Viimeisetkin työt tehty. Nyt on hyvä rauhoittua joulun viettoon.

Kiitos kaikille blogin, twitterin ja facebookin seuraajille siitä, että jaksatte seurata ja kommentoida. Etenkin hyviä ja analyyttisiä havaintoja blogin vakikommentaattoreilta. Ilman feedbackiä tämä työ ei olisi niin antoisaa. Vuoden vaihteen jälkeen ajattelin tehdä vähän yhteenvetoa tästä vuodesta.

Oikein hyvää ja rauhallista Joulua. Palaillaan.

Dagens Industri 22.12.2011

Fler tvåspråkiga skolor önskas

Di-kolumnisten Maria Wetterstrand rörde om i Finlands språkliga myrstack häromveckan. Hon föreslog i Hufvudstadsbladet att Finland borde satsa mera på tvåspråkiga skolor. En bra idé för ett tvåspråkigt land, tycker jag.

Ett bra förslag väcker alltid debatt, både för och emot. Det har varit rätt så roligt att följa med språkfundamentalisterna på både den finsk- och svenskspråkiga sidan. Fennomanerna vill minimera svenskan och svennomanerna vill inte kontaminera minoritetsspråket med finska.

Själv är jag uppvuxen i en tvåspråkig familj. Jag talade alltid finska med mamma och svenska med pappa. Jag lärde mig att läsa och skriva i en finskspråkig skola, men flyttade över till en svensk skola i fjärde klass. Orsaken till bytet var praktisk: min vänsterytter i ishockeylaget HIFK gick i den svenskspråkiga skolan.

Min fru är engelska. Hon talar sitt modersmål med våra barn. Jag valde att tala svenska med dem. Finskan har barnen lärt sig av vänliga finskspråkiga barnflickor. Barnen går i en engelsk skola med en finsk läroplan och med extra fokus på finska som modersmål. Jobbigt? Nej, det fungerar faktiskt bra.

Jag har aldrig hört om någon som skulle vara bitter på att kunna ett språk. Lika sällan hör man om människor som tycker att det är lätt att lära sig nya språk som fullvuxen. Man lär sig språk när man är ung. Därför borde vi satsa på språkstudier i en ung ålder. Det skulle inte alls skada att ha två främmande språk redan från första eller andra årskursen.

Om man kommer från en tvåspråkig familj skulle det vara bra att kunna plugga på båda språken från första början. Detta betyder inte att alla tvåspråkiga barn måste göra det, men möjligheten borde finnas.

I Norden är vi internationella. Därför är det också viktigt att vi satsar på till exempel engelskspråkiga skolor, inte minst för att locka internationell arbetskraft.

Det är gammalmodigt att tro att ett barn inte klarar två eller flera språk. Det har bevisats att tvåspråkighet gynnar bland annat logiskt tänkande (jag är dock bevisligen ett undantag ). Att påstå att ett barn inte lär sig ett enda språk ordentligt om man är tvåspråkig är ansvarslöst tjafs. Ett språk blir rikare, mera expressivt när det påverkas av ett annat.

Språk är också en identitetsfråga. I finska kretsar är jag ofta stämplad som finlandssvensk. I finlandssvenska kretsar ses jag som en finländare som talar svenska. Själv ser jag mig själv som en tvåspråkig, internationell finländare.

Ibland behöver man en utlänning för säga det självklara. En svensk som yttrar sig om språkfrågan i Finland väcker alltid känslor.

Tack Maria, för att du har satt i gång en bra debatt om tvåspråkighet i Finland. Det behövdes.

Alla tämän päivän Dagens Industrissa julkaistu kolumnini. Mitä mieltä olette?

Fler tvåspråkiga skolor önskas

Di-kolumnisten Maria Wetterstrand rörde om i Finlands språkliga myrstack häromveckan. Hon föreslog i Hufvudstadsbladet att Finland borde satsa mera på tvåspråkiga skolor. En bra idé för ett tvåspråkigt land, tycker jag.

Ett bra förslag väcker alltid debatt, både för och emot. Det har varit rätt så roligt att följa med språkfundamentalisterna på både den finsk- och svenskspråkiga sidan. Fennomanerna vill minimera svenskan och svennomanerna vill inte kontaminera minoritetsspråket med finska.

Själv är jag uppvuxen i en tvåspråkig familj. Jag talade alltid finska med mamma och svenska med pappa. Jag lärde mig att läsa och skriva i en finskspråkig skola, men flyttade över till en svensk skola i fjärde klass. Orsaken till bytet var praktisk: min vänsterytter i ishockeylaget HIFK gick i den svenskspråkiga skolan.

