Lähden tänään Persianlahdelle. Vierailukohteet ovat Saudi-Arabia, Oman ja Qatar. En ole aiemmin käynyt tuolla niemimaalla, joten edessä on varmasti mielenkiintoinen matka.

Paikalliseen tapaan näemme vasta ohjelman käynnistyessä millaiseksi se lopulta muotoutuu. Joustavalla asenteella lähdetään siten matkaan. Hyvältä se kuitenkin näyttää. Kiitos kaikille, jotka ovat valmistelleet ohjelmaa.

Yksi merkittävimmistä tapaamisista on varmastikin saudien ulkoministerin kanssa käytävät keskustelut heti maanantaina. Tavoitteeni jokaisessa maassa on kuulla arvioita ja analyysia kolmeen ajankohtaiseen kansainväliseen kysymykseen liittyen.

Ne ovat Lähi-idän rauhanprosessi, Jemenin tilannekehitys sekä Iranin ydinohjelmakysymys. Kukin maa on joko avainasemassa jonkin näiden kysymyksen ratkaisun löytymiseksi tai ainakin ne kykenevät arvioimaan tulevia käänteitä.

Laajaan Lähi-itään liittyvät kysymykset ovat EU- ulkoministerikokoustemme vakioaiheita. Vierailut ovat tärkeitä myös kahdenvälisten suhteidemme kannalta.

Päivitän matkan tapahtumia viikon varrella. Nyt kohti Gulfia.

Huomenna Ukraina äänestää tulevasta presidentistään. Nämä ovat merkittävät vaalit. Ensinnäkin siksi, että ne antavat suuntaa 46 miljoonan asukkaan eurooppalaiselle valtiolle. Toiseksi siksi, että vaalit heijastelevat kehittyvää demokratiaa. Ukrainan on arvioitu selvinneen jo kolmista vaaleista hyvin eli kansainvälisten normien mukaisesti. Toivottavasti hyvä sarja saa jatkoa huomenna.

Ehdokkaita Ukrainan presidentinvaalissa on yhteensä kahdeksantoista. Tunnetuimpia ehdokkaita ovat Julija Tymoshenko. Viktor Janukovitsh ja istuva presidentti Viktor Jushtshenko. Heistä kaksi ensimmäistä ovat olleet mielipidemittausten suosikkeja. Kilpailu on kova ja vaalitulos aidosti avoin. Kukaan ehdokkaista ei todennäköisesti saavuta enemmistöä ensimmäisellä kierroksella. Tässä tapauksessa edessä on 7.2. toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä.

Ukrainan vuoden 2004 oranssivallankumouksen jälkeistä kehitystä on viime aikoina arvioitu monella suulla. Paljon ja aivan ansaittua kritiikkiä on esitetty sen johdosta, että sisäpolitiikka on jumiutunut umpikujamaiseen kiistelyyn eivätkä reformit ole edenneet. Myöskään korruptiota ei ole saatu kuriin.

Samalla on huomattava saavutettu edistys. Vaalit ovat sujuneet. Ukrainassa on myös sanan- ja lehdistönvapaus. Mielipidekirjoa riittää ja äänen saa kuuluviin. Ukraina on myös vauraampi kuin viisi vuotta sitten. Talous kasvoi nopeasti ennen kriisiä, joka tosin on iskenyt Ukrainaan rajusti.

Demokratian ja markkinatalouden rakentaminen on kova urakka. Takaiskujakin tulee, mistä Ukraina on hyvä esimerkki. Ne eivät kuitenkaan vähennä prosessin merkitystä. Päinvastoin. Vaalien jälkeen Ukrainan uuden johdon on todella käärittävä hihat.

EU:n ja Suomen kannalta Ukraina on tärkeä maa. Se on iso naapuri, jonka suhde unioniin on syventymässä. EU ja Ukraina neuvottelevat assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksesta. Viisumihelpotuksista on sovittu ja pitkän aikavälin tavoitteena on viisumivapaus. Nämä ovat merkittäviä hankkeita, jotka tuovat Ukrainaa lähemmäs Euroopan unionia.

