Dagens Industri 8.3.2012

På 1500-talet utmanade reformisten Martin Luther påvedömet och den romersk-katolska kyrkan. Han motsatte sig tanken att frihet från Guds straff för begångna synder kan köpas för pengar.

Toomas Henrik Ilves, president i Estland, argumenterar i en kommande artikel i tidningen Policy Review att den pågående skuldkrisen i EU egentligen följer samma logik. Man bör inte kunna köpa sig ut ur gamla synder – i alla fall inte för lätt.

Den pågående EU-debatten är splittrad i två läger.

De ”lutheranska” reformisterna kräver strama regler för offentliga finanser. Först måste man följa regler, därefter kan man satsa på tillväxt.

De traditionella ”katolikerna” anser att man redan fört den strama linjen för långt. Det är dags att förlåta gamla synder och satsa på tillväxt. För att få i gång tillväxten måste EU-länderna vara solidariska med varandra.

Denna jämförelse är naturligtvis överförenklad och orättvis, men något ligger det bakom den. I grund och botten är skuldkrisen en förtroendekris, en kris om hur gemensamma pengar ska behandlas.

Länder som har skött om sina offentliga finanser är frustrerade, och tycker att det är orättvist att de måste ge lån till eller gå i borgen för EU-stater som inte har följt gemensamma regler.

Det är inte populistiskt att kräva att regler följs. Det är däremot populistiskt att bryta regler för att försöka bli omvald.

EU är inte splittrat mellan nya och gamla medlemsländer, stora och små, fattiga och rika, protestanter och katoliker, eller nord och syd.

Det har blivit en splittring mellan länder som är konkurrenskraftiga och som sköter om sina offentliga finanser, och sådana som har problem med bägge.

Samtidigt måste vi beakta att EU länderna är totalt beroende av varandra.

Om det går dåligt för Grekland så påverkar det Sverige och Finland. Det är därför vi måste hitta gemensamma lösningar på gemensamma problem.

Luther påstod att frälsning inte följer av goda gärningar utan är en fri gåva av Gud.

Tja, här tror jag nog att många lutheraner hellre skakar hand med påven.

Om vi vill komma ut ur krisen så krävs det klara regler och goda gärningar. Tillväxt är inte en fri gåva. Amen!

”Om det går dåligt för Grekland så påverkar det Sverige och Finland. Det är därför vi måste hitta gemensamma lösningar på gemensamma problem.”

Alexander Stubb är Europaoch handelsminister i Finland. Han skriver krönikor i Di var tredje torsdag.

Eilen ja tänään Madridissa. Ohjelmassa mm. tapaamiset entisten meppikollegojeni, ulkoministeri José Manuel Garcia-Margallon ja eurooppaministeri Iñigo Mendez de Vigon kanssa. Tapasin myös pääministeri Rajoyn kabinettipäällikkö Jorge Moragasin sekä entisen ulkoministerin ja mepin Ana Palacion. Keskustelumme käsittelivät Euroopan taloustilannetta, Espanjan talouden reformiohjelmaa ja EU:n rahoituskehyksiä. Korostin sitä, että myös kasvuun ja kilpailukykyyn on panostettava ja että siinä digitaaliset sisämarkkinat ovat keskeisessä roolissa. 

Pidin myös puheenvuoron komission edustustossa aiheesta Euroopan kriisi Suomen näkökulmasta. Siitä harjoittelijamme Taneli Hermunen on kirjoittanut Madridin edustustomme sivulle jutun, joka kannattaa lukea. Mukana myös muutama kuva.

Nyt koneeseen ja nokka kohti Helsinkiä.

Hyvä viikko takana. Maanantaina ja tiistaina Brysselissä, keskiviikko normaalissa työntouhussa valtioneuvostossa, eduskunnassa ja puheet sekä Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa Wanhassa Satamassa että Helsingin edistyskokoomuksen tilaisuudessa Wanhan kuppilassa, torstaina arvokas ja iloinen päivä uuden presidentin virkaanastujaisissa ja perjantai Tallinnassa puhumassa taloudesta sekä tapaamassa presidentti Toomas Hendrik Ilvestä ja ulkoministeri Urmas Paetia.

