Tässä toinen vierasblogi, tällä kertaa Jouni Pullilta! Julkaisen näitä vierasblogeja, joita blogin vakiolukijat ja -kommentoijat ovat kirjoittaneet. Toivon tämän Joununkin kirjoituksen pohjalta ainakin yhtä vilkasta keskustelua kuin edellisenkin osalta. Uusia ehdotuksia vierasblogiksi saa edelleen lähettää. Alex

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

Tulevaisuus on merkittävästi erilainen kuin me Suomessa asuvat EU-kansalaiset vielä IT-huuman aikaan kuvittelimme. Sopeutuminen ja uuden rakenteen hyödyntäminen ovat avainasemassa myös EU:n sisällä. Jos emme halua ruveta tuuliviireiksi, tiedostamme ja sovimme yhteisesti, mitkä arvot ja asiat ovat päämääriämme paikallisesti, EU-tasolla ja globaalisti. Ensimmäinen faktisiin mahdollisuuksiimme perustuva rajaus päämäärien suhteen on, että kolmannet tahot antavat niille hyväksyntänsä ja tukevat meitä niiden saavuttamisessa (esim. rahoituksellisesti) niin, että myös jälkeenpäin meitä kannustetaan kehittymään kannaltamme positiivisesti.

Ansaintaan perustuvan työnteon peruskriteeri on se, että työsuoritus tuo lisäarvoa työn vastaanottajalle. Tällöin työsuorituksen teko on yhä useammin myös yrittämisluonteista sisältäen toiminnan asiakkaan rajapinnassa ja huomioiden kolmannet tahot (mm. muut samanlaisen työn suorittajat, muut asiakkaat, viranomaiset) sekä antaen mahdollisuuden omiin valintoihin, suurempaan hyötyyn (riskin ohella) ja harjaantumiseen nähdä asioita myös muista näkökulmista kuin vain oman erikoisosaamisensa suunnalta. Yhtäläisesti maamme suotuisa kehitys edellyttää, että suomalainen työ vientinä tuottaa lisäarvoa asiakkaille ja että ymmärrämme kolmansien tahojen merkityksen. Hankimme kilpailuetua tarjoamalla ja tuottamalla lisäarvoa asiakkaallemme ja asemoimalla itsemme positiivisesti kolmansien tahojen suhteen eli myös markkinataloudessamme diplomatia ja yhteisen edun hyväksyminen ovat toiminnan perusedellytyksiä.

Kuitenkin tämän lisäksi myös sellainen lisäarvo, jota yhteiskuntamme luo kansalaisilleen per se, on tärkeää. Tästä näkökulmasta arvioituina merkittäviä arvoja ovat ainakin: sisäinen kansallinen turvallisuus (sisältäen mm. heikommassa asemassa olevista huolehtimisen) ja EU:n ulkoinen turvallisuus; yrittäminen, työnteko ja yhdessä vaikuttaminen; pitkäaikainen ja vakaa kehitys pohjustaen tulevaa mm. koulutuksella; ja perintömme tuleville sukupolville huomioiden kestävän kehityksen arvot.

EU-tasolla on ehkä tarpeen hakea neuvoa nykyiseen ns. eurokriisiin toisen maailmansodan jälkeisistä ?harjoituksistamme?. Silloisen vaikean tilanteen osasimme kääntää voitoksi:

  1. sotakorvaukset loivat merkittävää osaamis- ja teollista kehitystä maahamme, ja siten myös kilpailukykyä; ja
  2. pystyimme kansakuntana kehittämään yhteiskuntamme hyvinvointivaltioksi yhdessä lähipakolaistemme eli ns. siirtokarjalaisten kanssa.

Nykyisessä vaikeassa tilanteessa eurokriisin haasteet ovat yhtä lailla mahdollisuus kuin sotakorvaukset olivat aiemmin Suomelle. Tilanne oli ja on vaikea, mutta selviytyminen on edelleen mahdollista, jos yhdessä panostamme EU:n kehitykseen ja rakennemuutokseen koko EU:n alueella. Ei tule olemaan niin, että pohjoiseurooppalaiset, saksalaiset, alankomaalaiset ja luxemburgilaiset suostuisivat pitkäaikaisesti tekemään työtä, sen eteen, että muiden töppäilyt maksetaan pohjoisen työllä. Lopulta myös väärin tehneet tulevat muuttamaan toimintansa oikeaan suuntaan, eivät kaikki mutta riittävän monet.  

Ns. hyvinvointivaltiokehityksen mukanaan tuomat ja yhteiskunnallisesti kustannettaviksi halutut tarpeet ovat jo aikoja sitten ajaneet ohi sen, mihin oikeasti on varaa. Nykypolvet ?hyvinvoivat? tulevien sukupolvien kustannuksella kestämättömän kehityksen arvomaailmaan perustuen, myös Suomessa eivätkä vain esim. Etelä-Euroopassa. Tälle tulee vääjäämättömästi stoppi ja pysähdyksen tavasta riippuu, seuraako sitä uusi kehitys vai uusi isäntä. Olemme eläneet liian kauan menneessä, vaikka olemme olleet tietoisia pysyvistä muutoksista, mutta samalla nämä muutokset ovat vahva kestävän kasvun potentiaali varsinkin niille tahoille, joilla on sopivaa kilpailuetua. Tässä on mahdollisuutemme ja siihen pääsemiseksi tarvitsemme vielä valtavasti jalkatyötä uusilla ja kehittyvillä sekä jo nyt vahvoilla markkinoilla sekä käytännön opeista saadun tiedon jalostamista ja levittämistä uusin menetelmin.

