Olin tänään Genevessä, jossa tapasin Maailman kauppajärjestö WTO:n pääjohtaja Pascal Lamyn, ja Sveitsin ulkoministeri Micheline Calmy-Reyn, joka hoitaa tänä vuonna myös liittopresidentin tehtävää.

Kävin yhden mielenkiintoisimmista kauppapolitiikkaa koskevista koskaan käymistäni keskusteluista Pascal Lamyn kanssa. Hänen analyysinsa oli tunnettuun tapaansa partaveitsen terävä. Myös ajoitus oli hyvä. Pääsimme tuoreeltaan arvioimaan  perjantaina päättynyttä G20-huippukokousta ja sen tuloksia. Olimme molemmat myönteisesti yllättyneitä siitä, miten vahvasti kokouksen julkilausumassa vastustettiin protektionismia ja puhuttiin monenkeskisen kauppajärjestelmän vahvistamisen puolesta. Puheista on kuitenkin tunnetusti vielä pitkä matka käytännön tekoihin.

 WTO:n ministerikokous lähestyy kovaa vauhtia ja joulukuussa niin G20-maille kuin muillekin WTO:n jäsenille tarjoutuu mahdollisuus sopia uskottavasta työohjelmasta kaupan vapauttamiseksi ja sääntöjen kehittämiseksi pariksi seuraavaksi vuodeksi. Vaikka näkymät eivät ole lainkaan ruusuiset, on pakko olla edes hieman optimistinen.  Se ainakin on varmaa, ettei hyvään lopputulokseen pääsy jää Lamyn yrityksestä uupumaan.

Ehkä keskeisin ongelma on se, etteivät monenkeskiset kauppaneuvottelut ja niissä käsiteltävät kysymykset ole pysyneet reaalitalouden vauhdissa. WTO:n niin kutsuttua Dohan kierrosta käydään pitkälti samaa sabluunaa käyttäen kuin aikaisempiakin kierroksia, vaikka aiheet ovat nyt monimutkaisempia, jäseniä enemmän ja näiden intressit toisistaan eriytyneitä. Ei siis ole helppoa löytää ratkaisua, josta löytyisi yhteisymmärrys. Puhuimme Lamyn kanssa myös Venäjän WTO-jäsenyydestä. Näyttää erittäin lupaavalta, että ministerikokous tekee päätöksen Venäjän jäsenyydestä.

Se, että Venäjästä saadaan joulukuussa mitä todennäköisimmin WTO:n 155:s jäsen on merkittävässä määrin Sveitsin ansiota. Sveitsi on nimittäin toiminut väsymättä välittäjänä Venäjän ja Georgian välisessä vaikeassa kiistassa liittyen Etelä-Ossetian ja Abhasian raja-asemien valvontaan. Genevessä tarjoutui mahdollisuus keskustella aiheesta Sveitsin liittopresidentin ja ulkoministerin Micheline Calmy-Reyn kanssa. Hänen kanssaan kävimme myös läpi EU:n ja euron tilaa, joka kiinnostaa sveitsiläisiä kovasti, ei vähiten johtuen frangin vahvistumisesta euroon nähden ja siihen liittyvistä vientinäkymien heikentymisestä.

Mielenkiintoinen ja hyödyllinen päivä takana. Nyt kohti Berliiniä.

Terveiset Kööpenhaminasta. Osallistuin täällä Pohjoismaiden neuvoston istuntoon ministerineuvoston puheenjohtajana. Paikalla oli valtava määrä pohjoismaisia ministerikollegoita. Täällä oli hyvä tavata heitä niin virallisissa kuin epävirallisissakin yhteyksissä.
 
Ohjelmani alkoi keskustelulla avoimesta Pohjolasta pohjoismaisessa huippukokouksessa. Oli hienoa huomata, miten yksimielisesti puhujat korostivat avoimuuden, osallistamisen ja yhteisöllisyyden merkitystä Norjan järkyttävien terroritekojen jälkeen. Pohjoismaiset, vahvat arvot näkyivät tässä.
 
Seuraavaksi keskustelimme Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston kanssa yhteistyön tiivistämisestä, lähialueyhteistyöstä ja budjetista. Vuoden 2012 budjetin hyväksyntä oli hyvä esimerkki siitä, miten hyvin yhteistyö toimii. Ministerineuvosto ja Pohjoismaiden neuvosto pääsevät rakentavalla yhteistyöllä useimmiten yhteisymmärrykseen, vaikka lähtökohdat usein ovat erilaiset. Pohjoismaiden neuvosto tuo keskusteluun tervetullutta kunnianhimoa ja kriittisyyttä.
 
Pohjoismaiden yhteistyöministereiden kokouksessa hyväksyimme 2012 budjetin pitkällisen prosessin päätteeksi. Prosessi osoitti, että tarmokas neuvottelutyö kannattaa. Päätimme myös alustavasti ns. prioriteettirahaston perustamisesta. Se tuo lisää joustavuutta varainkäyttöön ja auttaa vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin. Keskustelimme myös pohjoismaisen tietoturvayhteistyön tiivistämisestä. Se on hyvä esimerkki yhteistyön laaja-alaisuudesta.
 
