YK:n pääsihteeri, korealainen Ban Ki-moon, on ilmoittanut olevansa käytettävissä toiselle virkakaudelle. Suomi tukee hänen uudelleenvalintaansa. 
Mielestäni YK:n pääsihteerillä on – EU:n korkea edustaja Cathy Ashtonin ohella – maailman vaikein tehtävä. Ban johtaa maailmanjärjestöä, jossa yhteinen sävel täytyy löytää 192 jäsenmaan kesken. Käsissä olevat haasteet ovat valtavia. Kriisejä ja konflikteja. Äärimmäistä köyhyyttä. Ilmastonmuutosta. Ihmisoikeusloukkauksia.
Pääsihteerin katsotaan olevan myös kansainvälisen yhteisön arvojohtaja. Häneltä odotetaan poliittista ja moraalista johtajuutta. YK:n pääsihteeri on maailman arvovaltaisin rauhanvälittäjä. Hän on myös suuren hallintokoneiston esimies: YK:n pääsihteerin alaisena työskentelee noin 44 000 YK:n virkamiestä New Yorkissa, Genevessä, muissa toimipisteissä ja kentällä. Samalla pääsihteeri on koko ajan jäsenmaiden palveluksessa. Ei siis ihme että välillä mietitään, onko pääsihteeri eli Secretary General enemmän sihteeri vaiko kenraali.
Pääsihteeri Ban Ki-moon  ei ole paistatellut julkisuudessa korkealla profiililla. Hän on joutunut olemaan realisti. Turvallisuusneuvoston pysyvät viisi jäsenmaata eivät yleensä halua nähdä liian itsenäistä pääsihteeriä. Juuri ne viime kädessä päättävät pääsihteerin valinnasta. Muodollisesti valinnan tekee yleiskokous turvallisuusneuvoston esityksestä. Nyt tiedetään, että Ban Ki-moonilla on pysyvien jäsenten tuki.
Ban on osoittanut viime kuukausien aikana uudenlaista johtajuutta. Hän on ottanut rohkeasti kantaa Libyan ja Norsunluurannikon tilanteisiin. Hän on sitoutunut voimakkaasti suojeluvastuun periaatteen edistämiseen. Se on hienoa. Ban on edistänyt myös naisten etenemistä korkeisiin YK-tehtäviin. 
Yleensä pääsihteerit muistetaan juuri toisesta virkakaudestaan. Silloin he voivat toimia itsenäisesti, vailla huolta uudelleenvalinnasta. Pääsihteeri voi silloin entistäkin enemmän olla joukkojaan edestä johtava ”kenraali”.

Tänne Säätytalollekin kantautui viesti, että Serbian poliisi on tänään pidättänyt sotarikoksista epäillyn Ratko Mladicin. Serbian presidentti Tadic on vahvistanut asian.

Mladic löydettiin Serbian maaperältä. Entisen Jugoslavian sotarikoksia tutkiva YK:n tuomioistuin, eli ICTY, oli etsintäkuuluttanut Mladicin. Häntä syytetään osallisuudesta Bosnian sodan 1992-95 aikaiseen kansanmurhaan.

Tämä on erittäin tärkeä uutinen Serbialle ja myös koko Länsi-Balkanille. Mladicin pidätys ja toimittaminen tuomioistuimeen Haagiin on ehtona Serbian liittymiselle EU:n jäseneksi. Pidätys avaa siten Serbia tietä EU-jäsenyysneuvottelujen avaamiseen vuoden 2012 aikana.

Mladicin kiinniotto on merkittävää ja välttämätöntä aidon alueellisen sovinnonteon kannalta. Rankaisemattomuuden vastainen taistelu ottaa myös merkittävän askeleen.

Serbia ansaitseekin vahvaa tunnustusta. Tämän päivän uutinen saattaa päätökseen maan ja koko Länsi-Balkanin lähihistorian synkän vaiheen. Serbialla on nyt kaikki mahdollisuudet kääntää sivua ja siirtyä eurooppalaiseen tulevaisuuteen. EU:n korkea edustaja Cathy Ashton on sopivasti juuri tänään Belgradissa tapaamassa presidentti Tadicia.

Serbia on Mladicin pidätyksen jälkeen hyvin lähellä täyttä ICTY-yhteistyötä. Sen tulee seuraavaksi keskittää kaikki tarmonsa jäljellä olevaan EU-lähentymisen mittariin, eli löytää ratkaisu suhteilleen Kosovon kanssa.