Min fru är engelska. Hon talar sitt modersmål med våra barn. Jag valde att tala svenska med dem. Finskan har barnen lärt sig av vänliga finskspråkiga barnflickor. Barnen går i en engelsk skola med en finsk läroplan och med extra fokus på finska som modersmål. Jobbigt? Nej, det fungerar faktiskt bra.

Jag har aldrig hört om någon som skulle vara bitter på att kunna ett språk. Lika sällan hör man om människor som tycker att det är lätt att lära sig nya språk som fullvuxen. Man lär sig språk när man är ung. Därför borde vi satsa på språkstudier i en ung ålder. Det skulle inte alls skada att ha två främmande språk redan från första eller andra årskursen.

Om man kommer från en tvåspråkig familj skulle det vara bra att kunna plugga på båda språken från första början. Detta betyder inte att alla tvåspråkiga barn måste göra det, men möjligheten borde finnas.

I Norden är vi internationella. Därför är det också viktigt att vi satsar på till exempel engelskspråkiga skolor, inte minst för att locka internationell arbetskraft.

Det är gammalmodigt att tro att ett barn inte klarar två eller flera språk. Det har bevisats att tvåspråkighet gynnar bland annat logiskt tänkande (jag är dock bevisligen ett undantag ). Att påstå att ett barn inte lär sig ett enda språk ordentligt om man är tvåspråkig är ansvarslöst tjafs. Ett språk blir rikare, mera expressivt när det påverkas av ett annat.

Språk är också en identitetsfråga. I finska kretsar är jag ofta stämplad som finlandssvensk. I finlandssvenska kretsar ses jag som en finländare som talar svenska. Själv ser jag mig själv som en tvåspråkig, internationell finländare.

Ibland behöver man en utlänning för säga det självklara. En svensk som yttrar sig om språkfrågan i Finland väcker alltid känslor.

Tack Maria, för att du har satt i gång en bra debatt om tvåspråkighet i Finland. Det behövdes.

Paluumatkalla Genevestä, Maailman kauppajärjestön WTO:n ministerikokouksesta. Onnistunut reissu, globaalia konferenssidiplomatiaa. Hyviä puheita liukuhihnalta. Onneksi olen kestävyysurheilija.

Kokouksen agendalla oli kolme asiaa: monenkeskisen kauppajärjestelmän tulevaisuus, kauppa ja kehitys sekä Dohan neuvottelukierros. Kierros on jumissa, mutta kokouksen yhteydessä saatiin päätettyä mm. julkisten hankintojen sopimuksen (GPA) muuttamisesta ja sähköisen kaupan tullittomuuden jatkamisesta.

Korostin puheenvuoroissani ja tapaamisissa monenkeskisen kauppajärjestelmän tärkeyttä. Maailmankaupan vapauttamisen takkuillessa alueelliset ja kahdenväliset järjestelyt yleistyvät. Ne eivät voi kuitenkaan korvata kattavaa monenkeskistä sopimusta. Dohan kierroksesta olisi pyrittävä saamaan konkreettisia tuloksia lähivuosina, vaikkei kokonaisratkaisusta voitaisikaan vielä sopia. Korostin samalla, ettei kauppapolitiikkaa voi enää tehdä vain katsomalla vienti- ja tuontitilastoja. Yritysten arvoketjut ovat nykyään hajautuneet maailmanlaajuisesti. Olennaista on, missä lisäarvo syntyy – ei se, missä tuote kootaan ja pakataan.

Venäjän hyväksyminen WTO:n jäseneksi oli kokouksen merkittävimpiä päätöksiä. Naapurimaan valtuuskunta sai raikuvat seisovat aplodit. Maailmantalous tarvitsee tällaisia hyviä uutisia, Suomen taloudesta puhumattakaan.

Tapasin erikseen Brasilian ja Kanadan ministerit. Kanada neuvottelee EU:n kanssa vapaakauppasopimuksista. Kauppa-asioiden lisäksi kollegoita kiinnosti euroalueen viimeisin tilanne. Brasilian ulkoministeri Patriotan kanssa puhuimme myös Jyrkin ja minun tulevasta yhteisestä vienninedistämismatkasta. Kanadan kauppaministeri Fastin kanssa päivitettiin suomalaisten NHL-pelaajien tilanteet.

Tämä oli näillä näkymin vuoden viimeinen työmatka. Viimeisestä 112 päivästä olen ollut 44päivää reissussa. Erinomaisia keikkoja, nyt on hyvä pitää pieni paussi.

Venäjä hyväksyttiin äsken Maailman kauppajärjestön jäseneksi 18 vuotta kestäneen prosessin jälkeen. Se on hyvä asia poliittisesti ja taloudellisesti Suomelle, EU:lle ja monenkeskiselle kauppajärjestelmälle.