Tänä aamuna tapasin Nuorten Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston. Kuuntelin nuorten näkemyksiä pohjoismaisen yhteistyön haasteista. Tasa-arvo, ilmaisunvapaus ja demokratia ovat tärkeitä myös pohjoismaisille nuorille. Keskustelimme myös nuorisotyöttömyydestä, joka on suuri ongelma erityisesti Suomessa ja Ruotsissa. Keskustelu antoi paljon ajateltavaa. Nuorten tarpeet ja toiveet pitäisi voida ottaa työmarkkinoilla paremmin huomioon.
 
Myös pohjoismaiset kauppaministerit kokoontuivat keskustelemaan kaupan haasteista. Vaihdoimme näkemyksiä Maailman kauppajärjestön (WTO) neuvottelukierroksesta, Venäjän WTO-jäsenyydestä, Tanskan EU-puheenjohtajakauden kauppapoliittisista painopisteistä ja pohjoismaisista rajaesteistä. Kävi hyvin ilmi, miten samanmielisiä pohjoismaat ovat kauppa-asioissa. Puolustamme vapaakauppa ja sääntöpohjaista, monenkeskistä kauppajärjestelmää. Sain myös erittäin hyödyllistä taustatietoa WTO:n ministerikokousta silmällä pitäen ja ehdotin, että kokoonnumme kokouksen alla vielä päivittämään tilannetta.
 
Lounastin Tanskan uuden eurooppaministerin kanssa. Keskustelumme painottui luonnollisesti EU-asioihin, joita Tanskan uusi hallitus hoitaa hyvin rakentavalla otteella. Käytyämme ajankohtaiset asiat läpi sain ilokseni kuulla, että Tanskassa harkitaan jälleen uudelleen sen osallistumista puolustusta ja oikeudellisia asioita koskevaan EU-yhteistyöhön. Se olisi omiaan vahvistamaan pohjoismaiden painoarvoa EU:ssa.
 
Iltapäivällä alustin täysistunnossa Suomen puheenjohtajakaudesta pohjoismaisessa ministerineuvostossa, budjetista ja Valko-Venäjä-yhteistyöstä. Olemme panostaneet puheenjohtajakaudellamme muun muassa vihreään Pohjolaan eli ilmastonmuutokseen ja rajaesteiden poistamiseen. Työmme sai tukea.
 
Ohjelmani päättyi yhteistyöministereiden kyselytuntiin, jossa parlamentaarikot voivat vapaasti esittää kysymyksiä kaikkien pohjoismaiden yhteistyöministereille. Panin tyytyväisenä merkille suomalaisten parlamentaarikkojen aktiivisuuden kyselytunnilla.
 
Pohjoismaiselle yhteistyölle on paljon kysyntää ja sitä on helppo tiivistää. Pohjoismaista yhteistyötä tulisi tiivistää erityisesti EU-asioissa, joissa erilaisista lähtökohdista huolimatta pohjoismaat voivat usein löytää toisensa. Pohjoismaiset kollegat ovat läheisimpiä kollegoitani. Useimmiten soitan ensimmäiseksi juuri heille. Yhteinen sävel löytyy hyvin nopeasti.

Myös pohjoismaisen yhteistyön rakenteet ovat sinällään arvokkaita. Ne ovat kestäneet maailman muutosta erittäin hyvin, mistä kertoo muun muassa hyvin laaja ministeriosallistuminen tämän viikon kokouksiin. Päätin käynnistää ulkoministeriössä mietinnän siitä, miten pohjoismaista yhteistyötä voidaan tehostaa entisestään.
 
P.S. Jotkut parlamentaarikkokollegani olivat tulkinneet esiintymiseni pohjoismaisen ministerineuvoston tapaamisessa pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston kanssa pohjoismaisen yhteistyön väheksymiseksi. Siitä ei ollut kysymys, sillä pohjoismainen yhteistyö on erittäin tärkeää. En kuuna päivänä vähättelisi sitä. Olen vilpittömästi pahoillani mahdollisesti aiheuttamastani mielipahasta.

Kreikan pääministerin eilisiltainen ilmoitus järjestää kansanäänestys sen tukipakettiin liittyvistä velvoitteista tuli kaikille suurena yllätyksenä. Asiasta ei keskusteltu viime viikolla, kun Eurooppa-neuvosto sai aikaan kattavan ohjelman velkakriisin hoidosta. Reaktiot pääministeri Papandreun ilmoitukseen ovat olleet negatiivisia, niin eurooppalaisten johtajien kuin markkinoidenkin taholta.

