Olin eilen Akateemisessa kirjakaupassa keskustelemassa Suomen ulkopolitiikasta ja kansainvälisestä asemasta, sillä Hiski Haukkala on julkaissut kirjan aiheesta. Yleisössä oli paljon vanhoja tuttuja. Tämänkaltaisissa rennoissa yleisötilaisuuksissa on mukava keskustella.

Ylipäätään ulkopoliittisen keskustelun määrä on kasvanut valtavasti. Ei ulkopolitiikka ole mitään salatiedettä ja ihmiset ymmärtävät tämän. Joka päivä uutisissa on monia aiheita, jotka liittyvät ulkopolitiikkaan, kansainvälisyyteen tai Euroopan unioniin. Me emme ole enää mikään impivaara irrallaan muusta maailmasta.

Suosittelen Hiskin Suomen muuttuvat koordinaatit -kirjan hankkimista kaikille aiheesta kiinnostuneille, koska olen aina tykännyt Hiskin tavasta kirjoittaa ja analysoida asioita. Eräs hänen keskeisimmistä havainnoistaan liittyy Suomen kohtalon kolmion laajentumiseen, jos mietitään mikä on se tärkein suunta, minne Suomen ulkopolitiikan pitäisi katseensa suunnata muuttuvassa maailmassa. Emme enää toimi Moskova-Berliini-Tukholma kolmion sisällä, vaan se on erittäin onnistuneesti laajennettu Moskova-Bryssel-Washington kolmioksi. Hiskin kirja noussee merkitykseltään samalle tasolle kuin Risto E.J. Penttilän Moskovasta Brysseliin -kirja 1990-luvulla.    

Hiskin esittämää kauhuskenariota on syytä pohtia. Mitä sitten tehdään, jos Yhdysvallat ei enää uskottavasti panosta Euroopan tulevaisuuteen,  EU:n suhteet löystyvät talouskriisin tiimellyksessä ja samalla Saksa lyöttäytyy yhteen vahvistuvan Venäjän kanssa. Sinänsä Eurooppa ei ole enää Yhdysvalloille ongelma. Tämä on hyvä asia. Eurooppa on pikemminkin ongelmien ratkaisija. EU:n hajoaminen olisi tietysti meille paitsi valtava taloudellinen ongelma, myös ulko- ja turvallisuuspoliittisesti hurja tappio. Itse en usko, että näin tapahtuu. Toisaalta Saksan ja Venäjän hyvät suhteet eivät nykymaailmassa ole meiltä pois, päinvastoin.

Hiskin kirja on moniulotteinen ja tutustumisen arvoinen.

Vuosi 2011 on nyt takanapäin ja uutta vuottakin on kulunut kohta pari viikkoa. Vuodenvaihteessa on aina hyvä tarkastella hieman mennyttä vuotta. Viime vuoden blogimerkintöjä lukemalla muistui mieleen paljon hyviä muistoja, asioita ja ihmisiä.

Arabikevät hallitsi alkuvuotta, etenkin Tunisian, Egyptin ja Libyan tapahtumat. Sosiaalinen media oli keskeisessä asemassa muutoksen luomisessa arabimaailmassa. Japanin maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsumanin aiheuttama tuho ja kuolonuhrien määrä hiljensi meidät kaikki. UM:n väki venyi aivan uskomattomalla tavalla kriisin hoidossa ja osoitti taas kerran ammattitaitonsa.

Olin toista kertaa elämässäni ehdolla.
Olipahan muuten vaalit! Meidän tavoitteena oli saada kokoomus maan suurimmaksi puolueeksi ja Jyrki pääministeriksi. Yli 40000 ääntä ylitti kaikki odotukseni. Ilman teitä en olisi nyt kansanedustajana ja ministerinä. Kiitos siitä.

Hallitusneuvottelut alkoivat toukokuun lopulla pitkän tunnusteluvaiheen jälkeen. Minä sain kunnian vetää neuvottelujen EU-, ulko- ja turvallisuuspoliittista työryhmää. Yhteistyömme työryhmässä mm. Erkki Tuomiojan, Annika Lapintien, Pekka Haaviston, Carl Haglundin ja Sari Essayahin kanssa toimi oikein hyvin. Kokoomuksen osalta muodostimme mielestäni hyvän työparin Ilkka Kanervan kanssa. Työmme oli jo lähes valmista neuvottelujen katketessa talouspolitiikan näkemyseroihin ja saimme homman pakettiin heti neuvottelujen jatkuessa.