Brysselissä yleisten asioiden neuvostossa käytiin kova vääntö Serbian EU-ehdokasmaa-asemasta. Se päättyi onnellisesti ja Serbiasta tuli ehdokasmaa. Tämä on tärkeää koko länsi-Balkanin vakaudelle. Eurooppa-neuvoston valmistelussa väänsimme kasvusta. Suomen linja asiassa on selvä: kuri on euroalueen kasvun edellytys. Ilman velkaantumisen kääntämistä kestävälle uralle ei Eurooppa ole luotettava eikä kasvuakaan voi syntyä.
Tänään puhuin Tallinnassa Postimees -lehden ”Suomen ja Viron talousliitto?” -seminaarissa yhdessä Viron ulkoministeri Paetin kanssa. Seminaarin nimi heijastelee Suomen ja Viron muodostaman talousalueen luomaa erityissuhdetta – toimiihan Virossa n. 4000 suomalaisyritystä ja vastaavasti Suomessa arvioidaan työskentelevän n. 40000 virolaista. 
Omassa puheenvuorossani, jossa keskityin talouden näkökulmasta EU:n kriisinjälkeiseen elämään, peräänkuulutin ensin tiukempia sääntöjä, jotta talousjärjestelmämme uskottavuus palautuisi ja sitten fokusta kasvuun sisämarkkinoiden potentiaalia hyödyntämällä, digisisämarkkinoihin panostamalla ja vapaakauppaa suosimalla. Lainasin myös Paetin helmikuussa Viron parlamentissa pitämää puhetta, jossa hän kertoi edesmenneen presidentti Lennart Meren sanoneen: ”Muuttuvassa maailmassa voittaja on se, joka liikkuu samaan suuntaan maailman kanssa, mutta jonka tahti on hiukan muuta maailmaa vikkelämpi.” Viisaita sanoja, jotka kelpaavat ohjenuoraksi meille pienille ja vikkelille myös tänä päivänä.
Lähetin myös terveiset koti-Suomeen, jossa Timo Soinin populismi on huipussaan. Katsotaanpa ensin lukuja. Velkakriisin hoidossa Suomi on tähän mennessä:
1. antanut lainaa Kreikalle 1 mrd euroa
2. saanut lainakorkoja noin 40 miljoonaa euroa
3. toisen Kreikka-paketin myötä antanut takauksia 8,75 mrd euroa
On vastuutonta antaa ymmärtää, että lapioimme rahaa Kreikkaan. Olemme tehneet mainitut toimet siksi, että se on Suomen ja Euroopan etu. Tukipaketteja vastustavat tahot vastustavat myös tiukempia taloussääntöjä ja tiiviimpää talousyhteistyötä. Missä on vastuu? Heidän yhtälönsä ei yksinkertaisesti toimi.
Seminaarin jälkeen kävin keskustelut ulkoministeri Paetin kanssa. Esillä olivat muuan muassa jatko yhteisille vienninedistämismatkoille, ajatusharjoitukset siitä, miten Viro voisi toimia läheisemmässä yhteistyössä Pohjoismaiden kanssa sekä ajankohtaiset Euroopan unioniin liittyvät asiat. Työlounaalla presidentti Ilveksen kanssa keskustelimme muun muassa Rail Baltica -hankkeesta, joka toteutuessaan tarjoaisi nopean ja ympäristöystävällisen junayhteyden Tallinnasta Varsovaan. Se olisi myös suomalaisen elinkeinoelämän ja työpaikkojen kannalta tärkeä, sillä se monipuolistaisi yhteyksiämme manner-Euroopan markkinoille.
Virossa tuntuu melkein siltä, kuin kotona olisi. Tätä naapuruussuhdetta kannattaa vaalia.