Jyrki totesi tänään, että kansanäänestyksen järjestäminen lisää euroalueen epävakautta tilanteessa, jossa olisi tarvittu pikemminkin vakautta lisäävien päätösten toimeenpanoa. Poliittinen tilanne Kreikassa on äärimmäisen vaikea. On toki kreikkalaisten oma asia järjestää päätöksentekonsa kuten he haluavat, mutta nyt spekulaatio kansanäänestyksen ajankohdalla ja tuloksella lisää epävarmuutta useiksi viikoiksi, ellei kuukausiksi.

Kansanäänestys on käytännössä äänestys Kreikan jäsenyydestä euroalueessa. Jos Kreikka äänestää ei, on vaikea uskoa, että EU harkitsisi uutta pakettia Kreikalle. Nyt jo puolentoista vuoden ajan kaikki EU-maat ja erityisesti euromaat ovat tehneet kaikkensa auttaakseen Kreikkaa. On selvää, että tällaista pakettia, joka viime viikolla sovittiin ja joka koostuu monesta eri osasta (mm. Kreikan velkataakan keventäminen, yksityisen sektorin osallistuminen, pankkien tukeminen), on vaikea noin vain pyyhkäistä pois.

Jos Kreikka äänestää kyllä, saa Papandreu tuen jatkaa uudistuksia. Vahinko on kuitenkin jo osaltaan tapahtunut, kun kansanäänestysilmoitus on lisännyt markkinoiden epäuskoa Kreikan tahtoon ja kykyyn hoitaa omaa talouttaan ja olla luotettava kumppani – Kreikka kun oli muiden EU-maiden mukana päättämässä koko paketista. Ja markkinoiden luottamuksestahan tässä on ennenkaikkea kysymys. 

Kansanäänestyspäätös lienee täysin sisäpoliittinen. Pääministeri Papandreu haluaa varmistaa, että hänellä on kansan ja oman puolueensa tuki takanaan vaikeissa päätöksissä. Niinkin voi käydä, että kansanäänestyksen varjolla yritetään EU-kumppaneilta kiristää Kreikalle lievennyksiä paketin ehtoihin. Ratkaisun avain on kuitenkin Kreikan omissa käsissä. Jos Kreikka ei tee julkisen talouden rakenteellisia uudistuksia, on Kreikalle mahdotonta antaa lisää lainaa. Ratkaisut ovat vaikeita ja koskettavat kaikkien kansalaisten arkea. Kukaan muu kuin Kreikka itse ei näitä päätöksiä voi tehdä. On myös itsestään selvää, etteivät ratkaisut voi tässä vaiheessa olla muuta kuin vaikeita ja epämiellyttäviä. 

Onko uhkapelin hinta lopulta liian suuri? Ennen kansanäänestyksen järjestämistä Papandreun täytyy nimittäin saada hyväksyntä parlamentilta tämän viikon perjantaina tapahtuvassa äänestyksessä. Ateenasta kantautuneiden tietojen perusteella hänen parlamenttiryhmästään erosi tänään yksi kansanedustaja, useampi protestoi ja hallituksen enemmistö on hiuksenhieno. On siis mahdollista, että ennen kansanäänestystä Kreikassa tapahtuu vielä paljon. Toivottavasti kuitenkin hyvässä järjestyksessä. 

Huomenna keskiviikkona Cannesissa ennen G20 -kokouksen alkua tapaavien Sarkozyn ja Merkelin odotetaan ottavan tiukan kannan Kreikan ohjelman toteutumiseen sovitussa muodossa. Torstaina 3.11. paikalle saapuu presidentti Obama ja keskusteluita käydään myös IMF:n ja EU-instituutioiden kanssa. Kaikki on nyt kiinni kreikkalaisista itsestään. He joko haluavat olla mukana euroalueessa kaikkine siihen kuuluvine vastuineen ja velvoitteineen tai sitten he valitsevat paljon vaikeamman tien. Muistaa kannattaa, ettei mikään ohjelma tai tukipaketti laukea eikä niitä käytetä heidän avukseen, elleivät he tee niitä uudistuksia joita EU, IMF ja Euroopan keskuspankki ovat edellyttäneet.

Seuraava siirto on Kreikalla. Vaikka yhteisessä unionissa ollaankin, jokainen lopulta päättää itse omista asioistaan ja siitä, haluaako ottaa apua vastaan vai ei.

Velkakriisin hoitaminen Euroopassa otti viime yön aikana ison askeleen eteenpäin. Kaikkien EU-maiden kesken sovittiin illalla toimenpiteistä pankkisektorin vakauttamiseksi ja euromaiden pääministerit hieroivat yön aikana ratkaisut Kreikan velkakestävyyden parantamisesta, Euroopan rahoitusvakausvälineen muokkaamisesta ja euroalueen taloushallinnon vahvistamisesta.

