Puheeni EU:n tulevaisuudesta tänään 10.12.2012 Eurooppatiedotuksen tilausuudessa.
Hyvät ystävät, On suuri ilo olla puhumassa kanssanne EU:n tulevaisuudesta. Aihe on tänä päivänä erityisen tärkeä. Onko parempaa tapaa juhlistaa Euroopan unionin saamaa Nobel-palkintoa kuin keskustella Euroopasta?
Aikana, jolloin EU halutaan maalata enemmänkin ongelmien lähteenä kuin ongelmien ratkaisijana, on tärkeää, että pysähdymme pohtimaan sitä, mikä on totta ja mikä tarinaa. Ystäväni Timo Soinin ”norsu on ajettu kaislikkoon” -tyyppiset luonnehdinnat EU:sta ovat viihdyttäviä, mutteivät tuo kauheasti uutta ajateltavaa.
EU on Nobelinsa ansainnut. Se on rakentanut rauhaa Eurooppaan sodan jälkeen, vakiinnuttanut demokratian Etelä-Eurooppaan ja kylmän sodan päättymisen jälkeen mahdollistanut Itä- ja Keski-Euroopan maiden nopean kehityksen – ajatellaanpa vaikka Viroa. Nyt talouskriisin aikana puhutaan kärkkäästi tukipaketeista, euroista ja miljardeista, mutta suuremmassa perspektiivissä on hyvä asettaa kysymys, mikä hinta on rauhalla ja vakaudella.
**
Teemana tässä tilaisuudessa on Euroopan unionin tulevaisuus. Vaikka olenkin itse EU-instituutionörtti, ajattelin keskittyä puhumaan tänään hallintorakenteiden sijaan sisällöstä. Siitä, millaisia päätöksiä EU:ssa ja jäsenmaissa pitää tehdä, että eurooppalaisilla ihmisillä ja yrityksillä on mahdollisuudet menestyä jatkossakin.
Kun puhumme EU:sta, emme puhu jostain ulkopuolisesta asiasta ? unionista, joka on jossain siellä kaukana. Suomen omaa kehitystä ei voi erottaa unionista, vaan EU:ssa tehtävillä päätöksillä on merkittävä rooli suomalaisen talouden ja yhteiskunnan kehittämisessä.
Oman näkökulmani voi jakaa kolmeen osaan: menneeseen, nykytilaan ja tulevaan. Jos katsomme mennyttä, niin on selvää, että Suomi on hyötynyt EU-jäsenyydestään ratkaisevalla tavalla. Jos katsomme nykytilaa, niin voimme sanoa, että Suomi ja koko Eurooppa ovat suurten rakenteellisten haasteiden kourissa. Kun katsomme tulevaisuuteen, niin oma johtopäätökseni on se, että Suomi tarvitsee vahvaa Euroopan unionia, jotta menestyisimme jatkossakin.
Tarkoitukseni ei ole puhua pitkään, vaan antaa alustuksella aineksia keskustelun pohjaksi. Eurooppanuorilla ja Vaihtoehto EU:lle on varmasti omat näkökulmansa. Olen kiitollinen Eurooppatiedotukselle tämän tilaisuuden järjestämisestä. Olen erityisen iloinen siitä, että yleisönä olette te lukiolaiset – saamme varmasti hyvän keskustelun aikaan.
**
Ehkä ensimmäinen asia, joka meidän on syytä muistaa EU:sta puhuttaessa, on se, että Suomi on hyötynyt EU-jäsenyydestään merkittävästi.
Suomi on kansainvälisestä kaupasta ja vuorovaikutuksesta elävä maa. Vienti on miltei kolmannes tuotannostamme, eli karkeasti sanoen joka kolmas euro tienataan ulkomailta. Sen merkitys on tätäkin suurempi, kun kuvaan otetaan mukaan kaikki vientiä tukeva muu toiminta.
