Dagens industri 29.9.2011

 

Kaxigt Finland håller på reglerna

Jag stillbringar en dag i Strasbourg. Europaparlamentet har session. Det vimlar i korridorerna. Jag träffar en massa före detta kolleger. Jag ser fram emot livliga debatter. Finland har ju krävt garantier från Grekland och blockerat Rumaniens och Bulgariens Schengenmedlemskap tillsammans med Holland.

Först blir det kallprat, men sedan frågar alla vad det är som har hänt i Finland.

”Ni brukar ju vara så konstruktiva i EU”, noterar en Europaparlamentariker.

?Varför bråkar ni med euron och Schengen??,frågar en annan.

Jag tänker en stund, och sedan låter jag det rinna ur. Jag vill övertyga mina vänner att Finland inte har ändrat sin linje. Finland är och förblir ett pro EU-land.

Men vi har ett problem. Allt för många EU-länder bryter mot reglerna, vare sig det gäller Schengen eller euron. I Finland är vi protestantiskt EU-troende. Vi förväntar oss att alla följer gemensamma beslut. Regler är ju till för att följas!

Vi har också ett problem hemma. Precis som i andra medlemsländer drivs EU-agendan av den inhemska politiken.

EU har blivit en spelknapp på hemmafältet.

Det är lätt att skylla på Bryssel fast de egentliga problemen har sina rötter i respektive huvudstad. Inte är det ju Bryssels fel att Aten inte sköter sina offentliga finanser.

Egentligen har Finland blivit ett nytt Holland. Vi är med i euron, är ett AAA-land, samtidigt som vi stöder starka EU-institutioner och gemensarnma regler.

Det är lättare att vara tuff när man sköter sitt.

EU-fadern Jean Monnet konstaterade på 1950-talet att ?Ingenting är möjligt utan människor, men ingenting bestående utan institutioner?. För att öka förtroendet mellan EU-länderna måste vi ha starka institutioner.

Frivillighet fungerar till en viss grad, men vid något skede måste EU-institutionerna övervaka reglerna.

Eurokriterierna för budgetunderskott, statsskuld och räntor fungerade bra så länge man följde dem.

Har Finland då blivit ett problembarn i EU? Nej, vi vill bara att alla andra barnen beter sig lika väl som vi.

Kaxigt?

Kanske det.

Rättvist?

Absolut.

Lyckades jag övertyga min EU-kolleger?

Det får man hoppas.

Komission puheenjohtaja José Manuel Barroso piti eilen vuosittaisen State of the Union -puheensa Euroopan parlamentissa. En itse päässyt seuraamaan puhetta livenä, mutta moni piti puhetta yhtenä Barroson parhaista. Omasta mielestäni puhe oli erinomainen.

Barroso on oikeassa, kun hän sanoo, että tarvitsemme enemmän, ei vähemmän integraatiota. Nationalismin ja populismin vahvistuttua Euroopan unioni on tullut käännekohtaan, jossa niin EU-instituutioiden kuin jäsenmaidenkin on uskallettava toimia yhdessä. Yhteisen toiminnan osalta Barroso varoitti liiallisesta hallitustenvälisyydestä, joka voi johtaa unionin sirpaloitumiseen. Nk. yhteisö-metodi, jossa jäsenvaltioilla ja instituutioilla on omat, toisiaan täydentävät roolinsa, on oikea. Pienen maan intressissä ei voi olla, että suuret maat sopivat asioista epävirallisesti ja etukäteen. Myös komission itsenäinen ja vahva rooli on tärkeä, ja siitä on hyötyä erityisesti pienille jäsenmaille kuten Suomelle. Olenkin usein sanonut, että komissio on Suomen paras ystävä. Tosin paras ystäväkään ei ole aina täydellinen.

Hyvä ja kannatettava on myös ajatus komission vahvasta johtoasemasta talouspolitiikan koordinaatiossa ja kriisinhallinnassa. Barroso lupasi, että komissiolta tulisi lähiviikkoina esitys talouspoliittisen koordinaation syventämisestä euroalueella. Kun EP hyväksyi nk. six pack -ehdotuksen keskiviikon täysistunnossaan, voidaan vapautuneemmin katsoa eteenpäin myös talouspolitiikan koordinaatiossa. Nyt tulee keskittyä sekä sovittujen sääntöjen tehokkaaseen toimeenpanoon että ennakkoluulottomaan uuden toiminnan suunnitteluun. On selvää, etteivät jo sovitut toimet riitä. Tulevien kriisien ehkäisemiseksi meillä tulee olla konkreettiset välineet joilla tarvittaessa suitsia jäsenmaita.