Kreikan julkista velkaa leikataan noin 100 miljardilla eurolla leikkaamalla yksityisten sijoittajien hallussa olevista joukkovelkakirjalainoista 50 %. Leikkaus toteutetaan vapaaehtoisuuteen perustuvalla velkakirjavaihdolla. Velkajärjestelyn tavoitteena on mahdollistaa Kreikan taloudellinen toipuminen ja paluu markkinoille tulevaisuudessa. Kreikan vakautusohjelmaan varataan ERVV:n ja IMF:n kautta yhteensä 130 miljardia euroa. Kreikka-ratkaisun aikaansaaminen oli osoitus siitä, että pakon edessä EU pystyy vaikeisiinkin päätöksiin.

EU-maiden pankeilta vaaditaan aiempaa vahvempaa vakavaraisuutta. Arvioiden mukaan tämä tarkoittaa noin 106,5 miljardin euron pääomitustarvetta. Ensisijaisesti pankit hakevat pääomat markkinoilta, toissijaisesti niiden kotivaltiot pääomittavat pankkeja ja vasta viimeisenä keinona, jos tukea kotivaltiolta ei ole saatavissa, pääomitus olisi rahoitettava tiukoin ehdoin Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) lainalla. Finanssivalvonnan mukaan suomalaispankit eivät tarvitse vakavaraisuuden vahvistamista.

Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) kapasiteetti otetaan tehokkaampaan käyttöön. Suomen ja muiden euromaiden takuusvastuut eivät kasva, vaan vahvistaminen perustuu ERVV:n toimintatavan muutokseen. Lisäksi muutokset mahdollistavat sen, että vahvasti ylijäämäiset maat kuten Kiina voivat auttaa IMF:n kautta euroalueen velkakriisin ratkaisemisessa. Näiden muutosten tavoitteena on estää velkakriisin leviäminen uusiin maihin. Tämän varmistamiseksi kokouksessa käsiteltiin Italian ja Espanjan voimakkaita toimia julkisen taloutensa sopeuttamiseksi.

Velkajärjestelyn vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin on pelätty joillakin tahoilla etukäteen. Aamupäivän hyvä pörssikurssikehitys Aasiassa ja Euroopassa näyttää vahvasti siltä, että yön aikana rakennettu kokonaispaketti  on helpottanut myös markkinoiden huolia. Etelä-Euroopan maiden velkakirjojen korot ovat olleet laskussa.

Velkakriisin aikana on vahvistunut yksituumaisuus siitä, että euroaluetta pitää vahvistaa. Vastaavaa kriisiä ei saa syntyä uudestaan. Rahaliitto tarvitsee myös talousliittoa, jossa budjettikurista pidetään yhdessä huoli. Sen suuntaan otettiin nyt merkittäviä askeleita. Kaikki euromaat ottavat vakaus- ja kasvusopimuksen mukaiset alijäämä- ja velkakriteerit osaksi lainsäädäntöään ensi vuoden aikana. Talouspolitiikan perusteita yhdenmukaistetaan. Liiallisen alijäämän kanssa painivien maiden budjetteja arvioidaan tiukasti yhdessä.
 
ps. Onneksi olkoon EU:n komission uudelle varapuheenjohtajalle Olli Rehnille! 

Istun junassa matkalla Moskovan Sheremetjevon lentokentälle. Takana tiivis parin päivän visiitti. Ohjelmassa mm. Suomen ja Venäjän talouskomission puheenjohtajakokous, suomalaisten yritysten tapaamisia, seminaariesiintyminen, yliopistoluento ja eilen illalla KHL-peli Moskovan Dynamo – Pietarin SKA.

Venäjä on yksi Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita – vähän laskutavasta ja vuodesta riippuen jopa tärkein. Kauppamme on kuitenkin vahvasti alijäämäistä johtuen lähinnä venäläisen energian tuonnista. Suomalaiset yritykset ovat investoineet Venäjälle rajusti ja työllistävät siellä noin 50 000 ihmistä. Monet suomalaiset tuotemerkit ovat näkyvästi esillä.

Venäjällä politiikan rooli taloudessa on keskeinen. Tästäkin syystä on hyödyllistä keskustella ministerien välillä säännöllisesti talousyhteistyöstämme. Vastinparini talouskomission puheenjohtajana on varapääministeri Sergei Ivanov. Keskustelussamme oli kaksi osiota:

– ensin yleisempi näkemysten vaihto maailmantaloudesta, euroalueesta ja kahdenvälisistä talouskysymyksistä
– sitten yksittäisten tapausten läpikäynti; ongelmanratkontaa ja mahdollisuuksien luomista

Lisäksi sovimme, että Suomen ja Venäjän lähialueyhteistyötä ryhdytään uudistamaan. Ryhdymme valmistelemaan uutta sopimusta rajan ylittävästä aluekehitystyöstä. Palaan tähän tarkemmin myöhemmin.