Kansainvälinen kauppa ei ole Suomessa uusi asia. Hyvinvointia on aina haettu rajojen takaa kaupasta aina turkiksista, tervasta, puusta ja paperista teknologiaan ja peliteollisuuteen. Suomi kävisi toki ulkomaankauppaa myös siinä tilanteessa, että emme olisi päätyneet EU-jäseneksi, mutta jäsenyys on kehittänyt taloutta, antanut yrityksille uusia mahdollisuuksia. Tässä sisämarkkinat ovat erityisen tärkeitä ? samat pelisäännöt yli 500 miljoonan markkinoilla on yrityksille parempi ponnahduslauta kuin 5 miljoonan pieni kotimarkkina. EU:n kotimarkkinoilla palveluita saa tarjota rajan yli tai sijoittautua toiseen EU-maahan tasavertaisesti, ilman ulkomaisten syrjintää. Erityisen tärkeää tämä on pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla ei ole suuryritysten mahdollisuuksia ja voimavaroja byrokratian kanssa taisteluun.
Samalla on todettava, että EU-jäsenyys ja euro on tuonut Suomen talouteen vakautta, joka tuntuu teistä varmaan jo itsestäänselvyydeltä. Suomen talouspolitiikan vuoristorata 70-luvun inflaatiokierteestä aina 90-luvun alun lamaan ei ollut kaunista katseltavaa ja koettavaa. 16 % korkoja asuntolainoistaan 1990-luvun alussa maksaneet suomalaiset eivät kaipaa takaisin niihin aikoihin.
Jäsenyys Euroopan unionissa on vaikuttanut tuntuvasti Suomen talouden kansainvälistymiseen, vakauteen ja toimintamahdollisuuksiin.
**
Toinen asia, joka meidän on syytä huomioida, on se, että vaikka Suomella on mennyt suhteellisen hyvin viimeiset parikymmentä vuotta, niin emme saa sortua itsetyytyväisyyteen ja harhaluuloihin. Meillä on edessä harvinaisen suuret haasteet. Se, että esimerkiksi Kreikassa menee huonosti, ei ainakaan auta meitä.
Suomessa tehtiin 1990-luvulla isoja päätöksiä laman keskellä ja sen jälkeen. Väittäisin, että Suomen talous on tähän päivään saakka menestynyt niillä eväillä. Ensin Esko Ahon hallitus toteutti merkittävät rakenteelliset uudistukset ja uskalsi panostaa osaamiseen. Paavo Lipposen hallitus vei Suomen EU:n ytimeen ja hyödynsi jäsenyyttä täysimääräisesti. Nämä toimet loivat perustan talouden uudelle nousulle.
1990-luvulla Suomi uudistui ja kansainvälistyi. Tehtiin Suomen kannalta olennaiset valinnat. Nokia kasvoi jättiläiseksi ja sen ympärille syntyi uusi toimiala Suomeen. Koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen vahva kasvu rakentui tälle perustalle.
Nyt tarvitaan uutta suuntaa, koska talouden merkit ovat huolestuttavia. Olemme virallisesti taantumassa. Suomen vaihtotase on heikentynyt huolestuttavasti. Väestö ikääntyy kovaa vauhtia – työtä tekee yhä harvempi suomalainen, eläkkeellä on yhä useampi. Suomessa tarvitaan keväällä isoja ratkaisuja, jotka luovat kasvulle perustaa.
Teidän kannaltanne tässä on kysymys siitä, onko Suomessa hyvä tehdä työtä, kun olette aikuisia, ja lankeaako teidän sukupolvellenne maksettavaksi sietämätön velkataakka.
**
Kolmas tosiasia, joka meidän on syytä ymmärtää, että Suomen talous ei kehity eristyksessä muusta Euroopasta tai maailmasta. Sellainen kuva, jossa Suomi yksin ja omin toimin ratkaisee taloutensa menestyksen, ei pidä paikkaansa. Talous ei ole talvisotaa.
Olette ehkä huomanneet uutisten kautta, että hallituksella ei ole ollut aina helppoa tehdä päätöksiä. Kuuden puolueen kesken on välillä vaikea löytää yhteisiä näkemyksiä, jotka veisivät Suomea parempaan suuntaan. Yhdestä asiasta olemme kuitenkin uskoakseni yksimielisiä: Suomessa on saatava aikaan lisää talouskasvua, pidempiä työuria ja uusia työpaikkoja.