Barroso kertoi komission ehdottavan eurobondeja eräänlaisten vakausbondien muodossa, jotka palkitsisivat sääntöjen noudattajia ja ehkäisisivät menojen kasvua. Tätä ehdotusta on harkittava sitten, kun näemme millainen komission esitys on. Tänään komissio julkaisi myös esityksensä rahoitusmarkkinaverosta, jollaisesta Suomen hallitusohjelmassakin on maininta. Tärkeää olisi, että tällainen vero tullessaan koskisi kaikkia jäsenmaita ja kohtelisi niiden rahoitusmarkkinatoimijoita samalla tavalla niin, ettei kilpailunvääristymiä jäsenmaiden kesken syntyisi.

Kasvun luomisen osalta Barroso toi hyvin esiin digitaalisten sisämarkkinoiden merkityksen kasvulle ja sisämarkkinoiden kehittämiselle. Digitaalisten sisämarkkinoiden kehittäminen on ollut Suomen EU-politiikan prioriteetteja jo jonkin aikaa. Olemme varmasti ollut aktiivisin jäsenmaa tässä asiassa. Toivottavasti komissio tekee tällä sektorilla riittävän kunnianhimoisia lainsäädäntöehdotuksia. Uusia avauksia tarvittaisiin sekä tekijänoikeussääntelyn kansallisten sääntöviidakkojen raivaamiseen että sähköisen kaupankäynnin edellytysten parantamiseen. Jos näissä onnistutaan, hyötyvät niin yritykset kuin kuluttajatkin ja sehän on minunkin mitä vilpittömin tavoite.

Tässä linkki Barroson puheeseen: http://ec.europa.eu/commission_2010-2014/president/state-union-2011/index_en.htm

Maanantaisen kauppaministerikokouksen ja muutamien haastattelujen jälkeen matkustin Strasbourgiin tapaamaan meppejä. Jo koneessa pääsin virittäytymään tunnelmaan ja käymään ensimmäiset keskustelut, kun vierustovereinani olivat José Manuel Barroso ja Kristalina Georgieva. Komissiosta myös Michel Barnier ja Andris Piebalgs olivat valinneet saman koneen, monien meppien tavoin. Oli kiva tavata entisiä kollegoja ja komissaareja sekä vaihtaa kuulumisia heidän kanssaan.

Miten nostalgiselta Strasbourgiin saapuminen tuntuikaan! Hain take away -sushit lempipaikastani Osakasta, kävin aamulenkillä kanaalin varrella ja tapasin paljon vanhoja kavereita parlamentin käytävillä. Tiistaipäivä olikin todella antoisa, ja lähes täydellinen. Tosin se oli myös työntäyteinen, sillä kävin keskustelut minuuttiaikataululla, mutta kuitenkin ehtien keskustella kunnolla kaikkien seuraavien henkilöiden kanssa:
– parlamentin puhemies Jerzy Buzek (Puola)
– ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton (Iso-Britannia)
– EPP-ryhmän puheenjohtaja Joseph Daul (Ranska)
– S&D -ryhmän puheenjohtaja Martin Schultz (Saksa)
– sisämarkkinavaliokunnan puheenjohtaja Malcolm Harbour (Iso-Britannia)
– budjettivaliokunnan puheenjohtaja Alain Lamassoure (Ranska)
– EPP -ryhmän varapuheenjohtaja, 6-pack -raportööri Corien Wortmann-Kool (Alankomaat)
– EPP -ryhmän varapuheenjohtaja Marian-Jean Marinescu (Romania)
– mepit Elmar Brok (Saksa), José Ignacio Salafranca (Espanja), Inigo Mendez de Vigo (Espanja), Reimer Böge (Saksa), Christofer Fjellner (Ruotsi) ja Sylvie Goulard (Ranska)
– sekä lähes kaikki suomalaismepit.

Sain näistä keskusteluista paljon uusia virikkeitä ja tietoa, sekä kerroin tietysti Suomen näkemyksistä ajankohtaisiin kysymyksiin. Tärkeimmät esiin nousseet asiat olivat Schengen, velkakriisi ja rahoituskehykset (unionin budjetti 2014-2020). 