Venäjän talous kasvaa vakaasti ja kulutus kiihtyy kovaa vauhtia. Samalla venäläiset pyrkivät modernisoimaan ja monipuolistamaan elinkeinorakennettaan. Suomi ja suomalaiset yritykset voivat olla siinä apuna. Myös Venäjän tuleva WTO-jäsenyys auttaa talouden modernisoinnissa ja helpottaa Venäjän ja EU:n välistä yhteistyötä.

Pitkän matkarupeaman (Shanghai, Bryssel, Moskova) jälkeen on hyvä palata Suomeen. Olen illan mittaan yhteydessä Brysseliin, jossa pääministerit ja valtionpäämiehet etsivät ratkaisua velkakriisiin.

Ohessa muutama kuva matkalta. ps. viime viikon Shanghain vienninedistämismatkasta hyvä yhteenveto Storifyssa. Kiitos Harri!

Varapääministeri Sergei Ivanov ja Venäjällä supersuosittu suomalaisnäyttelijä Ville Haapasalo.

Vedomosti-lehden haastattelussa.

Kävin morjestamassa ennen Dynamon matsia Komarovia ja Jalasvaaraa. 

Sain tänään kunnian olla avaamassa André Noël Chakerin kirjan ?The Finnish Miracle? julkistamistilaisuutta. André on aivan mieletön tyyppi, kanadalaissyntyinen suomalainen, joka on asunut täällä 20 vuotta ja tehnyt työtä muun muassa suomalaisen urheilun ja bisneksen parissa. Hänen kohtaamansa innostavat suomalaiset ovat sytyttäneet hänessä kiinnostuksen Suomea kohtaan ja saaneet hänet miettimään, kuinka suomalaiset ovat löytäneet ainutlaatuisen tien menestykseen.

Moni voi kysyä, missä se menestys on nyt, kun harva se päivä uutisissa kerrotaan YT-neuvotteluista tai irtisanomisista. Globaalilla talouden epävarmuudella on erityisen suuri vaikutus Suomeen, kun 40% BKT:stamme tulee viennistä. Sitä ei kuitenkaan ole kiistäminen, että Suomi on yhteiskuntana noussut nopeasti 1970-luvun TOP-30 maasta TOP-3  maaksi. Vaikka kriteerit eivät koskaan ole täysin objektiivisia, seuraavat rankingit kertovat kuitenkin jotakin Suomen menestyksestä:
– paras maa maailmassa (Newsweek 2010)
– paras peruskoulutus maailmassa (PISA 2003, 2006)
– onnellisin maa maailmassa (Gallup maailmanlaajuinen mielipidetiedustelu 2010)
– vähiten korruptoitunut maa maailmassa (Transparency International 2007)
– kymmenen maailman kilpailukykyisimmän maan joukossa (World Economic Forum 2000-2011)

Suomi on onnistunut kääntämään kriisit menestykseksi. Siirryimme Ruotsin vallasta Venäjän valtaan ja saavutimme itsenäisyytemme, loimme uudestaan taloutemme sodan jälkeen ja nousimme 90-luvun lamasta. Joka kerta kriisi auttoi kasvuun ja poliittisen asemamme vahvistumiseen. Tämä ei tietenkään tapahdu itsestään, vaan edellyttää maailman muutosten ymmärrystä ja päättäväisiä toimia. Suomen vaurastuminen viime vuosikymmeninä on perustunut avoimuuteen, kansainväliseen yhteistyöhön ja ongelmien ratkaisuun yhdessä muiden maiden kanssa.  Suomen ulko- ja talouspolitiikan pitkä linja ei ole vanhentunut.

Suomalaisuus on Suomen erityislaatuisuutta maailmassa. ?The Finnish Miracle? ?kirja kertoo miksi Suomi toimii ja miksi juuri me olemme päässeet rankingien huipulle. Olen ylpeä suomalaisuudestani. Minulle suomalaisuuden vahvuuksia ovat muun muassa: ratkaisukeskeisyys, sääntöjen noudattaminen, luonnonläheisyys, hyvä koulujärjestelmä ja opettajat, toimiva ja kestävään kehitykseen pohjautuva yhteiskunta, korruptionvastaisuus, kilpailukyky, turvallisuus, avoimuus, tasa-arvo sekä matalat hierarkiat ja tietysti suomalainen sisu.

Suomen suhteellinen menestys osoittaa, että jotain on osattu tehdä oikein. André on kehittänyt 5 askelman mallin, jota hän kutsuu mahdollisuuksien poluksi. Siihen on helppo yhtyä:
1. Avoin mieli
2. Yritys ja erehdys
3. Työtä ahkerammin ja paremmin
4. Sisu
5. Ole oma itsesi

Mahdollisuuksien polku on yksinkertainen malli kuvata yksilön tai kansakunnan kehitystä sosiaaliseen ja taloudelliseen menestykseen. Kannattaa hankkia kirja ja tutustua siihen paremmin. Kirja on saatavilla sekä suomeksi että englanniksi. Se on hyvä kuvaus Suomesta kulttuurina, taloutena ja kansankuntana. Oli kiva huomata, että Andrén ja viime vuonna julkaistun maabrändiraportin suositukset menevät samaan suuntaan. Näillä eväillä Suomi ja suomalaiset voivat menestyä jatkossakin.