Huomiset vaalit osaltaan ratkaisevat, miten pitkälle EU:n ja Ukrainan suhteet lähivuosina kehittyvät. EU ei tietenkään asetu kenenkään ehdokkaan puolelle. Tärkeintä ovat asianmukaisesti järjestetyt vaalit ja se, että uudistuksiin tartutaan mahdollisimman nopeasti vaalien jälkeen.

Tänään minulla oli ilo ja kunnia esitelmöidä Suomen kansainvälisen politiikan tutkimuksen kermalle Siuntiossa. Porukka oli koossa pohtimassa alan tutkimuksen tilaan.

Aluksi kävin läpi omaa ”kvasi- tai wannabe-tutkija” taustaani. Lähdin liikkeelle E.H. Carrista, joka totesi aikoinaan seuraavaa:

”Political science must be based on a recognition of the interdependence of theory and practice, which can be attained only through a combination of utopia and reality. A concrete expression of the antithesis of theory and practice in politics is the opposition between the intellectual and the bureacrat, the former trained to think mainly on a priori lines, the latter empirically”.

No, ei minulla tätä sitaattia mukanani ollut, mutta kerroin kannattavani käytännön ja teorian symbioosia. Tutkija hyötyy käytönnön työstä ja päinvastoin, eikä vähintään kansainvälisessa politiikassa. Tämän intron jälkeen heitin pöytään kolme teesiä, josta kuulisin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä…ja toivon mukaan niiden tutkijoiden, jotka olivat Siuntiossa:

1. Kansainvälisen politikaan tutkijoilla on tuhannen euron paikka hahmottaa meneillään olevaa myllerrystä. Kansainvälisen politiikan anarkiaan tarvitaan jonkinlaista järjestystä ja sen määrittelemiseen tarvitaan tutkijoiden apua.

2. Alan tutkijoita tarvitaan neljästä syystä. Ensiksi tutkimuksen pitää kuvata mitä on tapahtunut. Esimerkiksi miten kansainvälisen politiikan mannerlaatat liikkuvat juuri nyt. Toiseksi tutkimuksen on selitettävä mitä on tapahtunut ja tehdä se ymmärrettäväksi. Esimerkiksi miksi Yhdysvaltain asema on heikkenemässä vai onko se heikkenemässä. Kolmanneksi tutkijoiden tulisi ennakoida tulevaa. Eihän sitä poliitikoille kannata jättää…Lopuksi toivoin, että tutkijamme haastaisivat luutuneet ajatustavat ja huonon politiikan. Toivoin siis kuvausta, selitystä, ennakointia ja haastamista.

3. Lopuksi heitin tutkijoille kaksi haastetta: Osallistukaa politiikan hahmottelemiseen. Suomessa tutkijat ja päättäjät eivät kohtaa tarpeeksi usein. Peraäänkuulutin aktiivisuutta ja interaktiivisuutta. Toiseksi toivoin, että tutkijamme panostaisivat myös Suomen ulkopolitiikan analyysiin. Tarvitsemme vakavaa tutkimusta ulkopolitiikastamme.

Keskustelu oli odotetun mielenkiintoinen. Tutkijat eivät koskaan jätä kylmäksi…sanoi entinen tutkija, joka ehkä jonain päivänä palaa tutkijan sorvin ääreen.

Huomenna blogimerkintä Ukrainan vaaleista. Sunnuntaina matkaennakko Persinalahden matkalta. Maanantaista torstaihin matkarepparia akselilta Saudi-Arabia, Oman ja Qatar.

Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) järjesti tänään erinomaisen tilaisuuden, joka oli suunnattu Suomessa työskenteleville ulkomaalaisille. Perusajatuksena miettiä, miten heidän olojaan voitaisiin parantaa. Sain kunnian avata tilaisuuden yhdessä Jorma Ollilan kanssa. Paikalla oli yli 500 ihmistä 61 eri maasta!

Olen itse ollut ”expattina” noin 18 vuotta – yhteensä 5 Yhdysvalloissa, 10 Belgiassa, 2 Englannissa ja 1 Ranskassa. Kokemusta siis on. Muutto uuteen maahan ei koskaan ole helppoa. Kaikki tuntuu aluksi uudelta ja oudolta. Kielimuuritkaan eivät asiaa auta.