Suomen ja Alankomaiden kantaa lykätä Bulgarian ja Romanian Schengen -jäsenyyttä sain selittää kaikissa tapaamisissani. Parlamentin kollegoilta ei tuntunut riittävän ymmärrystä sille, ettei kaksikkomme taipunut edes joidenkin maiden esittämään kompromissimalliin, jossa ilma- ja merirajat olisi avattu tarkastuksettomalle liikenteelle jo nyt, mutta maarajojen avaamisesta olisi päätetty vasta myöhemmin. Suomen linjana on johdonmukaisesti ollut pitää kiinni siitä, että Schengeniin tulevien maiden on täytettävä kaikki kriteerit, ei vain osaa niistä. Valitettavasti korruption ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnan sekä oikeusvaltion toteutumisen kannalta Bulgaria ja Romania eivät ole vielä valmiita. Haluamme kuitenkin auttaa molempia maita edistymään näiden tavoitteiden saavuttamisessa, jotta ne voisivat tulla mahdollisimman pian Schengeniin mukaan. Uskon, että tämänpäiväisten keskustelujemme jälkeen Suomen linjausta ymmärretään paljon paremmin. 

Velkakriisistä keskusteltiin myös lähes kaikissa tapaamisissa. Akuuttiin kriisiin ja Kreikan tilanteeseen on löydettävä ratkaisu – samoin kuin vakuuskysymykseen siten, että se yhtälailla kelpaa niin meille, kuin on hyväksyttävissä muille. Sen jälkeen euroalueen sääntöjä on vahvistettava. Yhteinen valuutta edellyttää talouspolitiikan koordinaatiota. Tänään keskiviikkona parlamentti äänestää taloushallintopaketin (ns. 6-pack) hyväksymisestä. Muitakin ajatuksia budjettikurin tiukentamisesta on esitetty; muun muassa sitä, että tiiviimmän yhteistyön pohjalta halukkaat jäsenmaat voisivat sopia tiukemmista budjettisäännöistä. Otin kantaa kaksoishatutetun budjettikomissaarin tai -tsaarin puolesta, jonka tehtävänä olisi valvoa budjetteja hiukan samoin kuin kilpailukomissaari valvoo tällä hetkellä kilpailupolitiikkaa. Tästähän pääministeri Katainenkin on puhunut viime päivinä. Budjettikoordinaatiossa komissiolla olisi oltava vahva rooli, eikä asiaa saisi jättää pelkästään jäsenmaiden keskinäiseen harkintaan ja sääntöjen rikkomisesta tulisi seurata rangaistus. Lopuksi kasvua olisi tuettava mm. sisämarkkinoiden toimintaa helpottamalla ja todellisten eurooppalaisten digitaalisten sisämarkkinoiden luomisella.

Kolmantena aiheena olivat rahoituskehykset. Niissä Suomen näkemyksiä voi katsoa 5:stä eri perspektiivistä:
1. Olemme nettomaksaja ja siten kaveeraamme luonnollisesti muiden nettomaksajamaiden kanssa.
2. Maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeä tavoitteemme ja siten esimerkiksi vahvat maatalousmaat ovat luonnollisia yhteistyökumppaneitamme.
3. Itä- ja Pohjois-Suomen aluetuet haluamme myös turvata.
4. Toivomme lisäresursseja työllisyyteen, kasvuun, innovaatioihin ja tutkimukseen.
5. Suhtaudumme avoimesti unionin omien varojen järjestelmän kehittämiseen. 
Neuvottelut ovat vasta alkuvaiheessa. Nyt on hyvä tilaisuus kartoittaa muiden kantoja ja etsiä yhteistyökumppaneita.

Tarkoitukseni on tästä lähtien käydä Euroopan parlamentissa Brysselissä tai Strasbourgissa noin joka toinen kuukausi tapaamassa meppejä ja muita avainhenkilöitä. Vaikuttaminen on kaksisuuntaista: yhtäältä parlamentissa saa hyvin tietoa siellä käsittelyssä olevista asioista sekä kattavan käsityksen eurooppalaisesta keskustelusta, ja toisaalta samalla tarjoutuu hyvä tilaisuus edistää Suomen kantoja. Tavatessani suomalaisia meppejä moni heistä vaikutti tyytyväiseltä yhteistyön tiivistymisestä. Itselleni jäi tästä Strasbourgin päivästä hyvä ja energinen fiilis.

Viikko alkoi EU:n kauppaministereiden kokouksella Brysselissä. Kokouksen asialista on hyvä läpileikkaus EU:n pöydällä olevista kauppapoliittisista asioista. Käsittelimme WTO:n kauppaneuvotteluja, Venäjän WTO-jäsenyysneuvotteluja, EU:n ja Intian sekä EU:n ja Ukrainan vapaakauppaneuvotteluja ja eteläisen Välimeren alueen haasteita.

Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa käytävät Dohan kauppaneuvottelut ovat kriittisessä vaiheessa, ja se kuului kokouksen puheenvuoroissa. Yleinen tunnelma oli kuitenkin, että EU:n tulee jatkaa pyrkimystä etsiä ulospääsyä umpikujasta. Totesin omassa puheenvuorossani, että nyt on syytä vetää tilanteesta johtopäätökset ja harkita eri etenemisvaihtoehtoja. Emme voi talouskriisin oloissa jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jatkotyössä on otettava huomioon, että palvelut ja tuotteet linkittyvät entistä läheisemmin toisiinsa ja rajantakaiset esteet ovat lisääntymässä. Nyt on pelastettava se, mikä pelastettavissa on ja luotava uusia ratkaisuja.

Venäjän WTO-jäsenyysneuvotteluista totesimme neuvottelutilanteen. Neuvotteluissa on avoinna enää muutama kysymys, joista kuulimme ratkaisuvaihtoehdot. Venäjän WTO-jäsenyys on yksi Suomen tärkeimmistä kauppapoliittisista prioriteeteista, joten toivoin neuvotteluissa päästävän ratkaisuun joulukuun WTO-ministerikokoukseen mennessä. Venäjän jäsenyys olisi WTO:llekin merkittävä edistysaskel. Suomen kannalta neuvottelujen tärkein kysymys oli ratkaisun löytyminen Venäjän asettamiin puun vientitulleihin. Saavutetun ratkaisun mukaan Venäjä laskee WTO-liittymisen myötä lehti- ja havupuun vientitulleja neljännekseen – puoleen nykyisestä. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten monenkeskinen kauppajärjestelmä tuottaa kaikkien kannalta hyödyllisiä ratkaisuja.

EU:n ja Intian vapaakauppaneuvotteluissa tavoitteena on ratkaisun löytyminen helmikuun EU-Intia-huippukokoukseen mennessä. EU:n ja Intian välisellä vapaakauppasopimuksella olisi myös maailmanlaajuista merkitystä.  Neuvottelut ovat vielä monelta osin auki, ja EU-puoli ei ole ollut täysin tyytyväinen Intian tarjouksiin. Myös Suomi odottaa Intialta lisämyönnytyksiä erityisesti koneiden, laitteiden ja paperin osalta. Tavoittelemme kunnianhimoista ja laaja-alaista sopimusta Intian kanssa

EU:n ja Ukrainan vapaakauppaneuvotteluissa sen sijaan ollaan lähellä ratkaisua, joka lienee saavutettavissa tämän vuoden puolella. Se on myös Suomen tavoite. Neuvottelujen edistyminen on hyvä esimerkki EU:n toimivasta naapuruuspolitiikasta. Toivon, että vapaakauppaneuvottelut kannustavat Ukrainaa myös viemään demokratiakehitystä eteenpäin.

Myös eteläisen Välimeren alueen maiden kanssa on tarkoitus aloittaa vapaakauppaneuvottelut. Se on EU:n tuenilmaus Arabikevään tuloksille. Kauppasuhteiden edistäminen vahvistaa myös alueen maiden yhteiskunnallista ja taloudellista vakautta.

Lounaalla keskustelimme EU-USA- ja EU-Kiina-kauppasuhteista. Ehdotin jo viime vuonna EU:n ja Yhdysvaltojen välistä vapaakauppasopimusta. Se saattaa tulla ajankohtaiseksi, jos WTO-neuvottelut ajautuvat lopulliseen umpikujaan.

Kaiken kaikkiaan täysipainoinen päivä. Nyt Reutersin ja Euronewsin haastatteluun ja sitten Strasbourgiin.

ps. Aamun kommentit toimittajille löytyy täältä.

Tänään on uutisoitu Suomen torpanneen Bulgarian ja Romanian Schengen-jäsenyyden. Sisä- ja oikeusasianneuvostossa asiaa käsiteltiinkin, ja Suomea siellä edusti sisäministeri Päivi Räsänen. Hän esitti kokouksessa Suomen hallituksen ja eduskunnan kannan, jonka mukaan päätöstä Bulgarian ja Romanian liittymisestä Schengen -alueeseen ei voitu vielä tehdä. Myös Hollanti oli samalla linjalla, ja koska Schengen -päätökset vaativat yksimielisyyttä, jäi asia pöydälle.

Halusiko Suomi taas kerätä kyseenalaista julkisuutta estämällä vapaata liikkuvuutta? Ei, vaan Suomen kanta asiassa on ollut johdonmukainen: olemme aina edellyttäneet Schengeniin pyrkiviltä mailta kykyä täysimääräiseen Schengen -säännösten soveltamiseen.