Presidentti Obaman eilinen linjapuhe Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta oli odotettu. Pari vuotta sitten Obama paalutti uutta lähestymistapaa Yhdysvaltain ja arabimaailman suhteessa, joka oli tuolloin hyvin rasittunut. Nyt hän puhui siitä, miten Yhdysvallat näkee arabimaailman meneillään olevan muutoksen.

Presidentti Obaman arvioon tapahtumien historiallisuudesta on helppo yhtyä. Hänen viestinsä on myös selkeä. Yhdysvallat on sellaisen muutoksen puolella, joka vie kohti kansalaisten itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa. Hän paalutti monta tärkeää periaatetta, kuten että väkivalta kansalaisia kohtaan ei ole sallittua ja että yleismaailmalliset oikeudet kuuluvat kaikille. Ja hän korosti samojen vaatimusten pätevän kaikkiin alueen maihin.

Puhe nosti esille sen, että uudistukset ja demokratisoituminen ei ole helppoa. Monia ongelmia tulee eteen. Eikä meidän ulkopuolisten ole aina helppoa löytää oikeaa tasapainoa lyhyen tähtäimen etujen ja pitkän aikavälin vision välillä.

Obama luetteli koko joukon konkreettisia toimia, joihin kansainvälinen yhteisö voi ryhtyä etenkin Tunisian ja Egyptin tukemiseksi. On toimittava yhdensuuntaisesti. Tästä EU tulee ottamaan varmasti kopin, mehän olemme jo pitkällä hahmottamassa omaa lähestymistapaamme tämän historiallisen haasteen edessä.

Näiden maiden demokratisoituminen riippuu yhtä paljon taloudellisen tilanteen kehittymisestä ja ihmisten elinolosuhteiden paranemisesta kuin poliittisen järjestelmän uudistamisesta. Siksi kansainvälisen yhteisön tuki on tarpeen nyt kun maiden taloudet ovat vallankumousten jälkeen suurissa vaikeuksissa elintärkeiden turismitulojen romahdettua. Presidentti myös muistutti siitä, että meidän täytyy lähestyä asioita tietyllä nöyryydellä. Me emme määrää alueen tulevaisuutta.

Puheen toinen kulmakivi oli alueen rauhanpyrkimykset. Tämä on merkittävää. Israelin ja palestiinalaisten rauhan aikaansaaminen ei ole mikään sivuseikka, vaan aivan keskeinen asia koko alueen tulevan kehityksen kannalta. Yhdysvaltain rooli on korvaamaton, joskin myös muun kansainvälisen yhteisön entistä vahvempaa panosta tarvitaan.

Obama patisteli osapuolia neuvottelupöytään. Hän teki sen tunnustamalla molempien osapuolten keskeiset tarpeet mutta myös sen, mitä niiltä itseltään odotetaan. Hän paalutti muutamia sellaisia asioita, joiden on jo pitkään tiedetty olevan rauhanratkaisun kulmakivia. Niihin kuuluvat tulevan Palestiinan valtion rajat ja Israelin turvallisuus. Tämä paalutus oli tervetullutta, ja sille tulee toivon mukaan jatkoa kvartetin kokouksesta lähiaikoina.

Olen varma, että kaikki Lähi-idän ongelmien parissa työskentelevät yhtyvät täysin Obamaan, kun hän puheessaan totesi, että kansainvälinen yhteisö on väsynyt tähän loputtomaan prosessiin, joka ei tunnu koskaan tuottavan lopputulosta.

Nyt on saatava aikaan liikettä. Ei voida odottaa sopivampaa hetkeä, koska sitä ei suurella todennäköisyydellä tule. Jos halutaan luoda kaksi vakaata valtiota, jotka elävät keskinäisessä rauhassa, se hetki on luotava nyt. EU-ulkoministerit pyrkivät omalta osaltaan työntämään prosessia liikkeelle maanantain kokouksessaan.

Hallitusneuvottelut alkavat huomenna Säätytalolla kello 9.00. Loppumisajasta ei ole tietoa. Neuvottelut alkavat kuuden puolueen voimin: Kokoomus, SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, RKP ja KD.

Työ jakaantuu kahdeksaan ryhmään. Omassa ryhmässäni käsitellään ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä Euroopan unionia.

Viime päivät ovat kuluneet neuvotteluihin valmistautuessa. Säätytalolta en varmaankaan pahemmin bloggaile.