Yhtäkaikki tein kolme konkreettista ehdotusta:

1. Tarvitsemme lisää englanninkielisiä kouluja, jotka pohjautuvat suomalaiseen opetusjärjestelmään.

2. Meidän on parannettava puolisoiden ja perheiden viihtyvyyttä, esimerkiksi lisäämällä englanninkielisiä kerhoaktiviteettejä.

3. Expattien on tehtävä kaikkensa integroituakseen suomalaiseen yhteiskuntaan, rohkeasti mukaan vaan.

Mitä kansainvälisemmäksi me Suomea rakennamme, sen parempi. Toivottavasti tilaisuus poikii paljon hyviä ideoita. Yksi niistä oli, että järjestetään ”messut” Suomessa töitä tekeville ulkomaalaisille ja heidän perheilleen. Kannatan.

Haitista kantautuu surullisia uutisia. Voimakas maanjäristys on vaatinut tuhansia kuolonuhreja. Haitin pääministeri puhuu jopa yli 100 000 uhrista.

Tuntuu pahalta, todella pahalta. Kävimme köyhän pienen saarivaltion naapurissa Dominikaanisessa Tasavallassa parisen vuotta sitten.

Ei tässä Suomen ulkoministerin surunvalittelut paljon auta, mutta välitän ne tässä uhreille ja heidän omaisilleen. Suomesta on huomenna lähdössä kaksi viestintäasiantuntijaa ja viestintäkalustoa YK:n humanitaarisen avun koordinaattorin kautta.

Meillä on myös pikasuunnittelussa humanitaarista apua katastrofin uhreille. Suomen Punaisen Ristin ja Kirkon ulkomaanavun kautta. KUA:lla on omaa väkeä Haitilla. SPR siirtää sinne väkeä muualta.

Ulkopolitiikan vuosi käynnistyy perinteisin menoin. Osallistuin tänään Espanjan suurlähettilään järjestämälle EU-puheenjohtajuuslounaalle. Alustin keskustelun, johon osallistui kaikkien 27 jäsenmaan suurlähettiläät. Seuraavassa keskeiset pointit.

2009 oli ulkopoliittisesti epävarmuuden ja muutoksen vuosi EU:ssa. Sitä väritti mm. USA:n presidentin vaihtuminen, Gazan sota, Venäjän ja Ukrainan kaasukiista, Tsekin haasteellinen ja Ruotsin erinomainen EU-puheenjohtajuus sekä tietysti Lissabonin sopimuksen hyväksyminen.

2010 on toivoakseni vakauden vuosi, vaikkakin EU:ssa se on ulkopoliittisesti uuden alku ja jäsenmaissakin on odotettavissa muutoksia.

Kansallisella tasolla talous on hallitseva teema. Kuudessa EU-maassa on tänä vuonna parlamenttivaalit. Talous hallitsee vaalipuheita. Brittien valinta EU-kriittisen ja EU-myönteisen linjan eli gallup-suosiosta nauttivien konservatiivien ja työväen puolueen välillä heijastuu monella tavalla meihin muihinkin. On myös mahdollista, että selvää voittajaa ei löydy vaan liberaalit nousevat vaa’ankieliasemaan. Uurnilla käyvät tänä vuonna myös unkarilaiset, tsekit, slovakit, ruotsalaiset ja latvialaiset. Muutoksia on luvassa.

Toiseksi, EU:ssa 2010 on institutionaalisen rakentamisen vuosi. Lissabonin sopimus muutti unionin institutionaalista rakennetta ja uudessa tilanteessa eri toimijat hakevat nyt paikkaansa ja pyrkivät maksimoimaan asemaansa suhteessa toisiinsa. Tulemme epäilemättä näkemään voimainkoitoksia komission, neuvoston, parlamentin ja jäsenmaiden välillä. Uusilla toimijoilla eli neuvoston pysyvällä puheenjohtajalla Herman van Rompuyllä ja ulkoministeri Catherine Ashtonilla on ainutlaatuinen tilaisuus luoda pysyviä käytäntöjä. Suomi pyrkii toimimaan niin, että uudet yhteistyösuhteet muovautuisivat mahdollisimman nopeasti tehokkaiksi ja mutkattomiksi. Ulkosuhdehallinto on meille suuri mahdollisuus. Mitä vahvempi, sen vaikutusvaltaisempi EU. Kaikilta tarvitaan yhteistyökykyä ja poliittista tahtoa.