Vaikka Bulgarian ja Romanian on todettu täyttävän varsinaisen Schengen -arvioinnin tekniset kriteerit, on puutteita havaittu korruption vastaisessa taistelussa, rikollisuuden torjunnassa ja oikeusvaltiokehityksessä, mikä näkyy muun muassa vähemmistöjen asemassa ja oikeuslaitoksen toiminnassa. Näissä asioissa Bulgarialla ja Romanialla on siis vielä korjattavaa ja haluamme, että ne saadaan kuntoon, minkä jälkeen Schengenin mukaisesti sisärajatarkastukset voisivat poistua.

Kyseessä on vastaava asia kuin aikaisemmin euron kohdalla. Kannamme nyt valtavaa vastuuta siitä, että euron suojaksi luotua kasvu- ja vakaussopimusta ei noudatettu täydessä laajuudessaan, vaan useampien jäsenmaiden annettiin lipsua sen säännöistä. Nyt näemme holtittoman velanoton seuraukset emmekä tiedä, kuinka syvä ja pitkittynyt velkakriisistä lopulta tulee.

Niinpä toivomme, että vapaan liikkuvuuden ja Schengenin sääntöihin suhtauduttaisiin yhtä vakavasti kuin euron sääntöihin olisi aikanaan pitänyt suhtautua. Vapaa liikkuvuus on luottamukseen pohjautuva EU:n perusarvo, jota saavuttamisen jälkeen tulee aktiivisesti puolustaa ja siihen liittyviä poikkeuksia soveltaa vain äärimmäisissä tilanteissa.

En nimittäin halua, että vapaasta liikkuvuudesta jouduttaisiin joskus taistelemaan tai jopa luopumaan sen vuoksi, että olemme itse lipsuneet sopimistamme säännöistä. Ystäväni, Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt totesikin eilen sattuvasti twiitissään: ”Free spirits in free societies will shape our futures. Closed societies are closing their future.” Huolehditaan siis siitä, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan, jotta voimme nauttia vapaan yhteiskunnan ja liikkuvuuden tuomista eduista. Kannatan lämpimästi Bulgarian ja Romanian Schengen -jäsenyyttä ja toivon sen toteutuvan mahdollisimman pian, kunhan ongelmakohtiin puututaan ja tarvittavat uudistukset tehdään.

Eilen minua ihastutti ja vihastutti. Ihastus tuli siitä, että näin Hanna Laurenin ja Christian van Niftrikin, molemmat tämän blogin vakiokommentaattoireita. Hanna oli AmChamin aamutilaisuudessa ja Christian oli hallitusammattilaisten seminaarissa Hanasaaressa. Oli kiva nähdä, joskin vain moikaten. Saa aina lisävauhtia kun yleisössä on blogin sielunsiskoja ja -veljiä.

Vihastus on taasen kalvanut jo pidemmän aikaa. Oikeastaan se on ärsyttänyt aina, mutta ehkä entistä enemmän viimeisen puolen vuoden aikana. Mistä on kyse? Siitä, että politiikassa haukutaan ja riidellään jatkuvasti. Joku on aina närkästynyt jollekin, näpäyttää jotakin tai pitää jonkun toisen näkemyksiä vääränä.
Riitely on julkista. Se tapahtuu joko median välityksellä tai eduskunnan suuressa salissa. Osa siitä on toki teatteria, mutta paljon myös sellaista, joka ei mielestäni sovi sivistyneiden ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Toki julkisella sanalla on tapana kärjistää erimielisyyksiä, mutta ei riitelyä voi median syyksi pistää. Poliitikko hakee usein julkisuutta, ja näyttää saavan sitä parhaiten haukkumalla jotakuta.
Joku väittää, että se on osa politiikkaa. Onko sen ihan pakko olla? Eivätkö aikuiset ihmiset osaa hoitaa erimielisyyksiä sivistyneellä tavalla? Onko se niin, että kotona ja työpaikalla pitää käyttäytyä, mutta politiikassa saa sanoa toisesta ihan mitä tahansa? Käsi ylös jo pidät siitä, että ihmiset riitelevät keskenään?
En voi sille mitään, mutta asioiden hoitaminen toista haukkumalla ei ole mielestäni oikein. Olen varmaan itsekin siihen joskus sortunut, mutta se ei osoita mitään muuta kuin omaa argumentin heikkoutta. 
Jokainen on tietoinen siitä, että elämmä juuri nyt niitä kuuluisia vaikeita aikoja. Eikö olisi parempi, että hakisimme ratkaisuja yhdessä, rakentavasti? En ole kohdannut elämässäni yhtään kriisiä, olipa sitten kyseessä perhe-erimielisyys, EU-nevottelu tai rauhanvälitys, joka olisi ratkennut huutamalla ja toista haukkumalla.
Olenko ihan väärässä? Mitä sinä olet mieltä?