Koska blogin kommentaattorit ja seuraajat ovat ulkopolitiikan asiantuntijoita, kuulisin mielelläni, millaisia asioita Sinä toivoisit näkeväsi seuraavan hallituksen ohjelmassa. Fokus ulko-, turvallisuus-, puolustus- ja EU-politiikassa.

 

Dag Hammarskjöld sanoi aikanaan, etteivät Yhdistyneitä Kansakuntia tarvitse suojakseen suurvallat ? vaan ne kaikki muut. Suomi kuuluu näihin muihin. Tiedämme omasta kokemuksestamme, miten arvokas asia rauha on. Suomi menestyy parhaiten maailmassa, jossa oikeusvaltion periaatteet ovat kunniassa ja aggressio on pannassa. Globalisaation oloissa kaukaisetkin konfliktit vaikuttavat omaan turvallisuuteemme. On Suomen oma etu tukea ja vahvistaa YK:n toimintakykyä kaikin tavoin.

Vaikuttaminen aika ajoin YK:n tärkeimmässä toimielimessä, turvallisuusneuvostossa, on paitsi oikeutemme YK:n täysivaltaisena jäsenenä, myös velvollisuutemme rauhanvälittäjänä ja -rakentajana. Nyt on taas oikea aika pyrkiä turvallisuusneuvostoon. Olimme viimeksi neuvostossa yli 20 vuotta sitten, vuodet 1989-1990. Nyt pyrimme sinne kaudeksi 2013-2014. Muut Pohjoismaat tukevat meitä vahvasti. Asiasta pääsevät päättämään kaikki YK:n 192 jäsenmaata vaalissa, joka pidetään lokakuussa 2012. Ehdokkuutemme on kansallinen hanke, mutta turvallisuusneuvoston jäsenenä pääsisimme myös vaikuttamaan EU:n vahvemman YK-roolin puolesta. Jaossa ”länsiryhmällä” on kaksi paikkaa. Kilpakumppanimme ovat Australia ja Luxemburg.  

Suomella on vahvuuksia. Lähes 60-vuotisen YK-jäsenyytemme aikana olemme olleet järjestössä kokoamme isompi vaikuttaja. Brändimme on hyvä. Meidät tunnetaan aktiivisena, tasapuolisena ja sovittelevana toimijana. Ensimmäisellä kaudellamme turvallisuusneuvostossa (1969-1970) toimimme vahvasti etenkin Afrikan kysymyksissä.  Panimme liikkeelle Namibian itsenäistymisen, jonka Martti Ahtisaari ja suomalaiset rauhanturvaajat saattoivat sitten päätökseen vuonna 1990, toisella turvallisuusneuvostokaudellamme. Toisella kaudellamme olimme myös mukana päättämässä, kun YK puolusti asein pientä jäsenvaltiotaan Kuwaitia.

Suomalaisten panos rauhanturvaamiseen maailmalla on vaikuttava. Vuodesta 1956 lähtien noin 50 000 suomalaista on palvellut rauhanturvatehtävissä 36ssa eri operaatiossa. Osallistumisen muodot ovat vaihdelleet. Naiset ovat tulleet vahvasti mukaan. Siviilit ovat tulleet sotilaiden rinnalle rauhaa rakentamaan. YK:n yhteistyö NATOn ja muiden järjestöjen kanssa on arkipäivää niin Balkanilla kuin Afganistanissakin. Miinalaiva Pohjanmaa partioi keväällä Adeninlahdella ja suojeli elintärkeää kauppareittiä merirosvoilta osana EU-maiden yhteistä operaatiota. 

Sakari Tuomioja välitti rauhaa Kyproksella 60-luvulla. Häntä ovat seuranneet Martti Ahtisaari Namibiassa, Balkanilla ja Indonesiassa sekä Pekka Haavisto Darfurissa ja Afrikan sarvessa.  Myös Harri Holkeri ja Elisabeth Rehn ovat antaneet arvokkaan panoksensa konfliktien selvittelyyn. Suomalainen rauhanvälitys tunnetaan ja tunnustetaan maailmalla. Nobelin rauhanpalkinto Martti Ahtisaarelle on tästä ylivertainen osoitus. Tälle perustalle on hyvä rakentaa. Suomen ja Turkin yhteinen aloite YK:n rauhanvälityskyvyn vahvistamisesta on myötätuulessa. EU:ssa toimimme aktiivisesti sen ja Afrikan unionin välisen yhteistyön tiivistämiseksi Afrikan kriisien hallinnassa ja ratkaisussa. Tuemme rauhanvälitystä Afrikassa myös kahdenvälisesti ja yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa. 