Venäjän WTO-jäsenyyteen johtanut prosessi kesti pitkään. Suomi ehti sen aikana voittaa kaksi jääkiekon maailmanmestaruutta ja yhdet euroviisut. Suomen tavoitteet saatiin hyvin EU:n tavoitteiksi ja EU-komission panos oli ratkaiseva. Esimerkiksi Suomelle tärkeät puutullit saatiin lopulta hoidettua EU:n neuvotteluvoiman avulla ja me annoimme EU-komission työlle sivustatukea kahdenvälisillä kontakteillamme venäläisiin.

On tärkeää, että Venäjän kanssa käytävään kauppaan saadaan selkeät säännöt. Siitä on sekä suoria että epäsuoria hyötyjä. Suorat hyödyt liittyvät erityisesti alhaisempaan tullitasoon ja epäsuorat hyödyt muun muassa Venäjän talouden modernisaatioon. Jäsenyyden myötä Venäjästä tulee myös investointiympäristönä houkuttelevampi.

Jäsenyyden hyödyt tulevat toteutumaan asteittain. Lopullisiin tullitasoihin päästään suurimmassa osassa tuotteita neljän vuoden kuluessa. Samalla kauppaongelmat vähenevät, kun yhtäkkiset tullien korotukset katoavat keinovalikoimasta. Lisäksi saadaan käyttöön selkeä riitojenratkaisumekanismi.

Suomen kansantaloudelle tulevaa rahallista on hyötyä vaikea arvioida. Jäsenyyden suorat vaikutukset tuontitullien alenemisena ovat noin 300 miljoonaa euroa vuodessa, mutta se on reilusti alakanttiin lopullisiin hyötyihin verrattuna.

Venäjän tullit ovat olleet monelle suomalaisyritykselle merkittävä kustannuserä. Esimerkiksi raakapuun tuonnissa voidaan Venäjän WTO-jäsenyyden myötä saavuttaa 20-50 miljoonan euron kustannussäästöt Venäjän laskiessa merkittävällä tavalla vientitullejaan. Vähittäiskaupassa tullitason aleneminen johtaa tuontituotteiden kilpailukyvyn vahvistumiseen ja kannattavuuden paranemiseen. Tullien laskeminen johtaa myös hämärien kauppatapojen vähenemiseen.

Jo tänä vuonna suomalaiset viejät ovat havainneet, että Venäjän-kaupan ongelmat ovat vähentyneet. Samalla Venäjästä on jälleen kasvanut suurin kauppakumppanimme. Mahdollisuudet ovat kuitenkin vielä huimasti paljon suuremmat, ja Venäjän WTO-jäsenyys vahvistaa myönteistä kehitystä.

On tärkeää, että Suomi ja suomalaiset firmat ovat ensimmäisten joukossa hyödyntämässä WTO-jäsenyyden mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Venäjä on rikas, lähes velaton valtio, jossa on paljon kysyntää. Onneksi monet suomalaisyritykset ovat vuosien kokemuksella saaneet Venäjällä jo merkittävän jalansijan.

Suomen vienti Venäjälle on jo nyt monipuolista. Kaikki avaintoimialamme ovat edustettuina. Olemme myös suuri investoija Venäjällä. Venäjällä toimii noin 600 suomalaisyritystä, jotka työllistävät noin 50 000 ihmistä.

Olen havainnut Venäjän-matkoillani, että maassa on alkanut uusi aikakausi, johon kuuluu modernimpi toimintatapa. Toivon, että suomalaisyritykset jatkavat panostamista Venäjälle myös Pietarin ja Moskovan ulkopuolella. Venäjällä on yli kymmenen miljoonakaupunkia, ja ne kaikki janoavat kauppaa.

Kun WTO-jäsenyydestä neuvottelemiseen meni 18 vuotta, niin seuraavan 18 vuoden tavoite voisi olla vapaakauppa-alueen luominen Venäjän ja EU:n välille. Molemmin puolin rajaa vapaampi liikkuvuus luo rahassa mitattavia hyötyjä. Molemmat osapuolet hyötyvät, kun markkinat kasvavat ja elinkeinorakenne monipuolistuu. Venäjän talouden avautuminen tukee myös maan yleistä avautumista.

Ufaan laskeutuessamme tiistaina lunta oli enemmän, ja maisemat olivat jotenkin eurooppalaisemmat. Vastassa meitä oli kentällä yhdessä Baskortostanin varapääministeri Tazhitdinovin kanssa suomalainen Arif Hairedin, joka on tehnyt useamman vuoden bisnestä Ufassa, ja jonka Baskortostanin talousministeriö on nimittänyt edustajakseen Suomen kanssa tehtävälle talousyhteistyölle. Arifilla on erinomaiset suhteet Baskortostanin hallintoon ja yrityksiin, ja hän olikin suureksi avuksi vierailullamme.