Hallitusohjelmasta tuli ennätyksellisen pitkä, kun jokainen puolue halusi jättää oman puumerkkinsä tekstiin. Olen itse EU-, ulko- ja turvallisuuspoliittiseen osioon oikein tyytyväinen. Siihen on kirjattu askelmerkit aktiivisen ja aloitteellisen EU- ja ulkopolitiikan tekemiseen sekä puolustusvoimien uudistuksen toteuttamiseen.

Kesäkuun lopussa uusi hallitus sai eduskunnalta luottamuksen ja minä sain hoitaakseni Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin tehtävän. Näiden asioiden lisäksi salkkuuni kuuluvat Pohjoismainen yhteistyö sekä EU:n vuotuinen budjetti ja rahoituskehykset vuosille 2014-2020.

Opeteltavaa uusissa tehtävissä on toki rutkasti, mutta tavoitteeni olivat selvät. Ensiksikin haluan toimia tehokkaasti Suomen näkemysten puolesta EU-politiikassa, tuoda suomalaisia näkemyksiä esiin kansainvälisessä mediassa sekä kertoa EU-asioista ymmärrettävästi kotimaassa. Toiseksi olen sitoutunut toimimaan parhaani mukaan suomalaisyritysten myyntitykkinä niillä kansainvälisillä markkinoilla, joilla valtion ovenavauksesta on hyötyä. Kolmanneksi toivon pohjoismaisen yhteistyön olevan mahdollisimman konkreettista.

Seuraavassa vuoden kohokohtia eri salkuistani.

Eurooppa-asiat

Suomen EU-politiikkaa valmistellaan ja koordinoidaan valtioneuvoston kanslian EU-sihteeristössä. Niinpä eurooppaministerin työhuoneeni sijaitsee Valtioneuvoston linnassa, Senaatintorin laidalla. Eurooppaministerillä on varsin laaja mandaatti osallistua EU-asioiden käsittelyyn, mutta keskeistä työssäni on valmistelu ja osallistuminen yleisten asioiden neuvoston kokouksiin Brysselissä. Näissä virallisissa ministerikokouksissa valmistellaan mm. päämiestasolla tapahtuvia Eurooppa-neuvoston kokouksia, sekä EU:n rahoituskehyksiä vuosille 2014-2020.

Velkakriisin hoitaminen on hallinnut vahvasti tätä salkkuani. Mailmanlaajuinen talouskriisi ulottuu Eurooppaan ja kohdentuu erityisesti niihin jäsenmaihin, jotka eivät ole hoitaneet julkista talouttaan kestävällä tavalla.

Kriisi on valitettavasti pitkittynyt ja muuttanut muotoaan. Yhteisillä toimilla kriisimaiden kanssa on toistaiseksi pystytty rajamaan kriisin leviäminen. Kriisimaat itse ovat kaiken muutoksen avain. Nyt tehdään tärkeää työtä tulevien kriisien ehkäisemiseksi. Ratkaisut eivät ole helppoja kun huomataan, ettei luottamukseen perustunut järjestelmä olekaan toiminut toivotulla tavalla. Luomme puitteita tiukemmalle etukäteisvalvonnalle ja budjettikurille, sekä tarvittaessa tehokkaille ja nopeille sanktioille. Parempaan tulevaisuuteen ei kuitenkaan riitä tulevien kriisien ennaltaehkäisy, vaan tarvitaan toimia, joilla Eurooppa pidetään kilpailukykyisenä markkinana globaalisti, ja jossa kasvun edellytyksiä parannetaan. On oltava uskallusta ajatella etupainotteisesti ja mietittävä mistä tulevaisuuden innovaatiot nousevat. Panostuksia mm. digitaalisiin sisämarkkinoihin on lisättävä, ja niistä on saatava konkreettista hyötyä niin yrityksille kuin kuluttajillekin.

Neuvottelut EU:n rahoituskehyksistä vuosille 2014-2020 käynnistyivät kesällä. Kyse ei ole vähäpätöisestä hankkeesta, sillä rahoituskehyksillä määrätään sitovasti EU:n budjetin käytöstä tulevina seitsemänä vuotena (komission ehdotus 1 025 000 milj. euroa). On odotettavissa, että neuvottelut jatkuvat vielä arviolta 1,5 vuotta.