Viime torstaina ja perjantaina vierailin Lontoossa ja Oxfordissa. Syksyn aikana tarkoituksenani on tehdä useampia vierailuja EU-pääkaupunkeihin, joissa tapaan ministerikollegoita, yrityksiä sekä mahdollisuuksien mukaan think tankeja ja tiedotusvälineiden edustajia. Tavoitteena on kertoa Suomen EU-näkemyksistä, edistää taloussuhteita ja luoda Suomi-kuvaa.

Lontoossa keskustelin paikalla toimivien suomalaisten yritysten kanssa suomalais-brittiläisen kauppakamarin tilaisuudessa ja tapasin eurooppaministeri David Lidingtonin sekä kauppa-asioista vastaavan apulaisministeri Edward Daveyn. Sen lisäksi keskustelin Barclays -pankin ekonomistin kanssa ajankohtaisesta taloustilanteesta ja kävin haastateltavana Financial Timesissa, CNN:ssä ja BBC:ssä. Täysi päivä, ja mielenkiintoinen sellainen! Oxfordissa puolestaan puhuin Oxford Analytican globaalihaasteita käsitelleessä seminaarissa..

Ensimmäisenä huomiona ottaisin esiin taloustilanteen, joka nousi esiin kaikissa keskusteluissani. Velkakriisi koskettaa länsimaita laajemminkin, se on muuttunut luonteeltaan systeemiseksi. Kyse ei siis ole euron kriisistä, vaan holtittoman taloudenpidon kriisistä. Jotta saisimme kriisin taltutettua, tarvitaan budjettikuria ja sanktioita, mutta myös kilpailukykyä ja sitä kautta kasvua.

Yksi esillä ollut vaihtoehto budjettikurin lisäämiseksi olisi se, että jäsenvaltiot veisivät vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteet omaan budjettilainsäädäntöönsä. Askelia kurin suuntaan ollaan jo ottamassa, kun EU:n neuvosto ja parlamentti pääsivät viime viikolla yksimielisyyteen taloushallintopaketin (ns. six pack) yksityiskohdista. Näillä toimilla pyritään estämään jäsenvaltioiden velkaantuminen ja alijäämien kasvu.

Toinen esillä ollut kysymys oli EU:n rahoituskehykset, eli unionin budjetti 2014-2020, joista keskustelimme myös viime maanantaina Brysselissä yleisten asioiden neuvostossa. Juuri ennen neuvoston kokousta osallistuimme brittikollegani kanssa Ruotsin koollekutsumaan ns. samanmielisten maiden kokoukseen eli käytännössä nettomaksajamaiden kokoukseen. Siellä yhdessä 6:n muun (Itävalta, Saksa, Ruotsi, Iso-Britannia, Suomi, Alankomaat, Italia, Ranska) maan kanssa linjasimme, etteivät EU:n budjettikehykset voi nousta nykyisen vaikean taloustilanteen aikana, kun säästöjä etsitään kaikissa jäsenmaissa. Siksi sen on myös heijastuttava EU:n rahankäyttöön. Neuvottelut rahoituskehyksistä jatkuvat vielä ainakin ensi kesään.

Kolmantena asiana keskustelimme kasvun edellytysten luonnista. Suomi on vientiriippuvainen maa, sillä 40% bkt:stamme ja noin 50% verotuloistamme tulee viennistä. Suomella ja Iso-Britannialla on yhteinen tavoite edistää EU:n sisämarkkinoiden toimintaa. Muun muassa palvelujen liikkuvuutta pitäisi edistää ja digitaaliset sisämarkkinat tulisi saada vihdoin käyttöön, jotta niissä piilevä kasvupotentiaali voitaisiin hyödyntää.

Sisämarkkinat eivät kuitenkaan riitä, vaan tähtäimen on oltava myös EU:n ulkopuolisilla kehittyvillä markkinoilla, joissa kasvu on voimakkainta. Suomi tukeekin monenkeskistä kaupan vapauttamista, koska yhteisesti sovitut säännöt takaavat tasapuolisen ja ennustettavan toimintaympäristön paitsi pienille, vientiriippuvaisille talouksille, kuten Suomi, myös köyhille kehitysmaille. Niinpä keskustelimme myös WTO:n Dohan kierroksesta, jonka päättäminen vahvistaisi monenkeskistä kauppajärjestelmää ja patoaisi protektionistia pyrkimyksiä. Valitettavasti tilanne sen osalta ei tällä hetkellä näytä kovin hyvältä. Puhuin myös Venäjän WTO-jäsenyyden puolesta, ja toivoimme brittikollegani kanssa, että neuvottelut saataisiin pikaisesti päätökseen.