Ufa on Baskortostanin tasavallan pääkaupunki, ja siellä asuu tasavallan 4,1 miljoonasta asukkaasta noin neljännes. Baskortostan sijaitsee Volga -joen ja Ural -vuorten välissä, ja se on yksi Venäjän kehittyneimmistä alueista. Se on myös luonnonvaroiltaan rikas ja tärkeimmät teollisuudenalat ovat öljynjalostus ja petrokemia, konepajateollisuus sekä maatalous.  Ufasta on suora lentoyhteys Pietariin, mikä onkin nopein reitti Suomeen. Myös junalla pääsee Pietariin, tosin matka kestää 35 tuntia.

Työlounaalla Baskortostanin varapääministerin kanssa keskustelimme ajankohtaisista taloudellisista ja poliittisista aiheista. Sen jälkeen vierailimme ”Valkoisessa talossa”, ja tapasimme presidentti Hamitovin ja pääministeri Ilimbetovin. Presidentti Hamitov tunsi Suomen hyvin ja oli vieraillut siellä useita kertoja. Keskustelimme konkreettisista hankkeista ja tapaaminen osoittautui erittäin hyödylliseksi. Baskortostanilla on suunnitelmana rakentaa jokisatama, joka voisi vastaanottaa aluksia, jotka soveltuisivat niin joki- kuin Itämeren liikenteeseenkin. Ajatuksena heillä olisi tilata kymmenkunta tällaista alusta. Yhteys Itämereen toimii Baskortostan, Kama ja Volga -jokien sekä kanaalin kautta. Tässä ja muissakin projekteissa suomalaisille yrityksille olisi varmasti kysyntää. Isäntien puolelta yhteistyötä toivottiin myös metsäteollisuuden, maataloustuotteiden jatkojalostuksen ja rakentamisen piiristä. Presidentin tapaamisessa oli erittäin positiivinen henki. Saimme häneltä läksiäislahjaksi hunajaa, joka on Baskortostanin ylpeydenaihe.

Kävimme tutustumassa Salavat Yulaev -jääkiekkojoukkueen uudehkoon kotihalliin ja tapasimme siellä joukkueen uuden tähtipelaajan Antti Pihlströmin, joka aloitti pari viikkoa sitten. Anttia, suomalaista maalivahtivalmentajaa Ilari Näckeliä ja suomalaistunutta, perheensä luona Turussa säännöllisesti käyvää Vladimir Jursinovia oli mukava nähdä. Edellytykset huippulätkälle ovat kunnossa, joten katson mielenkiinnolla, miten Baskortostanin kansallissankarista Salavat Yulaevista nimensä saanut joukkue menestyy KHL:ssä. Hallin viereen oli noussut uusi harjoitushalli, jota tarvitaan myös vuoden 2013 nuorten MM-kisoissa. Veikkaanpa, että isäni, joka on käynyt Ufassa lukuisia kertoja työmatkoilla, on silloin taas tulossa tänne.

Illalla isännöimme vastaanottoa, jossa olivat mukana niin suomalaisyritykset, heidän bisneskontaktinsa kuin myös tasavallan pääministeri Ilimbetov ja varapääministeri Tazhitdinov, dynaamisia kavereita molemmat. Moni yritys tuli juttelemaan ja kertoi päivän aikana saavutetuista tuloksista. Muun muassa Amomaticin asfalttiasemakaupat vaikuttivat edistyneen. Hyvältä kuullosti! Vaikka jotkut vastaanotolla pitkään viihtyivätkin, niin oma havaintoni tältä matkalta oli se, ettei idänkauppa ole enää vodkabisnestä, vaan normaalia liiketoimintaa, jossa tosin suhteiden merkitys valtioon ja hallintoon on tärkeällä sijalla. Monien venäläisyritysten johdossa on skarppeja nelikymppisiä, joiden kanssa yhteistyö toimii.

Keskiviikkona pidin vielä EU-aiheisen luennon Baskirian valtionyliopistossa. Kuten aina, opiskelijoiden kysymykset olivat fiksuja ulottuen euroalueen koosta Venäjän WTO-jäsenyyden kautta aina eläkeikiin. Samanaikaisesti kokoontui Suomen ja Baskortostanin aluetoimikunta TEM:n Esa Härmälän johdolla sopimaan yhteistyön konkreettisista muodoista. Sen lisäksi suomalais-venäläinen kauppakamari SVKK allekirjoitti yhteistyösopimuksen Baskortostanin teollisuus- ja kauppakamarin kanssa, ja Lappeenrannan teknillinen yliopisto sopi yhteistyöstä Ufan öljy- ja energiayliopiston kanssa.