Korostamme vahvuuksiamme diplomaattisissa kontakteissamme maailmalla. Emme pidä kynttiläämme vakan alla. Jos meidät valitaan turvallisuusneuvostoon, emme tuo sinne turvallisuuspoliittisia ongelmia tai ikiomaa agendaamme. Tuomme sinne rakentavan asenteen. Tällä autamme kansainvälisen yhteisön yhteisellä agendalla olevien ongelmien ratkaisua parhaiten.

Kävin alkuviikosta myös hyvät keskustelut Helsingissä vierailleiden Australian ulkoministerin ja Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs, maan hallituksen jäsenen Susan Ricen kanssa. 

Australian ulkoministeri Kevin Rudd. (Kuvat: Eero Kuosmanen)


Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Susan Rice.

Syyrian tilanne on traaginen. Olen järkyttynyt Syyrian johdon tavasta vastata mielenosoituksiin väkivallalla.

Kuolonuhrien määrästä ei ole tarkkaa tietoa. Puhumme joka tapauksessa sadoista kuolleista, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston arvioiden mukaan jopa 850:sta. Mielenosoitusten kannalta keskeisiä kaupunkeja saarretaan. eikä vapaata tiedonvälitystä sallita.

YK:n turvallisuusneuvosto ei valitettavasti löytänyt Syyrian pakotteiden osalta yksimielisyyttä. EU on sopinut omista pakotteistaan, jotka astuivat voimaan 10.5. Ne sisältävät mm. aseidenvientikiellon, finanssipakotteita ja matkustusrajoituksia. Rajoitukset kohdistetaan henkilöihin, jotka ovat vastuussa siviiliväestöön kohdistuneesta väkivallasta. Tällaisten henkilöiden maahanpääsy ja kauttakulku estetään ja heidän varansa jäädytetään.

Paine kansainvälisen yhteisön toimiin kasvaa koko ajan, mikäli Syyriassa ei tapahdu käännettä parempaan. Laajamittainen tragedia on jo tapahtunut, mutta vielä laajempi tulisi estää. Syyriasta puhutaan myös seuraavassa EU:n ulkoministerikokouksessa 23.5.

Ulkoministeriö kehottaa välttämään matkustamista Syyriaan. Tarkemmat suositukset löytyvät täältä.

Eurooppa-päivänä on aina hyvä palauttaa mieleen, että Euroopan yhdentyminen on ollut mantereemme historian onnistunein projekti. 
On syytä muistuttaa perusasioista:
1. EU on olemassa neljästä syystä: rauha, vakaus, vauraus ja turvallisuus.
2. EU perustuu neljään vapauteen: ihmiset, tavarat, palvelut ja raha.
3. EU pohjautuu yhdessä sovittyihin sääntöihin ja instituutioihin, eli lakiin. Laeista päättävät yhdessä jäsenmaat ja vaaleilla valittu parlamentti.
Euroopan yhdentyminen on minusta välttämätöntä, mutta se ei missään nimessä ole helppoa. Jos se olisi helppoa, siinä olisi onnistuttu jo paljon aiemmin. Usein integraatio edistyy mallilla ”askel taakse – kaksi eteen.” 
Suomen EU-politiikan peruslinja on nyt pohdinnassa, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Minusta on selvää, että EU-jäsenyyden myötä Suomi on edistänyt omia tavoitteitaan, vaurastunut ja kasvattanut kansainvälistä vaikutusvaltaansa.
Kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä Eurooppa-päivän merkityksestä vuonna 2011. Mitä olet mieltä?
Sain eilen illalla hyviä uutisia Cathy Ashtonilta New Yorkista. YK:n yleiskokous oli juuri hyväksynyt täysistunnossaan päätöslauselman EU:n osallistumisesta YK:n yleiskokoukseen.
Äänestystulos on kiistaton: 180 ääntä puolesta, ei yhtään ääntä vastaan, ja kaksi pidättäytyi äänestämästä. Tulos on ennakoitua parempi. Neuvotteluprosessi oli pitkä ja hankala. YK:ssa on vaikea saada uudistuksia läpi. Keskeisin ongelma liittyi YK:n rakenteeseen valtioiden välisenä järjestönä. Jotkin YK-jäsenmaat tulkitsivat, että EU saisi valtiolle kuuluviksi katsottuja oikeuksia. Lopullista tulosta pohjustikin pitkään tehty kova työ unionin aseman selvittämiseksi epäröivien maaryhmien suuntaan. Ashtonin henkilökohtainen panos viime metreillä oli ratkaiseva ? hän neuvotteli ja voitti. Tulos on hyvä esimerkki EU:n kyvystä saada tuloksia aikaan, kunhan rivit ovat suorassa ja päämäärä on yhteinen.   
Kyse on isosta askelesta Lissabonin sopimuksen ajan EU:lle. Nyt EU:lla on kyky neuvotella itsenäisesti YK:ssa isojen jäsenmaiden rinnalla. EU:n edustajilla on puheoikeus muiden rinnalla. Täysipainoinen osallistuminen ja toiminta YK:n yleiskokouksessa on ylipäätään mahdollista. 
Laakereilla ei voi alkaa kuitenkaan levätä. On tärkeätä, että asia ratkaistiin, jotta voimme keskittyä itse pihviin eli sisältökysymyksiin. EU:lla on käsissään YK-areenalla kaksi selkeää haastetta, joihin tulee vastata. Ensiksi on löydettävä yhteinen sävel – myös pysyttävä siinä – suurissa kysymyksissä: esimerkiksi miten suhtautua Lähi-itä-paketin uuteen elementtiin, Fatahin ja Hamasin sovintoon. Lisäksi on näytettävä, että EU pystyy edistämään YK:n tavoitteita kehityksen, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien saralla. 
Mitä sinä olet mieltä EU:n roolista YK:ssa? Miten sitä voisi parhaiten kehittää?