Lanseeraustilaisuudesta täytyy vielä sanoa, että harvoin olen ollut yhtä hauskassa tilaisuudessa. Googlen Petri Kokko ja Talentumin Katja Hollmén pitivät erinomaiset puheenvuorot, joiden jälkeen oli haastavaa nousta lavalle. Mutta kaikista huikein oli tietysti André itse ? häntä hauskempaa puhujaa on vaikea löytää! Julkistamistilaisuus oli hänen näköisensä, ja missä muuallakaan se olisi voinut olla kuin Finlandia -talossa. Harmikseni jouduin lähtemään juuri ennen kuin yksi suosikkiyhtyeistäni, Rajaton, esiintyi. Moskovan kone ei olisi odottanut…

Niille, jotka ottavat käsiinsä Andrén kirjan, sanottakoon, että omat suosikkitarinani ovat Hannibal ja Sakaali sekä Andrén ensimmäinen suomalainen saunakokemus. Tässä vielä linkki kirjaan ja sen fanisivulle. Veikkaanpa, että kirja on yksi puhutuimmista tämän viikon kirjamessuilla.

Suosittelen lämpimästi!

Sauli Niinistö valitaan huomenna lauantaina virallisesti kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi ylimääräisessä puoluekokouksessa. Joudun lähtemään lauantaina Brysseliin EU:n yleisten asioiden neuvoston kokoukseen huippukokouksen alla, joten en pääse itse Finlandia-talolle ja illalla Kaisaniemen puistoon. Iltajuhla sirkusteltassa on varmasti siisti tilaisuus. Kannattaa mennä, jos vielä saa jostain lippuja.

Sauli Niinistön ihmisiltä saama tuki edellisvaaleissa oli aivan mieletön. Yksikään kokoomuslainen presidenttiehdokas ei ollut aiemmin saanut yli 1,5 miljoonan suomalaisen luottamusta taaksensa. 1518333 suomalaisen! Se on niin valtava määrä ihmisiä, että sitä ei meinaa tajuta. Sauli sai vaalisunnuntaina annetuista äänistä enemmän taaksensa kuin presidentti Halonen. Ihmiset ymmärsivät Saulin viestin työn merkityksestä ja samassa veneessä olemisesta.

Suomi tarvitsee Saulin kaltaisen presidentin. Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Olen opiskellut ja tehnyt EU- ja ulkopolitiikkaa viimeiset 15 vuotta ja tiedän Saulin olevan ulkomaillakin arvostettu valtiomies, onhan hän toiminut pitkään valtionvarainministerinä, Kokoomuksen puheenjohtajana ja Euroopan investointipankin johdossa. Aikoinaan, Saulin johtaessa Euroopan demokraattista unionia, hän neuvotteli sen yhdistymisen Euroopan kansanpuolueen EPP:n kanssa, minkä johdosta EPP:sta onkin tullut Euroopan suurin ja vaikutusvaltaisin poliittinen liike. EPP:n kunniapuheenjohtajana Sauli nauttii suurta arvostusta valtionpäämiesten keskuudessa ja eurooppalaiset kollegatkin kyselevät usein Saulin kuulumisia. Suomi saisi Saulista hyvän ja arvostetun presidentin.

Lauantaina on tasan kolme kuukautta aikaa vaalien ensimmäiseen kierrokseen. Iltapäivälehdet pitävät Niinistön valintaa varmana, ja puhutaan, ettei toista kierrosta edes tarvittaisi. Täytyy muistaa, ettei yhtään ääntä ole vielä annettu ja gallupitkin ovat vain gallupeja. Vain ne annetut äänet merkitsevät. Lähtekää rohkeasti mukaan Niinistön kampanjaan. Kaikki pienetkin eleet ovat merkityksellisiä. Oli se sitten Sauli-merkin pitämistä takissa, esitteen jakoa tai kahvinkeittoa Cafe Niinistössä. Kaikki merkitsee.

Tiedän sen itsekin. Vaikka tuntee olonsa joskus väsyneeksi, niin kun näkee ihmisen jakavan flaijeriasi sateessa ja kantavan merkkiäsi ostoskassissaan, niin kyllä se antaa voimia ja väkisinkin nostaa hymyn naamalle. Minulla on ollut niin uskomattoman hyvä onni kampanjoissa, että olen saanut aivan mahtavat tiimiläiset taakseni. Ilman heitä en olisi tässä. Nyt on aika auttaa Saulia kampanjassa.

Tule sinäkin mukaan.

 

Dagens industri 20.10.2011

 

Kommer EU-mötet att skriva historia?

