasvattamaan uusiutuvan energian osuutta, leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjä ja parantamaan energiatehokkuutta. Meillä on tähän varmasti paljon annettavaa. Energiatehokkuus, siis nuukuus ja säästäväisyys, on meihin sisäänrakennettua jo kylmän ilmastonkin vuoksi.

Humboldtin yliopistossa sain eteeni salin täydeltä opiskelijoita. Nuorten innosta, halusta oppia, hyvistä ja kriittisistä kysymyksistä sekä ennakkoluulottomasta ajattelusta saa aina virtaa.

Esitin EU:n olevan arvoyhteisö, liberaali projekti ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden olleessa sen ytimessä. Toiseksi, kerroin olevani huolestunut Euroopan käpertymisestä itseensä. Tämä ilmentyy populistisina liikkeinä, joiden tunnuspiirteinä ovat itsekritiikitön EU-vastaisuus, monikulttuurisuuden pelko, vanhoillisuus tai arvokonservatismi, jonkin sortin nationalismi ja räikeä asioiden yksinkertaistaminen vailla konkreettisia ratkaisuja. Lopuksi väitin seuraavien EU-vaalien olevan erityisen kiinnostavat ennustaen keskustelun keskittyvän ensi kertaa nimenomaan EU-kysymyksiin.

Tänään ohjelma on jatkunut Münchenissä. Baijeri on asukasluvultaan ja taloudeltaan Saksan toiseksi merkittävin osavaltio ja 465 miljardin BKT:llaan Euroopan 8. suurin talousalue. Työttömyysaste on alhainen, ja vienti on kasvanut 50 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Mahdollisuuksia on, siksi täällä ollaan. Aamulla tapasimme yritysten kanssa saksalaisia suursijoittajia, joille kehuin Suomea investointikohteena. Puhuin myös tilaisuudessa, joka kokoaa alueen teknologiayrityksiä. Tarkoituksena oli saattaa suomalais- ja baijerilaistoimijoita yhteen. Lisäksi ohjelmassa on tapaaminen Baijerin talousministeriön valtiosihteeri Pschiererin kanssa ja käyn yritysvierailulla Siemensillä.

Mielenkiintoinen iltapäivä vielä edessä.

P.S. Toissa yönä saatiin Brysselissä neuvoteltua ratkaisu EU:n ensi vuoden budjetista. Suuret linjat vuosille 2014-2020 sovittiin jo alkuvuodesta rahoituskehyspäätöksessä, nyt jäsenmaat ja Euroopan parlamentin neuvottelijat viimeistelivät yksityiskohdat.

Ns. sitoumusmäärärahat ensi vuodelle ovat 142,6 miljardia euroa ja maksumäärärahat 135,5 miljardia euroa. Budjettikuria ajaville maille, kuten Suomelle, oli tärkeää pysyä rahoituskehyksen maksukaton puitteissa. Parlamentti äänestää budjetista ensi viikolla Strasburgissa.

Arktiset asiat ovat nousseet Suomessa keskustelun polttopisteeseen. Kyse ei ole vain Greenpeacen toiminnasta ja Arctia Shippingistä. Taustalla on laajempi kehitys: arktisesta alueesta on kehittymässä Suomelle valtava liiketoimintamahdollisuus. Olen käsitellyt asiaa useasti blogissakin, mm. täällä.
Bisnes-mahdollisuuksien ohella on huomioitava arktisen ympäristön herkkyys. Toimien on oltava kestäviä ympäristön kannalta. Tämä on Suomen etu myös lyhyellä tähtäimellä: suomalaisten yritysten kilpailuetu löytyy usein puhtaan teknologian osaamisesta. Haasteena on suomalaisten yritysten pienuus suhteessa arktisten hankkeiden valtaviin mittasuhteisiin. Yhteistyötä tarvitaan. Tätä työtä on tehty vuodesta 2009 lähtien johdonmukaisesti kumppanuudessa mm. Norjan ja Venäjän kanssa. Viimeksi olin itse edistämässä arktisen osaamisemme vientiä Hammerfestissä.
Suomen arktisessa strategiassa on listattu yli sata konkreettista toimenpidettä. Strategia on erinomainen, mutta se ei saa jäädä vain julistukseksi. Jokaiselle toimenpiteelle on määritelty vastuutaho, ja toimien toteutumista valvotaan säännöllisesti. Vastuita osuu lähes jokaiselle ministeriölle, eniten työ- ja elinkeinoministeriölle. Koordinaatiovastuu kuuluu ulkoministeriölle, ja ulkoministeri edustaa Suomea Arktisessa neuvostossa. Mielestäni Erkki Tuomioja on hoitanut tehtävää erinomaisesti.
Poliitikoilla on aina kiusaus esittää yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Ehdotetaan uuden viraston, asiamiehen, valtuutetun, politiikkaohjelman tai ministerisalkun perustamista. Ilmiö toistuu niin EU-tasolla kuin kotimaisessa politiikassa. Yksinkertaisia vastauksia monimutkaisen maailman haasteisiin ei kuitenkaan usein ole olemassa.
Suomen valtionhallinnon jako 12 ministeriöön vastaa yhä harvemmin todellisen maailman tarpeita. Arktisen alueen avautumisen kaltaiset muutokset eivät kosketa yhtä tai kahta hallinnonalaa, vaan kaikkia.
Miten tätä monimutkaisuutta pitäisi hallita?
Yksinkertainen ratkaisu olisi perustaa uusi ministerinsalkku ja kuvitella, että näin asia saadaan kuntoon. Auki jää, mitä hän tekisi – millä valtaoikeuksilla ja virkamiesresursseilla. Nykyisessä hallituksessa on 19 ministerintehtävää. On vaikea uskoa, että Suomen menestys olisi ministerien lukumäärästä kiinni. 
Arktinen politiikka on osa mm. Suomen elinkeino-, ympäristö-, ulko- ja turvallisuus-, liikenne-, tutkimus- ja ulkomaankauppapolitiikkaa. Arktisten asioiden erottaminen pois niitä hoitavista ministeriöistä olisi keinotekoista.
Valtioneuvoston rakenteen vahvistaminen on minun mielestäni ainoa keino tartttua arktisen muutoksen kaltaisiin laaja-alaisiiin muutoksiin. Ministeriöiden raja-aidoilla ei ole juurikaan merkitystä, jos päätökset valmistellaan ja tehdään yhdessä. Tätä ajattelutapaa olemme rakentaneet vienninedistämiseen Team Finland -verkoston myötä. Vielä pidemmällä ajattelussa ollaan Ruotsissa, jossa kaikki ministeriöt ovat valtioneuvoston kanslian alaisia.