Tätä kirjoittaessani olemme palaamassa sinivalkoisin siivin kohti Helsinkiä. Matkasta jäi hyvä fiilis. Kiitokset SVKK:lle toimivista järjestelyistä, Finnarin tiimille erinomaisesta serviisistä sekä erityisesti mukana olleille yrityksille aktiivisesta panoksesta. Valtiovalta voi auttaa avaamalla ovia, mutta loppu on yrityksistä itsestään ja heidän aktiivisuudestaan kiinni. Aika näyttää, kuinka hyvin tällä matkalla onnistuttiin.

Linkki UM:n Storify -koosteeseen matkasta

 

Suora charter-lentomme saapui Helsingistä Venäjän Tseljabinskiin, Ural-vuorten toiselle puolen sunnuntai-iltana, alle kolmen tunnin lennon jälkeen. Linnuntietä matka on jopa lyhyempi kuin Pariisiin, vaikka henkinen etäisyys tuntuukin pidemmältä. Aikaeroa sentään on 4 tuntia. Pakkasta oli -16 astetta, joka toki tuntui kylmältä, mutta tuulen puuttuessa ei sietämättömältä. Lunta oli maassa vain nimeksi, puissa kaunis kuura.

Tseljabinskin kaupungissa on n. 1,1 miljoonaa asukasta, ja alueella 3,5 miljoonaa. Alue on tunnettu metalliteollisuudestaan, insinöörikoulutuksestaan ja valitettavasti myös neuvostoaikoina saastuneesta luonnostaan. Kaupunki oli aikoinaan ns. suljettu kaupunki, jonne asiaa ei ollut ilman erityislupaa. Nyt kaupunki on kehittymässä yhdeksi konepajateollisuuden keskukseksi.

Mukana tällä Tseljabinskiin ja Ufaan suuntautuvalla vienninedistämismatkalla on parikymmentä suomalaisyritystä muun muassa energian, energiatehokkuuden, rakentamisen, liikenteen, koulutuksen ja palveluiden aloilta. Matkan järjestelyistä vastaa suomalais-venäläinen kauppakamari, joka on sopinut jokaiselle mukana olevalle yritykselle toistakymmentä erillistä tapaamista yhteisten tilaisuuksiemme lisäksi. Yrityksiä on mukana pienistä suuriin: Aalto Startup Sauna, Ahma Engineers, Amomatic, Suomen pankki, Chematur Ecoplanning, Sampo/Danske Bank, Finnvera, Fortum, Gebwell, HaminaKotka Satama,Idman Airfield Lightning, Industri-Textil Job, Konecranes, Lappeenranta Innovation, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Larmix, Krisberg, Marecap Trans, Metso Automation, Neste Jacobs, REACHLaw, Wärtsilä ja YIT rakennus.

Aloitimme maanantaiaamun suomalais-venäläisellä bisnesseminaarilla, jonka avasi kanssani Tseljabinskin varakuvernööri Juri Klepov. Hän kertoi alueen kasvunäkymistä ja näytti markkinointivideon, jossa huomioni kiinnittyi siihen, että mainituista 8:sta ulkomaisesta alueella toimivasta yrityksestä vain yksi, suomalainen Fortum, oli kirjoittanut nimensä kyrillisin kirjaimin. Myöhemmin selvisikin, että Fortum nautti täällä erityistä arvostusta. Esittelin mukana olevat suomalaisyritykset, minkä jälkeen he pääsivät käymään suoria keskusteluja venäläisten partneidensa kanssa.

Kävimme pienemmällä delegaatiolla tapaamassa Uralin alueen Venäjän presidentin varaedustajaa Sidorovia ja Tseljabinskin varakuvernööri Komjakovia. Pääedistajat oli kutsuttu neuvonpitoon toisaalle, joten heitä emme valitettavasti tavanneet. Isäntien puolelta tehtiin selväksi se, että suomalaisia pidetään luotettavina yhteistyökumppaneina ja yritystemme tuotteet ja palvelut ovat haluttuja. Isäntien puolelta yhteistyötä toivottiin erityisesti seuraavilla aloilla: energia ja lämpö, puunjalostus ja ympäristöteknologia sekä jätteiden käsittely ja uusiomateriaalien käyttö.