Välineitä Suomen talouden kasvun voimistamiseksi löytyy myös rajojen ulkopuolelta. Euroopan unionilla on selkeä rooli tässä kasvutehtävässä. Ei 90-luvun lamaakaan selätetty yksin, vaan kotimaisten rakennetoimien rinnalla oli olennaista, että tehtiin kansainvälistymistä tukevia ratkaisuja ja maailmantalous kasvoi vahvasti.
Totesin jo alussa kuinka suuri merkitys viennillä on suomalaisten hyvinvoinnille. Tästä viennistä yli puolet menee EU-alueelle ? jos EU-maissa ei osteta suomalaisia tuotteita ja palveluja, ei Suomikaan menesty. Tämän olemme kokeneet viimeisen vuoden aikana.
EU:n piirissä tehdään niitä ratkaisuja, jotka tukevat kasvutekijöitä Suomessa. Olennaisia ovat rakenteet, sisämarkkinat ja vapaakauppa.
Rakenteet: tiedämme Suomessa kokemuksesta, kuinka suuri merkitys rakenteellisilla uudistuksilla on talouden kasvulle. Kyse on siitä, kannustaako yhteiskunta yritteliäisyyteen, työntekoon, oppimiseen ja innovaatioihin ja tuotetaanko julkiset palvelut tehokkaasti. Tällaisia rakenteellisia uudistuksia tarvitaan Euroopassa ? Etelä-Euroopan velkamaissa, mutta myös Suomessa. Euroopan komissio muistutti Suomea muutama viikkoa sitten selkeistä puutteista muun muassa kilpailuolosuhteissa ja työmarkkinoilla.
Tässä yhteydessä on hyvä todeta, että minusta viljelemme liikaa eräänlaista pohjoinen-etelä-vastakkainasettelua, jossa Pohjois-Eurooppa maalataan kunnollisena ja sääntöjä noudattavana, kun taas Etelä-Eurooppa nähdään toisessa valossa. Näin yksinkertaista se ei ole ? Pohjois-Euroopassa oli omat jäykkyytensä ja vasta talousongelmat 1980- ja 1990-luvuilla pakottivat uudistuksiin Britanniassa, Ruotsissa, Suomessa, Tanskassa, Alankomaissa, Saksassa. Kymmenen vuotta sitten Saksasta puhuttiin ?Euroopan sairaana taloutena?, mutta juuri silloin siellä uskallettiin tehdä kasvua tukevia päätöksiä.
Sisämarkkinat: EU:n yhtenä perustana on neljä vapautta: tavarat, palvelut, työvoima ja pääoma liikkuvat vapaasti. Tässä on taustalla raudanluja logiikka ? vain purkamalla esteet jäsenmaiden väliseltä erilaiselta toimeliaisuudelta voi Eurooppa hyötyä suuresta kotimarkkinastaan ja auttaa yrityksiä kasvamaan. Vähintään yhtä tärkeää on, että sisämarkkinat mahdollistavat ihmisille vaivattoman liikkumisen työn ja opiskelun perässä kansainvälistä kokemusta keräämässä.
Sisämarkkinoilla on kuitenkin edelleen puutteita ? nykypäivänä sisämarkkinat eivät toimi siellä, missä niitä eniten tarvittaisiin, eli digitaalisessa taloudessa. Sähköisessä kaupassa, sisällöissä ja palveluissa EU on yhä pirstoutunut kansallisiin markkinoihin. Eurooppalaiset digitaaliset palvelut eivät saa sitä mittakaavaetua, minkä amerikkalaiset yritykset saavat heti, kun astutaan autotallista ulos. Ei ole mikään ihme, että digitaalinen talous on amerikkalainen ? ei ole eurooppalaista Googlea, Facebookia, Amazonia tai Applea. Spotify, Skype, Rovio ja Supercell ovat menestystarvinoita, mutta aivan eri kokoluokkaa. 2000-luvun alussa voitiin vielä ihastella Euroopan etulyöntiasemaa telekommunikaatiosektorilla. Ei enää. Etulyöntiasema luotiin pitkälti poliittisilla päätöksillä, ja niin voidaan tehdä uudestaankin.