Lopulta: ns. vanhan asiakkaan kanssa suoritettava yhteistyö tuo pääsääntöisesti kassaan rahaa selkeästi enemmän kuin uuden asiakkaan ensimmäiset kaupat, molempia siis tarvitaan. Älkäämme siten hylätkö sen enempää historian oppeja kuin sen totuuksiakaan, jotta voimme rakentaa uutta uskottavasti ja ponnistaa kestävältä pohjalta.

Jouni Pulli

Komissio antoi tällä viikolla esityksensä EU:n talousarvioksi vuodelle 2013. Komissio ehdotti maksumäärärahoihin (käytännön kassavirta) kasvua 6,8 prosenttia ja maksusitoumuksiin 2,0 prosentin kasvua. Euroiksi muutettuna maksusitoumuksissa kokonaistaso olisi 150,9 mrd. euroa ja maksumäärärahoissa 137,9 mrd. euroa.

Budjettien vertailu on aina vaikeaa ja spekulointi numeroilla helppoa. Jonkinlaista kokonaiskuvaa kehityksestä saa kun vertaa maksumäärärahojen tasoa, joka nyt esityksessä on tuo 137,9 mrd. euroa ja vastaava luku vuonna 2012 oli 129,1 mrd. euroa ja kasvua 2,02 prosenttia. 

Komission on nyt ?puhunut? ja seuraavaksi neuvosto ja Euroopan parlamentti päättävät yhteistyössä mihin budjetin lopullinen taso asettuu. Jos prosessi etenee niin kuin aikaisemmin, talousarvio hyväksytään marras-joulukuussa 2012.

Hallituksella ei luonnollisestikaan vielä ole virallisia kantoja asiaan, mutta on selvää, että EU-budjetissa tulee ottaa huomioon jäsenvaltioiden omissa budjeteissaan toteuttamat sopeuttamistoimet ja vaikea taloudellinen tilanne. Ei voi olla niin, että jäsenmaat toteuttavat toinen toistaan tiukempia säästötoimia, mutta unioni instituutiona on tämän kaiken yläpuolella.

Komission ehdotus maksujen kasvusta on liian korkea ja kannattamme selkeästi maltillisempaa kasvua. Neuvostossa tulemme aikanaan varmasti toimimaan yhteistyössä muiden nettomaksajamaiden kanssa ja pitämään kiinni maltillisesta kasvutavoitteesta, joka voisi asettua noin 2 prosentin tasolle.

Tällä kaikella on välitön yhteys myös kansalliseen budjettiimme Suomen maksamien EU-maksujen kautta. Suomen maksuosuus luonnollisesti kasvaa jos EU-budjetti kasvaa. Jos komission ehdotus hyväksyttäisiin sellaisenaan, edellyttäisi se myös kansalliseen kehykseen noin 65 miljoonan euron lisäystä.

Vuoden 2013 budjetti on myös tärkeä tulevaisuuden suunnannäyttäjänä ja se linkittyy tuleviin rahoituskehysneuvotteluihin. Mikäli rahoituskehysneuvotteluissa (EU:n budjetti 2014-2020) ei päästä sopimukseen vuoden 2013 loppuun mennessä, jatketaan vuoden 2014 alusta käytännössä  vuoden 2013 budjetin tasolla.

Lisäksi on selvää, että koheesiomaat, eli nettosaajat, haluavat nyt mahdollisimman korkeaa vuosibudjettia vuodelle 2013, jotta sitä voidaan käyttää referenssitasona tulevasta rahoituskehyksestä neuvotellessa. Olisihan se uutta, että EU:n tuleva budjetti olisi tasoltaan laskusuuntainen edelliseen vuoteen verrattaessa. Siihen ei taideta 27 maan unionissa päästä edes vakavimpina kriisiaikoina.

Eduskunnan suuressa salissa käytiin eilen mielenkiintoinen keskustelu pohjoismaisista rajaesteistä. Vastaava keskustelu on käyty aloitteestani kaikissa pohjoismaisissa parlamenteissa kuluneen kahden viikon aikana. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun samasta aiheesta keskustellaan Pohjoismaiden kansanedustuslaitoksissa suunnilleen samaan aikaan. Se on hieno merkki asialle annetusta painoarvosta.
 
Jokaisessa maassa on päätetty itsenäisesti keskustelun muodosta. Suomen hallitus päätti antaa rajaesteistä eduskunnalle valtioneuvoston selonteon. Se on järeä instrumentti, joka valittiin yksinkertaisesta syystä: haluamme, että aiheen käsittely johtaa konkreettisiin tuloksiin eli päätöksiin, jotka poistavat tai ehkäisevät rajaesteitä.
 