Paikalla jo olevista suomalaisyrityksistä Fortum on paras esimerkki. Fortum on käynnistänyt Venäjälle suuntautuvan 2,5 miljardin investointiohjelman sähkön ja lämmön tuotantoon. Tsheljabinskissä Fortum toimii eräänlaisena ankkuri-investoijana tarjoten yhteistyömahdollisuuksia ja tukea myös pienemmille suomalaisyrityksille. Osa delegaatiostamme kävi tutustumassa myös Fortumin uusimpaan voimalaan.

Kaunis siperialaisuralilainen talvipäivä, kuten presidentin edustaja totesi, jatkui Etelä-Uralin valtionyliopistoon (South Ural State University, SUSU), jonka valtava päärakennus on yksi kaupungin maamerkkejä. 55000 opiskelijallaan se on alueen suurin korkeakoulu ja sen erityisaloina ovat mm. supertietokoneet ja nanoteknologia. Toimimme paikallisen ministerin kanssa kätilöinä, kun Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja SUSUn rehtorit allekirjoittivat yhteistyösopimuksen, jonka puitteissa tarjotaan muun muassa opiskelustipendejä. Vierailun päätteeksi pidin opiskelijoille luennon Euroopan unionista ja kuten aina näissä tilaisuuksissa, sain heiltä hyviä kysymyksiä opiskelijavaihdosta, työllisyydestä, Suomen asemasta EU:ssa ja akuutista velkakriisistä. Fiksuja nuoria. Kannustin heitä opiskelemaan kieliä ja käyttämään hyväkseen vaihto-ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia, sillä avoimin mielin ja tutustumalla toisiin oppii aina uutta.

Päivän päätteeksi tapasimme vielä suomalaisyrityksiä ja heidän asiakkaitaan sekä paikallisia viranomaisia Fortumin järjestämällä vastaanotolla.

Palella ei muuten ole tarvinnut. Julkiset tilat on lämmitetty hyvin, ja esimerkiksi oman hotellihuoneeni termostaatti oli asetettu 32 asteen, kun saavuimme. Energiatehokkuudessa onkin huomattavasti parantamisen varaa. Ensiaskelena siihen voisi olla lämmityksen laskuttaminen käytetyn lämmön mukaan nykyisen asunnon kokoon ja huonelukuun perustuvan laskutuksen sijaan. Se johtaakin ylilämmitykseen ja suoranaiseen tuhlaukseen, sillä näin monissa asunnoissa ikkunoita auki, vaikka pakkasta oli lähesparikymmentä astetta.

Parhaillaan lennämme Ural-vuorten yli Euroopan puolelle Ufaan, Bashkortostanin tasavaltaan. Siitä seuraavassa postauksessa.

Eurooppa-neuvoston kokous teki eilen merkittäviä päätöksiä akuutin velkakriisin hoitamiseksi sekä pidemmällä tähtäimelle talous- ja vakausuninonin luomiseksi. 

Lyhyen tähtäimen toimista merkittävin on 200 miljardin euron lisävarojen antaminen Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle EU-maiden keskuspankeilta. Odotamme muiden merkittävien talouksien seuraavan esimerkkiä ja osallistuvan kaikkia uhkaavan kriisin hoitamiseen. Lisäksi päätettiin Euroopan vakausmekanismin voimaantulon aikaistamisesta ensi kesälle, ja täsmennettiin yksityisen sektorin osallistumista velkakriisiin joutuneiden maiden talkoisiin (ns. sijoittajavastuu) niin, että se perustuu selkeästi IMF:n käytäntöihin ja valtioiden velkakirjojen niin sanottuihin yhteistoimintalausekkeisiin. Euroopan vakausmekanismin päätöksenteosta enemmän blogin lopussa.

Pitkällä aikavälillä merkittävin päätös on, että ensi maaliskuuhun mennessä solmitaan euromaiden ja muiden siihen halukkaiden EU-maiden kesken uusi finanssipoliittinen sopimus. Sopimus luo perustan talousunionille ja vahvistaa talouskuria muun muassa automaattisin sanktioin. Kokousta ennen esillä olivat myös muutokset unionin perussopimuksiin, kuten Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja van Rompuy sekä Ranska ja Saksa tahoillaan olivat ehdottaneet. Tähän ei kuitenkaan erityisesti Iso-Britannia ollut halukas.

Iso-Britannian pääministeri David Cameron johti puolueensa ulos keskustaoikeiston eurooppalaisesta EPP-puolueesta vuonna 2009. Hän ei tämän vuoksi osallistunut Eurooppa-neuvostoa valmistelleeseen huippukokoukseen Marseillessa, jossa olivat mm. Jyrki, Merkel, Sarkozy ja Espanjan tuleva pääministeri Rajoy. Eurooppa-neuvoston kokouksessa Britannia esti perussopimusten muuttamisen ja päätti jäädä uuden talousunionin ulkopuolelle. Britannia on väistämättä jäämässä EU-politiikan ulkokehälle. Tämä on tietyllä tavalla jatkumoa 20 vuotta sitten solmitusta Maastrichtin sopimuksesta, jossa Iso-Britannia päätti jäädä EMU:n ulkopuolelle. Manner-Euroopan ja Iso-Britannian välimatka kasvaa entisestään.