Vapaakauppa: kolmas tärkeä tekijä, jolla nimenomaan EU voi aikaansaada kasvua, on edistämällä vapaakauppaa. Suomen etu on mahdollisimman vapaa tavaroiden ja palveluiden kauppa maailmassa. Kyse on markkinoiden avaamisesta ja reiluista pelisäännöistä. Kun pelisäännöt ovat samat kaikille, suomalaiset kyllä pärjäävät. Seuraava askel kaupan vapauttamisessa on, että EU:n pitää panostaa kahdenvälisiin vapaakauppasopimuksiin keskeisten kumppaneidensa kanssa. Yhdysvallat, Japani ja hieman pidemmällä aikavälillä toivottavasti Venäjä ovat EU:lle luontevia kumppaneita. EU:n ja niiden välisen kaupan vapauttaminen ruokkisi mukaan Euroopan talouskasvua merkittävästi.
**
Sanoin puheenvuoroni alussa, että EU:sta puhuttaessa on erotettava, mikä on totta ja mikä tarinaa. Yksi suomalaisiin syvään juurtunut EU-tarina on, että me olisimme EU:n mallioppilas – ainoa jäsenmaa, joka kiltisti panee EU-säädökset täytäntöön.
Hyvät ystävät, tämä on suuri myytti.
Kun katsotaan EU-lainsäädännön täytäntöönpanoa, niin Suomi on kyllä kärkimaita. Muttei saavutuksissa, vaan puutteissa. Vuosina 2010 ja 2011 Suomi sai jäsenmaista kolmanneksi eniten virallisia huomautuksia siitä, että direktiivejä ei ole toteutettu. Tällä suorituksella ei hymypoika- tai tyttöpatsasta tavoitella. Saavutusta on yritetty vierittää Ahvenanmaan autonomian vastuulle, mutta se selittää vain pienen osan tapauksista.
Miten suomalaiset yritykset voivat hyödyntää sisämarkkinoita, jos emme edes itse pane sisämarkkinalainsäädäntöä täytäntöön omassa maassamme? Haluammeko tosiaan olla peränpitäjä EU:n ympäristönormien soveltamisessa? On aika unohtaa se käsitys, että meillä Suomessa sääntely on aina muita edistyksellisempää ja kaikki on kunnossa. Samalla kun korostamme tiukkojen sääntöjen noudattamista talouspolitiikassa, meidän on itse tehtävä sama lainsäädännössä.
**
Aivan lopuksi palaan vielä euroalueen velkakriisiin. Kriisi on kestänyt pitkään, eikä helppoja ratkaisuja ole. Aivan välttämätön osa EU:n tulevaisuutta on tämän kriisin voittaminen. Mielestäni olennaista on keskittyä konkreettisiin kasvua tukeviin hankkeisiin, jotka koostuvat tänään käsittelemästäni kolmesta elementistä ? rakenneuudistuksista, sisämarkkinoista ja vapaakaupasta.
EU:lla on joskus taipumuksena ratkaista ongelmiaan kurottamalla tulevaisuuteen. Viritellään vuosia kestäviä uudistushankkeita vastauksena päälle kaatuviin ongelmiin. Tästä on kyse tämän viikon Eurooppa-neuvostossa, EU-huippukokouksessa, jossa linjataan talous- ja rahaliiton tulevaisuutta. Osa pöydällä olevista ehdotuksista on tarpeellisia, osaa voidaan tutkia ja osa ei ainakaan sellaisenaan kelpaa Suomelle. Ehdotuksia kuitenkin yhdistää se, etteivät ne – pankkien eurooppalaista valvontaa lukuun ottamatta – ehdi vaikuttaa tämän kriisin hoitamiseen.
Olemme siinä tilanteessa, että euroalueen ja unionin kasvuongelmat pitää ratkaista tässä ja nyt. Siihen tarvitaan päätöksiä eikä hallintohimmeleitä.