Oxfordissa paneelikeskustelumme käsitteli Euroopan tietä velkakriisistä kasvuun. Se käytiin Christ Church Collegessa, eli samassa salissa, jossa moni Harry Potter -filmin kohtaus on kuvattu. Lounasseurana taisi olla hiukan varttuneempaa väkeä, kun yhtään food fightiä ei saatu aikaiseksi. Keskustelussamme sivusimme samoja aiheita, joita ruodittiin myös mediahaastatteluissa.

Financial Times: Finland sees end to Greek collateral problem (vaatii rekisteröitymisen)
CNN Quest Means Business: Will Europe solve financial crisis?

Mukavaa alkavaa viikkoa ja tsemppiä syksyyn itse kullekin! Tältä muuten näytti CNN:n backstagella.

Aloitin tänään Dagens Industrin kolumnistina.

Tässä linkki ensimmäiseen kolumniin.

Dagens industri 8.9.2011

 

Jag skriver i Di med ett leende

Förförra året hade jag äran att få vara sommarpratare i Sveriges Radio P1. Jag tror inte att jag riktigt förstod hur stort det var och har aldrig tidigare fått lika mycket feedback. Det blev mängder med e-post och det är många svenskar som fortfarande tar upp sommarprogrammet när vi träffas.

När jag i somras blev tillfrågad av Dagens industri att bli kolumnist så behövde jag inte tänka på saken länge. Det skulle bli roligt att utvidga repertoaren till en av Nordens mest respekterade dagstidningar. Inte minst för att läsarna kommer från det svenska näringslivet. Dessutom är ju Sverige Finlands största handelspartner.

Innan läsaren bestämmer sig för om det lönar sig att börja läsa mina krönikor så bör man veta några basfakta.

Jag är en vanlig finländsk man, även om jag pratar rätt så mycket, och småler ofta med mina oproportionerligt stora tänder. Jag är idrottsgalen, liberal, internationellt inriktad och tar inte mig själv på allvar. Ett typiskt aprilskämt. Uppväxt i en tvåsprikig familj talar jag svenska som ett mumintroll.

Min pappa brukade säga att man blir politiker då man inte klarar av något annat yrke. Om jag skulle ha haft någon som helst talang så skulle jag ha blivit golf- eller hockeyproffs. Eller åtminstone entreprenör. Men jag blev politiker.

Mina kolumner kommer att behandla allt mellan himmel och jord. Ja, allt som irriterar eller gläder mig. Kanske vill ni höra om hurdant det är att försöka exportera sperma från finländska renar till Mongoliet? Eller hur pisset brukar stiga dig åt huvudet när karriären tar fart.

Är ni intresserade av att veta hur en timme träning ger två timmar energi per dag? Eller hur Finland steg på 20 är från att vara ett topp-30-till ett topp-3-land i världsrankningen?

Jag har läst nästän hela Astrid Lindgrens produktion för mina barn. Även om jag gillar Pippi Långstrump, Madicken och bröderna Lejonhjärta, så är Emil i Lönneberga min överlägsna favorit.

Kanske det beror på att jag själv alltid har sett mig som Emil, dock utan mysse och bysse. Jag är speciellt förtjust i förhållandet mellan Emil och drängen Alfred.

När killarna tar ett kvällsdopp i sjön vid Katthult efter en dag präglad av hyss och snickarboden för de ofta en dialog som får hjärtat att smälta. ”Ja”, säger Alfred, ”det är bara du och jag Emil”. Och då svarar Emil stolt: ?Bara du och jag, Alfred”.

Att bli kolumnist i Dagens industri är en stor ära för en minister från Finland.

Att tidningen publiceras i Sverige betyder mycket för mig. Jag tar emot uppgiften ödmjukt. Under det kommande året beger jag mig in på en ny spännande väg.

Jag hoppas att du kommer att tycka om kolumnerna lika mycket som jag tycker om att skriva dem. Jag hoppas det blir bara du och jag, kära Di-läsare.

Alexander Stubb är Europa- och utrikeshandelsminister i Finland. Han skriver krönikor i Di var tredje torsdag.