På söndag blir det ytterligare ett historiskt EU-toppmöte. Europas ekonomiska problem ska återigen lösas. DI-läsaren gäspar redan . ”Blir det nu samma sak igen? Ett antal tomma löften och negativa marknadsreaktioner? Kan nu inte EU fixa detta för gott?”.

Bra frågor. Under de senaste tre åren har EU ordnat över 20 toppmöten. Manuset har varit ungefär likadant varje gång.

Mötet ordnas på grund av en akut kris. Förhandlingarna pågår sent in på natten. På presskonferensen berättar man att mötet varit ”historiskt” och ”alla problemen är lösta”. Följande dag reagerar marknaderna med skepsis. Samtidigt börjar man redan förbereda följande möte.

Varför borde det blir annorlunda den här gången? Därför att EU-ländernas skuldkris nu har pågått i över 18 månader. Det är dags att börja hitta bestående lösningar. Det är faktiskt dags att EU:s ledare tar kontroll över det fortskridande arbetet med att stoppa krisen.

På söndagen blir det för första gången fråga om ett helhetspaket där EU strävar mot att lösa den akuta krisen och slå fast regler för framtiden. Det är egentligen fråga om fyra helheter.

1. För det första vill EU rädda Grekland, eller kanske rättare sagt undvika att problemen i Aten spiller över till andra EU-änder. Ingen vill ju att 2 procent av EU:s ekonomi skapar ytterligare problem för resten av Europa. Det kommer inte att bli lätt, men Greklandsproblemet kan inte vara evigt. Det är dags att agera.

2. För det andra måste man se till att bankerna har tillräckligt med kapital. Fiffigast vore att medlemsländerna tar ansvar för sina egna banker. Vi i Norden vill ju inte betala om en fransk bank har skött sig illa. Utan förtroende i bankerna är det omöjligt att sköta krisen.

3. För det tredje måste vi skaffa mera pengar för att sköta om krisen och skydda länder som är i farozonen. Få vill höja EFSF, den kortvariga krismekanismen, därför vore det nyttigt att be IMF om hjälp. Det skulle löna sig att ta EMS, den långvariga krismekanismen i bruk snarast, men det lär inte bli före sommaren 2012.

4. Till sist måste EU bygga nya regler för den ekonomiska politiken. Det går bara inte att ha en monetär union utan en ekonomisk eller politisk union. Det borde även gemene finansministerium i EU förstå.

Hela EU-dramat startar på fredagen med finansministrarnas och eurogruppens möte. Därefter blir det Europaministrarnas tur på lördagen. Toppmötet äger rum på söndag förmiddag. Allt avslutas av eurogruppens stats- och regeringschefer.

Man får bara hoppas att detta möte blir ”historiskt” och att marknaderna godkänner besluten. Annars lär det bli ett nytt möte inom några veckor.

Tässä taas perinteinen matkaraportti. Olen viettänyt hienot kaksi vuorokautta Shanghaissa. Olen täällä nyt ensimmäistä kertaa ja aivan äimän käkenä. Shanghain dynamiikkaa ei tajua ennen kuin tulee itse paikalle.
 
Kiinan mittakaavaa on vaikea käsittää. Kiinan talous kasvanee seuraavat 20 vuotta seitsemän prosentin vuosivauhtia. Kiinan osuus maailman BKT:sta lienee vuonna 2030 jopa 20 prosenttia ja maailman kokonaiskaupasta 15 prosenttia. Shanghain apulaiskaupunginjohtaja kertoi minulle, että Shanghain kasvu (noin yhdeksän prosenttia) on Kiinassa vielä vähän. Kiinassa on jo 70 miljoonaa yritystä, ja 480 Fortune 500 -listan yrityksistä toimii Kiinassa. Kiinan valuuttavaranto on 3 200 miljardia dollaria.
 
Kiinalla on kuitenkin myös omat haasteensa. Kulutuksen osuus BKT:sta on vain 34 prosenttia. Sen sijaan investointien osuus on ennätyksellinen 46 prosenttia. Ilman investointeja Kiinan BKT ei kasvaisi juuri lainkaan. Shanghain nopeasti rakennettu ja toimiva infrastruktuuri on hyvä esimerkki huimasta investointitahdista. Investointeihin nojaava kasvumalli on tuottanut kuitenkin roimaa lainaottoa, huonosti tuottavia sijoituksia ja resurssien haaskausta. Kuulin monilta, että jatkossa kiinalaiset haluavat panostaa erityisesti tehokkuuteen ja kestävään kehitykseen.
 
Oli hienoa vierailla myos Tongji-yliopistolla ja luennoida kiinalaisille opiskelijoille Euroopasta. Professori Yrjö Sotamaa on tehnyt loistavaa työtä suomalais-kiinalaisen yliopistoyhteistyön kehittämisessä. Vierailin myös Aalto Tongji Design Factoryssa, jota Sotamaa on ollut pystyttämässä. Oli mukava katsoa kiinalaisia opiskelijoita ahertamassa suomalaisen designin keskellä. Suomen ja Kiinan välinen opiskelijavaihto on loistava mahdollisuus molemmille osapuolille.
 