Kolmanneksi, kun EU:lla on nyt periaatteessa välineet kehittyä globaalina vallankäyttäjänä, sen tulisi olla aktiivisempi ja strategisempi toimija. Nostin esille kolme strategista teemaa, joihin ainakin tulisi keskittyä: transatlanttisten suhteiden kehittäminen, EU:n Venäjän politiikka ja unionin suhde Kiinaan. Lopuksi annoin vielä tuen Espanjan puheenjohtajuudelle ja kerroin lähiaikojen matkoistani. Hyvä setti. Paljon kysymyksiä. Mitäs arvon blogikommentaattorit ovat mieltä?

Kävin tänään laajalla kierroksella moikkaamassa meidän ulkoministeriön väkeä. Kierros jatkuu viikon aikana.

Oli kiva toivotella meidän väellä hyviä uusia vuosia. Eihän siinä pahemmin kuulumisia pääse vaihtamaan, mutta kiva tapailla porukoita.

Loppupäivä on mennyt muistioita lueskellessa ja helmikuun Blue Wings -kolumnia kirjoitellessa. Illalla Urheilugaalaan.

Merikasarmin päärakennus. 

Se on morjens. Edessä lehdistöavustajani Sanni Grahn-Laasonen.

Tänään jatkettiin suunnitteluteemalla. Kävimme läpi kevään kalenteria, puheita ja asioita. Tiimi on jälleen kerran tehnyt erinomaista työtä.

Matkakalenterin rytmitys pääsiäiseen on kärjistäen: viikko reissussa, viikko kotona. Kohteet mielenkiintoisia ja niistä enemmän matkan varrella.

Seminaareistakaan ei ole pulaa. Puheenvuorojen suunnittelu on alkanut. Veikkaan, että seuraavien viikkojen makroteemoja ovat ainakin Afganistan, Afrikka, Itä (laaja), rauhanvälitys ja Nato.

Tänään oli myös puhelindiplomatian päivä. Keskustelin monen kollegan kanssa ajankohtaisista aiheista. Langan (verkon) päässä olivat Britannian, Ruotsin, Norjan ja Islannin ulkoministerit. Tästä se lähtee. 

Kone lähtee hitaasti liikkeelle lomien jälkeen. Tänään tuntui siltä, että pääsi sopivaan vauhtiin. Pidimme useita palavereja virkamiesten kanssa. Kävimme läpi alkuvuoden haasteita.

Matkustuskalenteri on mielenkiintoinen. Matkoista ei ole ainakaan puutetta. Niistä ensimmäinen suuntautuu Persianlahden alueelle…eikä välttämättä ihan huonoon aikaan. Tiedossa on myös Balkan-matka heti helmikuun alussa. Lista jatkuu…

Palaverisuman jälkeen kävin vielä Annukka Arjavirran läksiäisissä. Hän jäi eläkkeelle Helsingin Sanomista, pitkän ja loistavan uran jälkeen.

Liitoittelematta voi sanoa, että Annukka opetti minut kirjoittamaan ymmärrettävää suomenkieltä…siis niin ymmärrettävää kuin suomenkieleni nyt on. Annukka nimittäin toimitti Helsingin Sanomien sunnuntaisivuille kirjoittamani EU-artikkelisarjan vuosina 2001-03.

EU:n perustuslain syntyä käsittellyt sarja julkaistiin kirjana – ”Minne menet EU?” (2003, Tammi). Annukka jaksoi loppun asti parantaa ja selkiyttää tekstiluonnoksiani. Hän auttoi minua vääntämään EU-asioita rautalangasta. Kiitos Annukka! Ladulla nähdään.

Uusi vuosi on päässyt käyntiin. Talvikin on kuin vanhoina hyvinä aikoina. Kiitos kaikille kommenteista.