Hallitus tekee rajaesteselonteossa neljä selkeää sitoumusta. Se lupaa jatkaa ja syventää Pohjoismaiden välistä rajaesteyhteistyötä, ehkäistä uusien rajaesteiden syntymistä, tehdä esityksiä kansallisesti ratkaistavien rajaesteiden poistamiseksi ja toimia aktiivisesti pohjoismaista yhteistyötä edellyttävien rajaesteiden poistamiseksi. Korostin alustuksessani, että pohjoismainen rajaestetyö ei merkitse toimivallan siirtoa. Kaikki Suomen lainsäädäntöä koskevat päätökset pitää tehdä eduskunnassa. Siksi se on oikea paikka tälle keskustelulle.
 
Avoin ja rajaton Pohjola on ollut pohjoismaisen yhteistyön perustavoite sen synnystä lähtien. Nykymuotoinen pohjoismainen rajaesteyhteistyö syntyi runsas vuosikymmen sitten juuri Suomen aloitteesta. Rajaestetyö oli myös Suomen puheenjohtajakauden ehdoton painopiste Pohjoismaiden ministerineuvostossa viime vuonna. Aika on nyt kypsä rajaesteitä koskeville kansallisille johtopäätöksille.
 
Sana rajaeste vie ajatukset herkästi niihin muodollisuuksiin, joita voi kohdata ylittäessään valtakunnanrajan. Rajaesteet on kuitenkin käsitettävä laajasti. Hallituksen selonteossa rajaesteillä tarkoitetaan niitä Pohjoismaiden välisiä lainsäädäntöön tai sen toimeenpanoon liittyviä eroavaisuuksia, jotka vaikeuttavat yksilöiden tai yritysten tasavertaisia toimintamahdollisuuksia toisessa Pohjoismaassa.
 
Rajaesteet ovat usein hyvin kouriintuntuvia. Esimerkiksi kansalainen, joka on tehnyt osan työurastaan Ruotsissa ja osan Suomessa, voi menettää sairastuessaan Ruotsissa kertyneen eläkkeensä. Tai yritys voi törmätä jokaisessa pohjoismaassa erilaisiin määräyksiin, jotka vaikeuttavat rajat ylittävää liiketoimintaa. Yksin uudisrakennuksia koskevat erilaiset rakennusmääräykset merkitsevät yli 177 miljoonan euron lisäkustannusta, joka on kaikki kasvusta pois.
 
Tyypillisimpiä vapaan liikkuvuuden esteet ovat työmarkkinoihin ja sosiaalietuuksiin liittyvissä määräyksissä. Niissä ei ole mitään järkeä, koska vapaa liikkuvuus on perusoikeus. Rajaesteiden poistaminen myös vahvistaa elinkeinoelämää ja raja-alueiden elinvoimaa, mikä luo kipeästi tarvittavaa kasvua.
 
Nousevia talouksia koskevassa keskustelussa unohtuu herkästi, että Pohjoismaiden osuus viennistämme on edelleen huomattava. Suomen vienti muihin Pohjoismaihin on kymmenen viime vuoden aikana ollut nelinkertainen Kiinaan suuntautuneeseen vientiin nähden ja hiukan suurempi kuin kaikkiin BRIC-maihin suuntautunut vientimme yhteensä. Se näkyy myös omassa matkakalenterissani, jossa noin joka neljäs matka suuntautuu Pohjoismaihin.
 
Eduskunnan yli kaksi tuntia kestäneessä keskustelussa kävi ilmi, että rajaesteiden poistamisesta vallitsee Suomessa poikkeuksellinen poliittinen yhteisymmärrys. Se kattaa kaikki eduskuntapuolueet. Ainuttakaan rajaesteitä puoltavaa lausuntoa ei kuultu, vaan sen sijaan toinen toistaan vahvempia vetoomuksia niiden poistamiseksi. Puheenvuoroissa nostettiin esiin myös hyvin konkreettisia ongelmia, joiden ratkaisemiseksi tarvittaisiin vain poliittista tahtoa.
 
Rajaesteiden parissa jo toistakymmentä vuotta toiminut Ole Norrback seurasi keskustelua lehteriltä tyytyväisen näköisenä. Hän on nimenomaan korostanut sitä, että rajaesteiden poistaminen on tahdon asia.
 
Ilokseni puheenvuoroissa korostettiin myös sitä, että rajaesteiden poistamisesta ja ehkäisystä ovat vastuussa kaikki päätöksentekijät. Toivottiin, että talkoisiin saataisiin mukaan kaikki sektoriministeriöt ja eduskunnan valiokunnat. Edustaja Kimmo Sasi ehdotti jopa, että kaikkiin lakiesityksiin liitettäisiin arvio niiden rajaestevaikutuksista, ja ehdotus sai paljon tukea.
 