Nyt on ihan pakko fiilistellä. Olen nimittäin täysin pyöräilyn lumoissa.

Neljän kuukauden kilpailutauon jälkeen pääsi vasikka karsinastaan. Tunne sen mukainen. 
Eilen vetäisin 50km SM-tempoajon Säkylässä (tarkka 46,2km). Aika-ajokypärä päässä ja täysillä. Oma aikani oli 1.07’55. Keskinopeus hitusen vajaat 41 km/h. Sijoitus 33/40. Aki Turunen voitti kultaa 47 km/h keskarilla!
Hurjan hieno kokemus. Erityisen iloinen olen siitä, että Jaakko Tanskanen (63v) vetäisi vuosi lonkkaleikkauksen jälkeen 1.07’30. Se on sellainen kypäränoston arvoinen suoritus, että ei paremmasta väliä. Loistavaa Jaska! Onnittelut.
Tänään oli vuorossa 140 km Tour de Helsinki (tarkka 143km), Suomen suurin pyöräilytapahtuma. Meitä polkijoita oli kokonaiset 2000! 
Lämpimät onnittelut järjestäjille. Seitsemässä vuodessa olette saanet aikaiseksi yhden Suomen hienoimmista massasporttitapajtumista!
Ensimmäiset 10 kilometriä ajetaan hitaasti auton perässä, noin 20 km/h keskaria. Sitten alkaa vapaa ajo. 
Olin mukana meidän IK-32 seuran tiimissä. Tarkoituksena oli vain ajaa rauhallinen palauttava, mutta eihän siitä mitään tullut…Numerolappu ei keskustelu palauttelun kanssa…
Ajoimme koko matkan kärkiryhmän mukana. Noin 103 km kohdalla minulta puhkesi kumi. Huoltoautosta uusi ja 5 hengen porukalla pääryhmä kiinni. Ihan Tour de France meininkiä.
Kaverit suojelivat aloittelijaa, eli minua. En ollut koskaan aiemmin ajanut isossa ryhmässä. Aivan uskomaton kokemus, yksi kuntoilu-urani hienoimmista. Erityinen kiitos Pasi Ahlroosille, Juha Aintilalle ja koko meidän IK-32 porukalle siitä, että olette avanneet minulle tämän hienon kuntoilumuodon saloja.
Rakastan juoksemista, mutta minun iällä ja painolla tulee helposti rasitusvammoja. Pyöräily on huomattavasti hellempää nivelille. Suosittelen lämpimästä. En vaan aiemmin tajunnut miten kivaa se on. Hyvä pyörä auttaa! Maantiepyörä on eri planeetalta kuin hybridi tai perinteinen ”mummopyörä”.
Loppuaikamme oli siinä 3.41’30 kieppeillä. Porukkamme sijoitukset noin 87-94. Tulimme siinä rivissä tuulettaen maaliin. Laskeskelin, että vapaa-ajo osuus olisi ollut noin 133km. Siihen käytimme 3.10, eli 42 km/h keskaria. Menikö oikein?
Aikoja vertailemalla huomaa peesin ja yksinajon hurjan eron. Eilen 41km/h 165 sykekeskiarvolla. Tänään 42 km/h 135 sykkeillä. Kaverit auttavat tässäkin lajissa. Ehkä enemmän kuin missään muussa.
Loppuun kolme pointtia:
Ensimmäinen: suosittelen lämpimästi Ilkka Järvimäen uusinta kirjaa ”Pyöräilijän kunto-opas” (Otava, 2011). Siinä on kaikki oleellinen, joka pyöräilystä pitää tietää. Selkeästi ja ymmärrettävästi kiteytettynä pyöräilyn ydin. 
Toinen: käykää katsomassa http://www.pyorailynousuun.fi. Hieno projekti, joka edistää Suomen pyöräilyä.
Kolmas: kotimatkalla bongasin legendaarisen Suomen Kuvalehden toimittajan, Pekka Ervastin housut kintuissa…tai ehkä paremmin sanottuna sekuntikello kädessä. Pekka veti kovaa mäkitreeniä Seurasaaren kohdalla. Selvää salatreenaamista. Seuraavat urheiluhulluuteeni liittyvät kuitit Ervastin Pol-Kom palstalla kohtaavat kovan vastakuitin. Ja tähän isoilla hampailla piirretty hymiö!
Hieno viikonloppu ennen työntäyteistä viikkoa. Vielä kerran onnittelut kaikille Tour de Helsinki -osallistujille. Porukoissa erinomainen henki. Hieno päivä ja korkea femma!