Ulkopoliittisella saralla ei ole koskaan rauhallista.

Terrorismi on edelleen kansainvälisen yhteisön vakavimpia uhkia. Se on saatu kokea taas vuodenvaihteessa. Pakistanissa räjähti pommi lentopallo-ottelussa, jossa surmansa sai liki sata ihmistä. Tanskalainen Muhammed-pilapiirtäjä yritettiin vastikään murhata. Tuhoisalta terrori-iskulta vältyttiin nipin napin Detroitin lennolla.

Jemen on noussut viime päivinä polttopisteeseen terroristijärjestö Al-Qaidan tukialueena ja alueellisena päämajana. Useat maat kuten USA, Britannia ja Ranska ovat ainakin tilapäisesti sulkeneet edustustonsa terroriuhkan vuoksi. Suomella ei ole Jemenissä edustustoa, vaan Jemeniä hoidetaan Riadin suurlähetystöstämme käsin.

Tilanne Jemenissä on hyvin huolestuttava, ja riskinä on valtion luhistuminen hauraasta romahtaneeksi valtioksi. Hallitus on jo monin paikoin menettänyt otteensa erityisesti maaseudulla, missä valtaa käyttävät erilaiset heimo- ja kapinaliikkeet.

Al-Qaidan soluttautumisen lisäksi Jemenillä on muitakin ongelmia. Jemenin hallitus on jo pitempään käynyt taisteluja sekä pohjoisen shiiakapinallisten että etelän separatistien kanssa. Konfliktit ovat johtaneet siviiliuhreihin sekä maan sisäisen pakolaisuuden nopeaan kasvuun.

Sunnienemmistöinen Jemen pitää Irania pohjoisen shiialaisten ns. huthilaiskapinallisten toiminnan tukijana ja rahoittajana. Marraskuussa Pohjois-Jemenin kapinalliset ylittivät Saudi-Arabian rajan ja valtasivat kaksi rajakylää. Saudi-Arabian armeija vastasi ilmaiskuin ja tykistötulituksin.

Elokuussa tapahtuneella Saudi-Arabian apulaissisäministerin murhayrityksellä oli myös Jemen-kytkös. Murhaa yrittänyt itsemurhapommittaja oli oleskellut Jemenissä alueella, jossa Al-Qaidalla on vahva jalansija.

Etelä-Jemenin separatistiryhmien toiminnan taustalla on se, että maa oli kylmän sodan aikana jakaantunut ja yhdistyi vasta 1990.

Maailman köyhimpiin valtioihin kuuluva Jemen painii myös lukuisien kehitysongelmien kanssa. Niistä vakavimpiin lukeutuvat maan sisäinen hajaannus ja korruptio yhdessä vesi- ja öljyvarojen ehtymisen kanssa. Jemenissä on myös runsaasti pakolaisia erityisesti Somaliasta, eivätkä maan rajalliset resurssit riitä heistä huolehtimiseen. Köyhän väestönosan keskuudessa radikalisoitumisriski on näin ollen suuri.

EU on seurannut jo pitkään huolestuneena Jemenin tilanteen heikkenemistä, ja viimeksi syksyn 2009 aikana EU:n toimintastrategiaa tarkistettiin. EU aloitti kehitysyhteistyön Jemenin kanssa jo 1980-luvun alkupuolella, ja avun määrää on lisätty asteittain. Yhtenä kehitysyhteistyön ongelmana on kuitenkin Jemenin keskus- ja paikallishallinnon rajallinen vastaanottokyky. Ponnisteluja Jemenin vakauttamiseksi on kuitenkin jatkettava, jotta se irtautuisi terroristijärjestöjen otteesta.

Laajemmin ottaen tuloksien saavuttaminen terrorismin torjunnassa edellyttää laajaa ja tehokasta kansainvälistä yhteistyötä ja monipuolista keinovalikoimaa, jotka pohjautuvat oikeusvaltion periaatteisiin ja käytäntöihin. Tiivistä kulttuurien välistä vuoropuhelua ei pidä näissä pyrkimyksissä unohtaa.

Eli näillä mietteillä vuosi käyntiin. Mitäs mieltä?