Myös pohjoismaisen EU-koordinaation tiivistämistä peräänkuulutettiin monissa puheenvuoroissa. Se on jo tapahtumassa. Pohjoismaiden neuvosto saa jatkossa hallituksilta vuosittaisen selonteon tulevan vuoden EU-yhteistyöstä. Ensimmäinen pohjoismainen EU-selonteko saadaan Pohjoismaiden neuvoston seuraavassa, 60-vuotisjuhlaistunnossa, Helsingissä tämän vuoden lokakuussa.
Osallistuin tänään Luxembourgissa EU:n yleisten asioiden neuvoston kokoukseen, jossa asialistalla olivat rahoituskehykset eli unionin budjetti vuosille 2014-2020 sekä koheesiopolitiikan lainsäädäntöpaketti. Aamulla ennen varsinaisen neuvoston alkua osallistuin EPP-puolueen eurooppaministereiden ja meppien kokoukseen, jossa puhuimme sekä unionin budjetista että talousunionisopimuksesta. Ehdin myös ns. nettomaksajamaiden työaamiaiselle, sielläkin aiheena rahoituskehykset. 
Rahoituskehysneuvotteluissa, jotka jatkunevat vielä ainakin vuoden loppuun, on nyt siirrytty entistä yksityiskohtaisempaan neuvotteluvaiheeseen, jonka johdosta myös jakolinjat nettomaksajamaiden ja niin kutsuttujen koheesion ystävien välillä käyvät aikaisempaa ilmeisemmiksi.
Seitsemän nettomaksajamaan (Suomi, Saksa, Itävalta, Ranska, Hollanti, Italia ja Ruotsi) kanssa pääsimme sopuun yhteisestä näkemyksestämme rahoituskehysehdotuksen kehittämisestä kohti parempaa varojen käyttöä ja laadukkaampaa menojen kohdentamista. Jaoimme yleisten asioiden neuvoston kokouksessa non-paperin, johon on koottu seuraavia yhteisiä näkemyksiämme rahoituskehyksen laadullisesta kehittämisestä:
1) kasvu- ja työllisyysvaikutusten vahvistaminen
2) makrotaloudellisten ehdollisuuksien vahvistaminen
3) yhteisen strategiakehyksen luominen koheesiopolitiikkaan
4) toimeenpanon valvonnan vahvistaminen
5) vapaaehtoisen suoritusvarauksen luominen
6) kansallisen osarahoituksen vahvistaminen
7) Euroopan investointipankin asiantuntemuksen hyödyntäminen.
Nettomaksajamaista Iso-Britannia ja T?ekki jättäytyivät yhteisen näkemyksen ulkopuolelle makrotaloudelliseen ehdollisuuteen liittyvien kirjausten johdosta. Molemmat maat tukevat muilta osin yhteistä näkemystä vahvasti.
Yleisten asioiden neuvostossa nostin esiin non-paperin sisällön ohella Suomen keskeisimmät tavoitteet: maaseudun kehittämisrahoituksen reaaliarvon säilyttämisen sekä koheesiopolitiikassa harvaan asuttujen alueiden erityisrahoituksen turvaamisen Itä- ja Pohjois-Suomen osalta. Kokouksessa keskusteltiin myös koheesiopolitiikan lainsäädäntöpaketista, minkä osalta korostin Itämeri-strategian tärkeyttä.
Hyvä päivä. Tähän aikaan vuodesta ero Luxembourgin ja Helsingin välillä oli selvä; Luxembourgissa oli jo vihreää ja Helsingissä vielä ruskeaa. Toivotaan, että keväinen aurinko saa pian luonnon täälläkin hereille.

Tässä ensimmäinen vierasblogi Vilho Partaselta, olkaa hyvä! Jatkossa julkaisen noin kerran kuussa vierasblogin, jonka joku teistä, arvon lukijat, on kirjoittanut. Toivon tämän pohjalta vilkasta keskustelua ja pyrin osallistumaan siihen itsekin. Alex

———————-

Itse osallistuin ensikertaa tähän blogiin vaiheessa, jossa Turkin EU-jäsenyys nousi pintaan, ja olenkin pysytellyt sittemmin langoilla kerran innostuttuani. 58-vuotisella elämänkokemuksella, ja 11- ja 15-vuotiaiden poikien isänä minulla on intressi, että maailma parantuu entisestään ja pysyy turvallisena paikkana.

Elämme näinä vuosikymmeninä suurta muutosvaihetta, jota tulevaisuuden historiantutkijat syynännevät vielä pitkään ja hartaasti. Geopoliittiset mannerlaatat ovat irronneet ja lähteneet sekä ennakoituun että ennakoimattomaan suuntaan. Asiassa kuin asiassa globaali uusi maailmankuva syrjäyttää vallitsevan ja paikallisen ?mökkihöperyyden?.

Geopolitiikasta, EU:sta, Turkista ja Kiinasta edelleen:

Maailman poliittisen ja taloudellisen keskuksen siirtyminen on jo toteutumassa pitkään ennakoidulla tavalla niin sanotusta lännestä ensin maihin, jotka tunnetaan työnimellä BRICs (Brazil, Russia, India, China). Muutos ei jääne vain tähän, vaan kaikki ne maat, joilla on riittävä väestöpohja, raaka-aineita, energiaa, koulutusta ja kehityskykyinen yhteiskuntarakenne, tulevat kehittymään rinnalle ja jopa ohi.