Sain aamulla aikaisin tiedon, että al-Qaida-johtaja Osama bin Laden oli kuollut Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen iskussa Pakistanissa. Historian lehti on kääntynyt terrorismin vastaisessa taistelussa. 

Osama bin Laden oli erittäin vaarallinen kansainvälinen terroristijohtaja. Hänen toimintansa seurauksena kuoli tuhansia ihmisiä vuoden 2001 terrori-iskuissa. Tuon jälkeenkin hän on jatkanut toimintaansa kannustaen iskuihin ja toimien kansainvälisen terrorismin johtohahmona.  Vaikka bin Ladenin rooli terroritekojen ohjaamisessa oli jo vähentynyt, hän toimi edelleen terroristien tärkeänä esikuvana ja kannustajana.  
Suomi tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen terrorismin. Bin Ladenin johtamista tai yllyttämistä iskuista kärsivät viattomat siviilit, mikä tekee niistä erityisen tuomittavia. Julkinen yllytys terrorismirikoksiin sekä värväys ja koulutus terrorismiin on kansainvälisen oikeuden mukaan rangaistavaa.
Terrorismin vastaista toimintaa on jatkettava. EU, Yhdysvallat ja kansainvälinen yhteisö tekevät tässä läheistä yhteistyötä.  Obaman mukaan Pakistanin viranomaiset olivat avustaneet amerikkalaisia eilisen operaation valmistelussa. Tämä on tärkeää. 
Valitettavasti on varauduttava siihen, että matkailijoihin ulkomailla kohdistuva terrori-iskujen uhka voi olla lähiaikoina tavallista suurempi.  Ulkoministeriö päivittää matkustussuosituksia tarpeen mukaan.
Syyrian tilanne on jo jonkin aikaa ollut huolestuttava. Kiirastorstaina saatiin rohkaiseva tieto, kun presidentti Assad kertoi päätöksestä luopua poikkeustilalaista. Sen jälkeen tapahtumat ovat kuitenkin suureksi pettymyksekseni saaneet valitettavan käänteen. Uutistoimistot ovat raportoineet siviileihin kohdistuneesta silmittömästä tulituksesta. Kuolonuhreista on vaikea saada tietoja, mutta heitä on ilmeisesti satoja.
 
Tapahtumat muissa arabimaissa ovat osoittaneet, ettei ihmisten legitiimejä vaatimuksia voi tukahduttaa väkivallalla. Libyassa tätä yritetään edelleen ja seurauksena on ollut tragedia, joka ei palvele kenenkään intressejä.
 
Toivon todella, ettei Syyria seuraa Libyaa, vaan palaa sille uudistusten tielle, jolla se jo lupaavasti eteni. Väkivallan on loputtava, ja kansalaisten kanssa on käytävä vuoropuhelua.
 
Suomalaisia Syyriassa on tiettävästi tällä hetkellä joitakin kymmeniä. Ulkoministeriö on päivittänyt matkustustiedotetta. Kehotamme välttämään matkustamista Syyriaan, ja siellä olevia kehotamme harkitsemaan poistumista. Tarkemmat suositukset löytyvät täältä.