Suomessa on käyty kokouksen alla ja sen jälkeen runsaasti keskustelua Euroopan vakausmekanismin (EVM) päätöksentekotavasta. Muut euroalueen maat haluavat luopua yksimielisyysvaatimuksesta EVM:ssä tietyissä poikkeustapauksissa, mutta Suomi vastusti. Suomi hakee tähän yhdessä muiden kanssa ratkaisua, jonka on oltava Suomen perustuslain mukainen. En usko, että kukaan hallituskumppaneistammekaan haluaisi Suomen jäävän EVM:n ulkopuolelle. Eduskunnan suuren valiokunnan ja perustuslakivaliokunnan edellytettyä yksimielisyysvaatimuksen säilyttämistä EVM:ssa Suomi jätti kokouksen päätöslauselmaan varauman, joka mahdollistaa asiaan palaamisen. On hyvä huomata, että Eurooppa-neuvoston päätöslauselmateksti kokouksen aikana, ja toteaa nyt, että yksimielisyysvaatimuksesta voitaisiin luopua vain hätätapauksessa, kun euroalueen rahoitus- ja talousvakaus ovat uhattuina.

Suomen linjana EU-jäsenyyden alkuajoista lähtien on ollut tukea unionin päätöksenteon yksinkertaistamista ja nopeuttamista määräenemmistöpäätöksentekoa lisäämällä. Se takaa myös paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin koko unionin alistaminen yksittäisen jäsenmaan kiristykseen, joka vieläpä usein johtuu kyseisen maan lähestyvistä vaaleista tai muusta kotimaisesta poliittisesta manööveristä. Luonnollisesti vakausmekanismin päätöksentekoon tehtävien muutosten on oltava Suomen perustuslain ja eduskunnan kantojen mukaisia. Tähänkin ongelmaan löytyy varmasti ratkaisu.

Kannattaa muistaa, että yhteen tai kahteen asiakohtaan takertuminen hämärryttää sen, että tässä huippukokouksessa oli pohjimmiltaan kyse koko euroalueen pelastamisesta. Neuvotteluissa on oltava liikkumavaraa, eikä niissä kannata eristää itseään olemalla ehdoton, sillä kavereitakin tarvitaan omien tavoitteidemme edistämisessä. Suomen on hyvä pysyä kovana, mutta hakea aina ratkaisukeskeistä lähestymistapaa.

EU:ssa on aina ollut erilaisia ytimiä, jotka ovat muodostuneet eri politiikkasektoreiden ympärille. Nyt on syntymässä talousydin, jonka keskiössä ovat hyvin julkista talouttaan hoitaneet AAA-luokitellut euromaat, niiden jälkeen 17 euromaata ja seuraavaksi euron ulkopuoliset mukaan haluavat maat. Lopputuloksena uskon olevan kaikkien EU-maiden, ehkä Iso-Britanniaa lukuunottamatta, mukaantulon taloussopimukseen ja viimein sen integroimisen unionin päätöksentekojärjestelmään. Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan on hyvä olla mukana erilaisissa ytimissä, toimittava niissä fiksusti ja vaikutettava meitä koskevaan päätöksentekoon.

Mitä poliittisempi Euroopan unionista tulee, sitä enemmän se herättää keskustelua. Hyvä niin.

Dagens Industri 1.12.2011

Vi behöver alla bli lite omskakade

Häromveckan läste jag en bok som borde översättas till svenska. Den heter ”Ravistettava-Omskakas” (jo, boken har en finsk-svensk titel), skriven av Saku Tuominen och Katja Lindroos (Tammi 2009).

Bokens tes är följande: för att hänga med i världens utveckling, måste vi alla bli omskakade ibland. En människa, ett företag, ett land eller en organisation behöver fräscha idéer, annars stagnerar vi.

”Ravistettava-Omskakas” är skriven med utgångspunkten att det är nyttigt för oss alla att bli omskakade. Det lönar sig att granska våra invanda tankebanor kritiskt. På detta sätt kan vi förändra på vår vardag, vårt liv och varför inte hela världen.

Problemet är att världen förändras snabbt, men människan förändras långsamt.  Livsrytmen och utbudet ökar, tekniken utvecklas och världen blir mindre. I dagens läge är informatiosnflödet större än någonsin tidigare, inte minst tackvare till exempel Google. Vill du veta hur långt ett ögonblick är? Lika lång tid som det tar för Google att hitta svaret, alltså 0,3 sekunder.