BRICseistä Kiina lienee ensimmäinen suunnannäyttäjä, ja riippuen sekä sen sisäpoliittisesta kehityksestä että ulkopolitiikan taitavuudesta, saattaa sen johtoasema jäädä pitkäaikaiseksi.

Muista BRICseistä merkittävin on Intia, joka on jäänyt Kiinan kasvun varjoon – toistaiseksi. Pysyykö kehitys rauhanomaisena kaikkialla ja kaikilla aloilla, riippuu ensisijassa talouden myönteisestä ja tasaisesta kehityksestä ? sekä sattumasta.

Jos ongelmia nousee esiin taloudessa, tulee niitä eteen varmasti myös politiikassa. Väkivaltaisuuksia ja konfliktejakin saattaa esiintyä. Harvoin ovat näinkin suuret muutokset sujuneet ilman väkivaltaa ja sotia.

EU:n ?sisäpolitiikkaa? rajoittaa suurten jäsenmaiden opportunistinen hyötyajattelu, joka johtuu historiallisesta kilpailuasetelmasta sotineen sekä siitä, että Eurooppa yhdistyy samalla sitä opetellen, nyt ensikertaa historiassaan. Tästä asenteesta on vaikea heti päästä eroon, mutta sen on oikeastaan pakko, jotta EU pysyisi vakavasti otettavana myös tulevaisuuden maailmassa.

Samalla, kun pyritään eroon jäsenmaiden opportunismista, EU:n tulisi voida laajentua, sillä jäädessään pelkäksi suljetuksi ?kristittyjen klubiksi? se menettää paitsi poliittisen painoarvonsa niin myös eräät keskeiset energiavarannot kuljetuskanavineen.

Tämän vuoksi Turkille on avattava tie EU-jäsenyyteen ja suorastaan sen ytimeen… Edellyttäen tietysti, että Turkki enää itse sitä haluaa. Se on sekä avain että portinavaaja seuraaviin yhteistyö- ja laajentumiskumppaneihin sekä energian lähteille.  Jos energiasta ei sovita rauhassa, saattaa se myöhemmin johtaa väkivaltaisuuksiin. Historiassa on sodittu pienemmistäkin syistä.

Kiina yhdistyi jo 1300-luvulla, joten se on yhtenäisyydessään edellä EU:sta. Kiina ottaa parhaillaan luonnollisen johtoasemansa niin BRICseissä kuin ehkä muuallakin maailmassa. Säilyykö kehitys rauhanomaisena kaikkialla ja kaikenaikaa riippuu siitä, miten talous onnistuu jakamaan hyvinvoinnin, raaka-aineet ja energiavarannot niin, ettei konflikteille jää sijaa.

Maanantaina toukokuun 7. päivä, Ranskan toisen kierroksen vaalisunnuntain jälkeen, selvää, kuinka presidentinvaaleissa oikein kävi. Voittiko entinen ja ennakoitavissa oleva Sarkozyn presidenttihallinto vai tuliko tilalle ennakoimaton Hollande. Yhdistyneenä Ranskan politiikan epävarmuus ja Espanjan eskaloituva taloustilanne ?stressitestaavat? nyt seuraavaksi EU:n vakautussuunnitelman ja eritoten EU:n tulevaisuudelle ratkaisevan tärkeän Ranska-Saksa ?talousakselin kestävyyden.

Lopuksi muutama kiinnostava linkki ja sananen Kiinan, Turkin ja EU:n suhteista:

Today’s Zaman: Turkey, China to flesh out strategic partnership during Erdoğan?s visit
Today’s Zaman: Turkey’s deficit with China and global implications
Today’s Zaman: No time for euphoria as Turkey named Europe’s fastest growing economy
Chinese embassy in Turkey: China supports diplomatic efforts in restoring stability in West Asia, North Africa: vice president
Chinese embassy in Turkey: China, Turkey pledge to advance strategic cooperation

Kiinan intressinä on tukea poliittista vakautta ja harjoittaa taloudellista yhteistyötä (=kaupankäyntiä) sivuuttaen ilmeisesti poliittisen uudistumisen Länsi-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa. Käytännöllinen asenne on sivuuttanut marxilaisen ideologian, ja Kiina ottanee USA:n ja EU:n taloudellista ja poliittista etumatkaa kiinni nopeassa aikataulussa – vuosikymmenissä. Tunnettuahan on, että Kiina ja Turkki ovat jo tehneet sopimuksen Anatolian maakaasuvarantojen kehittämisestä, ja tarkoitus näyttää olevan edetä laajemminkin ?bilateraalisen strategisen yhteistyön? merkeissä.

Vilho Partanen

Eilen oli toinen tiivis päivä vienninedistämismatkalla Turkissa. Pakko myöntää, että ennakkokäsitykseni turkkilaisista ja koko maasta ovat vain vahvistuneet. Olen käynyt Turkissa aiemminkin, joten tiesin kyllä mitä odottaa – nimittäin innostavaa tekemisen ja uudistumisen meininkiä.