Yksi matkan opetuksista on, että Kiinaa ei kannata pelätä. Täällä on paljon tilaa suomalaiselle osaamiselle. Sen on osoittanut muiden muassa Rovio, jonka Aasian-toimipisteen avajaisiin osallistuin. Lähes 40 miljoonaa kiinalaista on ladannut Angry Birds -pelin ja luvun odotetaan nousevan sataan miljoonaan vuoden loppuun mennessä. Shanghai on suurin suomalaiskeskittymä Euroopan ulkopuolella, ja täällä on jo noin tuhat suomalaista. Lisää mahtuu.
 
Havaitsin, että monet kiinalaistoimittajat ovat Suomi-faneja osallistuttuaan ulkoministeriön Foreign Correspondents Programme -ohjelmaan Suomessa. Tuo ohjelma maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin kullanarvoisena näkyvyytenä Kiinan mediassa.
 
Huomenaamulla koneeseen, yhdeksän tunnin lento ja kotona ollaan.

ps. olen kuvassa puhumassa Tongji -yliopistossa. Jostain syystä puheotsikkoni jälkimmäinen osa (? the current crisis) oli jäänyt julisteesta pois, mutta ainakin palautteesta päätellen onnistuin vastaamaan kysymykseen.

 

Matkakiertueeni jatkuu ensi viikolla Shanghaissa, jonne teen vienninedistämismatkan mukanani joukko suomalaisyrityksiä. Teen vienninedistämismatkoja noin kerran kuukaudessa. Matkoja tehdään erityisesti suomalaisyritysten kannalta houkutteleville kasvumarkkinoille.

Talouskriisin jälkeen kaksi kolmasosaa maailman kysynnän kasvusta on syntynyt Aasiassa. Talouden painopiste siirtyy Aasiaan, ja nousevien talouksien vaikutusvalta kasvaa. Kiina on maailman suurin viejä ja se on mm. Japanin, Brasilian ja Intian suurin kauppakumppani. Kiinan valuuttavaranto on suurempi kuin EU:n, Japanin ja Venäjän yhteensä ja kasvaa miljardilla dollarilla päivässä.

Valtiollinen panostus tuottaa Kiinassa aitoa lisäarvoa, sillä valtion rooli Kiinan taloudessa on erittäin vahva. Vuonna 1995 Forbes 500-listalla oli kolme kiinalaista yritystä ? nyt niitä on 46, joista 40 on valtion omistuksessa. Ministerin läsnäolo avaa ovia ja antaa mukana oleville yrityksille arvovaltaa. Samalla vahvistuu Suomen näkyvyys kokonaisuudessaan.

Shanghain-matka tehdään hiukan uudistetulla konseptilla, jolla pyrin edistämään suomalaisyritysten liiketoimintaa mahdollisimman fokusoituneesti. Tällä kertaa keskitymme erityisesti merkiklusteriin ja osallistumme mm. Angry Birdsistä tunnetun Rovion Aasian-toimintojen käynnistämistilaisuuteen.

Matkan ohjelma on tiivis. Tapaamme Shanghain kaupunginjohtoa ja vierailemme Waigaoqiaon vapaakauppa-alueella. Lisäksi luennoin Tongji-yliopistolla Euroopan haasteista ja keskustelen yliopiston johdon kanssa Suomen ja Kiinan innovaatio- ja design-alojen yhteistyöstä. Ohjelmaan kuuluu myös suuria verkottumistilaisuuksia.

Yli 23 miljoonan asukkaan Shanghai on Kiinan suurin kaupunki. Se on myös yksi maailman tiheimmin asutuista ja taloudeltaan nopeimmin kasvaneista alueista maailmassa. Shanghain BKT kasvoi vuonna 2010 lähes kymmenen prosenttia. Shanghai on manner-Kiinan rahoitusmarkkina-, kauppa- ja satamakeskus.

Shanghaissa ja sen lähialueilla toimii noin 140 suomalaista yritystä. Suomen pääkonsulaatti ja FinChi-innovaatiokeskukseen sijoittuneet muut suomalaistoimijat tekevät loistavaa työtä. Toimijoita yhdistää FinNode Kiina-verkko, jota johdetaan Shanghaista käsin. Shanghaissa on tehty jo paljon erityisesti puhtaan teknologian ja ympäristöosaamisen vienninedistämisessä ja korkeakouluyhteistyön edistämisessä.

Suomen asennetta Kiinan suhteen heijastaa hyvin Shanghain-maailmannäyttelyn iskulauseemme ?sharing inspiration?. Uskomme että yhdessä meillä on paljon saavutettavaa. Suomalaisyritykset ovat menestyneet yhteistyöllä. Shanghaissa pieni Suomi on näkynyt monilla sektoreilla kokoaan suurempana.