Samtidigt är vi människor egentligen ganska konservativa. Vi undviker faror, försöker kontrollera allt och söker ofta bekväma lösningar. Vi vill känna oss trygga och säkra. Visst är det ju skönt att ta samma väg till jobbet varje dag, äta lunch på samma krog och titta på samma TV program. Inget fel i det. Vi kan ju inte bli omskakade hela tiden, det skulle bli för darrigt.

Jag blev fascinerad av boken eftersom den utmanade mig att tänka i nya banor. Är det jag som kontrollerar min kalender, eller tvärtom? (Jo, jo jag medger att det är min assistent som gör det.) Måste jag alltid jämföra mina prestationer med någon annans? Är jag rädd för att misslyckas? Varför? Tar jag mig själv på för stort alvar? Betyder detta att jag har tappat min humor, konsten att leka eller vara nyfiken på allt och allting? Inte har jag väl blivit cynisk?

Det spelar ingen roll vad du gör i livet. Kanske är du företagsledare eller assistent, idrottsman eller hemmapappa? För att bli omskakad måste du ha en stark självkänsla. Du måste våga göra något nytt. Och jo, du måste våga misslyckas.

Att skaka om är egentligen ett sätt att förbättra världen. Varför borde då ”Ravistettava-Omskakas” översättas till svenska? Därför att världen skulle vara en bättre plats med nya omskakare på den andra sidan av Finska viken.

Alexander Stubb är Europa- och utrikeshandelsministers i Finland. Han skriver krönikor i DI var tredje torstag. Du kan följa hans omskakade värld på www.twitter.com/alexstubb

Terveiset Japanista. Vaikuttava reissu menossa. Tavoitteena toisaalta tukea japanilaisia alkuvuoden kriisistä toipumisessa, toisaalta auttaa suomalaisia ja japanilaisia yrityksiä yhteisten bisnesmahdollisuuksien löytämisessä. Japani on maailman neljänneksi suurin talous EU:n, USA:n ja Kiinan jälkeen.

Maaliskuisen maanjäristyksen ja tsunamin tuhojen todistaminen Sendaissa oli yksi niitä hetkiä, kun kaikki sanat tuntuvat turhilta. Kadonneita kaupunginosia ja murjottuja voimalaitoksia katsoessa luonnon voima on aika ilmeinen. Jälleenrakennus on nyt pääsemässä liikkeelle. 20 000 ihmistä on kuollut tai kateissa, vahinkojen suoraksi taloudelliseksi vaikutukseksi on arvioitu 150 miljardia euroa.

Pieni, mutta symbolisesti tärkeä ele Sendain auttamiseksi oli Puuha Groupin päätös lahjoittaa Muumi-leikkipuisto kaupungille. Muumit ovat täällä supersuosittuja.

Signmark alias Marko Vuoriheimo veti Sendaissa rap-keikan, Silent Shoutin. Marko on ulkoministeriön erityisedustaja vammaisten oikeuksien edistämisessä, ja tapasimme hänen kanssaan myös Japanin kuurojen liiton edustajia.

Tokiossa olemme urakoineet yhdessä Jyri Häkämiehen ja 15 suomalaisen yrityksen kanssa energia-alan tapaamisissa. Teollisuusministeri Edanon kanssa kävimme läpi energia-alan näkymiä Japanissa ja suomalaisten yritysten osaamista mm. uusiutuvan energian alalla. Japanilaisia yrityksiä taas kiinnostavat suomalaiset ydinvoimahankkeet. Edano muuten vastasi virallisesta tiedottamisesta maaliskuun kriisin aikaan. Hän on tv:stä tuttu kasvo siis suomalaisillekin.

Ulkoministeri Gemban ja varaministeri Okadan kanssa käsittelimme euroalueen velkakriisiä ja valmisteluvaiheessa olevia EU:n ja Japanin vapaakauppaneuvotteluja. Kaupan vapauttaminen on etenemässä Aasiassa monella rintamalla. Euroalueen kriisiä pohdimme japanilaisten ekonomistien kanssa vielä illallisellakin.

Huomenna ohjelmassa ovat muun muassa tapaamiset japanilaisten kansanedustajien ja median kanssa, puhe seminaarissa, suurlähetystön väen kiittäminen upeasta toiminnasta kriisin aikana sekä osallistuminen Rovion tilaisuuteen. Japanissa on aina mukava vierailla, kun kaikki toimii tehokkaasti, ajallaan ja kohteliaasti.




Signmarkin kanssa lavalla