Turkki on Suomelle yksi viidestä tärkeimmästä maasta koko maailmassa. Se on vahvasti sanottu, mutta vahvat ovat myös perusteet. Turkin strateginen sijainti idän ja lännen välissä on aina ollut keskeinen, mutta se on sitä erityisesti nyt. Turkin talous kasvaa vahvasti, mutta ei hallitsemattomasti. Ja maan väestökehitys takaa sille nuoren ja koulutetun työvoiman myös jatkossa.

Samaa mieltä tuntuvat olevan ne nelisenkymmentä suomalaista yritystä, jotka ovat mukana pääministeri Kataisen johtamalla vienninedistämismatkalla. Olemme tavanneet kaikkiaan kymmenen Turkin hallituksen ministeriä, mukaan lukien pääministeri Erdoganin ja varapäämisteri Ali Babacanin. Lienee ennätys laatuaan. Ministeritapaamisten ohella yritykset ovat tavanneet paikallisia firmoja.

Oleellisinta on, että suomalaiset yritykset – niin isot kuin pienetkin –  pääsevät esittelemään huippuosaamistaan ihmisille, joiden sana painaa Turkissa. Keskustelut ovat olleet todella rohkaisevia ja käyntikorttien vaihto vilkasta.

Itselleni on syntynyt kuva, että olemme liikkeellä juuri oikeaan aikaan. Ajoitus on näissä hommissa äärimmäisen tärkeää. Yritysten ei kannata tulla Turkin kaltaiseen maahan liian varhain, koska se turhauttaa, jos asiat eivät etenekään toivotusti. Eikä myöskään liian myöhään, sillä muuten parhaat diilit menevät parempiin suihin.

Suomalaisfirmat ovat esiintyneet täällä todella edukseen. Olen erittäin ylpeä koko porukasta, joka on pistänyt kaikkensa likoon. Toivotaan, että kauppa käy, koska se on meidän kaikkien suomalaisten etu.

Turkki tuntuu lupaavalta senkin takia, että heillä on erittäin lämmin suhde Suomeen ja suomalaisiin. Diplomatian tasolla juuret johtavat itsenäisen Suomen alkuvuosiin. Turkkilaiset arvostavat myös Suomen tukea maansa EU-jäsenyysneuvotteluille, joiden alkua olin virkamiehenä todistamassa Helsingissä vuonna 1999.

Mutta kyse on myös jostakin syvemmästä hengenheimolaisuudesta. Turkkilaiset pitävät suomea sukulaiskielenä, mihin en kyllä itse jaksa uskoa. Ajatusmaailmassamme ja toimintatavoissamme on kuitenkin jollakin selittämättömällä tavalla paljon samaa.

Hyvä niin, koska Turkki on meidän lähiseuduillamme ’the place to be’. Ei siis ollenkaan huono asia, jos meistä suomalaisista tykätään täällä. Ja väitän, että tämä tiimi ja matka ovat vain syventänet kansojemme veljeyttä entisestään.

Tarkoittaako tämä sitä, että kaikki on täällä kuin Strömsössä? Ei tietenkään, parantamisen varaa on aina. Siinä auttaa EU-jäsenyysprosessi.

Tässä oma, tänään ruotsalaisessa Dagens industri -lehden kolumnissa ilmestynyt arvioni Nalle Wahlroosin kirjasta Markkinat ja Demokratia. Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista.

Kirjassa on osioita, joista olen Nallen kanssa samaa mieltä, ja osioita, joissa näkemyksemme eroavat. Eroja on muun muassa siinä, miten näemme rahamarkkinoiden kaikkivoipaisuuden ja EU:n tulevaisuuden. Monilla saattaa olla houkutus arvioida kirjaa pelkästään kirjoittajan henkilön perusteella. Kannattaa kuitenkin lukea kirja rauhallisesti ja kylmän analyyttisesti. Uskon, että monia lukijoita odottaa positiivinen yllätys.

Marknader och demokrati i balans

Dagens Industri 19.4.2012

Björn ”Nalle” Wahlroos är inte bara en framgångsrik företagsledare och bankir, utan också en påläst, djup tänkare. Hans nya bok ”Marknader och demokrati” (Atlantis, 2012) har redan fått till stånd en härlig storm i finsk-svenska vatten-glas.

I Finland stämplades boken som ett ideologiskt försvar för en hierarkisk marknadsekonomi. Ja, rent ut sagt som antidemokratisk. I Sverige har den inte väckt lika starka känslor, delvis eftersom de frågor som Björn Wahlroos tar upp ofta hörs i debatten.

För mig bjöd boken på en intellektuell resa genom diplomati, ekonomi och filosofi i Europa, Amerika och Asien. Inkomstvinkeln är västerländsk och följer den anglosaxiska liberala traditionen från Adam Smith till Milton Friedman, från Friedrich von Hayek till Ayn Rand.

Björn Wahlroos hävdar att samhällen kan beskrivas genom en blandning av demokrati, marknader och hierarki. Boken berättar hur viktiga marknader och konkurrens är för våra liv. Därmed ställer den marknader mot de två andra ledningssystemen – alltså demokrati och hierarki.

Han tes är att vi behöver ”så mycket marknadsekonomi som möjligt”. Betyder detta att han vill slopa demokratin? Absolut inte. Demokratin är en förutsättning för marknadsekonomi, och tvärtom. Det är balansen mellan demokrati, marknader och hierarki som Björn Wahlroos analyserar.