Romanian ja Bulgarian liittyminen Schengenin alueeseen ja siihen liittyvien rajatarkastusten poistuminen oli Suomelle tärkeä kysymys syksyn aikana, eikä sitä valitettavasti saatu lopullisesti vielä ratkaistua. Meille on keskeistä, että näissä maissa oikeusvaltiollinen kehitys jatkuu tiiviinä ja edistystä saavutetaan niin korruption vastaisessa työssä kuin järjestäytyneen rikollisuuden kitkemisessäkin. On tärkeää, että nämä maat saavuttavat Schengeninkin osalta täysivaltaisen ?jäsenyyden?, mutta selkeästi omilla meriiteillään. Vapaa liikkuvuus on äärimmäisen tärkeä osa EU:n ydintä ja siihen on suhtauduttava vakavasti ja sääntöjä kunnioittaen.

Eurooppaministerin tehtävään kuului myös paljon matkustamista. Tavanomaisten Brysselin päiväpyrähdysten lisäksi tapasin meppejä myös Strasbourgissa, mikä muistutti mieleen Euroopan parlamentin yhä vahvistuvan roolin yhteisessä päätöksenteossa ja vaikuttamisessa. Lisäksi pääkaupunkikierrokseni ulottuivat Tukholmaan, Kööpenhaminaan, Lontooseen, Berliiniin, Geneveen ja Varsovaan. Näistä mieleeni ovat jääneet hyvät keskustelut kollegoideni kanssa, mutta myös luentotilaisuudet niin Oxfordissa kuin Bryggessäkin.

Taloudelliset ulkosuhteet

Heti kauteni aluksi otin tavoitteeksi taloudellisten ulkosuhteiden hoitamisen uudella otteella. Siihen kuuluu koko keinovalikoiman ennakkoluuloton käyttö. Asetin tavoitteeksi 50 suomalaisen yritysjohtajan tapaamisen syksyn aikana. Tavoite on täyttynyt ja ylikin on taidettu mennä. Olen oppinut paljon suomalaisista yrityksistä, mutta ajatuksia on syntynyt myös siitä, miten valtio voisi helpottaa yritysten kansainvälistä toimintaa. Asetin syksyn aluksi myös yritysvetoisen työryhmän pohtimaan tapoja, joilla voimme Suomessa tehostaa taloudellisten ulkosuhteiden hoitoa. Palaan tämän työn tuloksiin lähiaikoina.

Haluan, että Suomi on edelläkävijä kaikilla raiteilla: monenkeskisissä kauppaneuvotteluissa, EU:n vapaakauppaneuvotteluissa ja kansallisessa vienninedistämisessä. Monenkeskiset kauppaneuvottelut huipentuivat Maailman kauppajärjestön WTO:n joulukuiseen ministerikokoukseen Genevessä. Dohan kierroksessa ei tapahtunut läpimurtoa, joten toimintaa muilla raiteilla on nyt vahvistettava. Venäjän WTO-jäsenyys sen sijaan saatiin allekirjoitettua Genevessä 18 vuoden neuvottelujen tuloksena. Ensi kesänä tapahtuvan ratifioinnin jälkeen suomalaisyritykset pääsevät asteittainen nauttimaan jäsenyyden hyödyistä: alenevista tullitariffeista ja vakaammasta liiketoimintaympäristöstä.

Lyhyempien, lähialueille suuntautuneiden matkojen lisäksi tein syksyn aikana 5 laajempaa vienninedistämismatkaa suomalaisyritysten kanssa. Niistä tarkemmin aiemmissa blogimerkinnöissäni: MongoliaShanghai osa 1 ja osa 2, Moskova, Tokio, Venäjän Tseljabinsk ja Ufa.

Pohjoismainen yhteistyö

Suomi on toiminut tänä vuonna Pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtajamaana. Puheenjohtajakautemme läpileikkaava johtoteema on ollut ilmastonmuutoksen hallinta. Tavoitteenamme on ollut tehdä Pohjolasta entistäkin vahvempi ja näkyvämpi ilmastovaikuttaja ja vihreiden ratkaisujen edelläkävijä. Järjestimme useita näkyviä tapahtumia ilmaston ja kestävän kehityksen tiimoilta. Lisäksi jatkoimme työtä pohjoismaisten rajaesteiden poistamiseksi, korostimme lasten ja nuorten asemaa ja osallistumista, panostimme pohjoismaisiin kieliin sekä viestintään ja näkyvyyteen. Puheenjohtajakautemme huipentui Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen Kööpenhaminassa, jossa pääteemana oli avoin Pohjola. Sen arvo on jälleen korostunut Norjan traagisten tapahtumien myötä. Suomi on tänä vuonna Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtaja, ja odotan puheenjohtajakaudelta paljon.

Palaan uuden vuoden teemoihin ensi viikon blogissani. Millainen vuosi 2011 oli teidän perspektiivistänne, arvon kommentaattorit?