Parallellen till dagens debatt är uppenbar. Den europeiska unionen och knappt hälften av världens cirka 200 nationalstater stöder sig på en liberal demokrati och marknadsekonomi. Flera växande länder, till exempel Kina och Singapore, representerar däremot en marknadsekonomi i kombination med en strikt och ofta autoritär hierarki.

Jag delar i mångt och mycket Björn Wahlroos ekonomiska tänkande. Samtidigt är vi ofta oense om hur den europeiska unionen borde utvecklas.

Jag vill också avveckla reglering och skapa en stark och fri marknad, men jag anser att EU har ett demokratiunderskott som endast kan tacklas genom gemensamma federativa regler.

Björn Wahlroos tror mera på en konkurrerande federalism med skatte- och socialkonkurrens som begränsar den offentliga sektorns tillväxt.

Det är lätt att driva en polemisk debatt om Börn Wahlroos teser. I Finland hade Huvudstadsbladet en kritisk, men analytisk recension om boken. Helsingin Sanomat stod där-emot för bottennoteringen, med en ideologiskt präglad recension, där skribenten inte kunde skilja mellan sina fördomar om författaren och innehållet av boken. Recensionen var rent ut sagt patetisk.

Man behöver inte vara av samma åsikt som Björn ”Nalle” Wahlroos, men det lönar sig absolut att läsa vad han har att säga. Inte minst för att boken är ett välskrivet försvar av frihet.

Alexander Stubb är Europa och handelsminister i Finland. Han skriver krönikor i Di var tredje torsdag.

Dagens Industri 19.4.2012

Björn ”Nalle” Wahlroos är inte bara en framgångsrik företagsledare och bankir, utan också en påläst, djup tänkare. Hans nya bok ”Marknader och demokrati” (Atlantis, 2012) har redan fått till stånd en härlig storm i finsk-svenska vatten-glas.

I Finland stämplades boken som ett ideologiskt försvar för en hierarkisk marknadsekonomi. Ja, rent ut sagt som antidemokratisk. I Sverige har den inte väckt lika starka känslor, delvis eftersom de frågor som Björn Wahlroos tar upp ofta hörs i debatten.

För mig bjöd boken på en intellektuell resa genom diplomati, ekonomi och filosofi i Europa, Amerika och Asien. Inkomstvinkeln är västerländsk och följer den anglosaxiska liberala traditionen från Adam Smith till Milton Friedman, från Friedrich von Hayek till Ayn Rand.

Björn Wahlroos hävdar att samhällen kan beskrivas genom en blandning av demokrati, marknader och hierarki. Boken berättar hur viktiga marknader och konkurrens är för våra liv. Därmed ställer den marknader mot de två andra ledningssystemen – alltså demokrati och hierarki.

Han tes är att vi behöver ”så mycket marknadsekonomi som möjligt”. Betyder detta att han vill slopa demokratin? Absolut inte. Demokratin är en förutsättning för marknadsekonomi, och tvärtom. Det är balansen mellan demokrati, marknader och hierarki som Björn Wahlroos analyserar.

Parallellen till dagens debatt är uppenbar. Den europeiska unionen och knappt hälften av världens cirka 200 nationalstater stöder sig på en liberal demokrati och marknadsekonomi. Flera växande länder, till exempel Kina och Singapore, representerar däremot en marknadsekonomi i kombination med en strikt och ofta autoritär hierarki.

Jag delar i mångt och mycket Björn Wahlroos ekonomiska tänkande. Samtidigt är vi ofta oense om hur den europeiska unionen borde utvecklas.

Jag vill också avveckla reglering och skapa en stark och fri marknad, men jag anser att EU har ett demokratiunderskott som endast kan tacklas genom gemensamma federativa regler.

Björn Wahlroos tror mera på en konkurrerande federalism med skatte- och socialkonkurrens som begränsar den offentliga sektorns tillväxt.

Det är lätt att driva en polemisk debatt om Börn Wahlroos teser. I Finland hade Huvudstadsbladet en kritisk, men analytisk recension om boken. Helsingin Sanomat stod där-emot för bottennoteringen, med en ideologiskt präglad recension, där skribenten inte kunde skilja mellan sina fördomar om författaren och innehållet av boken. Recensionen var rent ut sagt patetisk.

Man behöver inte vara av samma åsikt som Björn ”Nalle” Wahlroos, men det lönar sig absolut att läsa vad han har att säga. Inte minst för att boken är ett välskrivet försvar av frihet.


Alexander Stubb är Europa och handelsminister i Finland. Han skriver krönikor i Di var tredje torsdag.

Tiivistahtinen matkaviikko käynnistyi tiistaina Roomasta. Pääministerien Katainen ja Monti tapaaminen oli kahden eurooppalaisen kohtaaminen – oli ilo kuulla, miten Italia on taas täysillä mukana tekemässä eurooppalaista politiikkaa. Yhteinen huoli Euroopan kasvun eväistä ja kilpailukyvystä nousi keskustelun kärjeksi. Italia on jo vahvasti toteuttamassa pitkäntähtäimen uudistuksia ja toivoa sopii, että samaa rohkeutta ja päättäväisyyttä löytyy muiltakin.
Eurooppaministerikollegani Enzo Moavero Milanesin kanssa jatkoimme pääministeriemme avaamaa keskustelua kasvun vauhdittamisesta. Sisämarkkinoiden kehittämisestä kävimme perusteellisen keskustelun. Erityisesti lämmitti, ettei Suomen tarvinnut tällä kertaa nostaa esiin digitaalisten markkinoiden merkitystä, vaan Italia ehti ensin! Hyvä juttu, että jo usemman vuoden Suomen johdolla ”rummutetusta” teemasta innostutaan myös Euroopan toisella laidalla.
Lounaskeskustelu italialaisten yritysedustajien kanssa oli mukavan inspiroiva ja rento. Suurlähettiläs Tuomi-Nikula oli koonnut erinomaisen otoksen paikallisia yritysjohtajia, joilla on aktiivinen liiketoimintayhteys Suomeen. Keskustelut suomalais-italialaisesta bisneksestä voisi kiteyttää toteamukseen, että suomalaiset tarjoavat kovan ytimen ja teknisen osaamisen, johon italialaiset lisäävät eteläeurooppalaisen tyylin ja markkinointitaidot. Näin syntyy hienoja menestystarinoita!

Tapasin eilen nuorten työryhmän, jonka olen kutsunut koolle pohtimaan pohjoismaisen yhteistyön tulevaisuutta. Ryhmä kokoontui nyt ensimmäistä kertaa mutta sain heti hyviä kommentteja ryhmän sanavalmiilta jäseniltä. On hienoa, että ryhmään on saatu taustoiltaan hyvin erilaisia nuoria eri puolelta Suomea.

Työryhmä oli saman tien jakautunut kolmeen pienryhmään pohtimaan yhteistyön tulevaisuuden suuntia ja painopisteitä, nuorten osallistumista, kielen ja identiteetin merkitystä ja viestinnän ja näkyvyyden haasteita. Sain esimakua pienryhmissä käydyistä keskusteluista. Hyvältä näyttää, sillä nuoret näyttivät päässeen heti peruskysymysten äärelle. Oli puhuttu muun muassa pohjoismaisista arvoista.

Nykymuotoinen pohjoismainen yhteistyö täyttää tänä vuonna 60 vuotta. Se viettää siis timanttihäitään. On luontevaa kysyä nuorilta, miten liittoon saataisiin lisää intohimoa. Sanoihan jo Martin Luther King Jr., että elämämme alkaa päättyä sinä päivänä, kun lopetamme puhumisen tärkeistä asioista.

Pohjoismainen arvopohja muodostaa oman yhteiskunnallisen toimintani ytimen. Yhteistyö pohjoismaisten kollegojen kanssa on sujuvaa ja tuloksellista. Puhun myös mielelläni pohjoismaisesta kapitalismista, jossa hyvinvointivaltio on onnistuttu yhdistämään markkinatalouteen. Se toimii.

Korostin nuorten ryhmälle, että se saa minulta täysin vapaat kädet. Odotan villiä, vapaata ja radikaalia raportointia. Haluan aidosti tietää, mitä pohjoismaisuus tarkoittaa nuorille suomalaisille. Mitä heille merkitsee vaikkapa pohjoismainen kulttuuri, historia ja kieli jokapäiväisessä elämässä. Toivon, että nuoret pohtivat täysin tyhjältä pöydältä sekä pohjoismaisen yhteistyön sisältöä että sen rakenteita.  Tavoitteena on myös, että nuoret käyttävät työssä omaa kieltään ja välttävät totuttuja korulauseita.

Suomessa pohjoismainen yhteistyö jäi EU-jäsenyytemme alkuvuosina taka-alalle, ja jossain vaiheessa sitä jopa aktiivisesti vähäteltiin. Arveltiin, että EU-jäsenyys vähentää riippuvuuttamme pohjoismaisesta viiteryhmästä. Kokemusten karttuessa havaitsimme, että EU:ssakin pärjää parhaiten jos luottaa omaan arvopohjaansa, joka meillä on ollut pohjoismainen kaikki nämä vuodet.

Talouskriisi on entisestään tiivistänyt pohjoismaista yhteistyötä myös EU:n piirissä. Olemmehan taloudessa pitkälti samassa veneessä. Pohjoismaiden erilaiset ratkaisut EU:n, euron ja Naton suhteen eivät ole enää pitkään aikaan haitanneet käytännön yhteistyötä. Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteinen edustautuminen kansainvälisissä järjestöissä ei tunnu enää ollenkaan utopistiselta. Muodostammehan maailman yhdeksänneksi suurimman talousalueen.

Tapaan nuorten ryhmän seuraavan kerran kuukauden kuluttua kuullakseni väliaikatietoa sen työstä. Saan sen lopullisen kannanoton syksyllä, ja tulen käyttämään sitä hyväkseni sekä kotimaisilla että pohjoismaisilla foorumeilla. Ensimmäinen mahdollisuus tarjoutuu Pohjoismaiden neuvoston Helsingin-kokouksessa marraskuussa.